Joel Kontinen
Naturalistisissa elämänsyntyteorioissa on yksi yhteinen piirre: ne eivät toimi eivätkä siten voi synnyttää elämää, koska elämä syntyy vain elävästä.
Elämän synnyllä spekulointi ei ole kovin tuore ilmiö. Kreikkalainen filosofi Anaksimandros (n. 610–545 eKr.) otaksui, että elämä alkoi vedessä ja ryömi vähitellen maalle.
Monet yhä uskovat tähän tarinaan.
Charles Darwin unelmoi alkuliemestä eli pienestä lämpimästä lammikosta, toiset taas veikkaavat syvänmeren savuttajaa, arseenilammikkoa, jäistä merta tai komeetan törmäystä.
Jotkut taas uskovat, että elämän legopalikat tulla tupsahtivat taivaalta.
Ei siis ole ihme, että elämänsyntyteorioilla on tapana jäädä lyhytikäisiksi. Edes pitkään sinnitellyt RNA-maailma ei toimi, koska elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.
Tuoreessa viritelmässä turvaudutaan supermaapalloon, jonka arvioidaan olleen 10 kertaa planeettaamme suurempi ja kiertäneen Aurinkoa jossain Venuksen ja Maan välissä.
Tämä myyttinen planeetta olisi teorian kannattajien mielestä saanut asteroidit törmäämään Maahan elämän rakennusosat mukanaan.
Ongelmaksi jää se, että tällaisesta planeetasta ei ole lainkaan tieteellistä näyttöä. Se on kuin lastenlorun Mörri-Möykky eli sitä on tuskin koskaan ollut olemassa.
Lähde:
Hall, Shannon. 2017. Super-Earths draw asteroids to other worlds, which may seed life. New Scientist (26.9.).
Tekstit
