Hämähäkki ja muurahainen inspiroivat uppoamattoman aluksen

 

Kuva: Hakan Soderholm, Alamy Stock Photo, Fair use doctrine..  

Joel Kontinen

Voitteko kuvitella pystyvänne luomaan ”uppoamattoman aluksen? Laiva, joka kelluu edelleen puhkaisun jälkeen? Elektroniset valvontalaitteet, jotka voivat selviytyä kauan merivedessä? ”

Nämä ovat Rochesterin yliopiston tutkimusryhmän perimmäiset tavoitteet, kun he ovat luoneet uuden superhydrofobisen (vettä hylkivän) metallirakenteen.

Muurahaiset eivät uppoa, vaikka niitä painetaan veteen kepillä, koska ilma on loukussa niiden hydrofobisten (vettä hylkivien) kehon pintojen välillä, ja ne vangitsevat ilman suljetulle alueelle superhydrofobisten ruumiidensa avulla, joten vaikka ilma olisi veden alla, se ei voi paeta.

Tutkimusryhmän suunnittelua inspiroi kaksi pientä olentoa. Yksi oli Vesihämähäkki (Argyroneta aquatic), joka tuovat ilmakuplia erityisesti rakennettuun vedenalaiseen verkkoon. Toinen oli palomuurahainen (Solenopsis invicta), joka koskenlaskuyksiköissään yhdistävät ruumiinsa muodostaen vedenpitävän maton pysyäkseen pinnalla.

Uusi metallirakenne tosiasiallisesti tekee saman, pitäen ilman sisällään vedessä, mikä on avain sen menestykseen.

Lasereita käytettiin kahden pienen metallialumiinilevyn pinnan syövyttämiseen monimutkaisilla mikro- ja nanokokoisilla kuvioilla, jotka vangitsevat ilman. Kaksi levyä asetettiin sitten kuviopinnat sisäänpäin, joten kuviot eivät altistuneet ulkoiselle kulumiselle. Levyt olivat myös oikeassa etäisyydessä toisistaan, jotta ilmaa pysyi niiden välissä. "Ylihydrofobiset pinnat estävät vettä pääsemästä osastoon, vaikka rakenne joutuisi uppoutumaan veteen." Jopa kahden kuukauden jälkeen, kun paino poistettiin, se kellui välittömästi pinnalle. Tiimi puhkaisi myös rakenteen useita kertoja, mutta syövytettyjen superhydrofobisten pintojen vuoksi se loukkuun silti ilmaa ja se piti rakenteen pinnalla.

Uudella rakenteella näyttää olevan loputtomia sovelluksia, joista monet saattavat parantaa turvallisuutta veneilyalalla. Tietysti inspiraatio tällaiselle rakenteelle tuli siitä, mikä on jo suunniteltu ja luotu. Tämä kertoo paljon niiden  jumalallisesta tekijästä!

Lähde:

Robinson, Philip. 2020. Spiders and ants inspire an unsinkable metal structure. Creation 42(4):55

Huipputeknologiaa meissä: Harvardin tutkija vertaa RNA-polymeraasia huipputeknologiaa hyödyntävään urheiluautoon

Fiat Barchetta. Kuva Wikipediasta (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Germany). Harvardin yliopiston tutkija vertaa RNA-polymeraasia huipputeknologiaa hyödyntävään urheiluautoon, joka osaa kiihdyttää, hidastaa ja väistää esteitä.




Joel Kontinen

Biokemiasta on tullut darvinistin painajainen. Tutkijat julkaisevat liki viikoittain tuloksia, joita evolutionistit eivät missään tapauksessa osanneet odottaa. Uusin esimerkki koskee RNA-polymeraasia.

Heillä oli tapana olettaa, että RNA-polymeraasi on verrattain yksinkertaista.

RNA-polymeraasi on molekyyli, joka käynnistää proteiinisynteesin transkriptoimalla (siis kääntämällä) DNA:n RNA:ksi.

He otaksuivat, että RNA-polymeraasi toimi kuin vieterilelu, joka pistetään käyntiin ja köpöttelee eteenpäin, kunnes veto loppuu. Sen oletettiin tuottavan RNA:ta siihen asti, kun SEIS-komento pysäyttää matkanteon.

Harvardin yliopiston genetiikan apulaisprofessori Stirling Churchman sanoo tuoreessa tutkimustiedotteessa, että tällainen näkemys ei vastaa todellisuutta. Hän vertaa RNA-polymeraasia huipputeknologiaa hyödyntävään urheiluautoon, joka osaa ennakoida kulkua: kiihdyttää, hidastaa ja väistää esteitä.

Se on toisin sanoen älykkäästi suunniteltu prosessi, jota ilman emme olisi täällä ihmettelemässä, miten ihmeellisesti meidät on tehty.

Esimerkkejä on kaikkialla meissä: Aivomme kehittyvät kuin sinfonia tai baletti.

Solumme ovat täynnä huipputeknologiaa. Ne toimivat hienosti yhdessä, osaavat viestiä älykkäästi keskenään ja korjata virheitä.

Dawkinsin sokea kelloseppä ei saa tällaista aikaan, mutta Genesiksessä ilmoitettu Jumala on tehnyt sellaista, mitä voimme vain ihmetellä.


Lähde:

Dutchen, Stephanie. 2015. Zooming in on Transcription. How RNA machinery navigates our genomic obstacle course. Harvard Medical School News (23.4.).

Silmän verkkokalvo on luultua älykkäämpi, tuore tutkimus kertoo

Ihmisen silmä on suunniteltu nerokkaasti. Kuva Wikipediasta. (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).




Joel Kontinen

Silmän rakenne on Charles Darwinin päivistä alkaen askarruttanut evoluution kannattajia. Silmä tarkentuu automaattisesti, ja sillä näkee niin valossa kuin hämärässäkin. Se näyttää niin nerokkaasti suunnitellulta, että heidän on täytynyt turvautua luoviin selityksiin pönkittääkseen naturalistista /materialistista maailmanselitystään.

Esimerkiksi Richard Dawkins on toistuvasti väittänyt, että ihmisen silmä on suunniteltu huonosti.

Asiantuntijat ovat jo pitkään tienneet, että hän puhuu puuta heinää.

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että silmä on suunniteltu erittäin nerokkaasti.

Sonyn insinöörit ovat hakeneet ihmisen silmästä innoitusta ja mallintaneet sen avulla tarkempia kameroita.

Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain Petri Ala-Laurilan ja Fred Rieken verkkokalvotutkimusta. Laurila, joka on Helsingin yliopiston akatemiatutkija ja Aalto-yliopiston biofysiikan apulaisprofessori, toteaa:

"Jos verkkokalvo olisi videokamera, se olisi ylivoimainen verrattuna ihmisen kehittämiin kameroihin. Alle puolen millimetrin paksuiseen kudokseen on pakattu hämmästyttävä laskentateho ja supertietokoneen suorituskyvyn ylittävä dynamiikka.”

Silmä on suunniteltu ällistyttävän nerokkaasti. Helsingin Sanomat jatkaa:

”Kuuttomana kirkkaana yönä saatamme erottaa himmeän tähden, vaikka siitä tulisi silmiimme vain pari fotonia eli valokvanttia. Olemme tottuneet näköaistimme suorituskykyyn emmekä osaa hämmästellä sitä. Valoherkkyyden saavuttamiseksi yhteen sauvasoluun on pakkautunut miljardi valoherkkää näköpigmenttimolekyyliä. Näköherkkyyden rajalla toimiva gangliosolu kerää signaalinsa tuhansista sauvasoluista.”

Tällainen hienosäätö ei ole syntynyt darvinistisen prosessien avulla. Silmä kertoo meille luomisesta.


Lähde:

Kivimäki, Antti. 2015. Silmän verkkokalvo on luultua älykkäämpi. Helsingin Sanomat (7.1.).

Luonnonmuodostelmat ja älykäs suunnittelu

Tämä Utahissa sijaitseva 20 metriä korkea muodostelma on saanut nimekseen Delicate Arch. Kuva Wikipediasta (Creative Commons Attribution-Share Alike 2.5 Generic license.)



Joel Kontinen

Luonnossa on monia upeita ja kuvauksellisia muodostelmia, joista kuitenkin näkee, että ne ovat lähinnä eroosion tuotetta.

Eroosio voi luoda kauneutta, mutta se ei pysty kaivertamaan esimerkiksi USA:n presidenttien kasvoja kallioon.

Eikä se pysty luomaan nerokkaita pikkuruisia nanokoneita, joita ilman solumme eivät toimisi.

Pekka Reinikainen: DNA on tihein mahdollinen tietopankki

DNA on tehokkain tiedonsiirto- ja varastointimenetelmä. Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen

TV7:n ohjelmasarjan Raamatun arvovallan ja tieteen puolesta kuudennessatoista jaksossa lääkäri Pekka Reinikainen kertoo DNA:sta.

DNA sisältää elämän rakennusohjeet. Se on tihein mahdollinen tietopankki, jossa neljällä kirjaimella voidaan muodostaa kolmikirjaimisia sanoja.

Tietojärjestelmään kuuluu myös oikoluku ja automaattinen korjaus.

Microsoftin perustaja Bill Gates on todennut: ”DNA on kuin tietokoneohjelma, mutta paljon monimutkaisempi kuin mitä me pystymme tekemään.”

DNA puhuu luomisesta. Apostoli Paavali toteaa Roomalaiskirjeessä:

”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”

Pekka Reinikainen: Silmä kertoo luomisesta

Joel Kontinen


”Hän, joka on tehnyt silmän -- hänkö ei näe?” todetaan psalmissa 94:9.

Lääkäri Pekka Reinikainen käsittelee silmää TV7:n ohjelmasarjassa Raamatun arvovallan ja tieteen puolesta yhdeksännessä jaksossa.

Richard Dawkins ja monet muut jumalankieltäjät pitävät silmää osoituksena huonosta suunnittelusta, mutta se johtuu siitä, että he eivät tiedä tarpeeksi näköelimemme toiminnasta.

Reinikainen kertoo tässä jaksossa, että silmä on suunniteltu optimaalisesti. Hän myös selittää, miksi se on rakennettu niin kuin se on.

Uusi käänne Aamulehden evoluutiokeskustelussa: punkkariprofessori haastaa Richard Dawkinsin

Eläintieteilijä, professori ja punkkari Greg Graffin ei pidä uusateistien agendasta. Kuva Richard Acosta, Wikipedia.



Joel Kontinen

Aamulehden evoluutiokeskustelu sai yllättävän käänteen. Sosiologian opiskelija Toni Ahvenainen pohtii kehitysoppia professori Greg Graffinin ajatusten pohjalta. Graffin tunnetaan myös Bad Religion –punkkaribändin solistina.

Suurin osa Ahvenaisen (ja siis Graffinin) ajatuksista on päteviä kannanottoja, jotka osoittavat, että darvinismin äänekkäät puolustajat ovat tehneet lempiteoriastaan kaiken selittävän dogmin, jota ei missään tapauksessa saa epäillä.

”Varhaiset evoluutioteoriaa kehittäneet biologit tutkivat luontoa kristillisen maailmankuvan ohjaamina ja uskoivat vakaasti, että Jumala teki luonnosta tarkoituksenmukaisen,” Ahvenainen kirjoittaa.

Väite on ainakin osittain harhaanjohtava. Toisin kuin yleensä uskotaan, Charles Darwin ei keksinyt evoluutiota. Esimerkiksi hänen isoisänsä Erasmus Darwin jo leikki kehitysajatuksella, mutta tältä puuttui mekanismi (luonnonvalinta), jota olisi voinut käyttää selittääkseen lajien muutokset.

Todellisuudessa monet evoluution kehittäjät vastustivat kristinuskoa (tai ainakin kirkkoa), ja halusivat selityksen, joka tekisi Luojasta tarpeettoman.

”Moderni biologia on korvannut suunnittelija-Jumalan luonnonvalinnan rautaisella voimalla, mutta se ei ole onnistunut irrottautumaan perusasetelmasta, jossa luontoa hallitsee viisas järjestys.”

Tämä on absurdista, koska suunnittelun puute johtaa todellisessa elämässä kaaokseen ja epäjärjestykseen.

Ahvenaisen mukaan myös evoluutiota popularisoivassa kirjallisuudessa ”ihaillaan usein luonnon älykkäitä ratkaisuja”. Tämä pitää paikkansa. Valitettavasti persoonatonta luontoa pidetään nerokkaiden ratkaisujen kehittelijänä, kun kaikki selitetään naturalistisesti.

”Ateistinen ajattelu ei tarjoa perustaa rakentavalle maailmankatsomukselle, sillä se perustuu negaatiolle.” Tämä on miltei suora lainaus C. S. Lewisin oppi-isältä G. K. Chestertonilta, joka lausui sen satakunta vuotta sitten. Se pitää edelleenkin paikkansa.

”Ateistisessa ajattelussa vaikuttaa pohjimmiltaan kristillisestä kulttuurista peräisin oleva tarve kapinoida Jumalaa vastaan.”

Moni muukin on huomannut tämän. Olemattoman vastustaminen ei ainakaan kerro loogisuudesta.

Ahvenainen ja Graffin kritikoivat etenkin Richard Dawkinsin ristiretkeä uskontoa vastaan: ”Darwinin alun perin lajien muuntelua selittävästä teoriasta on tullut dogmaattinen totuus, jonka sisään maailmaa yritetään ahtaa.”

Näinhän se on. Ateismilta putoaisi pohja, jos sen kannattajat joutuisivat myöntämään, että darvinistinen evoluutio ei selitä lajien monimuotoisuutta. Ei se selitäkään, joten ainoa, mitä jää jäljelle, on dogmaattisuus.

Lähde:

Ahvenainen, Toni. 2011. Punkkari vs. kehitysoppi. Aamulehti 13.11., B14.

Ei löytynyt pieniä vihreitä miehiä – mutta löytyi arseniista pitävä bakteeri USA:sta

Kuva: Henry Lydecker, Creative Commons.



Joel Kontinen

NASA ilmoitti etukäteen tärkeästä löydöstä, joka liittyy ulkoavaruuden elämään. Optimistisemmat rohkenivat jo haaveilla pienistä vihreistä miehistä, mutta niitä ei löytynyt.

Geomikrobiologi Felisa Wolfe-Simon kollegoineen löysi kalifornialaisesta järvestä mikrobin, joka fosforin sijasta tulee toimeen arseeniilla.

Vaikka NASA suosittelee jo biologian kirjojen päivittämistä ja jotkut spekuloivat, että alkeellista elämää voisi löytyä vaikkapa Saturnuksen kuusta Titanista, löydön merkitys ehkä hieman laantuu, jos muistamme, että jaksollisessa järjestelmässä fosfori ja arseeni kuuluvat samaan pääryhmään (V), jossa ne sijoittuvat allekkain.

Löytö osoittaa, että elämä maapallolla on yllättävän monimuotoista. Elämän synnystä se ei vielä kerro mitään.

Aina voi tosin spekuloida. Esimerkiksi Paul Davies, joka kuului löydöstä Scienceen kirjoittaneeseen tutkimusryhmään, on jo pitkään spekuloinut, että planeetallamme voi piillä outoelämää.

Naturalistiset elämänsyntyteoriat ovat edelleenkin yhtä epäuskottavia kuin ennenkin. Elämä ei toisin sanoen voi syntyä spontaanisti, koska biologinen informaatio vaatii aina lähettäjän, ja älyllinen elämä älykkään Lähettäjän.


Lähteet:

Gronstal, Aaron. 2010. Get Your Biology Textbook...and an Eraser! Astrobiology (2.12.).

Wolfe-Simon, Felisa & al. 2010. A Bacterium That Can Grow by Using Arsenic Instead of Phosphorus. Science 330: 6009.

Halloo: Onko siellä ketään?

Paul Davies pohtii, onko elämää muualla kuin maassa. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Lueskelin äskettäin viime viikon Natureä. Chris McKay arvioi siinä fyysikko Paul Daviesin kirjaa The Eerie Silence: Renewing Our Search for Alien Intelligence/ Are We Alone In The Universe?

Davies käsittelee Eerie Silencessä SETI-hanketta, jossa apuna on käytetty radioteleskooppeja. Tutkijat ovat etsineet elämää ulkoavaruudesta jo puoli vuosisataa – tuloksetta. Emme ole saaneet ainuttakaan lupaavaa signaalia. Hän tulee pohtineeksi, että älykäs elämä saattaa olla hyvinkin harvinaista maapallon ulkopuolella.

Mutta Davies ei malta olla astumatta science fictionin alueelle spekuloimalla, että muukalaiset ovat saattaneet joskus muinaisuudessa ujuttaa viestinsä meidän DNA:hamme.

DNA siis näyttää siltä, että se on suunniteltu. Joku voisi ajatella, että siihen on perinteisempikin selitys kuin avaruusoliot. Löytyisikö vastaus Genesiksestä?

Lähde:

McKay, Chris. 2010. Is Anybody Out There? (arvioi Paul Daviesin kirjaa The Eerie Silence: Renewing Our Search for Alien Intelligence/ Are We Alone In The Universe?) Nature 464: 7285, 34 (4.3.).

Suunnittelu palaa biologiaan – entistä vakuuttavammin Darwinin juhlavuotena

Suunnittelu palaa biologiaan Darwinin juhlavuodesta huolimatta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Vaikka skeptisyydestään tunnettu skottifilosofi David Hume (1711- 1776) epäili luonnon tarkoituksellisuutta, suurin osa tieteentekijöistä uskoi suunnitteluun vielä Charles Darwinin (1809- 1882) päivinä.

Filosofit ja tiedemiehet näkivät luonnossa merkkejä suunnittelusta. Vielä 1850-luvulla he pitivät William Paleyn (1743-1805) esimerkkiä kellosta ja kellosepästä varteenotettavana selityksenä älykkäästä suunnittelusta.

Charles Darwinin piti antaa kuolinisku suunnittelulle, ainakin biologiassa.

Nyt, 150 vuotta Lajien synnyn julkaisemisesta, suunnittelu on palannut biologiaan, vaikka valtavirran tiedelehdet sekä Richard Dawkins ja muut jyrkän linjan darvinistit vielä hangoittelevatkin vastaan. Esimerkiksi Stephen Meyerin kirjan Signature in the Cell saama huomio viittaa siihen, että tuuli on hiljalleen kääntymässä.

Evolutionisteilla oli tapana kutsua roskaksi ja surkastumiksi kaikkea, mille he eivät keksineet selitystä.

Nyt roskat ja surkastumat ovat käyneet vähiin. Suunnittelu on palannut biologiaan.

Lähde:

Olasky, Marvin. 2009. 2009 Daniel of the Year. World (19.12.) http://www.worldmag.com/articles/16170

Skientismin kritiikkiä Aamulehdessä

Tieteisusko ei hyväksy tällaista skenaariota. Michelangelon Aatamin luominen. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Kari Salminen kritikoi skeptikoksi tunnustautuvan Kari Enqvistin materialistisia näkemyksiä tuoreessa kolumnissaan.

”Kännykät ja kuulennot, käsitys aineen olemuksesta ja vaikkapa sähkö, ovat asioita, joissa sisäisellä ilmoituksella, syvillä vakaumuksilla tai abstraktilla filosofoinnilla ei ole osaa eikä arpaa,” kosmologi Enqvist väittää.

Salmisen mukaan Enqvistin väite ”heijastaa fundamentalistista maailmankuvaa, jossa uskonnon paikan on ottanut luonnontiede.”

Ihmisillä on piintynyt taipumus palvoa jotain. Tiedeuskovaisilla palvonta kohdistuu tieteeseen tai pikemminkin sen naturalistisiin tulkintoihin.

Enqvistin käsitys ei ole kaukana siitä, mitä Apostoli Paavali kritikoi 2000 vuotta sitten kirjoittaessaan Rooman seurakunnalle ihmisistä, jotka ovat ”vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa” (Room. 1:25).

Salmisen mukaan ”Enqvistin tapa julistaa totuutta, kaikenlaisia uskonoppeja, harhaluuloja ja maallikkoviisauksia vastaan muistuttaa saarnamiehen retoriikkaa.”

Hän pitää Enqvistin vakuuttelua siitä, ettei tiede muka voi todistaa qwerty-näppäinten olemattomuutta, lähinnä hupaisena. Enqvist tuskin tarkoittaa sitä, mitä hän sanoo. Hän tarkoittaa, ettei tiede kykene todistamaan sitä, ettei Jumala ole olemassa.

Toisin kuin Enqvist väittää, Jumala on edelleenkin varteenotettava selitys kaiken olemassaololle. "Alussa Jumala loi taivaan ja maan", lausuivat Apollo 8:n astronautit joulutervehdyksessään maapallon asukkaille vuonna 1968 kiertäessään kuuta.

Enqvistin teeseissä on myös yksityiskohtia, joita Salminen ei ehtinyt lyhyessä kolumnissaan käsitellä mutta jotka kannattaa mainita:

1) Kuulentojen käyttö tieteisuskon tukena on varsinainen kummajainen. Ei ole mikään valtionsalaisuus, että USA:n Apollo-ohjelman arkkitehti tohtori Wernher von Braun oli tunnustava kristitty, joka uskoi Raamatun luomisnäkemykseen ja vastusti naturalistista maailmanselitysmallia.

2) Qwerty-näppäimet niin kuin kaikki muutkin tietokoneen osat puhuvat selvää kieltä suunnittelusta, joka ainakin osittain on älykästä. Näppäimet eivät ole tulos miljoonien vuosien yrityksestä ja erehdyksestä vaan joku on ne oikeasti suunnitellut.

Lähde:

Salminen, Kari. 2009. Qwerty on olemassa. Aamulehti 30.11., B14.