Honoré Daumier: Don Quijote (1868). Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Kun Richard Dawkins esiintyy Lajien synty kainalossa saarnaamassa evoluution ihmemaailmasta, hän tuo mieleen Miguel de Cervantesin (1547-1616) surullisen hahmon ritarin. Myös Cervantesin sankarilta Don Quijotelta fantasia ja todellisuus menevät välillä sekaisin ja jopa hänen uskollinen palvelijansa Sancho Panza kutsuu häntä surullisen hahmon ritariksi (el Caballero de la Triste Figura). Mutta Don Quijote lähtee siitä huolimatta taistoon tuulimyllyjä vastaan.
Dawkinsin tuulimyllyt ovat uskonnot, jotka hänen mielestään ovat kaiken pahan alku ja juuri.
Dawkins ei kaihda uskonnollisia eleitä. Vaikka jotkut muut darvinistit kiistävät jyrkästi sen, että evoluutio on uskon asia, hän paljastaa todelliset värinsä. Kun esimerkiksi Billy Graham saarnaa Raamattu kädessään, Dawkins tekee sen Lajien synty kainalossaan.
Aamulehden kolumnisti Kari Salminen, joka itse tunnustautuu evoluution kannattajaksi, kirjoittaa, että Dawkinsin saarnamiehen imago huvittaa: ”Kuvitteleeko Dawkins vetoavansa uskoviin esittäytymällä Herra ja Isä Darwinin profeettana?”
Richard Dawkins ei myöskään kaihda uskonnollista terminologiaa. Ostin jokin vuosi sitten hänen kirjansa River Out of Eden kirpputorilta yhdellä eurolla, joka on varsin kohtuullinen hinta hänen hengentuotteistaan. Jo teoksen nimi viittaa maailmanselitysmalliin. Kirjan tunnuslause on syvästi uskonnollinen: ”Eedenistä sai alkunsa joki, joka kasteli puutarhan” (1. Moos. 2:10). Dawkins ei malta olla puhumasta Jumalasta, mutta hänelle Eeden on DNA:n suunnittelemattoman sokea virta.
Salminen jatkaa:
Dawkinsin esittelemän jumalharhan rinnalle pitäisi tuoda bioharha, tieteen selittäjien tapa pelkistää luonnontieteet biologiaksi. Harhaan syyllistyvät myös ne, jotka unohtavat inhimillisen kulttuurin monimuotoisuuden ja pitkän historian. Tässä kunnostautuvat etenkin evoluutiopsykologit, joiden spekulaatiot ihmislajin perimmäisestä olemuksesta ovat sekä biologian että ihmistieteiden vastaisia.
Näinhän se on. Dawkinsin kirjoituksissa villit spekulaatiot syrjäyttävät empiirisen tiedon ja retoriikka tieteen. Mutta ideologisista syistä hänen on vaikea luopua kannastaan.
Dawkinsin teesit tuovat myös mieleen apostoli Paavalin sanat korinttilaisille:
Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. (1. Kor. 2:14)
Joten tuulimyllyt saavat kyytiä.
Lähteet:
Dawkins, Richard. 1995. River Out of Eden. Lontoo: Phoenix.
Salminen, Kari. 2009. Bioharha iskee. Aamulehti B19 (11.1.)
Tekstit
