Stephen Hawking, skeptikot ja kaksiulotteinen todellisuus

Joel Kontinen

Edwin Abbott Abbott julkaisi vuonna 1884 romaanin Flatland: A Romance of Many Dimensions, joka on myöhemmin myös suomennettu. Flatland on satiiri kuningatar Viktorian ajan englantilaisesta yhteiskunnasta.

Flatlandin eli tasomaan asukkaat tunsivat vain kaksi ulottuvuutta, pituuden ja leveyden. Suomessakin tunnettu professori A. E. Wilder-Smith (1915–1995) havainnollisti tällä idealla ihmisiä, jotka eivät usko yliluonnolliseen dimensioon.



Wilder-Smithillä oli kolme ansaittua tohtorintutkintoa luonnontieteissä. Vuonna 1981 WSOY julkaisi hänen kirjansa The Natural Sciences Know Nothing of Evolution (Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota), joka sai skeptikot hermostumaan.

Myös Creation-lehdessä oli kymmenisen vuotta sitten artikkeli kaksiulotteisesta maasta.

Raamatun mukaan Jumala on ajan ja paikan tuolla puolen. Hawkingin tapainen skeptikko, joka uskoo vain naturalistisiin syihin, joutuu päättelemään, että fysiikan lait loivat koko universumin, koska hän ei ole varma, onko maailmankaikkeuden ulkopuolella ketään tai mitään. Hän on kuin kaksiulotteisessa maailmassa elävä ihminen, joka näkee vain sen, mitä tapahtuu hänelle tutuissa ulottuvuuksissa.

Lähde:

Grigg, Russell. 1999. The gospel in time and space. Creation 21(2):50–53.

Carl Sagan: Vain yksin kosmos

Carl Sagan täyttäisi nyt 75 vuotta. Kuva: NASA.




Joel Kontinen

Skeptikot muistelevat Carl Sagania ensi viikolla, jolloin tulee kuluneeksi 75 vuotta hänen syntymästään. Vuonna 1996 kuollut tähtitieteilijä ja kirjailija Carl Sagan ei tunnustanut yliluonnollisen olemassaoloa. Hänelle riitti kosmos.

Sagan painotti monesti, ettei maapallossa, "kalpeansinisessä pisteessä", ole mitään erikoista. Saganin mukaan ihminen voi avaruuden suunnattomuudessa luottaa vain itseensä. Mitään ulkopuolista apua ei hänen mielestään edes ole olemassa.

”Kosmos on kaikki mitä on, tai mitä koskaan on ollut tai tulee olemaan,” oli Saganin uskontunnustus.

Humanistit esiintyvät mielellään suvaitsevina, mutta heillä on varsin suppea käsitys siitä, mikä on oikea tapa uskoa. He ovat laatineet kolme manifestia, jotka voitaneen luokitella uskontunnustuksiksi. He kieltävän yliluonnollisen olemassaolon ja hyväksyvät vain naturalistisia selityksiä.

Fred Edwords luonnehtii humanistien maailmankuvaa seuraavasti: ”Ihmiset eivät ole täysin ainutlaatuisia eivätkä minkään kehityssuunnitelman tulos - - Ihmiset ovat nykyhetken tulos pitkästä sarjasta evolutionistisia muutoksia, joskaan eivät ainoa tai lopullinen tulos – - tässä prosessissa ei näytä olevan mitään lopullista alkua tai loppua.”

Carl Sagan lukeutui humanistien merkkihenkilöihin.

Guillermo Gonzales ja Jay W. Richards erehtyivät kritikoimaan Sagania. He osoittivat kirjassaan The Privileged Planet (2004), että maapallo näyttää olevan suunniteltu elinkelpoiseksi.

Ateistit tuohtuivat kirjasta. He kantelivat Gonzalesista Iowa State Universityn johdolle, ja hän joutui jättämään virkansa astronomian apulaisprofessorina.

Kolumnisti David Warren toteaa The Ottawa Citizen -lehdessä: ”Ateistinen materialismi on suunnattomasti herkempi reagoimaan harhaoppeihin kuin mikään aiemmin tunnettu uskonnollinen oikeaoppisuus. ”

Inkvisitio pitänee huolen siitä, että virallisesta opista (kaikki on sattuman tulosta) ei poiketa.

Saganin virallinen oppi oli se, ettei kosmoksen lisäksi ole mitään muuta.

Lähteet:

Edwords, Fred. 1984. Humanism in Perspective. American Humanist Association. The Humanist, Jan/Feb 1984.

Nye, Bill. 2006. A Tribute to Carl Sagan: Our Place in the Universe. Skeptic 13:1. http://www.skeptic.com/reading_room/our-place-in-the-universe

Warren, David. 2007. The Limits of Atheism. The Ottawa Citizen. (12.8.). http://www.canada.com/ottawacitizen/news/story.html?id=c43112b1-d4b9-4a09-ac0f-8517f0b931d5

Kristinuskon ohjeet vanhentuneita?

Ranskan vallankumous ei taannut vapautta kaikille. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Kun Apollo 8:n miehistö luki 1. Mooseksen kirjan alkujakeet ääneen vuonna 1968, moni skeptikko taisi närkästyä. Samanlaiseen paheksuntaan törmää toisinaan myös koto-Suomessa, vaikka Genesiksen sanoma ”alussa Jumala loi taivaan ja maan” ei kaikuisikaan kuun takaa vaan vaikkapa uskonnon oppikirjan sivuilta.

Keskustelu uskonnonopetuksesta on päässyt vauhtiin Aamulehden mielipidesivuilla. Viimeksi maantieteeseen perehtynyt tutkija Veli-Pekka Tynkkynen paheksui Päivi Räsäsen kirjoitusta uskonnonopetuksen hyödyistä.

Tynkkysen mukaan Raamattu on äärimmäisen ristiriitainen, luterilaisuus on dogmaattista, kahlitsevat kristilliset normit ovat vahingollisia ja eettiset ohjeet on ”mielivaltaisesti johdettu lähes 2000 vuotta vanhasta kirjasta.” Tynkkysen kirjoitus on toisin sanoen varsin poleeminen.

Ilmeisesti tutkijatohtori Tynkkysen lähdekritiikki on päässyt hiukan rapistumaan.

Tynkkynen näkee yhteyden viime vuosien koulusurmien ja protestanttisuuden välillä, vaikka esimerkiksi Jokelan surmaaja Pekka-Eric Auvinen kertoi aggressionsa kumpuavan darvinistisesta evoluutiosta. Hän ilmoitti vihaavansa ihmiskuntaa ja vastustavansa kristillisiä arvoja.

Kristinuskon vastustajat käyttävät mielellään ilmauksia valistus ja pimeä keskiaika. Tuoreempi historiantutkimus on kuitenkin osoittanut, ettei keskiaika ollut läheskään niin pimeä kuin skeptikot toivovat sen olleen. Esimerkiksi yliopistolaitos sai tuolloin syntynsä.

Toisin kuin Tynkkynen väittää, länsimainen tasa-arvo on johdettavissa suoraan Raamatusta. Ranskan vallankumouksen jälkimainingit taas puhuvat selvää kieltä siitä, mihin Raamatun etiikasta puhdistettu vapaus johtaa.

Monille se johti giljotiiniin.

Näyttää siis siltä, että Tynkkysen ohjeet ovat jokseenkin vanhentuneita.



Lähde:

Tynkkynen, Veli-Pekka. 2009. Kristinuskon ohjeet vanhentuneita. Aamulehti 21.7. B16.