Imran Khan: Jeesusta ei ollut, ainakaan historia ei tunne häntä

Kuva: World Economic Forum , CC BY-SA 2.0.



Joel Kontinen

Pakistanin vastavalittu pääministeri Imran Khan ei usko Jeesuksen historialliseen olemassaoloon.

Hänen mukaansa Mooses kyllä mainitaan historiassa.

Khan on jo saanut vastustusta pakistanilaisilta.

Khanin perusajatus on, että kristityt ovat rakentaneet uskonnostaan valtarakenteet, jotka auttavat heitä halveksumaan muslimeja.

Khan valitti sitä, että Muhammedia vainotaan ja loukataan länsimaissa, ja tämä saa aikaan sen, että heitä pidetään väkivaltaisina.

Islam ei tunnusta jeesuksen ristiinnaulitsemista.


Jeesus oli historiallinen henkilö, joka nousi kuolleista.

Lähde:

Pro-Islam Pakistani Prime Minister claims history makes ‘no mention’ of Jesus Life Site newsletter (27.11.).

Mooses oli 3 500 vuotta aikaansa edellä: Maa oli vetinen jo alussa

Tutkimukset haastavat naturalistisia käsityksiä Maan alkuajasta ja vahvistavat Genesiksen näkemyksen.




Joel Kontinen

Maapallon oletettu alkuhistoria on kokenut kovia tiedeyhteisössä. Geologiassa puhutaan hadeeisesta kaudesta (tai aionista), joka on saanut nimensä Haades-nimisestä kuumasta paikasta. Maan piti tuolloin olla kuiva ja tulikuuma.

Viime vuosina monet tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä ei pidä paikkaansa.

Niiden mukaan maapallo muistutti alussa meille niin tuttua sinistä ja vetistä planeettaa.

Tuore Science Advances -lehdessä julkaistu tutkimus vahvistaa aiempien päätelmät. Richard Greenwood (Open University in Milton Keynes) ja kollegat vertasivat Apollo-astronauttien tuomien kuukivien happikoostumista planeettamme merenpohjan vulkaanisiin kiviin ja päättelivät, että valtaosa maapallon vedestä syntyi hyvin varhain.

Mooses kertoi tästä Genesiksessä jo 3 500 vuotta sitten.

Lähde:

New Scientist staff and Press Association. 2018. Earth had water even before the collision that made the moon. New Scientist (28.3.).

Maapallo oli alusta lähtien vetinen, uusi tutkimus kertoo

Maa oli vetinen jo alussa, Sciencen uusi tutkimus päättelee.





Joel Kontinen

Olipa kerran aika, jolloin oli trendikästä uskoa, että maapallo oli aluksi kuiva ja tulikuuma taivaankappale.

Tämä näkemys on saanut kovia kolhuja viime vuosina. Vuonna 2010 kaksi eri tutkimusta osoitti, että planeetallamme oli vettä jo alussa. Tutkijat toisin sanoen tahattomasti vahvistivat sen, mitä Mooses muinoin kirjoitti Genesiksessä.

Science jatkaa samaa rataa. Äskettäin Lydia Hallis (University of Glasgow) kollegoineen arveli löytäneensä Baffininsaarelta paikan, jossa massiiviset tulivuorenpurkaukset nostivat ylös syvällä maan vaipassa syntynyttä laavaa.

Tutkijat uskovat, että vety on tällä arktisella saarella onnistunut säilyttämään alkuperäisen isotoopikoostumuksensa. He päättelivät, että planeettamme ei ole saanut vettään komeetoilta tai muilta taivaankappaleilta, vaan se velloi täällä jo alusta lähtien.

Vaikka he pitävät nebulaarihypoteesiä totena, eli uskovat aurinkokunnan syntyneen kaasu- ja pölypilvestä, he todellisuudessa myöntävät, että Genesis on oikeassa.

Mooses kuvasi maapalloa vetiseksi:

”Ja Jumala sanoi: ’Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin’. Ja tapahtui niin. Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.” (1. Moos. 1: 9–10).

Science on 3 500 vuotta myöhässä, mutta onneksi ei sen enempää.

Lähde:

Rosen, Julia. 2015. Earth may have kept its own water rather than getting it from asteroids. Science (12.11.).

”Suuret yhteiskunnat tarvitsevat suuret jumalat”: Evolutionistit pohtivat kannattajiaan palkitsevien uskontojen funktiota

Kurandassa kristinusko saa paikallisväriä Australian aboilta.





Joel Kontinen

Somalia, Irak ja Syyria muistuttavat meitä siitä, mitä voi tapahtua, kun yhteiskunta romahtaa ja vajoaa anarkiaan.

Mikä pitää yhteiskuntaa koossa? Science ehdottaa ainakin kehitysopin kannattajien mielestä yllättävää tekijää – uskontoa.

Evoluutioon uskovat yhteiskuntatieteilijät yrittävät selvittää, millainen rooli kannattajiaan rankaisevilla ja palkitsevilla jumaluuksilla oli yhteiskunnan aamuhämärässä.

He arvelevat, että uskonnolla täytyy olla jokin eloonjäämistä edistävä funktio, joten sen täytyy hyödyttää yhteiskuntaa.

Tuore Science pohtii psykologi Ara Norenzayanin ja kollegoiden ajatuksia uskonnon yhteiskunnallisista eduista. He olettavat, että uskonto lisää yhteistyötä ja saa kannattajansa suhtautumaan ystävällisemmin lähimmäisiinsä. Näin palkitsevasta uskonnosta tulee suuren yhteiskunnan edellytys.

Nämä tutkijat olettavat, että uskonto kehittyi alun animismista. Tässä mielessä heidän hypoteesinsa on varsin freudilainen, tai ainakin se perustuu varhaisten kulttuuriantropologien näkemyksiin uskonnon evoluutiosta.

He uskovat, että ”primitiiviset” heimot tulivat mainiosti toimeen ilman palkitsevaa Jumalaa, mutta suuressa yhteiskunnassa tällainen laissez-faire (’antaa mennä’) -strategia ei enää toiminut.

Tällainen näkemys perustuu evoluution ihmiskuvaan.

Genesiksen mukaan ihminen uskoi alusta lähtien yhteen Jumalaan. Synti toi kuoleman ja kärsimyksen lisäksi maailmaan vääristyneen käsityksen Jumalasta.

He käyttävät Göbekli Tepeä esimerkkinä siitä, että uskonto kehittyi ennen ensimmäistä kaupunkia.

Lounais-Turkista löytyneet Göbekli Tepen rauniot hämmensivät evoluutiomaailmaa. Evolutionistien oli vaikea uskoa, että kivikautiset ihmiset pystyivät rakentamaan kaupunkeja.

Aadamin jälkeläiset olivat luovia ja rakensivat kaupunkeja ja korkeakulttuuria jo ihmiskunnan aamunkoitteessa.

Vaikka Sciencen uskontojutun lähtökohdat ovat pahasti männikössä, siinä häivähti myös totuuden siemen. Apostoli Paavalin mukaan ”jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” (1. Tim. 4:8).


Lähde:

Wade, Lizzie. 2015. Feature: Why big societies need big gods. Science (27.8.).

Genesiksen aukkoteoria ei toimi

Mooses ei sovi yhteen Darwinin (tai edes Lyellin) kanssa. Jusepe de Riberon maalaus vuodelta 1638. Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen


Ristin Voitto –lehdessä on pitkään keskusteltu Genesiksen tulkintamalleista. (Lue lisää esimerkiksi tästä, tästä ja tästä.) Aukkoteorian mukaan Genesiksen ensimmäisen ja toisen jakeen välissä on miljoonia vuosia kestänyt aukko.

Moni vanhemman polven saarnamies yritti ratkaista geologian oletettujen vuosimiljoonien ja Genesiksen historiallisen tulkinnan välisen ristiriidan turvautumalla aukkoteoriaan, jonka mukaan alkuperäinen maailma tuhoutui Paholaisen kapinassa ja 1. Moos. 1:2-2:3 on uudelleenluominen.

Aukkoteorian ongelma on siinä, että se ei toimi. Sitä on mahdotonta yhdistää Genesikseen, jos haluaa pitää kiinni radiometrisistä iänmääritysmenetelmistä, joissa tosin on suuria ongelmia, koska kukaan ei voi olla varma lähtöoletusten paikkansapitävyydestä.

Varhaisimmat H. sapensin fossiilit on ajoitettu ainakin 160 000 vuoden ikäisiksi, jotkin hampaiden perusteella liki 400 000 vuoden ikäisiksi. Ja jos laskemme H. erectuksen mukaan, joudumme palaamaan puolitoista miljoonaa vuotta ajassa taaksepäin. Emme millään voi sijoittaa Moosesta tähän palapeliin.

Aukkoteorian kannattaja ei voi uskoa kirjaimelliseen vedenpaisumukseen, joka Nooan päivinä tuhosi muinaisen maailman. Vedenpaisumus sekoitti geologiset kerrostumat, joten vuosimiljoonia ei tarvita – eikä myöskään aukkoteoriaa.

Uusi tutkimus: Maapallo oli vetinen jo ehkä ensimmäisestä päivästä lähtien

Genesis kertoo, että planeetallamme oli runsaasti vettä jo alussa. Kuva: NASA.



Joel Kontinen

”Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.” Näin Genesis kuvaa planeettamme syntyhetkiä.

Nebulaarihypoteesia tai jotain muuta naturalistista aurinkokunnan syntyteoriaa kannattavat tähtitieteilijät ovat yleensä uskoneet, että Maa oli aluksi liian kuuma, jotta täällä olisi voinut olla nestemäistä vettä.

Maapallon valtamerien synty on pitkään askarruttanut astronomeja. He ovat ehdottaneet komeettoja mahdollisiksi veden alkulähteiksi, mutta komeettojen vesi eroaa koostumukseltaan Maan vedestä. Asteroidien törmäykset eivät myöskään kykene ratkaisemaan ongelmaa, koska niiden alkuaineet eroavat oleellisesti niistä, joita on Maassa. Niissä on esimerkiksi enemmän platinaa kuin planeetallamme.

Lontoon University Collegen kemisti Nora de Leeuw ja kollegat jäljittelivät maapallon oletettua syntyprosessia tietokonesimulaatiolla. He päättelivät, että pölyhiukkaset pystyvät tarttumaan veteen jopa 630 Celsius-asteessa. Heidän mukaansa täällä saattoi siis olla nestemäistä vettä jo alussa.

Tutkijat julkaisivat tuloksensa hiljattain Chemical Communications –lehdessä.

Vaikka Leeuw'n ja kollegoiden peruslähtökohta eroaa oleellisesti siitä, mitä Mooses kirjoitti Genesiksessä, heidän tutkimuksensa osoittaa aurinkokunnan naturalististen syntyteorioiden heikkoudet ja viittaa siihen, että Mooses tiesi, mitä hän kirjoitti sanoessaan, että maapallolla oli vettä jo alussa:

”Ja Jumala sanoi: ’Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin’. Ja tapahtui niin. Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." (1. Moos. 1:9-10).

Lähde:

Shiga, David. 2010. Earth may have had water from day one. New Scientist 2785 (5.11.).

PloS ONE ja Punaisenmeren ylitys

Mooses. Jusepe de Riberon maalaus vuodelta 1638. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Ilmastotieteilijä Carl Drews kollegoineen julkaisi hiljattain tutkimuksen PLoS ONEissa, jossa pohdittiin, miten israelilaiset Mooseksen johdolla kykenivät ylittämään Punaisenmeren kuivin jaloin.

Exodus on kiehtova kuvaus siitä, mitä Jumala voi saada aikaan. Drews ja kollegat pyrkivät löytämään täysin naturalistisen selityksen sille, miten Egyptistä vapautuneet juutalaiset pääsivät Siinaille.

Toinen Mooseksen kirja eli Exodus kuvaa Jahven valitsemaa menetelmää näin:

”Sitten Mooses kohotti kätensä merta kohti, ja Herra pani meren väistymään syrjään nostamalla ankaran itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin hän muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia.”

Drews käytti tietokonesimulaatiota selvittääkseen, miten vedet jakautuivat. Hän päätyi siihen, että jos voimakas itätuuli puhaltaa sata kilometriä tunnissa kahdentoista tunnin ajan, se riittäisi työntämään vedet takaisin niin, että Israel pääsee ylittämään meren.

Drews uskoo, että Mooseksen aikana tapahtui jotain samanlaista kuin vuonna 1882. Eräs Ison-Britannian armeijan kenraali raportoi tuolloin, että voimakas itätuuli työnsi vedet syrjään. Drewsin mukaan se riittäisi paljastamaan maasillan muutamiksi tunneiksi.

USA Today pyysi myös Answers in Genesiksen johtajaa Ken Hamia kommentoimaan tutkimusta. Hän sanoi, että Jumala käytti luonnonilmiötä (tuulta) saadakseen ihmeen aikaan, mutta meillä ei ole mitään syytä selittää yliluonnollista tapahtumaa naturalistisesti.

Jumala on joka tapauksessa suvereeni luonnon hallitsija. Hän saattoi valita vapaasti, miten Hän päästi kansansa vapauteen. Jesajan kirjassa esimerkiksi sanotaan:

”Minä olen Herra, teidän pyhä Jumalanne, Israelin luoja, teidän kuninkaanne! Näin sanoo Herra, hän, joka avasi mereen tien, valtatien suurten vetten keskelle, hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset, väkevien soturien joukon -- syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse, kuin sammuva lampun liekki he hävisivät -- näin hän sanoo: Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta.” (Jes. 43: 15-19).

Meidän on hyvä muistaa, että Jumala ei ole vain menneisyyden Jumala, vaan Hän toimii myös meidän aikanamme.


Lähde:

Rice, Doyle. 2010. Study seeks to explain the parting of the Red Sea. USA Today (20.9.).

Maan vetinen alkuaika

Genesis kertoo, että planeetallamme oli runsaasti vettä jo alussa. Kuva: NASA.



Joel Kontinen

Naturalistisen selitysmallin mukaan planeettamme alkoi kuivana taivaankappaleena ja sai vetensä, kun komeetat törmäsivät siihen.

Tuore tutkimus kertoo kuitenkin toista. Maria Schönbächler Manchesterin yliopistosta, Richard Carlson Carnegie Institutionista ja kollegat tutkivat meteoriittien ja Maan kivien hopean isotooppeja ja päätyivät siihen, että planeettamme on täytynyt olla märkä jo varhain.

He päättelevät, että palladium-107:n, jonka puoliintumisaika on 6,5 miljoonaa vuotta, hajosi hopea-107:ksi Maan varhaisaikoina ja että planeettamme sai nykyisen koostumuksensa paljon varhaisemmin kuin ennen luultiin.

Science julkaisi hiljattain tämän National Science Foundationin (NSF) rahoittaman tutkimuksen. Vaikka tutkimus vielä kumartaakin vuosimiljoonille, se tukee pikemminkin Genesikseen perustuvaa mallia kuin naturalistista ajattelua.

Mooses tiesi jo 3500 vuotta sitten planeetastamme asioita, jotka tiedemiehet ja -naiset saivat selville vasta hiljattain. Hän kirjoitti Genesiksessä:

"Ja Jumala sanoi: ’Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin’. Ja tapahtui niin. Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä." (1. Moos. 1:9-10)

Lähteet:


Silver Tells a Story of Early Earth: Water Here Since Planet's Very Early Days. National Science Foundationin lehdistötiedote 13.5.2010.
http://www.nsf.gov/news/news_summ.jsp?cntn_id=116934&org=GEO&from=news

Water Was Present During Birth of Earth, Study of Silver Suggests. ScienceDaily 14. 5.2010.
http://www.sciencedaily.com/releases/2010/05/100513143457.htm

Pääsiäisohjelma: Egyptin vitsaukset selitetään taas luonnonkatastrofeiksi

Jusepe de Ribero: Mooses (1638). Kuva Wikipediasta. National Geographicin versiossa Mooseksen on täytynyt elää yli 300-vuotiaaksi.




Joel Kontinen


Pääsiäinen lähes aina inspiroi mediaa esittämään naturalistisia selityksiä Raamatun ihmeistä. Välillä Jeesuksen sanotaan kävelleen jäälautalla, välillä taas Mooseksen väitetään saaneen ilmestyksensä lääkekasvin ansiosta. Kolme vuotta sitten, kun aloitin tämän blogin, ykkösaihe oli Jeesuksen oletetun perhehaudan löytyminen.

Tänä vuonna vuorossa on taas Mooses. Joukko tutkijoita on vaihteeksi tarkastellut Egyptin vitsauksia naturalistisesta perspektiivistä.

National Geographic Channelin ohjelmassa vitsaukset selitetään sarjaksi luonnonkatastrofeja. Spekulaatiot käynnistyvät Ramses II:n hallintokauden ilmastosta, jota jotkut tutkijat pitävät hämmästyttävän suotuisana.

Mutta sitten tuli äkillinen kuivuus, joka toi Oscillatoria rubescens –sinilevän Niiliin. Näin vesi muuttui punaiseksi (ensimmäinen vitsaus). Levät ajoivat sammakot maalle (toinen vitsaus), ja kun ne kuolivat, syöpäläiset ja paarmat lisääntyivät ja levittivät tauteja (kolmas ja neljäs vitsaus).

Taudit levisivät sekä eläimiin (viides vitsaus) että ihmisiin (kuudes vitsaus).

Seuraavaksi avuksi täytyy ottaa Theran eli nykyisen Santorinin tulivuorenpurkaus, joka mullisti ilmaston ja toi rakeet (seitsemäs vitsaus), heinäsirkat (kahdeksas vitsaus) ja pimeyden (yhdeksäs vitsaus). Tämä lienee NG:n mallin uskottavin kohta.

National Geographic selittää viimeisen vitsauksen viljaan iskeneellä sienitaudilla. Ensimmäiset jyvät annettiin esikoispojille, jotka kuolivat ensin. Tässä selitysmallissa ei Jumalaa tarvita lainkaan.

Vaikka Jumala voi hyvinkin käyttää luonnonilmiöitä apunaan, kaiken selittäminen luonnollisiksi katastrofeiksi ei ole ensinkään uskottavaa.

NG:n skenaariossa on sitä paitsi pienoinen laskuvirhe: Thera purkautui kaikesta päätellen kolmisensataa vuotta ennen 1200-luvulla eKr. eläneen Ramses II:n aikaa, joten tässä versiossa vitsaukset alkoivat järeämmästä päästä ja jatkuivat kolme vuosisataa.

Mooseksen on siis täytynyt olla yli 350-vuotias, kun hän johdatti israelilaiset pois Egyptistä. Vanhan testamentin mukaan hän eli 120-vuotiaaksi.

Raamatun ihmeitä on tavan takaa selitetty luonnonilmiöiksi jo 1700-luvulta lähtien, jolloin epäilystä tuli muoti-ilmiö, mutta monesti tuloksena oli täysin absurdeja skenaarioita. Niinpä Jeesus esimerkiksi kävelee jäälautalla järvellä, jonka ei koskaan tiedetä jäätyneen.

NG:n pääsiäisohjelma on tosin hieman uskottavampi, mutta 2. Mooseksen kirja aitoine ihmeineen on sen rinnalla huomattavasti johdonmukaisempi esitys siitä, miten Israel vapautui neljän vuosisadan orjuudesta.

Lähteet:

Gray, Richard. 2010. Biblical plagues really happened say scientists. Daily Telegraph (27.3.)
http://www.telegraph.co.uk/science/science-news/7530678/Biblical-plagues-really-happened-say-scientists.html

Eskola, Terhi. 2010. Oikeita vitsauksia. Aamulehti 3.4., A17.

Uskonnon lehtori: ”Moosesta ei ollut”

Jusepe de Ribero: Mooses (1638). Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


Keskustelu koulun uskonnonopetuksesta jatkuu ja rönsyilee Tampereen seudulla. Hiljattain lehtori Jarno Parviainen perusteli tarvetta säilyttää uskonnon opetuksen ”tiukka tieteellinen pohja.”

”Kyllä minä opetan raamattutiedon tunnilla, että Raamattu on ihmisten kirjoittama, Moosesta ei ollut ja luomiskertomus on oikeasti myytti. joka on samalla viivalla muiden näkemysten kanssa.”

Jos Parviainen tarkoittaa ”muilla näkemyksillä” muiden kulttuurien luomiskertomuksia, niin hän ei ole kovinkaan hyvin perehtynyt Genesiksen ja muiden Lähi-idän uskonnollisten kertomusten eroihin.

Esimerkiksi Genesiksen lajiensa mukaan on edelleenkin hyvin tieteellinen ajatus, kunhan muistamme, että Raamatun laji (hepr. baramin) on huomattavasti laajempi käsite kuin nykybiologian käsite laji.

Koiraeläimet ovat lajiutuneet esimerkiksi susiksi, dingoiksi and ketuiksi, mutta yhdestäkään koirasta ei ole tullut kissaa.

Lienee suomen kielen köyhyyttä, että molemmistä termeistä käytetään samaa sanaa. Englannissa sen sijaan tehdään ero käsitteiden kind (Genesiksen laji) ja species (nykybiologian laji) välillä.

Genesiksen mytologisointi johtaa vain sen korvaamiseen aikamme vallitsevalla myytillä – darvinistisella evoluutiolla, joka suorastaan pursuaa mytologista ainesta.

Aikoinaan esimerkiksi Sigmund Freud yritti mytologisoida niin Mooseksen kuin luomisenkin. Jälkipolvet eivät jostain syystä kuitenkaan arvosta psykoterapian isän teologisia oivalluksia.

Parviainen sanoo kannustavansa oppilaita kriittiseen ajatteluun.

Pyrkimys on kiitettävä, mutta jos hän tarkoittaa sillä Raamatun uudelleentulkintaa muiden uskontojen tekstien tai evoluution myyttien perusteella, niin kriittisen ajattelun rippeetkin häviävät syksyn koleisiin tuuliin.

Eniten kriittistä ajattelua kaipaisi evoluutio-opetus, jossa Idan kaltaiset fiaskot ovat yllättävän yleisiä.



Lähde:

Lehtinen, Juha. 2009. Raportti – uskonnonopetus. Aamulehti. Su – Asiat, 11.10., 14.

Freud ja darvinistiset tarinat

Jusepe de Ribero: Mooses (1638). Kuva Wikipediasta.

Joel Kontinen

Uusdarvinistisia selityksiä lukiessa ei juurikaan voi välttyä huomaamasta tarunomaisia piirteitä. Käsite näin se on –kertomus (just so story) on peräisin nobelisti Rudyard Kiplingin tarinakokoelmasta Just So Stories for Little Children (1902). Niissä esimerkiksi selitetään, miten leopardi sai pilkkunsa.

Luin hiljattain Sigmund Freudin kirjan Moses and Monotheism (1939). Psykoanalyysin isä ei myöskään karttanut tarunomaisia selityksiä.

Kirjassaan Moses and Monotheism Freud pyrki rakentamaan “yleistä monoteismin teoriaa”. Hän yrittää saada lukijan vakuuttuneeksi siitä, että Mooses oli todellisuudessa egyptiläinen, joka onnistui vieroittamaan israelilaiset polyteismistä ja käännyttämään heidät hänen omaan monoteismiseen uskontoonsa. Valitettavasti Mooses tapettiin autiomaassa, mutta Freudin mukaan hänen maineensa jatkoi omaa elämäänsä Israelin historiassa.

Jotkin Freudin mainitsemat yksityiskohdat Mooseksen elämästä ovat uskottavia ja ehkä tosiakin, kuten esimerkiksi tämän egyptiläiseltä kuulostava nimi (Mose) sekä lyhyt monoteismin kausi Egyptissä 18. dynastian aikana Akhenatenin eli Amenhotep IV:n hallituskaudella.

Mutta suurin osa Freudin ajatuksista ei täytä teorian kriteerejä. Hänen yrityksensä selittää monoteismin synty on enimmäkseen silkkaa spekulaatiota.

Sigmund Freud (1856-1939) myönsi lainanneensa joitain käsitteitä Charles Darwinilta, jota hän kaikesta päätellen arvosti suuresti. Varhaisemmassa teoksessaan Toteemi ja tabu (1912) hän luonnosteli, miten uskonto on saattanut syntyä.

Kirjassaan Moses and Monotheism Freud sanoo: ”Darwinilta lainasin sen hypoteesin, että kaikki ihmiset elivät alun perin pienissä laumoissa; kutakin laumaa hallitsi vanhempi uros, joka käytti raakaa väkivaltaa alistaakseen muut, otti kaikki naaraat itselleen ja orjuutti tai surmasi kaikki nuoret urokset, myös omat poikansa.” (sivu 168).

Freudin ateistinen maailmankatsomus sulki pois kaiken yliluonnollisen. Hänen selityksensä tukeutui evolutionistiseen näkemykseen uskonnon vähittäisestä kehityksestä yksinkertaisesta alusta yhä instituutionalisempaan muotoon. Todisteaineisto ei kuitenkaan tue hänen näkemystään.

Kuten esimerkiksi Don Richardson on osoittanut kirjassaan Iankaikkisuus heidän sydämessään, kulttuuriantropologia pikemminkin tukee Raamatun näkemystä monoteismin rappeutumisesta polyteismiksi.

Onneksi Freud oli riittävän rehellinen myöntääkseen, että hänen näkemyksensä oli vain hypoteesi. Se ei ansaitse teorian nimeä, koska se on pohjimmiltaan vain näin se on –kertomus.


Lähteet:

Freud, Sigmund. 1939. Moses and Monotheism. Engl. Katherine Jones. New York: Vintage Books.

Richardson, Don. 1986. Iankaikkisuus heidän sydämessään. Suom. Salme Moksunen. Vantaa: RV-Kirjat.

Mooses käytti huumeita: Uusi uljas teoria vai äärimmäisen huonoa tiedettä?

Mooses. Jusepe de Riberon maalaus vuodelta 1638. Kuva Wikipediasta


Joel Kontinen

Nykyään on helppo tietää, milloin pääsiäinen on ovella vaikka ei katsoisikaan kalenteriin. Joka vuosi tähän aikaan keväästä saamme kuulla uudesta hämmästyttävästä löydöstä, jolla pyritään selittämään Raamatun ihmeitä. Muutama tieteentekijä pääsee kylpemään valokeilaan ja ehkä myös keräämään tukon euroja tai dollareita vaivansa palkaksi.

Viime vuonna tähän aikaan Discovery Channel ilmoitti vuosisadan arkeologisesta löydöstä, joka osoittautui The Lost Tomb of Jesus –filmin mainokseksi. Elokuvantekijät James Cameron and Simca Jacobovici ohittivat vertaisarvioinnin ja toivat todisteensa (kaksi ossuaria eli luukirstua) suoraan median nähtäväksi. Lopulta miltei kaikki asiantuntijat tyrmäsivät löydön. Cameronilla ja Jacobovicilla ei todellisuudessa ollut esittää väitteensä tueksi juuri muuta kuin spekulaatioita. He eivät voineet näyttää toteen, että kirstuissa olisi koskaan ollut Jeesuksen ja Magdalan Marian maallisia jäännöksiä. (Voit lukea lisää tästä. )

Vuonna 2006 väitettiin, että Jeesus käveli jäälautan päällä. Hypoteesi myös julkaistiin tiedelehdessä. On varsin erikoista kävellä jään päällä järvellä, joka kaikesta päätellen ei koskaan jäädy.

Tämän vuoden yllätys on vaihteeksi Vanhasta testamentista. Benny Shannon, Jerusalemin Hebrew Universityn kognitiivisen psykologian professori, julkaisi 24-sivuisen tutkimuksen Time and Mind: The Journal of Archaeology, Consciousness and Culture –tiedelehdessä. Shannon arveli, että Mooseksen kokemus Siinaivuorella johtui lääkekasvin aiheuttamasta hallusinaatiosta. Tutkimus, Biblical Entheogens: A Speculative Hypothesis on päivitetty ja laajennettu versio vuonna 2002 julkaistusta tutkimuksesta Entheogens: Reflections on ‘Psychoactive Sacramentials’, joka käsitteli lähinnä samanismia ja psykoaktiivisten kasvien käyttöä ei-kristillisissä uskonnoissa, esimerkiksi joidenkin Amerikan intiaanikansojen tapaa käyttää aistiharhoja aiheuttavia kasveja uskonnollisissa menoissa, mutta se sisälsi myös katsauksen Moosekseen ja Siinain kokemukseen. Uudempi tutkimus käsittelee enemmän juutalaisuutta ja eksodusta.

Mikään Raamatun tekstissä ei viittaa siihen, että lain antamiseen liittyisi aistiharhoja. Shannon myöntää tämän. Hän silti väittää, että kaksi nykyisin Siinain niemimaalla esiintyvää kasvia, Peganum Harmala ja Mimosa hostilis, voivat potentiaalisesti aiheuttaa aistiharhoja. Shannon yrittää nähdä yhtäläisyyksiä Toisen Mooseksen kirjan tekstin joidenkin yksityiskohtien (esimerkiksi tuli) ja tiibetiläisen Kuolleiden kirjan ja LSD:n käytön välillä, mutta hän tekee kummallisia päätelmiä, joilla ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa.

Professori Shannon on riittävän rehellinen myöntääkseen, että hänen “löytönsä” perustuu ennakko-olettamuksiin. Hän sanoo, että hän ei voi uskoa, että Siinaivuoren tapaus (jossa Mooses sai lain) olisi historiallisesti luotettava tai että se olisi vain myytti, joten ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto on hallusinaatio, joka aiheutui Siinain niemimaalla esiintyvästä kasvista. Vaikka joissakin uskonnoissa käytetään aistiharhoja aiheuttavia lääkekasveja, Shannonin hypoteesi näyttää pikemminkin liittyvän hänen omaan taustaansa kuin tieteen tekemiseen.

Shannon myönsi, että käydessään Brasiliassa vuonna 1991 hän uskonnollisissa menoissa kokeili ayahuascaa, trooppista kasvia, joka aiheuttaa voimakkaita aistiharhoja. Tämä lienee ainoa todellinen syy, miksi hän ehdottaa, että Mooses olisi kokeillut jotain samantapaista.

On hyvä muistaa, että kirjailija Aldous Huxley (1894-1963), jonka Shannon mainitsee tutkimuksessaan ja joka tunnetaan romaanistaan Uljas uusi maailma (Brave New World, 1932), myönsi kokeilleensa meskaliinia ja LSD:tä. Mutta tämä ei vielä tarkoita sitä, että Huxley olisi kirjoittanut koko kirjallisen tuotantonsa huumehourussa. On vieläkin vähemmän todisteita siitä, että Mooses olisi käyttänyt huumekasveja.

Amerikassa puhutaan maaliskuun mielettömyydestä (March Madness). Tässä tapauksessa mielettömyys liittyy enemmän professori Shannoniin, hänen huumetaustaansa ja kummalliseen hypoteesiinsa kuin Moosekseen. Shannoniin uusi uljas teoria osoittautuu äärimmäisen huonoksi tieteeksi.


Lähteet:

AFP News: Moses was high on drugs: Israeli researcher. 4 March 2008.

Shannon, Benny. 2002. Entheogens. Reflections on ‘Psychoactive Sacramentals’. Journal of Consciousness Studies, 9:4, 85-94.

Shannon, Benny, 2008. Biblical Entheogens: A Speculative Hypothesis. Time and Mind: The Journal of Archaeology, Consciousness and Culture, 1:1, 51-74 (March 2008).