Suurten väärennösten torjunta on evoluution vastaista kilpavarustelua

 

Kuva: Simone Rotella

Joel Kontinen

Disinformaatio on evoluution mukaan paljon vanhempaa kuin ihminen.

Evoluutiobiologian opetukset voivat auttaa puolustautumaan sitä vastaan nykyään, sanoo Jonathan R. Goodman

Äskettäinen "Willy's Chocolate Experience" Glasgow'ssa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sai lapset kyyneliin, suututti vanhemmat ja oli ilon lähde niille, jotka lukivat siitä. Nähtyään verkkomainoksia ilmeisen ylellisestä tapahtumasta, ihmiset maksoivat kukin jopa 35 puntaa osallistumisestaan. Mutta se ei ollut niin kuin luvattiin: upeiden luomusten ja runsaan suklaan sijaan perheet saapuivat enimmäkseen hylättyyn varastoon, jossa oli surullisen näköinen pomppulinna ja hämmentyneitä näyttelijöitä. Kun uutisverkostot tutkivat tapahtumaa, kävi ilmi, että markkinointimateriaalit – ja näyttelijöiden käsikirjoitukset – olivat tekoälyn tuottamia.

Evoluutio on suurin huijaus, minkä tunnemme, siinä fossiililöydöt kertovat historiaa, jota milloinkaan ei tunnettu.  

Lähde:

Jonathan R. Goodman. 2024 Combatting deepfakes is an evolutionary arms race | New Scientist 13.3.

Varokaa tiedevilppiä '

Kuva: Josie Ford

 

Joel Kontinen 

Kun tieteellinen julkaisuteollisuus menee hataraksi.

Jos joskus tunnet tarvitsevasi kevyttä viihdettä, kuinka tutkimusten eheyden on käynyt ja kuinka tieteelliset menetelmät ovat heikentyneet, kokeile tutustua Retraction Watch -nimiseen verkkosivustoon.

Kuten New Scientist on aiemmin kuvannut, jotkut pelkäävät, että vertaisarvioitujen aikakauslehtien julkaisut – joita pidettiin aikoinaan arvovaltaisimpina tiedonlähteinä – ovat yhä epäluotettavimpia, koska tutkijoiden urat ovat nykyään riippuvaisia ​​heidän julkaisujensa lukumäärästä, mikä kannustaa määrää laadun edelle.

Retraction Watch dokumentoi paperien viralliset peruutukset – joko rehellisistä virheistä tai suorasta petoksesta –, johon liittyy usein töykeää kommentointia ja satunnaista silmienpyörittelyä.

Tiedemiehet huiputtavat itseään, Nature toteaa varoittaessaan tiedevilpistä.

Lähde:

When the scientific publishing industry goes rogue New Scientist, 1.6.  

Lähde:

When the scientific publishing industry goes rogue New Scientist 1.6. . 

Tiedemiehet huiputtavat itseään, Nature toteaa varoittaessaan tiedevilpistä

Monesti tutkijat näkevät sitä, mitä odottavat. Evoluutiotutkija voi nähdä apinoissa ihmismäisiä piirteitä, joita niissä ei välttämättä ole.




Joel Kontinen

Tiedevilpistä on tullut miltei yhtä suuri ongelma kuin dopingista huippu-urheilussa. Huijausten ei sinänsä pitäisi hämmästyttää meitä, koska emme enää aikoihin ole eläneet alun sangen hyvässä maailmassa, jota Genesiksen alkusivut kuvaavat.

Aadamin ja Eevan synnin seuraukset näkyvät myös tieteessä. Yhä useammin tehdään tutkimuksia, joiden tuloksia ei voida myöhemmin todentaa.

Nature on toistuvasti käsitellyt tieteellistä vilppiä. Äskettäin se kiteytti astrofyysikko Saul Perlmutterin (University of California, Berkeley) sanoin aikamme tieteen ongelman: Se on jatkuva kilpailu, jonka osapuolina olemme me itse. Keksimme keinoja, joilla huiputamme itseämme ja keksimme samalla keinoja, joilla vältämme huiputtamasta itseämme.

Naturen artikkeli lähtee selvittämään ongelmaa hyvin darvinistisesta perspektiivistä: Lehden mukaan aivomme kehittyivät Afrikan savannilla, jossa esi-isiemme piti osata sekä löytää kypsät hedelmät että varoa isoja kissapetoja. Mutta tällaiset kyvyt eivät auta tutkijaa tekemään paikkansapitäviä tulkintoja, kun hän analysoi terrabittitulvaa.

Evoluutio ja korkea tutkimusmoraali eivät välttämättä ole veljeksiä.

Tutkijat monesti erehtyvät keräämään todisteita, jotka tukevat heidän hypoteesiaan. He eivät huomaa muita selityksiä tai välitä niistä. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että he tahallaan haluaisivat harhauttaa muita, mutta heidän oma näkemyksensä sokeuttaa heidät.

Nature ei tunnustane sitä, mutta monesti esimerkiksi usko evoluutioon tai vuosimiljooniin saa tutkijat etsimään täysin epäuskottavia selityksiä.


Lähde:

Nuzzo, Regina. 2015. How scientists fool themselves – and how they can stop. Nature news (7.10.).

Tiedevilppi vaivaa tiedeyhteisöä

Tutkijan valkoinen takki ei ole tae nuhteettomuudesta. Kuva: Samir, Wikipedia.



Joel Kontinen

Kepulikonstien paljastuminen on vienyt monelta palkintopallilla patsastelleelta kansallissankarilta maineen. Myös yhä useampi poliitikko on syönyt sanansa.

Mutta kuka olisi voinut aavistaa, että laboratoriossaan puurtavat tutkijat olisivat myös turvautuneet vilppiin?

Tiedevilpistä on tullut liki epidemia.

Science veti äskettäin mielipiteisiin vaikuttamista koskevan tutkimuksen takaisin. Nature ilmoitti toissapäivänä vetävänsä parin vuoden takaisen Alzheimerin taustojen luotaavan jutun takaisin.

Ja tiedeyhteisö on hädin tuskin toipunut edellisistä skandaaleista. Pinnan alla on lisää pilalle mennyttä ainesta.

Viime aikojen tiedeskandaalit saivat esimerkiksi New York Timesin pohtimaan, mikä tieteessä on pielessä, kun tiedejulkaisut vetävät yhä useammat tutkimukset takaisin.

Viitisen vuotta sitten evoluutiopsykologi Marc Hauser jäi kiinni tutkimustulosten peukaloinnista.

Hauser oli väittänyt, että evoluutio selittää moraalin. Hänen mielestään moraaliseen käytökseen ei tarvita uskontoa.

Monet tieteen huijauksista liittyvät darvinistiseen evoluutioon. Joskus tutkijoiden herkkäuskoisuus on estänyt väärennöksen paljastumisen.

Nebraskan ihminen ja Piltdownin ihminen olivat evolutionistien parhaita todisteita Daytonan apinaoikeudenkäynnin aikana (1925).

Tiedeyhteisö loi Nebraskan ihmisen yhden hampaan perusteella.

Piltdownin ihminen oli harkittu petos.

Kiinalainen viljelijä yhdisteli eri lajien luita sopivasti toisiinsa ja sai National Geographicin uskomaan höyhenpeitteeseen dinosaurukseen. Lehti joutui muutaman kuukauden kuluttua tunnustamaan erheensä, mutta ennen sitä se ehti antaa kuvitteelliselle olennolle tieteelliseltä kalskahtavan nimen Archaeoraptor liaoningensis.

Huijaukset eivät valitettavasti loppuneet siihen.

Lähde:

Carey, Benedict. 2015. Science, Now Under Scrutiny Itself. The New York Times (15.6.).