Brittimies sai Ig Nobelin elettyään vuohena Sveitsin Alpeilla

Tämä on oikea vuohi eikä valepukuinen tutkija.





Joel Kontinen

Samalla kun Aku Ankka ja muut mediat esittelivät meille ihmismäisiä eläimiä, kaksi tutkijaa tekeytyi eläimiksi ja eli niiden tavoin luonnossa. Toinen söi esimerkiksi matoja ja toinen ruohoa.

Ja nyt tiedeyhteisö palkitsee heidän uranuurtavan tutkimuksensa.

Harvardin yliopisto on jakanut tunnustusta tutkimuksista, jotka saavat meidät hymyilemään – ja ehkä myös miettimään. Valintaraati on usein suosinut evoluutioon tavalla tai toisella liittyviä tutkimusaiheita.

Tänä vuonna biologian Ig Nobel myönnettiin Charles Fosterille, joka on harjoitellut elämää mäyränä, saukkona, peurana, kettuna ja lintuna, ja Tom Thwaitesille, joka tekeytyi vuoheksi ja eli Sveitsin Alpeilla vuohien keskuudessa. Hän pyrki aitouteen käyttämällä tekojalkoja ja muita vuohimaisia varusteita.

Niiden avulla hän pystyi liikkumaan vuohen tavoin.

Ihmisen ja eläimen raja hämärtyy monesti darvinistilta, joka on kuulevinaan eläinten puhuvan ja kommunikoivan ihmismäisesti, sekä jopa sortuvan ihmisen paheisiin.

Tänä vuonna taloustieteen palkinto myönnettiin tutkijoille, jotka arvioivat kallioiden persoonallisuutta myynnin ja markkinoinnin perspektiivistä.

Volkswagen sai kemian palkinnon onnistuttuaan vähentämään päästöjä aina mitattaessa.

Psykologian palkinto annettiin tutkijoille, jotka kysyivät tuhannelta valehtelijalta, kuinka usein nämä valehtelivat ja missä määrin nämä uskoivat valheensa.

Lähde:

Amos, Jonathan. 2016. Ig Nobel win for Alpine 'goat man' BBC news (23.9.).

Apinatarina Timessä: Koti teki apinaihmisestä ihmisen

Tällä vihermarakatilla oli ihmisen tekemä koti, mutta korkeakulttuuria se ei osannut rakentaa.




Joel Kontinen

Ihminen eroaa hätkähdyttävän paljon kaikesta muusta luomakunnasta. Darvinistia tämä jaksaa ällistyttää, koska hän ei halua myöntää erikoisasemaamme.

Evolutionistit ovat kehitelleet monia arveluja siitä, miten apinamaisesta esi-isästämme tuli H. sapiens. Työkalut, kieli ja tulen hallinta ovat yleisempiä hypoteeseja.

Toimittaja Sarah Begley esittelee meille Timessä tästä uuden version: muutto jonkinlaiseen rakennukseen teki meistä ihmisiä.

Ajatus perustuu neuroantropologi John S. Allenin kirjaan Home: How Habitat Made Us Human (Basic Books, 2015). Koti suojeli alkuihmisiä pedoilta ja rajuilmalta ja antoi heidän kaikessa rauhassa harrastaa mutkikkaita sosiaalisia suhteita ja rakentaa kulttuuria.

Kodissa kavereista ja jälkeläisistä tuli perheitä. Siellä he saattoivat nukkua turvassa. Unen tiedetään edistävän oppimista ja parantavan muistia.

Allenin mukaan koti vapautti esi-isämme ja -äitimme ympäröivän maailman häiriöiltä, jotta he pystyivät paremmin käyttämään henkisiä kykyjään.

Tarinointi on kiehtovaa, mutta siinä on loogisia aukkoja. Apinamainen olento ei olisi pystynyt rakentamaan pysyvää asumusta. Siihen tarvitaan kykyjä, joita sillä ei ole voinut olla.

Evolutionisteilta monesti hämärtyy ihmisen ja eläimen raja. He saattavat kuvitella, että he ovat (miltei) eläimiä ja että eläimet ovat (melkein) ihmisiä.

Ihmisinä olemme erikoisia, koska Jumala loi meidät kuvakseen. Esimerkiksi kieli, leuka ja kultainen leikkaus kertovat siitä, että sokea kelloseppä ei ole muovannut meitä.



Lähde:

Begley, Sarah. 2016. Home. Time (Europe) (18.1., s.16).

Evolutionisti söi ruohoa ja leikki olevansa vuohi Sveitsin Alpeilla

Tämä on ihan oikea vuohi eikä valepukuinen evolutionisti.




Joel Kontinen

Charles Darwin oli näkevinään ihmisissä ja eläimissä yhteisiä piirteitä. Saduissa on pitkä traditio nähdä inhimillisiä ominaisuuksia eläimissä.

Aku Ankka jatkoi maineikkaasti tätä kehitystä.

Äskettäin Carolyn Ristau arvioi Sciencessa kahta kirjaa, joissa evolutionistit tekeytyivät eläimiksi ja kertovat seikkailuistaan.

Teoksessa Being a Beast Adventures Across the Species Divide (Metropolitan Books, 2016) Charles Foster kuvailee, miltä tuntuu elää mäyrän tavoin luonnossa ja syödä matoja. Hän vietti luonnossa kuusi viikkoa poikansa kanssa tarkkailen pääskysiä, kettuja ja peuroja ja kuvitteli olevansa niiden sukulaissielu.

Kirjassa GoatMan How I Took a Holiday from Being Human (Princeton Architectural Press, 2016) Thomas Thwaites puolestaan kertoo, miltä tuntuu elää vuohena Sveitsin Alpeilla. Rooliin kuului tekojalat ja muut vuohimaiset varusteet.

Twaites halusi alun perin ruveta elefantiksi ja ylittää Alpit, mutta tutustuttuaan oikeisiin elefantteihin ja saatuaan shamaanilta neuvoja, hän päätyi ruohoa mutustelevaksi vuoheksi.

Ei ole lainkaan mahdotonta arvata, että evoluutio näyttelee oleellista roolia näissä kokeiluissa. Darvinistit pyrkivät näkemään inhimillisiä piirteitä, puhetta ja jopa paheita eläimissä.

Monesti ihmisen ja eläimen raja hämärtyy. Eläinaktivistit ovat kampanjoineet saadakseen ihmisoikeudet simpanssille Itävallassa (Matthew Hiasl Panin tapaus) ja USA:ssa, ja Espanjassa kaikille isoille apinoille.

Argentiinassa tuomioistuin julisti orangin ei-inhimilliseksi persoonaksi.

Aiemmin tänä vuonna darvinistit kuulivat gorillan (oletetussa) laulussa kaikuja kielen evoluutiosta, ja kun he huomasivat simpanssin viskelevän kiviä, he näkivät siinä rituaalin ja merkkejä uskonnon evoluutiosta.

Lähde:

Ristau, Carolyn A. 2016. Wild things. Science 352: 6292, 1402. (17.6.).

Apinan viisaus pimensi koko Kenian

Vihermarakatti tipahti muuntajan päälle ja pimensi Kenian neljäksi tunniksi.





Joel Kontinen

Darwinille kumartavat tiedejulkaisut ovat viime aikoina nähneet inhimillisiä piirteitä apinoissa. Ensin ne otaksuivat simpanssien surevan tai ainakin ihmettelevän lajitoverinsa kuolemaa ja sitten ne arvelivat, että lehtiapina yritti elvyttää kumppaniaan.

Aiemmin keväällä lehdet raportoivat laulavasta gorillasta ja simpanssien rituaalinomaisesta käyttäytymisestä.

Evolutionistit pyrkivät näin häivyttämään ihmisen ja eläimen eron. He käyttävät mielellään apinoita esimerkkeinään, vaikka monesti etenkin varislinnut päihittävät simpanssit nokkeluudessa.

Sitä ei evoluutio olisi ikinä ennustanut.

Keniassa vihermarakatin oivallus sen sijaan muistuttaa meitä siitä, että apina harrastaa apinamaisia asioita. Se pomppii mielellään oravien tavoin puussa.

Mutta tiistaina sille kävi köpelösti: se tipahti vesivoimalaitoksen muuntajan päälle. Miltei koko Kenia pimeni liki neljäksi tunniksi.

Marakatti selvisi seikkailusta hengissä.

Darvinistit ovat joskus spekuloineet, että apinat voisivat kirjoittaa Shakespearen koko tuotannon, kunhan niitä olisi tarpeeksi paljon ja niille annettaisiin riittävästi aikaa.

Brittiyliopisto kokeili tätä antamalla simpanssien käyttää kirjoituskonetta. Ne keksivät, että se kävi vessasta ja trampoliinista, mutta onnistuivat myös paukuttelemaan viisi liuskaa täysin käsittämätöntä mongerrusta.

Lähteet:

BBC News. 2016. Kenya nationwide blackout caused by rogue monkey (7.6.).

Coghlan, Andy. 2016. Monkey seen caring for dying mate then grieving after she dies. New Scientist (23.5.).

Selfietäi innoittaa satuilemaan ja levittämään darvinistisia täitarinoita

Päätäi (Pediculus humanus capitis). Kuva: Dennis D. Juranek, Centers for Disease Control and Prevention.




Joel Kontinen

Selfiebuumilla voi olla yllättäviä seurauksia: kun lapset änkeävät samaan kuvaan, täit voivat hypätä päästä toiseen ja näin levitä koko kaveripiiriin.

Uutisoidessaan potentiaalisen täiepidemian syntyä Aamulehti kertoi meille myös täiden oletetusta kehityshistoriasta:

”Täi kuuluu hyönteisiin ja on kehittynyt jäytiäisestä. Jäytiäiset ovat pieniä kirppumaisia otuksia, jotka viihtyvät luonnossa ja kodeissa. Evoluution kuluessa täiltä ovat siivet surkastuneet, sillä ne olisivat vain tiellä hiuksissa kulkiessa. Täit eivät siis pompi eivätkä lentele summamutikassa isäntää etsien.”

Evoluution kuluessa tai evoluution aikana ovat darvinistisia ilmauksia, jotka tarkoittavat sitä, että kukaan ei oikeastaan tiedä, miksi jotain on tapahtunut.

Ilmiöstä voidaan myös käyttää ilmaisua aukkojen evoluutio.

Moni toisin sanoen uskoo kehitysoppiin vaikka todisteita ei ole.

Evoluution sokea kelloseppä ei näe tulevaisuutta. Se ei pysty suunnittelemaan seuraavia askeleita, joten konjunktiolla sillä (tai koska) alkavia lauseita ei pitäisi näkyä oikeaoppisessa darvinistisessa tekstissä.

Siipien tai minkä tahansa muun elimen surkastuminen ei edistä evoluutiota vaan kertoo sen sijaan rappeutumisesta, joka on syntiin langenneessa maailmassa hyvin yleinen ilmiö.

Täit ovat ennenkin näytelleet näyttävää roolia evoluutiotarinoissa.

Lähde:

Ekfors, Susanna. 2015. Kutiseeko päässä? Selfietäi leviää tehokkaasti Aamulehti (30.5.).

Uusi apinatarina: monistettu geeni antoi ihmiselle isot aivot

Simpanssilta puuttuu geeni, joka tekee aivoista isot. Kuva Delphine Bruyere, Wikipedia.




Joel Kontinen

Ihmisen aivojen ainutlaatuisuus on pitkään askarruttanut evolutionisteja. He ovat verranneet niitä mikrotietokoneiden yhteisöön, mutta sekään ei tee oikeutta aivoille.

Aivojen kehitys on ollut täysi mysteeri. Harvardin yliopiston emeritusprofessoriprofessori Richard Lewontin esimerkiksi myönsi, että emme tiedä mitään aivojen evoluutiosta.

Spekulaatioista ei sen sijaan ole ollut puutetta.

Science julkaisi äskettäin raportin tutkimuksesta, jossa hiirille annettiin ihmisen DNA:ta. Tutkijat huomasivat, että pikkujyrsijöiden aivot kasvoivat ja poimuttuivat samalla tavalla kuin kädellisten aivot.

Hiirellä ei ole tällaista geeniä. Tutkijat arvelevat, että ARHGAP11B-geeni vaikuttaa jollain tavoin ihmisen aivojen kokoon.

He otaksuvat, että tämä geeni kertoo jotain ihmisen aivojen evoluutiosta.

Edes evoluution kansikuvapojalla eli simpanssilla ei ole tätä geeniä. Neandertalilaisilla ja H. sapiensilla sen sijaan on.

Sattumalla ei ole osaa eikä arpaa aivojen kehitykseen, jota on osuvasti verrattu sinfoniaan.

Uusi tutkimus ei siis tue darvinistista evoluutiota vaan pikemminkin osoittaa ihmisen ainutlaatuisuuden.


Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2015. Xeroxed gene may have paved the way for large human brain. Science (26.2.).

Rudyard Kipling, norsu, krokotiili ja evoluutiotarinat

Elefanttitarinat eivät edistä evoluutiota.


Joel Kontinen

Satuilu kuuluu oleellisesti niin darvinistiseen evoluutioon kuin kansantarinoihin.

Vaikka Richard Dawkins on tuominnut satujen vaarallisuuden, hän itse pitää kiinni siitä, että kala muuttui ihmiseksi "400 miljoonassa vuodessa".

Koulun biologian kirjassa kerrotaan, miten kirahvi sai pitkän kaulansa. Rudyard Kipling taas kertoo Viidakkokirjassaan, miten elefantti sai pitkän kärsänsä. Krokotiili iski norsun nenään ja venytti sen pitkäksi kärsäksi.

Evolutionistit ovat omaksuneet Kiplingin tavan satuilla. Vilkas mielikuvitus ei kuitenkaan takaa sitä, että evoluutiotarinat olisivat biologisesti tai geneettisesti yhtään tehokkaampia kuin viidakkotarinat.

Reilu vuosi sitten krokotiili iski elefantin kärsään kiinni hampaillaan Sambiassa. Elefantti ravisteli krokon pois mutta näytti hieman irvistelevän sen jälkeen. Kärsä ei näyttänyt pidentyneen.

Näin nolosti on myös käynyt monelle evoluutiotarinalle.

Lähde:

Elephant attacked by crocodile at waterhole. New York Daily News 11.11. 2013.

Uusi apinatarina: Omenia pliis, simpanssi murahtelee ja Aamulehti satuilee

Nämä veijarit eivät ole vielä oppineet Skotlannin tavoille. Kuva Delphine Bruyere, Wikipedia.




Joel Kontinen

Vesa Vanhalakka ei ole vähään aikaan ilahduttanut Aamulehden lukijoita apinatarinoillaan (tai edes kalajutuillaan), mutta viime sunnuntaina hän sai kudottua yhdestä simpanssin murahduksesta värikkään raportin:

”Ihmisen asema ainutlaatuisena eliönä murenee entisestään. Emme ole enää ainoa olento, joka oppii kaksi kieltä. Myös simpanssi pystyy samaan. Tämä selvisi, kun hollantilaisesta eläintarhasta Skotlantiin siirrettyjen simpanssien havaittiin alkaneen ääntää ’omenaa’ tarkoittavaa murahdusta skottimurteella.”

Jo perusasiat menevät Vanhalakalta pahasti sekaisin: Murahdus ja kieli ovat eri asioita. Niin ovat myös kieli ja murre.

Kielen synty ja kehitys ovat evolutionisteille suuria mysteerejä.

Toisin kuin Vanhalakka väittää, ihmisen ainutlaatuisuus on viime vuosina käynyt entistä selvemmäksi. Ihmisen ja simpanssin geneettinen ero ei ole 1–2 prosenttia, niin kuin hän on meitä valistanut, vaan noin 30 prosenttia.

Science raportoi samoista simpansseista huomattavasti varovaisemmin. Ne eivät suinkaan oppineet uutta kieltä vaan murahtelivat samalla tavalla kuin Skotlannissa jo kauemmin eläneet simpanssit.

Tuontisimpansseilta kesti kolme vuotta oppia yksi (1) uudenlainen murahdus.

Myös linnuilla on paikallisia murteita, ja ne oppivat matkimaan muita huomattavasti nopeammin. Mutta tämäkään ei murenna ihmisen ainutlaatuisuutta.

Varislinnut ovat monin verroin älykkäämpiä kuin isot apinat, mutta tämä ei evolutionistia ilahduta, koska ihminen ja linnut eivät heidän mielestään kökötä samalla oksalla Darwinin elämänpuussa – joka sitä paitsi on jo rysähtänyt maahan.

Myös kakadut ovat etevämpiä kuin simpanssit.

Jos joku luulee, että evoluutio ennusti tällaista, hän erehtyy suuresti.

Vain ihminen kykenee luomaan apinatarinoita, joissa täysin elottomasta kehittyy vuosimiljardien kuluessa kaikki elollinen ja jossa sammakossa tulee 300 miljoonassa vuodessa prinssi.


Lähteet:

Morrell, Virginia. 2015. Chimps learn new grunt for 'apple'. Science Shot. Science (5.2.).

Vanhalakka, Vesa. 2015. Kielitaito. Aamulehti 8.2., A18.

Apinoiden planeetta häivyttää ihmisen ja apinoiden ylitsepääsemättömän eron

Moni haluaa nähdä inhimillisiä piirteitä apinoissa. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Suomessa kuluneella viikolla ensi-iltansa saanut filmi Apinoiden planeetan vallankumous on tyypillinen darvinistiseen evoluutioon nojautuva tarina. Se perustuu löyhästi Pierre Boullen kirjaan Apinoiden planeetta (La Planète des singes), joka julkaistiin vuonna 1963.

Tuolloin ei vielä tiedetty, miten syvä geneettinen juopa erottaa ihmisen apinoista. Oppikirjat ja luonnontieteen museot edelleenkin puhuvat 1–2 prosentin erosta, vaikka viime vuosien tutkimukset osoittavat eron olevan osapuilleen 20–30 prosentin luokkaa.

Evolutionistit eivät tietenkään halua antaa todisteiden pilata hyvää teoriaa, joten apinatarinat jatkavat omaa elämäänsä etenkin populaarimediassa.

Apinoiden planeetan vallankumouksessa simpanssit tekevät sellaista, mitä ne eivät pysty tekemään. Ne esimerkiksi puhuvat, vaikka toisin kuin ihmisillä, niillä ei elintä, joka pystyisi tuottamaan puhetta. Ne rakentavat jonkinlaista korkeakulttuuria, vaikka ne eivät ole edes niin älykkäitä kuin vaikkapa varislinnut, delfiinit tai koirat.

Monesti maailmankatsomus ratkaisee sen, mitä ihmiset haluavat uskoa. Joskus kristinuskon etiikka on pelottava, koska Jeesus ja Hänen seuraajansa sanoivat, että ihminen on syntinen, jonka on tehtävä parannus.

Sitä on ylpeän ihmisen vaikea hyväksyä, joten hän kehittelee apinatarinoita, joissa ei ole päätä eikä häntää.

Lähde:

Kivirinta, Joona. 2014. Apinoitahan me kaikki olemme. Aamulehti 17.7. Minimeno, 24–25.

Tuorein apinatarina: ”Ihminen on vaihtanut evoluution varrella hyvän lyhytkestoisen muistin kieleen”

Aamulehden apinatarina ei oikein vakuuta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Darvinistien apinatarinat eivät kaikesta päätellen ole vielä kuolleet sukupuuttoon. Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka ilahdutti pitkästä aikaa lukijoita kirjoittamalla simpanssista, joka pitää tietokoneista ja kykenee muistamaan ruudulla välähtäviä numeroita paremmin kuin ihmiset.

Vanhalakka esittelee simpanssit miltei ihmisinä. Jutussa ei tietenkään viitata viime vuosien tutkimuksiin, jotka osoittavat, että ihminen ja simpanssi ovat geneettisesti paljon etäämpänä toisistaan kuin evolutionistit suostuvat myöntämään.

Sen sijaan Vanhalakka referoi simpanssitutkija Tetsuro Matsusawan ajatuksia siitä, miksi simpanssi muistaa hyvin:

” Tetsuro Matsusawa uskoo simpanssin paremman muistin johtuvan siitä, että niille taito on ollut eloonjäämisen kannalta tärkeämpi kuin ihmiselle. Ihminen on vaihtanut evoluution varrella hyvän lyhytkestoisen muistin kieleen.”

Eli ihminen pystyy siis ohjaamaan evoluutiota? Miksi darvinistit silti väittävät, että luonnonvalinta on sokea eikä se pysty ennakoimaan tulevaisuutta?

Apinatarinoiden kiehtovin piirre on siinä, että ne ovat äärimmäisen epäuskottavia.


Lähde:

Vanhalakka, Vesa. 2013. Parempi kuin ihminen. Aamulehti 17.3. Sunnuntai, 14-15.

Kahdelle jalalle nousu: taas yksi darvinistinen tarina voidaan haudata

”Ihmiskunnan kehto” näyttää avaruudesta tällaiselta. Kuva: NASA.



Joel Kontinen

Evolutionistit uskoivat, että ihmisen esi-isät laskeutuivat sademetsien puista, kun savannit alkoivat vallata metsiä "4 - 6 miljoonaa vuotta" sitten.

Uusi Geology-lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että tämä oli mahdotonta, koska savannit valtasivat ”ihmiskunnan kehdon” eli Itä-Afrikan hautavajoaman ja Etiopian ylängöt jo ”12 miljoonaa” vuotta sitten.

Olemattomasta sademetsästä on jokseenkin vaikea tulla alas.

Taas yksi darvinistinen tarina voidaan haudata.

Lähde:

Vegetation Changes in Cradle of Humanity: Study Raises Questions About Impact On Human Evolution. ScienceDaily 31.1.2013.

Menneen maailman luolamiesselityksiä Aamulehdessä

Nooa rakensi varhain ihmiskunnan historiassa yllättävän suuren valtamerialuksen.




Joel Kontinen

Evoluutioon perustuvat selitystavat ovat juurtuneet syvälle populaarikulttuuriin. Hiljattain Tampereen yliopiston kansanperinteen ja viestinnän antropologian dosentti Päivikki Antola pohdiskeli, miksi arkiajatteluun nojaavat uskomukset ovat edelleenkin hyvin yleisiä.

Hän tarjoaa ratkaisuksi tyypillistä darvinistista tarinaa:

”Esihistoriallisessa luolakulttuurissa esivanhempiemme oli pääteltävä nopeasti, mitkä asiat olivat vaarallisia, mitkä turvallisia tai yhdentekeviä.

Tähän tarpeeseen kehittyi intuitiivinen ajattelu. Se luokittelee asioita salamannopeasti samankaltaisuuden perusteella ja kytkee ilmiöitä yhteen sen nojalla, mitkä tapahtumat seuraavat toisiaan .”

Antola jatkaa tuttuun darvinistiseen tapaan kertomalla heinikon kahinasta. Hänen mukaansa se saattoi johtua joko tuulesta tai ateriaa etsivästä leijonasta. Oli siis parasta pysytellä luolan perällä.

Antola ei suinkaan keksinyt tätä tarinaa itse. Se on yllättävän yleinen skeptikkojen keskuudessa.

Mutta se on pelkkä epätieteellinen olettamus, joka perustuu siihen harhaluuloon, että meidän sukupolvemme tietää menneisyydestä enemmän kuin sen kokeneet sukupolvet.

Esimerkiksi Egyptin pyramidit kertovat siitä, että muinaiset ihmiset eivät olleet sivistymättömiä. Genesiksen mukaan ihminen on alusta lähtien ollut kekseliäs.

Alkuaikojen ihmisillä oli varsin kehittynyt kulttuuri. He rakensivat kaupunkeja, soittivat harppua ja huilua sekä sulattivat metalleja. Nooa rakensi 150 metriä pitkän laivan, ja vedenpaisumuksen jälkeen ihmiset pystyttivät pyramideja esimerkiksi Aasiaan, Afrikkaan ja Väli-Amerikkaan.


Lähde:

Antola, Päivikki. 2012. Uskomukset ohjaavat yhä arkiajattelua. Aamulehti 22.4., B19.

Uusi tutkimus: Raidat suojelevat seeproja paarmoilta

Joel Kontinen

Seepran raidat ovat askarruttaneet eläintieteilijöitä jo pitkään. Darvinistit ovat ehdottaneet monia eri hypoteeseja, joilla he ovat pyrkineet selittämään raitojen alkuperän.

Raidat eivät auta seeproja piiloutumaan saalistajilta, joten niillä täytyy olla jonkin muu funktio.

Jotkut tutkijat ehdottivat jo 1930-luvulla, että raidat suojaavat seeproja tsetsekärpäsiltä. Nyt tiedetään, että ne pitävät myös paarmat loitolla.

Äskettäin Budapestin Eötvös-yliopiston tutkija Adam Egri kollegoineen kertoi keksineensä syyn. New Scientistin mukaan he ”uskovat, että seeprat kehittivät raidat suojautuakseen verta imeviltä hyönteisiltä.”

Darvinistinen tarinointi ei taaskaan ole uskottavaa. Seeproilla ei todellisuudessa ole kykyä kehittää itselleen mitään. Raitojen olemassaolo kertoo siitä, että Jumala tiesi, että syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa seepra tarvitsee keinon, jolla se voi suojautua hyönteisiltä. Seepran turkista heijastuva valo vaikeuttaa paarmojen kykyä laskeutua.

Lähteet:

Egri, Adam, Miklós Blahó, György Kriska, Róbert Farkas, Mónika Gyurkovszky, Susanne Åkesson ja Gábor Horváth. 2012. Polarotactic tabanids find striped patterns with brightness and/or polarization modulation least attractive: an advantage of zebra stripes. The Journal of Experimental Biology.

Zukerman, Wendy. 2012. Zoologger: Don't bite – how the zebra got its stripes. New Scientist (9 February). New Scientist (9.2.).

Viikon apinatarina New Scientistissa: “Clint Eastwood auttaa ymmärtämään aivojen evoluutiota”

Reesusapinat pääsivät katsomaan Clint Eastwoodin leffaa. Kuva: J.M.Garg, Wikipedia.





Joel Kontinen

Uusimmassa apinatarinassa reesusapinat näyttelevät pääosia.

Evolutionistit ovat uskoneet, että ihmisen aivot muistuttavat apinoiden aivoja. He ovat pitäneet niitä suuriksi kehittyneinä apinan aivoina.

Hiljattain Harvard Medical Schoolin ja Leuvenin katolisen yliopiston tutkija Wim Vanduffel kollegoineen testasi tätä väitettä näyttämällä 24 ihmiselle ja neljälle reesusapinalle lännenelokuvaa Hyvät, pahat ja rumat (The Good, the Bad and the Ugly), jossa pääosaa näyttelee Clint Eastwood.

Vanduffel ja kollegat tutkivat, mitä aivojen alueita filmi aktivoi ja huomasivat, että ihmisten ja apinoiden aivot reagoivat osittain eri tavoin.

Suomeksi sanottuna tutkijat eivät saaneet elokuvan katselusta tukea darvinistiselle evoluutiolle. Mutta saivathan apinat katsottua pyssyn paukuttelua.

Tutkimus julkaistiin Nature Methods –tiedelehdessä.


Lähde:

Grossman, Lisa. 2012. Clint Eastwood helps reveal secrets of brain evolution. New Scientist (5.2.)

Presidentinvaalit ja apinatarinat

Aamulehden lukija selittää presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulosta turvautumalla apinatarinaan.



Joel Kontinen

Apinatarinat viihtyvät mainiosti lehtien lukijapalstoilla. Tänään saimme esimerkiksi lukea syyn, miksi Kristillisdemokraattien Sari Essayah ei päässyt jatkoon presidentinvaaleissa:

”Ei kai kukaan olettanut, että presidentiksi valittaisiin henkilö, jonka mielestä kuulopuheisiin perustava kertomus on luotettavampi kuin tiedemiesten tutkimuksiin perustuva teoria?”

Väite on kummallisen outo. Jos kirjoittaja tarkoittaa kertomuksella Raamattua, niin se ei suinkaan perustu kuulopuheisiin vaan monilta osin silminnäkijöiden todistuksiin. Ja jos kirjoittaja tarkoittaa teorialla darvinistista evoluutioteoriaa, niin väite ei ole yhtään sen loogisempi.

Naturalistinen evoluutio on tieteellinen mahdottomuus. Elämä ei synny spontaanisti itsestään edes triljoonassa vuodessa. Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.

Elämä syntyy vain elävästä. Ja amebasta ei millään tieteen tuntemalla menetelmällä voi kehittyä analyyttistä ja ajattelevaa ihmistä.

Darvinismi jää toiveajatteluksi.



Lähde:

Kekki, Arto. 2012. Vaalien tulos oli puoluepolitiikan tappio. Aamulehti 24.1., B15.

Tuorein apinatarina Aamulehdessä: ”Ihminen on hyvin valehteleva apina”

Uusimmassa apinatarinassa apinalla on keskeinen rooli.




Joel Kontinen

Apinajutut menestyvät ja voivat hyvin, ainakin Aamulehdessä. Viime aikoina paljastuneet valelääkärien tapaukset innoittivat toimittaja Markus Määttästä pohtimaan valheen alkuperää ja yleisyyttä.

Hän valitsi perusdarvinistisen selityksen:

”Valehtelu on geeneissämme. Ilman valehtelua ja harhauttamisen taitoa ihminen ei olisi koskaan kohonnut Maa-planeetan valtiaaksi. Antropologi Volker Sommerin mukaan valehtelun taito kehittyi luonnonvalinnan tuloksena kun alkuihmisen piti valita joutuuko itse saaliiksi vai muuttuuko saalistajaksi. Tässä pelissä paras työkalu ei ollut keihäs vaan huiputus.”

Valehtelun syntyä ei voida todentaa tieteellisesti, mutta se ei tietenkään estä mielikuvituksen lentoa:

”Samalla ihminen oppi myös huiputtamaan lajitovereitaan. Laumassa kukin yksilö on aina eniten huolissaan omasta itsestään. Yksilö pyrkii järjestämään laumassa parhaat ravintopalat itselleen. Ne, jotka onnistuvat tässä, saavat helpoiten myös perimänsä leviämään.”

Määttänen kertoo, että tämä kertomus perustuu apinoiden tarkkailuun. Apinat osaavat huiputtaa, joten darvinistisen maailmankuvan mukaan myös ihminen kykenee siihen.

Mistä toimittaja tietää, että ”alkuihminen” eli laumoissa? Ei hän tiedäkään, mutta maailmankatsomus ohjaa selitystä. Entä mistä hän tietää, että luonnonvalinta suosii valehtelijoita? Otaksumalla, että ihmisellä ja apinoilla on pitkä yhteinen menneisyys.

Hiljattain kuollut USA:n tiedeakatemian jäsen, kemisti Philip Skell kritikoi tällaista darvinistista tarinointia varsin ankarasti The Scientist –lehdessä:

”Luonnonvalinta tekee ihmisistä itsekeskeisiä ja aggressiivisia – paitsi kun se tekee heistä altruistisia ja rauhantahtoisia. Tai luonnonvalinta tuottaa viriilejä miehiä, jotka levittävät siementään innokkaasti – paitsi kun se suosii miehiä, jotka ovat uskollisia suojelijoita ja elättäjiä. Kun selitys on niin joustava, että se selittää minkä tahansa käyttäytymisen, sitä on vaikea testata kokeellisesti.”

Genesiksen mukaan ihminen luotiin vallitsemaan muuta luomakuntaa. Hänen ei tarvinnut käyttää epärehellisyyttä saavuttaakseen aseman, joka hänelle kuului luonnostaan.

Valehtelu taas kertoo siitä, että emme enää elä täydellisessä maailmassa, vaan synnin turmelemassa maailmassa.


Lähteet:

Määttänen, Markus. 2011. Ihminen on hyvin valehteleva apina. Aamulehti 27.11., B20.

Skell, Philip S. 2005. Why do we invoke Darwin? Evolutionary theory contributes little to experimental biology. The Scientist 19(16):10 (29.8.).

Darvinistista tarinointia Aamulehdessä

Media suosii apinatarinoita.




Joel Kontinen

”Vähäiset karvamme ovat jäänne paksummasta karvapeitteestä. Karvojen menetystä on selitetty esi-isiemme omaksumalla elämäntavalla, jossa vaeltaminen vaihtui pysyviin asumuksiin. Ihmisiin pesiytyi loisia, jotka oli helpompi poistaa paljaalta iholta.” Näin Aamulehti valisti lukijoitaan jutussa, joka käsitteli ihokarvoja.

Miten toimittaja tietää, että esi-isämme oli meitä karvaisempi? Ei hän tiedäkään, mutta hän on kaikesta päätellen lukenut darvinistisia selityksiä, joilla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.

Selitys vain olettaa, että ihminen on kehittynyt apinan kaltaisesta esi-isästä. Ja koska apinalla on paksu karvapeite ja ihmisellä ei ole, evolutionistin on keksittävä jokin tapa, jolla ihminen on hukannut turkkinsa.

Toinen yhtä yleinen darvinististen spekulaatioiden aihe on se, miten ihminen oppi kävelemään pystyssä.

Selitystä ei ratkaise tiede vaan maailmankatsomus.


Lähde:

Kärki, Katja. 2011. Nyppää häiritsevä karva pois, mutta jätä pari pientä nenään ja korvaan. Aamulehti 28.10., B29.

Kummallinen väite Aamulehdessä: ”evoluutio sopii kaikkiin havaintoihin”

Darvinistiset selitykset ovat monesti apinatarinoita.


Joel Kontinen

Aamulehden juttu Tiede on Tie Totuuteen on synnyttänyt varsin paljon keskustelua. Hiljattain Sakari Lahti vetosi oletettuihin vuosimiljardeihin, jotka hänen mielestään ovat voineet tehdä elämän synnyn mahdolliseksi:

”Elämällä oli aikaa syntyä maapallolle miljardien vuosien ajan, eikä tätä aikaskaalaa voi mikään teoreettinen laboratoriokoe korvata,” hän sanoo selittääkseen, miksi elämän synnyn kokeet ovat epäonnistuneet.

Lahden näkemyksellä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa, vaan se perustuu puhtaasti uskoon. Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin aikaa ja vettä.

Lahden mukaan ”evoluutio sopii kaikkiin havaintoihin”. Väite on kummallinen. Darvinistiset evoluution selitykset ovat monesti silkkaa satuilua.

Emeritusprofessori Philip Skell, hiljattain kuollut USA:n tiedeakatemian jäsen, kritikoi tällaista darvinistista tarinointia varsin ankarasti The Scientist –lehdessä:

” Luonnonvalinta tekee ihmisistä itsekeskeisiä ja aggressiivisia – paitsi kun se tekee heistä altruistisia ja rauhantahtoisia. Tai luonnonvalinta tuottaa viriilejä miehiä, jotka levittävät siementään innokkaasti – paitsi kun se suosii miehiä, jotka ovat uskollisia suojelijoita ja elättäjiä. Kun selitys on niin joustava, että se selittää minkä tahansa käyttäytymisen, sitä on vaikea testata kokeellisesti.”

Lähteet:

Jatkot. Aamulehti 25.10. 2011, B14.

Skell, Philip S. 2005. Why do we invoke Darwin? Evolutionary theory contributes little to experimental biology. The Scientist 19(16):10 (29.8.).

Aamulehti markkinoi darvinistista evoluutiota apinatarinalla

Evoluutiotutkimukset eivät ole tunnettuja kriittisestä otteestaan vaan apinatarinoistaan.



Joel Kontinen

”Ihmiset sopeutuvat evoluution avulla nopeasti uusien asuma-alueidensa oloihin”. Näin Aamulehti kommentoi tuoretta Oxfordin yliopistossa tehtyä tutkimusta.

Eiluned Pearce ja Robin Dunbar mittasivat 73:n eri leveysasteella eläneeen ihmisen pääkallon ja päättelivät, että ihmisen aivot ja silmät ovat sitä suuremmat, mitä lähempänä napaseutua he asuivat.

He julkaisivat tutkimuksensa Biology Letters –tiedelehdessä.

Muut tutkijat eivät välttämättä tulkitse tutkimustuloksia samalla tavoin kuin Pearce ja Dunbar. Teksasin yliopiston (Austin) antropologi Chris Kirk sanoo, että silmät pitäisi mitata ennen kuin niistä voi päätellä tällaista.

Tällaisella sopeutumisella ei tietenkään ole mitään tekemistä darvinistisen evoluution kanssa, koska ihmiset (ja muut lajit) on luotu sopeutumaan ympäristöönsä. Tämä ilmenee ihmisillä esimerkiksi ihonvärissä. Eläinkunnassa pitkäkarvaiset koirat elävät napaseuduilla ja lyhytkarvaiset lähempänä päiväntasaajaa.

Darvinistinen evoluutio tarvitsee apinatarinoita, koska sillä ei ole todellisia todisteita.


Lähteet:

O’Luanaigh, Cian. 2011. Dim polar light drove humans to evolve larger eyes. New Scientist 2823 (27.7.).

Vuorikoski, Veikko. 2011. Pimeän Pohjan uusi vetonaula. Aamulehti 28.7., A2.

Aamulehden uusin apinatarina kumoaa vanhoja tarinoita

Aamulehden uusin apinatarina haastaa vanhat tarinat. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Darvinistiset apinatarinat ovat varsin hauskoja. Viime viikolla saimme kuulla, että ihmisistä tuli etevämpiä, kun heidän aivonsa kutistuivat.

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka ei ilmeisesti ole vielä kuullut tästä tuoreesta tutkimuksesta, koska hän mainostaa simpanssitutkija Richard Wranghamin näkemystä, jonka mukaan aivomme alkoivat kasvaa ja meistä tuli sivistyneempiä, kun puissa asuneet (kuvitteelliset) esi-isämme keksivät tulenteon.

Tuli piti pedot loitolla ja auttoi alkuihmisiä laskeutumaan puusta. He pystyivät keittämään ruokansa ja siten hyödyttämään sitä paremmin. Kypsä liha kasvatti heidän aivojaan ja niin heistä tuli fiksumpia.

Wrangham punoo kiehtovan apinatarinan. Sen ainoa puute on siinä, ettei sillä ole tieteellistä tukea, niin kuin ei muillakaan darvinistisilla taruilla.

Darvinismi muistuttaa siinä mielessä hindulaisuutta, että se suvaitsee monia täysin vastakkaisia tarinoita, joita ei voida koskaan osoittaa paikkansapitäviksi.

Lähde:

Vanhalakka, Vesa. 2011. Tuli toi taidon kypsentää ruokaa – ja aivomme alkoivat kasvaa. Aamulehti 9.2., A14.