lauantai 22. heinäkuuta 2017

Ultraviolettivalo on voinut synnyttää elämälle välttämättömät entsyymit, uusi tutkimus väittää

Entsyymit ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Kuva: Thomas Shafee, CC BY-SA 4.0.





Joel Kontinen

Maapallon elämä on paradoksi, Science myöntää ja selittää, että kaikki elävät olennot tarvitsevat entsyymejä, jotta ylipäätään mikään toimisi.

Hengitys, fotosynteesi ja DNA:n korjausmekanismit eivät voisi toimia ilman entsyymejä.

Kumpi tuli ensin, entsyymit vai organismi on evoluution tuorein muna vai kana -ongelma.

Uusi tutkimus olettaa, että entsyymeihin tarvittavat rauta-rikkiklusterit kelluivat nelisen miljardia vuotta sitten maapallon alkumerissä.

Naturalistit tarvitsevat elämän keitokseen ”primitiivisiä biomolekyylejä”, rautasuolaa ja UV-valoa, ja niin kaikki syntyy muitta mutkitta itsestään.

Näin he uskovat, mutta jostain syystä elämänsyntyteorioilla on tapana rysähtää karille, vaikka kuulemme tavan takaa, että elämän rakennuspalikat ovat löytyneet milloin mistäkin, esimerkiksi komeetta 67P:ltä, pikkuplaneetta Ceresiltä, 200 valovuoden päässä sijaitsevalta valkoiselta kääpiötähdeltä, tai sitten ne vain tippuvat taivaalta.

Välillä toki tarvitaan molekyylikätilöitä, kun kaikki ei valmistu itsekseen.

UV-valolla ei ole luontaista kykyä synnyttää elämää.

Lähde:

Pease, Roland. 2017. How sunlight might have jump-started life on Earth Science (12.7.).

torstai 20. heinäkuuta 2017

Pikkulapset tyrmäävät darvinistiset odotukset oppimalla vieraan kielen vaivatta ennen kolmatta ikävuottaan

Apinat eivät opi vierasta kieltä.





Joel Kontinen

Alle kolmivuotiaat lapset voivat oppia vierasta kieltä ilman, että heidän äidinkielen taitonsa kärsivät, tuore Mind, Brain, and Education -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo.

Washingtonin yliopiston oppimis- ja aivotieteiden instituutin (University of Washington Institute of Learning & Brain Sciences, I-LABS) tutkijat kouluttivat 16 yliopiston opiskelijaa ja äskettäin loppututkintonsa suorittanutta kahden viikon ajan käyttämään instituutin kehittämää kielenoppimisstrategiaa ja lähettivät nämä Madridiin opettamaan 7–33,5 viikon ikäisiä espanjalaislapsille englantia 18 viikon aikana tunnin viikossa.

Ohjelma painotti sosiaalista vuorovaikutusta ja leikkiä.

Lapset oppivat keskimärin 74 sanaa tai sanontaa viikossa ja myös muistivat oppimansa kontrollikokeessa, joka pidettiin 18 viikon päästä. Heidän espanjan taitonsa karttuivat myös samaan aikaan.

Kontrolliryhmän lapset oppivat tuona aikana noin 13 sanaa tai sanontaa viikossa.

Tutkimus on luomisperspektiivistä katsottuna kiinnostava. Siinä käy ilmi ihmisen luontainen kyky oppia kieltä.

Evoluutio ei pysty selittämään kielen syntyä. Darvinistiset selitykset eivät ole alkuunkaan uskottavia.

Kielen alkuperä ja kehitys ovat darvinistisia mysteerejä.

Kieli kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta, ja Baabelin kieltensekoitus on varteenotettava selitys nykykielten synnystä ja kehityksestä.

Lähde:

Bach, Deborah. 2017. New study shows how exposure to a foreign language ignites infants' learning.MedicalXpress (17.7.).


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Salamanisku on voinut synnyttää törmäysiskuiksi tulkittuja jälkiä kallioissa

Salama voi laittaa geologisia uskomuksia uusiksi. Kuva: Griffinstorm, CC BY-SA 4.0.





Joel Kontinen

Usko vuosimiljooniin on voinut saada yllättävän törmäysiskun.

Geophysical Research Letters julkaisi äskettäin tutkimuksen, joka haastaa asteroidien iskuiksi tulkittuja jälkiä kallioissa.

Purduen yliopiston professori H. Jay. Melosh päättelee, että salamanisku voi kuumentaa kvartsin yhtä kuumaksi (2000 K) kuin asteroidi-isku.

Hän sanoo, että geologien pitäisi ensin sulkea pois se mahdollisuus, että kallioon syntynyt lasittunut jälki on salaman aiheuttama eli fulguriitti, ennen kuin he tulkitsevat sen törmäyksen aikaansaannokseksi.

Salama kun iskee maahan huomattavasti useammin kuin asteroidi.

Professori Meloshin tutkimus voi vaikuttaa myös uskomuksiin eläinten joukkotuhoista, joita evoluution maailmaan mahtuu viisi.

Viimeisimmän uskotaan tuhonneen dinosaurukset.


Lähde:

Melosh. H. J. 2017. Impact Geologists, Beware! Geophysical Research Letters. (14.7.).

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Avaruudesta kantautuu taas viesti – mutta millainen?

VIesti kulkee? Kuva: NASA's Goddard Space Flight Center/S. Wiessinger.




Joel Kontinen

Avaruustieteilijät uskovat kuulleensa viesti, joka on peräisin 11 valovuoden päässä sijaitsevalta Ross 128:ta.

Se on punainen kääpiötähti, joka on 2 800 kertaa Aurinkoa himmeämpi, eikä sillä tiedetä olevan planeettoja.

Astrobiologi Abel Méndez (University of Puerto Rico/ Arecibo) ei usko, että viesti olisi peräisin vieraalta sivilisaatiolta, joskin hän sanoo, että sitäkään vaihtoehtoa ei ole suljettu pois.

Hänen mielestään todennäköisin selitys on Maasta lähetetty viestintäsatelliitti, joka käytti juuri sitä frekvenssiä, jota he kuuntelivat.

Naturalistinen maailmanselitysmalli edellyttää sitä, että elämä on kehittynyt myös muualla.

Kaikki avaruudesta tulleet viestit ovat olleet vääriä hälytyksiä (lue lisää täältä, täältä, täältä ja täältä).

Ironista ulkoavaruuden etsinnässä on se, että etsijät käyttävät menetelmiä, jotka paljastavat älykkään viestin, mutta kun he näkevät vielä älykkäämmän viestin solussa, he kuvittelevat, että se on kehittynyt sattumalta.

Lähde:

Mosher, Dave. 2017. Astronomers have detected 'strange signals' that may come from a star 11 light-years away, Business Insider (14.7.)

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Charlie Gard ja muita uskomattomia tapauksia


Kuoleman kulttuurin kannattajat haluaisivat täyttää hautausmaat.




>Joel Kontinen

Vakavasti sairaan brittipojan Charlie Gardin ahdinko tuo mieleen muita jossain määrin vastaavia tapauksia. Kun sairaala päätti antaa pikku-Charlien kuolla, vanhemmat valittivat oikeuteen, jossa asiaa puidaan paraikaa.

Sekä paavi että Donald Trump ovat vedonneet pojan puolesta.

Vaikka pikku-Charlien mahdollisuudet eivät näytä järin hyviltä, välillä ihmeitä tapahtuu myös kuoleman kulttuuria suosivassa maailmassamme:

• Jahi McMath

Joulukuussa 2013 Jahi McMath -niminen nuori tyttö julistettiin aivokuolleeksi. Oaklandin lastensairaala (Oakland Children’s Hospital) ilmoitti hänen äidilleen, että hänet irrotettaisiin hengityskoneesta ja että mitään ei enää ollut tehtävissä.

Jotkut luulivat, että tyttö on täysin kuollut, mutta sitten kävi ilmi, että hän pystyi liikuttamaan käsivarttaan, sormiaan ja jalkaansa. Hänellä on välillä myös kuukautiset, joita vainajilla ei tiettävästi ole.

• Martin Pistorius

Eteläafrikkalaista Martin Pistoriusta pidettiin vihanneksena. Hän eli neljä pitkää vuotta omassa suljetussa maailmassaan, kunnes hän vähitellen heräsi ja kykeni jopa kirjoittamaan kirjan kokemuksistaan.

• 16 vuotta vegetatiivisessa tilassa ollut mies

Vuonna 2014 Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) julkaisi tutkimuksen siitä, miten terveet yksilöt ja vegetatiivisessa tilassa ollut mies kokivat Alfred Hitchcockin karmaisevan filmin. Magneettikuvaus osoitti, että kaikki reagoivat samalla tavoin.

Eutanasian puolustajille tällaiset tapaukset voivat olla yllätyksiä, mutta meidän on hyvä muistaa, että maailma on ihmeellisempi kuin mitä kuvittelemmekaan.

Lähteet:

Smith, Wesley J. 2014. Neurologist Says Jahi McMath is “Alive” and “Awake;” Videos Show Her Responding. Life News (6.10.).

Smith, Wesley J. 2017. Is Recovery from Brain Death Possible? Evolution News & Science Today (10.7.).

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ihmisen olemus: BBC vs. Genesis

Olemme kaikki ihmisiä. Kuva: G. Mützel: Nordisk familjebok (1904), vol.2, Asiatiska folk, public domain.





Joel Kontinen

BBC Earth pohtii ihmisenä olemisen olemusta sarjassaan Being Human. Esittelyssä mainitaan Charles Darwin ja Sigmund Freud, joista kumpikaan ei kyennyt ratkaisemaan ihmisenä olemisen ongelmaa, joten ei ole vaikea arvata, minne suuntaan ohjelma meidät vie.

Ihminen eroaa niin valtavasti kaikista muista olennoista, että hän on ongelma vain evolutionisteille. Kristityille hän on Jumalan kuva.

Psalmissa 8 sanotaan:

Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle.” (jakeet 4–7)

BBC ei vie meitä aluksi Eedeniin, jossa kaikki oli hyvää, vaan darvinistisen tarinoinnin perinteiden mukaisesti Afrikan savannille 100 000 vuotta menneisyyteen.

Sitten se jatkaa ihmettelemällä meidän hyvää onneamme (eli suomeksi sanottuna triljoonia yhteensattumia), joka teki meistä sen, mitä olemme.

Kun potentiaalisina todisteina on vain muutamia hampaita, kallon osia ja jokunen selkänikama, loppu täydentyy näppärästi mielikuvituksella.

Ihmiskunnan todellinen historia on luettavissa aivan muualta, Genesis-nimisestä kirjasta.

Lähde:

Farrar, Jon. n.d. What does it mean to be human? BBC Earth.


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Jättijupiter HIP 65426b uhmaa planeetanmuodostusteorioita

Jättijupiterin lähistöllä ei tällaista pölykiekkoa näy. Kuva: NASA/JPL-Caltech, public domain.



Joel Kontinen

Max Planck Instituten tutkijat löysivät äskettäin varsinaisen kummajaisen – Jupiterin kaltaisen jättiplaneetan HIP 65426b:n.

HIP 65426b tuskin mikään ihanteellinen lomakohde, koska sen lämpötila arvellaan olevan 1300-1600 Kelviniä eli osapuilleen 1000-1300 Celsiusta. Tutkijat arvelevan havainneensa merkkejä vedystä ja vesihöyrystä.

Myös emätähti (HIP 65426) on aika kummallinen. Sen uskotaan olevan varsin nuori, mutta sen järjestelmässä ei näy vilahdustakaan pölykiekosta. Tämä haastaa nykyisiä planeettamuodostusteorioita.
Lisäksi HIP 65426 pyörii akselinsa ympäri 150 kertaa nopeammin kuin Aurinko.

Eksoplaneetoilla on taipumus horjuttaa tai toisinaan jopa tyrmätä sekulaarisia teorioita.

Ne voivat olla kummajaisia, mutta siitä huolimatta yksilöllisiä.

Näemme valtavaa monimuotoisuutta kaikkialla universumissa, pienemmistä suurimpaan. Tämä kertoo meille luomisesta.

Lähde:

Keating, Fiona. 2017. Huge Jupiter-like planet discovered by astronomers confounds theory of planetary development. The Independent (9.7.).

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Rauskut: suvut ja lajit menivät uusiksi


Nimi muuttui, eläin ei. Kuva: Jon Hanson. CC BY-SA 2.0.






Joel Kontinen

Tieteellinen totuus voi välillä olla jokseenkin suhteellista.

Dinosauruksen luusta löytynyt radiohiili (C-14) esimerkiksi haastaa uskon vuosimiljooniin ja lisäksi huomattiin, että evolutionistien hellimä roska-DNA oli kaikkea muuta kuin roskaa.

Äskettäin rauskujen suvut (lat. yks. genus, mon. genera) ja lajit menivät uusiksi, kun australialaiset tutkijat huomasivat, että Manta-suvun rauskut muistuttavat niin läheisesti Mobula-suvun serkkujaan, että he päättivät luokitella kaikki nämä vedessä kiittävät kalat samaan sukuun.

Niinpä Manta alfredi on nyt Mobula alfredi ja Manta birostris puolestaan Mobula birostris. Manta-sukua ei siis ole enää olemassa.

Tällainen ei ole uutta. Eläintieteilijät ovat jo pitkään tienneet, että jotain tieteelle tuttuja lajeja ei ole ollut olemassa.

Nyt tiedetään kutakuinkin varmasti, että Nanotyrannus oli nuori T. rex ja että torosaurus oli aikuinen Triceratops.

Tästä voi oppia vaikkapa sen, että tieteen totuuksiin ei kannata suhtautua turhan dogmaattisesti. Voi käydä niin, että huomenna tiedämme paremmin.

Lähde:

Nature. 2017. Research Highlights. Family affair deprives iconic fish of its genus. (3.7.).

torstai 6. heinäkuuta 2017

Live Science mainostaa täydellisten auringonpimennysten täydellistä sattumanvaraisuutta


Kuva: Luc Viatour / www.Lucnix. be. (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

USA:n asukkaille tarjotaan täydellistä auringonpimennystä 21. elokuuta.

Live Science mainostaa tapahtumaa kirjoituksessa, jossa sana sattumanvaraisuus (tai yhteensattuma, engl. ’coincidence’) esiintyy kahdesti otsikoissa (pääotsikko ja väliotsikko) ja lisäksi 15 kertaa varsinaisessa tekstissä eli siis yhteensä 17 kertaa.

Auringon halkaisija on 400 kertaa suurempi kuin Kuun, joka puolestaan on 400 kertaa lähempänä Maata, joten aina silloin tällöin Kuu peittää Auringon kokonaan.

Artikkelin kirjoittaja Tom Metcalfe vetoaa siihen, että Kuu ei oletetun vuosimiljardeja kestäneen olemassaolonsa aikana ole aina ollut yhtä kaukana Maasta. Hän pitää nykytilaa täysin sattumanvaraisena, koska hän vieroksuu ajatusta, että näemme taivaankappaleiden etäisyyksissä hienosäätöä, mikä viittaisi älykkääseen suunnitteluun tai peräti luomiseen.

Evolutionistit uskovat, että Kuu on aikoinaan ollut paljon lähempänä Maata ja että se etääntyy kaiken aikaa.

Näkemys on ongelmallinen, koska Kuun etäisyys vaikuttaa vuorovesiin ja siten myös planeettamme elinkelpoisuuteen.

Heillä ei myöskään ole uskottavaa selitystä Kuun alkuperästä.


Lähde:

Metcalfe, Tom. 2017. Why Total Solar Eclipses Are Total Coincidences. Live Science (26.6.).

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Käki matkii villin sikaeläimen ääntelyä ja hämää saalistajat


Matkijamestari Neomorphus geoffroyi. Kuva: Greg Kanies, CC BY-SA 2.0.





Joel Kontinen

Eläinmaailma on paljon ihmeellisempi kuin mitä Charles Darwin olisi koskaan kuvitellut.

Kakadut esimerkiksi osaavat tehdä itselleen oksista rumpupalikat ja tuottaa niillä vetävän rytmin.

Varis taas osaa valmistaa koukkupäisiä työkaluja.

Simpanssi ei osaa.

Jotkin linnut hallitsevat matkimisen jalon taidon mestarillisesti. Papua-Uuden Guinean lavastaja pystyy jäljittelemään muiden lintujen lisäksi myös koiran haukkumista, lehtien kahahtelua, puun kaatumisesta syntynyttä ääntä ja auton moottoria.

Äskettäin Journal of Avian Biology esitteli meille eteläamerikkalaisen käen, joka pystyi matkimaan kauluspekaria (villiä sikaeläintä) niin vakuuttavasti, että villikissat jättivät sen rauhaan.

Kauluspekari. Tällaista otusta käki matkii onnistuneesti. Kuva: Wing-Chi Poon, CC BY-SA 3.0.

Eläinten älykkyys kertoo meille luomisesta. Meillä on Jumala, joka on kiinnostunut myös eläimistä.

Lähde:

Ceurstemont, Sandrine. 2017. Cuckoos mimic the sound of musk hogs to avoid being eaten. New Scientist (3.7.).

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

“Esihistoriallista hammashoitoa”: Neandertalilaisten hampaissa jälkiä hammastikkujen käytöstä ja muista hoidoista


Käsityksemme neandertalilaisista on muuttunut huimasti viime vuosina.




Joel Kontinen

Vuonna 2007 julkaistu tutkimus viittasi siihen, että neandertalilaiset käyttivät hammastikkuja.

Uusi Bulletin of the International Association for Paleodontology -lehdessä julkaistututkimus vahvistaa tämän näkemyksen ja tuo siihen lisävalaistusta.

Kansasin yliopiston tutkijoiden johdolla tehty selvitys tarkasteli ”130 000 vuotta vanhojen” Kroatiasta löytyneiden neandertalilaisten hampaita, joista löytyi selviä merkkejä hammastikkujen käytöstä.

Tutkijoiden mukaan neandertalilaiset toimivat täysin ihmismäisesti.

Viime vuosien tutkimukset ovat romuttaneet neandertalilaisten apinamiesimagon perusteellisesti.

Nyt tiedämme, että he maustoivat ruokansa yrtein, lämmittivät kotiluolansa, purjehtivat Kreikan saaristossa, valmistivat erilaisia esineitä ja käyttivät koruja.

Neandertalinihmnen oli darvinistien ensimmäinen apinamies, mutta nyt sitä pidetään täysin ihmisenä.

Genesikseen perustuvat mallin mukaan neandertalilaiset olivat Nooan jälkeläisiä, jotka asuivat etupäässä Euroopassa vedenpaisumusta seuranneen jääkauden karuissa oloissa.

Lähde:

University of Kansas. 2017. Analysis of Neanderthal teeth grooves uncovers evidence of prehistoric dentistry. Science Daily (28.6.).


perjantai 30. kesäkuuta 2017

Uusi eksoplaneettatutkimus haastaa aurinkokuntien syntyteorian

Hienosääntöä myös eksoplaneetoissa? Kuva: NASA/JPL-Caltech.




Joel Kontinen

Planeettoja ei ole siroteltu umpimähkäisesti edes muihin aurinkokuntiin. Äskettäin Lauren Weissin johtama tutkimusryhmä tarkasteli Kepler- avaruusteleskoopin löytämiä eksoplaneettoja.

Tutkimus kattoi 909 planeettaa 355 aurinkokunnassa.

Planeettojen sijoittelu ei vastaa alkuunkaan johtavaa naturalistista aurinkokunnan syntyteoriaa, jossa planeetat muodostuvat kiivaasti pyörivästä kaasu- ja pölypilvestä.

Näyttää siltä, että planeetat on tarkoituksellisesti siroteltu sopivin välein.

Näemme siis hienosääntöä myös vieraissa aurinkokunnissa.

Monet avaruustieteilijät uskovat, että maapallo on ainutlaatuinen ja että emme löydä mitään vastaavaa muualta universumissa, mutta tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että muutkin järjestelmät on suunniteltu.

Kohuotsikoista huolimatta ainuttakaan kiistattomasti elinkelpoista eksoplaneettaa ei ole löytynyt.

Weiss ei täysin tyrmää vallitsevaa teoriaa vaan sanoo, että tutkimusaineiston vähyys on saattanut vaikuttaa tulokseen.

Lähde:

McKinnon, Mika. 2017. Planets in other star systems fit a puzzling pattern. New Scientist (28.6.).

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Mantereelta toiselle lauttaillut muurahaiskarhu tuottaa evolutionisteille päänvaivaa


Isomuurahaiskarhu (Myrmecophaga tridactyla). Kuva: Malene Thyssen, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Isomuurahaiskarhu (Myrmecophaga tridactyla)on nimensä mukaisesti iso, vaikka se ei olekaan karhu. Tämä Etelä- ja Keski-Amerikassa asusteleva otus voi muurahaisten, termiittien ja toukkien lisäksi syödä myös hedelmiä.

Se voi painaa jopa 39 kiloa, ja pituutta sille voi kertyä 2,1 metriä (hännän kanssa).

Evolutionistit uskovat, että modernit muurahaiskarhut ilmaantuivat Etelä-Amerikkaan noin 38– 54 ”miljoonaa vuotta” sitten. Sen jälkeen ne eivät juuri ole ehtineet muuttua.

Darvinistien ahdinkoa lisää se, että Euroopasta on löydetty ”45 miljoonaa vuotta” vanha muurahaiskarhun fossiili.

Tuolloin Etelä-Amerikka oli saari, joten ainoat keinot päästä sieltä Eurooppaan oli joko uida tai tulla lautalla.

Evolutionistien on niin ikään uskottava, että myös vanhan maailman apinat ja Hoatsin (Opisthocomus hoazin) harrastivat mannertenvälistä lauttailua, jos heidän uskomuksensa pitää paikkansa.

Elävät fossiilit, esimerkiksi maasika (Orycteropus afer), vesinokkaeläin ja nokkasiili, (Tachyglossus aculeatus) tuottavat päänvaivaa evolutionisteille.

Lähteet:

Delsuc, Frédéric et al. 2001. The evolution of armadillos, anteaters and sloths depicted by nuclear and mitochondrial phylogenies: implications for the status of the enigmatic fossil Eurotamandua.
Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences
268 (1476),1605–1615.

Woltanski, Amy. 2004. Myrmecophaga tridactyla. Animal Diversity Web.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

”Me emme lyö Darwinia lyttyyn”, sanoo tutkija osoittaessaan, että Darwin oli väärässä

Näin kävi Darwinin elämänpuulle.



Joel Kontinen

Evoluutiota kumartavat tiedemiehet eivät juuri tohdi kritikoida Charles Darwinia, elleivät he ole vanhoja ja arvostettuja (niin kuin esimerkiksi professorit Dennis Noble ja Philip S. Skell).

Myös tunnettu filosofi Thomas Nagel on julkisesti sanonut epäilevänsä evoluutiota.

Monet ovat pysytelleet hiljakseen, ettei kukaan vain epäilisi heitä älykkään suunnittelun kannattajiksi tai suorastaan kreationisteiksi.

Niinpä he varmuuden vuoksi katsovat parhaaksi kumartaa oppi-isälleen silloinkin, kun he kumoavat tämän uskomuksia, ettei heille vain kävisi niin kuin kiinalaisille tutkijoille, jotka erehtyivät käyttämään sanaa Luoja (Creator) PLoS ONE:ssa julkaisemassaan tutkimuksessa.

Darvinistit rupesivat metelöimään. Lehden toimitus säikähti, pyysi nöyrästi anteeksi ja poisti evolutionisteja loukanneen artikkelin.

Hiljattain kansainvälinen tutkimusryhmä tarkasteli eri eliöiden symbioosia ja päätti näin muuttaa Darwinin kovia kokenutta elämänpuuta lisäämällä siihen myös lajien välisen yhteistyön.

Elämänpuun pitäisi teoriassa osoittaa kaikkien elävien olentojen sukulaisuus, mutta sitä se ei tee.

Kommentoidessaan tätä Trends in Ecology and Evolution -lehdessä julkaistua tutkimusta professori Debashish Bhattacharya kertoi Science Dailylle, että heidän tarkoituksena ei suinkaan ole lyödä Darwinia lyttyyn.

Jos tieteen tekeminen olisi täysin vapaata sensuurista, kenenkään ei tarvitsisi turvautua tällaiseen selittelyyn.

Darwin oli väärässä, ja sillä sipuli.

Lähde:

Rutgers University. 2017. Reshaping Darwin's tree of life: Scientists propose a new paradigm that paints a more inclusive picture of the evolution of organisms and ecosystems. Science Daily. (7.6.).

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Erikoistuvat ribosomit: solumme ovat ihmeellisempiä kuin mitä edes uskalsimme kuvitella


Ribosomi on proteiinitehdas, mutta se osaa tehdä myös muuta. Kuva: Boumphreyfr, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Meidän jokaisessa solussamme voi olla 10 miljoonaa ribosomia, joita esimerkiksi tuore Science luonnehtii proteiinitehtaiksi.

Solu käyttää jopa 60 prosenttia energiastaan ribosomien rakentamiseen RNA:sta ja 80 eri proteiinista.

Solumme valmistaa niitä 100 000 kappaletta tunnissa.

Solumme ovat kuin pienoiskaupunkeja, jotka toimivat sataprosenttisen tehokkaasti.

Ribosomit muuntavat lähetti-RNA:n välittämän geneettisen koodin proteiineiksi, joita solu tarvitsee.

Äskettäin Molecular Cell- lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa massaspektrometria käyttämällä kävi ilmi, että ribosomit erikoistuvat ja valmistavat vain tietynlaista tuotetta.

Toisin kuin ennen otaksuttiin, ne eivät kaikki siis ole samanlaisia.

Näemme monimuotoisuutta jopa solujemme nanotasolla. Tämä, jos mikä, puhuu selkeää kieltä luomisesta.

Lähde:

Leslie, Mitch. 2017.There are millions of protein factories in every cell. Surprise, they’re not all the same. Science (21.6.).

torstai 22. kesäkuuta 2017

Stephen Hawking usuttaa ihmiskunnan etsimään kotia ulkoavaruudesta

Stephen Hawking ei kaihda julkisuutta.





Joel Kontinen

Stephen Hawking on tuon tuostakin varoittanut Maan asukkaita ajan loppumisesta.

Puhuessaan äskettäin Norjassa hän otti esille väestönkasvun, ilmastonmuutoksen, eläinten sukupuuttoon kuolemisen ja aineellisten resurssien loppumisen. Näiden syiden vuoksi meidän pitäisi lähteä etsimään uutta kotia ulkoavaruudesta.

Ongelma on siinä, että lähimpään tähteen eli Proxima Centauriin on matkaa 4,5 valovuotta. Nykytekniikalla meiltä kestäisi 3 miljoonaa vuotta ennen kuin pääsisimme edes teoriassa perille, ja siellä meitä voisi odottaa ikävä yllätys – eli Proxima b ei ehkä olekaan elinkelpoinen.

Professori Hawking joutuu unelmassaan turvautumaan tieteiskirjallisuudesta tuttuihin temppuihin eli keksintöihin, joita ei vielä ole olemassa.

Hawking on varoittanut myös ahneista ja ilkeistä avaruusolioista ja keinoälystä.

Toisaalta hän on myös laittanut pennosiaan ulkoavaruuden elämän etsintään.

Näyttänee siltä, että pelon kumpuavat luonnostaan naturalistisesta maailmankuvasta, jossa ei ole sijaa kaiken pelon voittajalle eli Jeesukselle Kristukselle.

Lähde:

Ghose, Tia. 2017. Stephen Hawking: Humans Should Ride a Beam of Light to Other Planets. Live Science (20.6.).

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Syvänmeren ravut ja muut eläimet noudattavat Genesiksen lajiensa mukaan -periaatetta

Kuva: Karen Gowlett-Holmes, CSIRO, Creative Commons (CC BY 3.0).





Joel Kontinen

Australialainen tutkimusalus Investigator on löytänyt Aussimaan itärannikolta koko joukon tieteelle tuntemattomia merieläimiä, esimerkiksi piikkirapuja, isoja merihämähäkkejä ja merisikoja.

Vaikka osa näistä eläimistä on tutkijoille uusia tuttavuuksia, etenkin ravuissa ja hämähäkeissä näkyy selvästi, että ne noudattavat Genesiksestä tuttua lajiensa mukaan -periaatetta.

Tämä ilmenee oikeastaan kaikissa eläinlajeissa riippumatta siitä, miten oudoilta ne voivat näyttää tai miten kummallisia tapoja niillä voi olla.

Niin syvänmeren kalat kuin muutkin merieläimet noudattavat tätä periaatetta.

Sama koskee myös maalla asuvia lajeja, esimerkiksi lautasen kokoista hämähäkkiä Heteropoda maximaa, sitä paljon pienempää kolibria ja vaikkapa maaoravaa.


Lähde:

Klein, Alice. 2017. Bizarre new deep-sea creatures discovered off Australian coast. New Scientist (16.6.).




sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Vihreät näkevät hyönteisten kognitiivisen kyvykkyyden mutta eivät niiden nerokasta suunnittelua

Kognitiivisesti kyvykäs yksilö? Kuva: Fritz Geller-Grimm, Creative Commons (CC BY-SA 2.5).





Joel Kontinen

Vihreät eivät halua syödä hyönteisiä, koska ne ovat kognitiivisesti kyvykkäitä.

Luonnehdinta on niin väljä, että sähköpostia lähettävät kasvit ja yöllä nukkuvat puut saattavat myös täyttää tällaisen määritelmän kriteerit, vaikka eivät hyönteisiä olekaan.

Hyönteiset ovat BBC:n mukaan insinööritaidon ihmeitä. Niissä on niin hienoja osia, että suunnittelijat kävisivät kateudesta vihreiksi, jos osaisivat muuttaa väriään.

Esimerkiksi kärpänen on erittäin taitava lentäjä.

Luonnon ei pitäisi muistuttaa meitä Äiti Maasta vaan Kaikkivaltiaasta Luojasta, joka teki kaikki eläimet ja kasvit niin hienosti, että voimme vain ihmetellä.







perjantai 16. kesäkuuta 2017

Live Science tunnustaa: biologit eivät ole tutkineet lajien syntyä perusteellisesti (ennen kuin nyt ja nytkään ei uusia lajeja syntynyt)

Kuningastukaani näyttelee osaa uudessa lajiutumistutkimuksessa. Kuva: Leon Petrosyan, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Charles Darwin kirjoitti kirjan nimeltä Lajien synty jo 158 vuotta sitten, mutta evoluutioon vannovat darvinistit eivät vieläkään tiedä, miten lajit syntyvät.

Näin ainakin tiedeportaali Live Science meitä valistaa. Se tuli myöntäneeksi tämän raportoidessaan evoluutiobiologi Michael Harveyn (University of Michigan) ja kollegoiden lintututkimusta, joka julkaistiin äskettäin Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -tiedelehdessä.

Live Science kertoo, että lajin yksilöiden väliset geneettiset erot vaikuttavat oleellisesti uusien lajien syntyyn.

Mutta tämä on kuulemma ollut vain olettamus, jota ei ole koskaan kunnolla testattu – siis ennen kuin nyt.

Harvey ja kollegat tutkivat 173 uuden maailman lintulajia, esimerkiksi eri rastaita, papukaijoja, kolibreja, tikkoja ja tukaaneja.

Harvey toteaa, että tutkimus vahvistaa oletuksen, jonka mukaan tietyn lajin populaatioiden geneettiset erot voivat ennustaa, miten todennäköisesti ne voivat vaikuttaa elämän monimuotoisuuteen (siis oletetun evoluution kuluessa).

Yksikään tutkituista lintulajeista ei muuttunut toiseksi lajiksi.

Monet evolutionistit kuvittelevat, että kreationistit uskovat lajien muuttumattomuuteen.

Tämä on darvinistinen myytti, joka perustunee ainakin osaksi siihen, että he eivät ole ymmärtäneet (tai halunneet ymmärtää), miten Genesiksen laji eroaa nykybiologian lajikäsitteestä.

Lähde:

University of Michigan. 2017. Genetic analysis of New World birds confirms untested evolutionary assumption. Science Daily. (30.5.).

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kirjoahven uhmaa darvinistista ajattelua: tunnistaa tuttujen ja vieraiden naamat



Julidochromis transcriptus. Kuva: Przemysław Malkowski, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Kaloilla piti olla alkeelliset aivot.

Näin evolutionistit ajattelivat, kunnes Tanganjikajärvessä elävä kirjoahven Julidochromis transcriptus osoitti pystyvänsä tunnistamaan tutut kalat pelkästään näiden silmien ympärillä olevien kuvioiden perusteella.

Animal Behaviour -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kirjoahvenilla on yllättävän hyvin kehittynyt kyky prosessoida tietoja.

Tämä ei alkuunkaan vastaa darvinistisia odotuksia.

Huomaamme monista eläimistä, että niillä on kyky selviytyä syntiinlankeemuksen seurauksista kärsivässä maailmassa.

Jumala on kiinnostunut myös eläimistä. Hän käski Nooan ottaa Genesiksen jokaisen lajin edustajia arkkiin, jotta nämä olisivat välttyneet Aadamin ja Eevan synnin perimmäiseltä rangaistukselta eli kuolemalta.


Lähde:

Del Bello, Lou. 2017. Fish recognise friends and foes through their unique faces. New Scientist (14.6.).

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Pelikaani: Iso elävä fossiili ei ole muuttunut ”30 miljoonaan vuoteen”


Kala maistui näillekin veijareille Sydneyn eläintarhassa.







Joel Kontinen

Evoluutio määritellään joskus harhaanjohtavasti muutokseksi, silloinkin, kun muutos kulkee väärään suuntaan ja voitaisiin pikemminkin puhua rappeutumisesta.

Jopa National Geographic päivitteli viime vuonna vikasuuntaan kulkevaa kehitystä.

Mutta kymmenet eläimet ja kasvit ovat vastustaneet darvinistisia muutoksia niin kauan, että evoluutio ei enää ole uskottavaa.

Elävät fossiilit uhmaavat evoluutiota ja sen aateveljeä eli uskoa vuosimiljooniin, etenkin kun uusia eläviä fossiileja löytyy lisää harva se kuukausi.


lauantai 10. kesäkuuta 2017

Evoluutio unohti linnun siivet ”100 miljoonaksi vuodeksi”


Tällaisen linnun lähisukulainen on viime päivinä päässyt otsikoihin. Kuva: Nobu Tamura, Creative Commons (CC BY 3.0).



Joel Kontinen

Tällä kertaa kukaan ei väitä sitä dinosaurukseksi, vaikka se on jokseenkin yhtä vanha ( “100 miljoonaa vuotta”) kuin niin ikään Burmasta (Myanmarista) löydetty meripihkaan jähmettynyt siipiveikko, josta leivottiin dinosaurus.

Gondwana Research julkaisi äskettäin tutkimuksen muutaman päivän ikäisestä linnunpoikasesta, jonka pää, niska, siipi ja jalat ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin.

Evolutionistit sijoittavat tällaiset linnut alaluokkaan Enantiornithes. Ne näyttivät nykylinnuilta, paitsi niillä ei ilmeisesti ollut linnulle tunnusomaista hampaatonta nokkaa.

Niiden uskotaan eläneen dinosaurusten kaudella, ja niiden fossiileja on löydetty miltei kaikilta mantereilta, joten ne kaikesta päätellen pystyivät nykylintujen tavoin lentämään pitkiä matkoja.

Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että linnun sulat eivät ole kehittyneet ”100 miljoonaan vuoteen” ja että jotkin vanhimmista linnuista, esimerkiksi Jianianhualong tengi (jota jotkut ainakin aluksi pitivät dinosauruksena) ja eoconfuciusornis, näyttivät nykylinnuilta.



Lähde:

Le Page, Michael. 2017. Bird caught in amber 100 million years ago is best ever found. New Scientist (7.6.).

torstai 8. kesäkuuta 2017

”300 000 vuotta” vanhat fossiilit sekoittavat ihmisen oletetun evoluutiohistorian

Kallojen rekonstruktio. Kuvat: Philipp Gunz/MPI EVA Leipzig.





Joel Kontinen

Vanhat H. sapiensin luut sekoittavat evolutionistien käsityksen lajimme historiasta.

Varhaisimmat niistä löytyivät Marokosta jo 1960-luvulla. Tutkijat kaivoivat esiin lisää luunkappaleita vuonna 2004.

Kun kallot alun perin ajoitettiin, tulokseksi saatiin 40 000 vuotta, ja niitä pidettiin neandertalilaisina.

Mutta monet ovat vuosien saatossa epäilleet niiden ikää. Nyt uusi termoluminesenssiajoitus sai niiden iäksi vähintään 285 000 ja enintään 350 000 vuotta.

Termoluminesenssiajoitusta pidetään melko epäluotettavana, joten viimeistä sanaa iästä ei ehkä ole vielä sanottu.

Paleoantropologi Jean-Jacques Hublin Max Planck -instituutista sanoo, että näiden ihmisten kasvot, leuka ja hampaat muistuttivat monin tavoin aikamme ihmisten piirteitä. Voisimme hyvinkin nähdä tuollaisia kasvoja kaduillamme.

Näin kolmen aikuisen, teinin ja 7-8 -vuotiaan lapsen kallot laittoivat koulukirjat uusiksi.

Ihmisen oletetuille esi-isille on monesti käynyt köpelösti. Esimerkiksi Au. sediba ja H. naledi eivät ehtineet paistatella suosiossa kovin kauan.

Lucy (Au. Afarensis) on myös kohdannut vastoinkäymisiä. Ensin siltä löytyi paviaanin nikama ja sitten se putosi puusta.

Lähde:

Choi, Charles Q. 2017. Oldest Fossils of Our Species Push Back Origin of Modern Humans. Live Science (7.6.).

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Tulikuuma jätti-Jupiter KELT-9b muistuttaa Maan ainutlaatuisuudesta

Kuva: NASA/JPL-Caltech.





Joel Kontinen

Eksoplaneetat eli muita tähtiä kiertävät planeetat voivat olla kummajaisia. Mitä enemmän niistä saamme tietää, sitä selvemmin näemme Maan ainutlaatuisuuden.

Ulkoavaruuden elämän etsijät eivät juuri ole suunnanneet teleskooppejaan kuumiin tähtiin, mutta äskettäin he tekivät niin ja löysivät äärimmäisen polttavan planeetan 650 valovuoden päässä meistä.

KELT-9b on kaksi kertaa Jupiterin kokoinen, ja se kiertää aurinkonsa vajaassa kahdessa päivässä.

Astronomit ovat ennenkin löytäneet kuumia maailmoja, mutta KELT-9b päässee ainakin hetkeksi Guinnessin ennätysten kirjaan: Sen lämpötila on osapuilleen 4 000 Kelviniä eli 4 300 Celsiusta. Planeetta on tähänastisista löydöistä kuumin.

Se on kaikesta päätellen vuorovesilukkiutunut eli sen sama puoli osoittaa aina aurinkoon päin.

Universumi on täynnä vaihtelua, aivan niin kuin kasvikunta ja eläimistö täällä hyvällä planeetallamme, joka näyttää olevan varsinainen harvinaisuus.

Kuva: NASA/ESA/G. Bacon.

Lähde:

Crane, Leah. 2017. The hottest planet yet is twice Jupiter’s size and hot as a star. New Scientist (5.6.).


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Lentokyvytön merimetso: kun evoluutio kulkee väärään suuntaan


Galapagosinmerimetso (Phalacrocorax harrisi). Kuva: Charlesjsharp, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Evoluutiolta eivät ongelmat lopu aivan huomenissa. Science raportoi viime viikolla Galapagosinmerimetsosta (Phalacrocorax harrisi), jonka oletetaan menettäneen lentokykynsä aivan äskettäin eli vain ”2 miljoonaa vuotta” sitten, mikä evoluutiolle on silmänräpäys.

Lentokyvyttömissä linnuissa evoluutio kulkee väärään suuntaan.

Jotkin eläimet ovat menettäneet kyvyn tai ominaisuuden, joka niiden esi-isillä on oletettavasti ollut.

Geneetikko Leonid Kruglyak kollegoineen huomasi Galapagosinmerimetsoissa useita mutaatioita, etenkin geeneissä Ift122 ja Cux1, jotka voivat myös ihmisissä aiheuttaa epämuodostumia, esimerkiksi hengitysvaikeuksia ja raajojen ja sormien kasvuhäiriöitä.

Vaikka evolutionistit pitävät mutaatioita mahtavina virheinä, ne saavat yleensä vain tuhoa aikaan.

Lähde:

Cross, Ryan. 2017. How the clumsy Galapagos cormorant lost its flight. Science (1.6.).

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Korallit ovat kestävämpiä ja fiksumpia kuin mitä luulimme

Stylophora pistillata. Kuva: Tappinen, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).






Joel Kontinen

Korallit ovat muutakin kuin ällistyttävän kauniita. Ne voivat monien muiden eliöiden tavoin fluoresoida.

Nyt myös tiedetään, että korallit rakentavat kovan kuorensa proteiineista, tuore Sciencessä julkaistu tutkimus kertoo.

Ruthgersin yliopiston tutkijat huomasivat, että Stylophora pistillata -koralli valmistaa kalsiumkarbonaatista koostuvan kuorensa biologisesti. Se menestyy myös huomattavasti happamammassa vedessä (PH 8,5 – 7,0) kuin mitä ennen luultiin.

Koralleissa on muutakin ihmeellistä. Niissä vaikuttaa samanlainen apoptoosi eli ohjelmoitu solukuolema kuin ihmisissä, ja se pitää ne elinvoimaisina.

Evolutionistit uskovat, että korallit kuuluvat varhaisimpiin eläimiin, jotka ilmaantuivat jo oletetun kambrikauden vesiin ”550 miljoonaa vuotta” sitten.

Muiden elävien fossiilien tavoin ne haastavat darvinistisen evoluution.

Lähde:

Rutgers University. 2017. Stony corals more resistant to climate change than thought: Researchers show how corals create rock-hard skeletons. Science Daily (1.6.).

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Lisää (avaruus)tuulta ET:n tupaan: mysteeriviestin takana lienee jättiplaneetta


ET:tä parempi selitys? Kuva: NASA/JPL-Caltech.



Joel Kontinen

Evoluutioon perustuvan naturalistisen /materialistisen maailmankuvan mukaan elämän pitäisi syntyä spontaanisti liki kaikkialla, missä se suinkin on mahdollista.

Materialistin on vaikea uskoa, että olisimme yksin maailmankaikkeudessa.

Monet olettavat, että avaruusoliot yrittävät ottaa meihin yhteyttä. Niinpä he ovat arvelleet nähneensä ufon tai ainakin kuulleensa ET:n lähettämän viestin.

Yleensä selitys on paljon luonnollisempi.

Viime vuosina tähtitieteilijät ovat hämmästelleet Joutsenen tähtikuviossa majailevan tähden KIC 8462852:n (Tabby’s star) kirkkauden muuntelua. Se voi välillä himmentyä 15 prosenttia.

Jotkut spekuloivat, että tämä johtuu avaruusolentojen megarakennelmista, mutta toiset uskovat, että komeetat ovat synnyttäneet ilmiön.

Myös uusin selitys hylkää ET:n ja ehdottaa sen sijaan, että iso planeetta renkaineen ja asteroidit ovat saattaneet himmentää tähteä.

Mene ja tiedä. SETI tuskin kuitenkaan lopettaa ulkoavaruuden etsinnän tähän, etenkin kun tiedossa on ilmaista rahaa.

Kaikki eivät ole aivan kokosydämisesti mukana näissä hankkeissa. Esimerkiksi Stephen Hawking suhtautuu ET:hen epäjohdonmukaisesti. Toisaalta hän varoittaa ahneista avaruusolioista ja toisaalta hän taas rahoittaa elämän etsintää ulkoavaruudesta.

Lähde:

Hall, Shannon. 2017. Rings and asteroids may explain ‘alien megastructure’ star. New Scientist (30.5.).

maanantai 29. toukokuuta 2017

Merenneidot, mytologia ja evoluutio

Kuva: E. S. Hardy, public domain. (H. C. Andersenin sadun Pieni merenneito kuvitusta).





Joel Kontinen

Silloin kun tieteessä ei tapahdu uutta ja ihmeellistä, tiedeportaalit joutuvat tarjoamaan lukijoilleen juttuja, jotka eivät kaikilta osin ole kovin tieteellisiä.

Niinpä Live Science pohtii merenneitoja ja merenmiehiä, joita suomalaisessa mytologiassa on myös kutsuttu vetehisiksi.

Merenneidot ovat tuttuja Babylonian, Kreikan, Japanin ja Intian hindulaisessa mytologiassa. Ihmisen ja eläimen hybridejä ei niissä kaikesta päätellen pidetty kovin outoina.

Intia ja Kreikka olivat myös evoluution kehtoja.

Darvinistisessa evoluutiossa oletetaan lajien muuttuvan toisiksi vuosimiljoonien kuluessa, joten ei ole ihme, että monet olivat valmiita hyväksymään olioita, joissa on sekä ihmisen että eläimen piirteitä.

1800-luvulla huijarit näkivät merenneidoissa tilaisuuden ansaita hiukan ylimääräistä herkkäuskoisten kustannuksella. Jotkut keksivät niissä oman versionsa Piltdownin huijauksesta, jolla aikoinaan todisteltiin evoluutiota todeksi.

Venäläinen biologi Ilja Ivanov (1870-1932) yritti todistaa evoluution oikeaksi risteyttämällä ihmisen ja simpanssin.

Koe epäonnistui, ja Stalin jäi ilman hybridiarmeijaansa.

Genesiksen mukaan elävät olennot lisääntyvät lajiensa mukaan.

Genesiksen laji ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin nykybiologian käsite laji.

Jotkut ovat arvelleet, että manaatit tai merihevoset ovat voineet saada ihmiset kuvittelemaan, että he ovat nähneet merenneidon.

Lähde:

Radford, Benjamin. 2017. Mermaids & Mermen: Facts & Legends. Live Science (25.5.).

lauantai 27. toukokuuta 2017

Answers in Genesiksen luomismuseo täyttää 10 vuotta


Evolutionistit eivät pidä AiG:n museosta.




Joel Kontinen

Vapaa-ajattelijat ja muut biblioskeptikot ovat kehitelleet niin paljon virheellisiä uutisia Answers in Genesiksen (AiG) luomismuseosta ja Ark Encounter -puistossa, että herää kysymys, havittelevatko he Guinessin ennätysten kirjaan.

Viime aikoina he ovat väittäneet, että Ark Encounter on rakennettu verovaroin, vaikka AiG ei ole saanut ensimmäistäkään senttiä yhteiskunnalta.

Mutta molemmat kohteet ovat tuoneet varallisuutta Kentuckyyn. Hotellit ovat täynnä, työpaikkoja on tullut rutkasti lisää ja bussiurakoitsijat ovat mielissään.

Vuonna 2007 avatussa luomismuseossa on käynyt yli 3 miljoonaa ihmistä, ja arkkipuisto, jonka vetonaulana on 155 metriä pitkä Nooan arkin jäljennös, on niin ikään vetänyt paljon katsojia.

Skeptikot ovat sanoneet tietävänsä, että museon kävijämäärä on romahtanut, ja että Ark Encounter ei vedä.

Totuus on varsin toisenlainen. Museossa on viime kuukausina käynyt liki kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin aiemmin, ja jos Ark Encounterin suosio jatkuu nykyiseen tahtiin, se saattaa vuodessa vetää 2 miljoonaa katsojaa.

Luomismuseo on juhlan kunniaksi saanut kaksi uutta näyttelyä.

Lähde:

Answers in Genesis. 2017. Record Crowds as Creation Museum Celebrates 10th Anniversary (26.5.).

torstai 25. toukokuuta 2017

Homo naledin radiohiiliajoitus (C-14) tiputtaa 90 prosenttia oletetun sukulaisemme iästä

H. naledi. Kuva: John Hawks, Marina Elliott, Peter Schmid et al, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Kun Lee Berger kollegoineen ilmoitti vuonna 2015 löytäneensä eteläafrikkalaisesta luolasta uuden ihmisensukuisen esi-isän Homo naledin, hän arveli sen olleen ”3 miljoonaa vuotta” vanha.

Jossain vaiheessa ikä aleni 912 000 vuoteen.

Sitten luut ajoitettiin.

Populaarimedian ilmoittama ikä oli vähintään 236 000 ja enintään 335 000 vuotta, mikä teki H. naledista liian nuoren ihmisen esi-isäksi.

Puuttuva rengas se ei missään tapauksessa ole.

Media ei ole kertonut, että Berger ja kollegat lähettivät kolme luunkappaletta floridalaiseen laboratorioon radiohiiliajoitusta varten. Yksi näytteistä antoi tulokseksi 33,0 ± 0,2 tuhatta vuotta ja toinen 35,5 ± 0,16 tuhatta vuotta. Kolmannesta ei kerrota.

Tutkijat uskovat, että kostealla kaudella luihin kertyi enemmän kalsiittia (CaCO3) eli kalkkisälpää kuin muulloin, joten tämä näkyy C-14 -ajoituksessa.

Radiometrisillä ajoitusmenetelmillä on tapana antaa yllättäviä lukemia, joita evolutionistit joutuvat tämän tästä selittämään.

Lähde:

Dirks, Paul HGM et al. 2017. The age of Homo naledi and associated sediments in the Rising Star Cave, South Africa. eLife 2017;6:e24231.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Tohtori Snelling ja tieteen vastustajat: evoluution kannattajat yrittävät taas estää kritiikkiä

Täältä ei kiviä oteta! Kuva: Roger Bolsius, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).






Joel Kontinen

Evolutionistit eivät salli kehitysopin julkista arviointia eivätkä siedä toisinajattelua.

Tämä käy aika hyvin ilmi kevään ”tiedemarssin” lisäksi myös viime viikon Naturesta ja Sciencestä.

Nature raportoi lakialoitteista, jotka sallisivat luonnontieteiden kriittisemmän tarkastelun kouluissa. Lehti luonnehtii ehdotuksia tieteenvastaisiksi (anti-science), mikä ei alkuunkaan vastaa ehdotusten tarkoitusta.

Darwinille avoimesti liputtava Nature kertoo, että 11 USA:n osavaltiossa on tänä vuonna pantu vireille tällaisia lakialoitteita, jotka antaisivat opettajille oikeuden tarkastella tiedettä epädogmaattisesti eli käsitellä myös esimerkiksi evoluutioteorian heikkouksia.

Ison-Britannian tiedeakatemia Royal Society teki näin vuoden 2016 konferenssissaan, eikä Nature tuolloin muistanut protestoida.

Evolutionistit ovat arvattavasti kauhuissaan, vaikka opettajat saavat käsitellä vain opetussuunnitelmaan kuuluvia asioita.

Science puolestaan raportoi, että Grand Canyonin kansallispuiston johto eväsi australialaiselta geologian tohtorilta Andrew Snellingiltä luvan kerätä kanjonista näytteitä.

Geologi Karl Karlstrom (University of New Mexico) perustelee päätöstä sillä, että Snelling ei hänen mielestään ole tehnyt tieteellistä tutkimusta vuoden 1982 jälkeen.

Väite ei pidä paikkaansa.

Snelling, jonka työnantaja on luomismuseostaan ja Ark Encounterista tunnettu Answers in Genesis, on valittanut päätöksestä oikeuteen.

Kreationistit ovat tehneet merkittäviä geologisia löytöjä, mikä ei ilahduta darvinisteja.

Tohtorit Steven Austin ja Kurt Wise löysivät miljardeja helmiveneitä Grand Canyonista, ja Austin huomasi, että Mount St. Helensin purkauduttua geologiset kerrostumat syntyivät liki silmänräpäyksessä.

Tämä haastaa myytin vuosimiljoonista.

Lähteet:

Reilly, Amanda. 2017. Creationist geologist sues U.S. park service after it rejects request to collect samples in Grand Canyon. Science (19.5.).

Ross, Erin. 2017. Revamped 'anti-science' education bills in United States find success Nature News (12.5.).

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Täydellinen voimansiirto: Solun pikkuruinen nanokone siirtää energiaa ilman hukkaa

ATP-syntaasi. Tässä ei hukata energiaa. Kuva: Alex. X, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Yksikään ihmisen suunnittelema laite ei siirrä energiaa sataprosenttisesti, siis ilman minkäänlaista hävikkiä.

Mutta meidän joka solussamme on pikkuruisia nanokoneita, jotka muuntavat protoneja tuottamaan ATP-tä (adenosiinidifosfaattia).

Ne ovat ällistyttävän tehokkaita koneita, jotka saanevat insinöörit näyttämään vihreiltä kateudesta.

Solut käyttävät ATP:tä polttoaineena.

Joukko japanilaisia tutkijoita julkaisi hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehdessä tutkimuksen tämän entsyymin energiansiirrosta.

He käyttivät artikkelissaan sanaa täydellinen (perfect) 13 kertaa, mikä kertonee jotain tästä pikkuruisesta mutta silti hämmästyttävän nerokkaasta laitteesta.

Soluissamme on myös muita nanokoneita, esimerkiksi spliseosomi ja solun kiskoilla kävelevät postimiehet kinesin ja dynein.

Lisäksi solumme tuottavat 100 000 uutta nanokonetta tunnissa.

Solujamme on kuvattu pienoiskaupungeiksi, jotka toimivat sataprosenttisen tehokkaasti.

Tämä jos mikä kertoo meille ällistyttävän nerokkaasta suunnittelusta.


Täydellinen energiansiirto. Kuva: Asw-hamburg~commonswiki, CC BY-SA 2.5.


Lähde:

Soga, Noaki et al. 2017. Perfect chemomechanical coupling of FoF1-ATP synthase. Proceedings of the National Academy of Sciences.(9.5.).

perjantai 19. toukokuuta 2017

Maapallo on ainutlaatuinen, uusi tutkimus kertoo

Titan. Kuva: NASA/JPL/University of Arizona/University of Idaho.





Joel Kontinen

Saturnuksen kuu Titan ei ole kovin tavallinen taivaankappale. Se näyttää useiden muiden kuiden ja pikkuplaneettojen tavoin hiukan liian nuorekkaalta sopiakseen ”4,5 miljardia vuotta” vanhaan aurinkokuntaan, ja sillä on myös muita yllätyksiä.

Se on joidenkin muiden kuiden tavoin geologisesti aktiivinen, ja metaanijoet halkovat sen pintaa.

Tuore Sciencessa julkaistu tutkimus osoittaa Maan ainutlaatuisuuden.

Toisin kuin Marsissa tai Titanilla, laattatektoniikka muovaa planeettaamme. Täällä litosfäärin eli kivikehän laatat liikkuvat ja pitävät Maan elinkelpoisena.

Niinpä maapallon joet eivät muistuta Titanin jokia. Täällä vuorijonot voivat vaikuttaa esimerkiksi jokien virtaukseen.

Laattatektoniikan arvellaan antaneen Maalle vahvan elämää suojaavan magneettikentän.

Planeettamme on toisin sanoen luotu ylläpitämään elämää.


Lähde:

Crane, Leah. 2017. Titan’s riverbeds show a terrain built more like Mars than Earth. New Scientist (18.5.).

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Liitukauden mosasaurukset jäävät orvoiksi

Kuva: FunkMonk, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Mosasaurukset olivat vesieläimiä, joiden oletetaan eläneen myöhään liitukaudella (eli osapuilleen 95–66 miljoonaa evoluutiovuotta sitten).

Evolutionistit uskovat, että valaiden, kalaliskojen ja joutsenliskojen tavoin ne kehittyivät maaeläimistä.

Ongelmana on todisteiden puute.

Uusi PLOS ONE:ssa julkaistu tutkimus pyrkii korjaamaan tämän puutteen. Tutkijat myöntävät, että aiemmat yritykset eivät ole onnistuneet tarjoamaan sukuselvitystä mosasauruksista.

Kukaan ei tiedä, mistä ne ovat tulleet eli niiden oletetut esi-isät ovat kateissa.

Nyt tutkijat tunnustavat, että olisi pitänyt kokeilla eri menetelmiä, esimerkiksi evoluutiopuun oksien pituutta ja muutosten oletettua nopeutta.

Heidän oma analyysinsa tuotti lähinnä selityksiä, kun heidän menetelmänsä tulokset eivät läheskään aina vastanneet odotuksia.

Mosasaurukset ovat siis edelleenkin orpoja.

Odotettavissa on spekulaatioita konvergentista evoluutiosta.

Myös merieläimet tuottavat ongelmia evolutionisteille, koska ne ovat toisinaan säilyneet liian hyvin.

Lähde:

Simões, Tiago R et al. 2017. Mosasauroid phylogeny under multiple phylogenetic methods provides new insights on the evolution of aquatic adaptations in the group. PLOS ONE (3.5.).

maanantai 15. toukokuuta 2017

Beibeilong sinensis on evoluution ihme: höyhenpeitteinen dinosaurus, jolla ei ole höyheniä

Näettekö tässä höyheniä? Kuva: Hanyong Pu, Darla K. Zelenitsky, Junchang Lü, Philip J. Currie, Kenneth Carpenter, Li Xu, Eva B. Koppelhus, Songhai Jia, Le Xiao, Huali Chuang, Tianran Li, Martin Kundrát & Caizhi Shen. Creative Commons (CC BY 4.0).





Joel Kontinen

Populaarimedia on viime päivinä repinyt isoja otsikoita 25 vuotta sitten Kiinasta löydetystä dinosauruksen poikasesta. Se oli niin iso, että tutkijat arvelevat sen saattaneen aikuisena painaa yli tuhat kiloa.

Dino sai nimekseen Beibeilong sinensis eli kansanomaisesti Baby Louie. Sen iäksi on veikattu ”90 miljoonaa vuotta”.

Taiteilijat ovat jo ehtineet piirtää sille höyheniä, vaikka äskettäin Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ei viitata höyheniin edes sivulauseessa.

Mutta höyhenpeitteisistä dinoista on tullut darvinistinen dogmi, jolle pyritään väkisin löytämään todisteita.

Monesta linnusta on tehty dinosaurus, koska teoria vaatii sitä.

Jos höyheniä ei näy itse fossiilissa, niiden täytyy näkyä edes taiteilijan piirtämässä kuvassa.

Lähde:

Pu, Hanyong et al. 2017. Perinate and eggs of a giant caenagnathid dinosaur from the Late Cretaceous of central China. Nature Communications 8:14952.

lauantai 13. toukokuuta 2017

National Geographic: tulvassa hukkunut nodosaurus on säilynyt niin hyvin, että se "olisi voinut kävellä pari viikkoa sitten."


Kuva: Mariana Ruiz (LadyofHats), Public domain. Tämä dino oli luultavasti punertavampi kuin tässä taiteilijan piirroksessa.






Joel Kontinen

Nodosaurus oli veikeän näköinen otus. Tämä sarvikuonoa etäisesti muistuttava luisen panssarin suojaama dino saattoi kasvaa 5,5 metriseksi ja painaa 1300 kiloa.

National Geographic (NG) esittelee meille kesäkuun numerossaan Kanadan Albertasta löytyneen yksilön, jota se mainostaa parhaiten säilyneeksi nodosaurukseksi.

Sen iho on paikoin vielä näkyvissä.

Paleobiologi Jakob Vinther (Bristolin yliopisto) huomasi dinossa jäänteitä punaisesta pigmentistä, joten kovin väritön se ei ollut. Lisäksi se oli säilynyt niin hyvin, että hän arveli sen saattaneen kävellä vielä pari viikkoa sitten.

Tutkijat joka tapauksessa sanovat sen olevan yli ”110 miljoonaa vuotta” vanha.

He uskovat, että se saattoi kuolla tulvassa.

Loogisin selitys on, että se menehtyi Nooan ajan vedenpaisumuksessa, josta on runsaasti geologisia todisteita kaikkialla maailmassa, etenkin massiivisia eläinten joukkohautoja ja geologisia muodostelmia, joita vain valtavat vesimassat voivat synnyttää.

NG:n jutusta saa sen käsityksen, että tämä nodosaurus oli
kuollut dinoille tyypillisessä kuolinasennossa, pää taaksepäin kallistuneena ja hiukan sivulle taipuneena
.

Vain tukehtuminen (etenkin paljossa vedessä) voi kääntää eläimen pään tuollaiseen asentoon.

Lähde:

Greshko, Michael. 2017. The Amazing Dinosaur Found (Accidentally) by Miners in Canada. National Geographic (kesäkuu).

torstai 11. toukokuuta 2017

Jättilintusiipi uhmaa muiden perhosten tavoin evoluutiota


Jättilintusiipi (Ornithoptera alexandrae). Kuvat: Mark Pellegrini (yllä) ja Robert Nash (alla), Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Perhosen pitäisi olla lintua pienempi, mutta jättilintusiipi (Ornithoptera alexandrae) ei piittaa tästä säännöstä. Naaraan siipien kärkiväli voi olla jopa 31 senttiä. Koiras on hiukan pienempi.

Muiden perhosten tavoin ne tuottavat päänvaivaa evolutionisteille, koska ne muuttavat dramaattisesti muotoaan lyhyen elämänsä aikana.

Mutta perhoset eivät ole muuttunut juuri lainkaan dinosaurusten päivistä.

Perhosilla on lisäksi supernäkö, ja ne on suunniteltu taitaviksi lentäjiksi.

Perhoset osaavat hyödyntää aurinkoenergiaa, lentää hämmästyttäviä matkoja ja suunnistaa magneettikompassinsa avulla.

Perhoset kertovat meille luomisesta.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. 15 of the Largest Animals of Their Kind on Earth. Live Science (6.5.).


tiistai 9. toukokuuta 2017

Maapallo oli vetinen jo alussa, tuore tutkimus kertoo


Tuore sekulaarinen tutkimus vahvistaa Genesiksen kuvauksen maapallon alkuajan vedestä.





Joel Kontinen

Big bangiin perustuvan skenaarion mukaan maapallo oli aluksi niin tulisen kuuma, että teoreetikot kutsuvat sitä hadeeiniseksi kaudeksi.

Haades on manalan kreikankielinen nimi.

Jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että Maa ei ollutkaan näin polttava ja äsken Nature Geoscience julkaisi raportin, jonka mukaan planeettamme oli täysin vetinen jo ”4,4 miljardia vuotta” sitten, jolloin se piti olla kuumimmillaan.

Tutkijat päätyivät tähän analysoituaan Länsi-Australiasta löytyneitä zirkoneja (ZrSiO4). He myös arvelevat, että globaalinen meri peitti aluksi liki koko maapallon ja kuivaa maata oli vähän ja sekin oli tasaisen litteää.

Korkeita vuoria ei heidän mielestään tuolloin vielä ollut.

Mistä muusta lähteestä olemme lukeneet tällaisesta? Genesiksestä, joka on historiallinen kuvaus maailman synnystä.

Inflaatio on tosin paisutellut tutkijoiden ajoitusta hirmuisesti niin kuin sillä on ollut tapana.

Naturalistisissa selityksissä on muitakin paradokseja, esimerkiksi
maapallon magneettikenttä
ja myyttinen lumipallomaapallo.

Lähde:

New Scientist staff and Press Association. 2017. Early Earth was covered in a global ocean and had no mountains. (8.5.).