lauantai 27. toukokuuta 2017

Answers in Genesiksen luomismuseo täyttää 10 vuotta


Evolutionistit eivät pidä AiG:n museosta.




Joel Kontinen

Vapaa-ajattelijat ja muut biblioskeptikot ovat kehitelleet niin paljon virheellisiä uutisia Answers in Genesiksen (AiG) luomismuseosta ja Ark Encounter -puistossa, että herää kysymys, havittelevatko he Guinessin ennätysten kirjaan.

Viime aikoina he ovat väittäneet, että Ark Encounter on rakennettu verovaroin, vaikka AiG ei ole saanut ensimmäistäkään senttiä yhteiskunnalta.

Mutta molemmat kohteet ovat tuoneet varallisuutta Kentuckyyn. Hotellit ovat täynnä, työpaikkoja on tullut rutkasti lisää ja bussiurakoitsijat ovat mielissään.

Vuonna 2007 avatussa luomismuseossa on käynyt yli 3 miljoonaa ihmistä, ja arkkipuisto, jonka vetonaulana on 155 metriä pitkä Nooan arkin jäljennös, on niin ikään vetänyt paljon katsojia.

Skeptikot ovat sanoneet tietävänsä, että museon kävijämäärä on romahtanut, ja että Ark Encounter ei vedä.

Totuus on varsin toisenlainen. Museossa on viime kuukausina käynyt liki kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin aiemmin, ja jos Ark Encounterin suosio jatkuu nykyiseen tahtiin, se saattaa vuodessa vetää 2 miljoonaa katsojaa.

Luomismuseo on juhlan kunniaksi saanut kaksi uutta näyttelyä.

Lähde:

Answers in Genesis. 2017. Record Crowds as Creation Museum Celebrates 10th Anniversary (26.5.).

torstai 25. toukokuuta 2017

Homo naledin radiohiiliajoitus (C-14) tiputtaa 90 prosenttia oletetun sukulaisemme iästä

H. naledi. Kuva: John Hawks, Marina Elliott, Peter Schmid et al, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Kun Lee Berger kollegoineen ilmoitti vuonna 2015 löytäneensä eteläafrikkalaisesta luolasta uuden ihmisensukuisen esi-isän Homo naledin, hän arveli sen olleen ”3 miljoonaa vuotta” vanha.

Jossain vaiheessa ikä aleni 912 000 vuoteen.

Sitten luut ajoitettiin.

Populaarimedian ilmoittama ikä oli vähintään 236 000 ja enintään 335 000 vuotta, mikä teki H. naledista liian nuoren ihmisen esi-isäksi.

Puuttuva rengas se ei missään tapauksessa ole.

Media ei ole kertonut, että Berger ja kollegat lähettivät kolme luunkappaletta floridalaiseen laboratorioon radiohiiliajoitusta varten. Yksi näytteistä antoi tulokseksi 33,0 ± 0,2 tuhatta vuotta ja toinen 35,5 ± 0,16 tuhatta vuotta. Kolmannesta ei kerrota.

Tutkijat uskovat, että kostealla kaudella luihin kertyi enemmän kalsiittia (CaCO3) eli kalkkisälpää kuin muulloin, joten tämä näkyy C-14 -ajoituksessa.

Radiometrisillä ajoitusmenetelmillä on tapana antaa yllättäviä lukemia, joita evolutionistit joutuvat tämän tästä selittämään.

Lähde:

Dirks, Paul HGM et al. 2017. The age of Homo naledi and associated sediments in the Rising Star Cave, South Africa. eLife 2017;6:e24231.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Tohtori Snelling ja tieteen vastustajat: evoluution kannattajat yrittävät taas estää kritiikkiä

Täältä ei kiviä oteta! Kuva: Roger Bolsius, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).






Joel Kontinen

Evolutionistit eivät salli kehitysopin julkista arviointia eivätkä siedä toisinajattelua.

Tämä käy aika hyvin ilmi kevään ”tiedemarssin” lisäksi myös viime viikon Naturesta ja Sciencestä.

Nature raportoi lakialoitteista, jotka sallisivat luonnontieteiden kriittisemmän tarkastelun kouluissa. Lehti luonnehtii ehdotuksia tieteenvastaisiksi (anti-science), mikä ei alkuunkaan vastaa ehdotusten tarkoitusta.

Darwinille avoimesti liputtava Nature kertoo, että 11 USA:n osavaltiossa on tänä vuonna pantu vireille tällaisia lakialoitteita, jotka antaisivat opettajille oikeuden tarkastella tiedettä epädogmaattisesti eli käsitellä myös esimerkiksi evoluutioteorian heikkouksia.

Ison-Britannian tiedeakatemia Royal Society teki näin vuoden 2016 konferenssissaan, eikä Nature tuolloin muistanut protestoida.

Evolutionistit ovat arvattavasti kauhuissaan, vaikka opettajat saavat käsitellä vain opetussuunnitelmaan kuuluvia asioita.

Science puolestaan raportoi, että Grand Canyonin kansallispuiston johto eväsi australialaiselta geologian tohtorilta Andrew Snellingiltä luvan kerätä kanjonista näytteitä.

Geologi Karl Karlstrom (University of New Mexico) perustelee päätöstä sillä, että Snelling ei hänen mielestään ole tehnyt tieteellistä tutkimusta vuoden 1982 jälkeen.

Väite ei pidä paikkaansa.

Snelling, jonka työnantaja on luomismuseostaan ja Ark Encounterista tunnettu Answers in Genesis, on valittanut päätöksestä oikeuteen.

Kreationistit ovat tehneet merkittäviä geologisia löytöjä, mikä ei ilahduta darvinisteja.

Tohtorit Steven Austin ja Kurt Wise löysivät miljardeja helmiveneitä Grand Canyonista, ja Austin huomasi, että Mount St. Helensin purkauduttua geologiset kerrostumat syntyivät liki silmänräpäyksessä.

Tämä haastaa myytin vuosimiljoonista.

Lähteet:

Reilly, Amanda. 2017. Creationist geologist sues U.S. park service after it rejects request to collect samples in Grand Canyon. Science (19.5.).

Ross, Erin. 2017. Revamped 'anti-science' education bills in United States find success Nature News (12.5.).

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Täydellinen voimansiirto: Solun pikkuruinen nanokone siirtää energiaa ilman hukkaa

ATP-syntaasi. Tässä ei hukata energiaa. Kuva: Alex. X, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Yksikään ihmisen suunnittelema laite ei siirrä energiaa sataprosenttisesti, siis ilman minkäänlaista hävikkiä.

Mutta meidän joka solussamme on pikkuruisia nanokoneita, jotka muuntavat protoneja tuottamaan ATP-tä (adenosiinidifosfaattia).

Ne ovat ällistyttävän tehokkaita koneita, jotka saanevat insinöörit näyttämään vihreiltä kateudesta.

Solut käyttävät ATP:tä polttoaineena.

Joukko japanilaisia tutkijoita julkaisi hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehdessä tutkimuksen tämän entsyymin energiansiirrosta.

He käyttivät artikkelissaan sanaa täydellinen (perfect) 13 kertaa, mikä kertonee jotain tästä pikkuruisesta mutta silti hämmästyttävän nerokkaasta laitteesta.

Soluissamme on myös muita nanokoneita, esimerkiksi spliseosomi ja solun kiskoilla kävelevät postimiehet kinesin ja dynein.

Lisäksi solumme tuottavat 100 000 uutta nanokonetta tunnissa.

Solujamme on kuvattu pienoiskaupungeiksi, jotka toimivat sataprosenttisen tehokkaasti.

Tämä jos mikä kertoo meille ällistyttävän nerokkaasta suunnittelusta.


Täydellinen energiansiirto. Kuva: Asw-hamburg~commonswiki, CC BY-SA 2.5.


Lähde:

Soga, Noaki et al. 2017. Perfect chemomechanical coupling of FoF1-ATP synthase. Proceedings of the National Academy of Sciences.(9.5.).

perjantai 19. toukokuuta 2017

Maapallo on ainutlaatuinen, uusi tutkimus kertoo

Titan. Kuva: NASA/JPL/University of Arizona/University of Idaho.





Joel Kontinen

Saturnuksen kuu Titan ei ole kovin tavallinen taivaankappale. Se näyttää useiden muiden kuiden ja pikkuplaneettojen tavoin hiukan liian nuorekkaalta sopiakseen ”4,5 miljardia vuotta” vanhaan aurinkokuntaan, ja sillä on myös muita yllätyksiä.

Se on joidenkin muiden kuiden tavoin geologisesti aktiivinen, ja metaanijoet halkovat sen pintaa.

Tuore Sciencessa julkaistu tutkimus osoittaa Maan ainutlaatuisuuden.

Toisin kuin Marsissa tai Titanilla, laattatektoniikka muovaa planeettaamme. Täällä litosfäärin eli kivikehän laatat liikkuvat ja pitävät Maan elinkelpoisena.

Niinpä maapallon joet eivät muistuta Titanin jokia. Täällä vuorijonot voivat vaikuttaa esimerkiksi jokien virtaukseen.

Laattatektoniikan arvellaan antaneen Maalle vahvan elämää suojaavan magneettikentän.

Planeettamme on toisin sanoen luotu ylläpitämään elämää.


Lähde:

Crane, Leah. 2017. Titan’s riverbeds show a terrain built more like Mars than Earth. New Scientist (18.5.).

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Liitukauden mosasaurukset jäävät orvoiksi

Kuva: FunkMonk, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Mosasaurukset olivat vesieläimiä, joiden oletetaan eläneen myöhään liitukaudella (eli osapuilleen 95–66 miljoonaa evoluutiovuotta sitten).

Evolutionistit uskovat, että valaiden, kalaliskojen ja joutsenliskojen tavoin ne kehittyivät maaeläimistä.

Ongelmana on todisteiden puute.

Uusi PLOS ONE:ssa julkaistu tutkimus pyrkii korjaamaan tämän puutteen. Tutkijat myöntävät, että aiemmat yritykset eivät ole onnistuneet tarjoamaan sukuselvitystä mosasauruksista.

Kukaan ei tiedä, mistä ne ovat tulleet eli niiden oletetut esi-isät ovat kateissa.

Nyt tutkijat tunnustavat, että olisi pitänyt kokeilla eri menetelmiä, esimerkiksi evoluutiopuun oksien pituutta ja muutosten oletettua nopeutta.

Heidän oma analyysinsa tuotti lähinnä selityksiä, kun heidän menetelmänsä tulokset eivät läheskään aina vastanneet odotuksia.

Mosasaurukset ovat siis edelleenkin orpoja.

Odotettavissa on spekulaatioita konvergentista evoluutiosta.

Myös merieläimet tuottavat ongelmia evolutionisteille, koska ne ovat toisinaan säilyneet liian hyvin.

Lähde:

Simões, Tiago R et al. 2017. Mosasauroid phylogeny under multiple phylogenetic methods provides new insights on the evolution of aquatic adaptations in the group. PLOS ONE (3.5.).

maanantai 15. toukokuuta 2017

Beibeilong sinensis on evoluution ihme: höyhenpeitteinen dinosaurus, jolla ei ole höyheniä

Näettekö tässä höyheniä? Kuva: Hanyong Pu, Darla K. Zelenitsky, Junchang Lü, Philip J. Currie, Kenneth Carpenter, Li Xu, Eva B. Koppelhus, Songhai Jia, Le Xiao, Huali Chuang, Tianran Li, Martin Kundrát & Caizhi Shen. Creative Commons (CC BY 4.0).





Joel Kontinen

Populaarimedia on viime päivinä repinyt isoja otsikoita 25 vuotta sitten Kiinasta löydetystä dinosauruksen poikasesta. Se oli niin iso, että tutkijat arvelevat sen saattaneen aikuisena painaa yli tuhat kiloa.

Dino sai nimekseen Beibeilong sinensis eli kansanomaisesti Baby Louie. Sen iäksi on veikattu ”90 miljoonaa vuotta”.

Taiteilijat ovat jo ehtineet piirtää sille höyheniä, vaikka äskettäin Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ei viitata höyheniin edes sivulauseessa.

Mutta höyhenpeitteisistä dinoista on tullut darvinistinen dogmi, jolle pyritään väkisin löytämään todisteita.

Monesta linnusta on tehty dinosaurus, koska teoria vaatii sitä.

Jos höyheniä ei näy itse fossiilissa, niiden täytyy näkyä edes taiteilijan piirtämässä kuvassa.

Lähde:

Pu, Hanyong et al. 2017. Perinate and eggs of a giant caenagnathid dinosaur from the Late Cretaceous of central China. Nature Communications 8:14952.

lauantai 13. toukokuuta 2017

National Geographic: tulvassa hukkunut nodosaurus on säilynyt niin hyvin, että se "olisi voinut kävellä pari viikkoa sitten."


Kuva: Mariana Ruiz (LadyofHats), Public domain. Tämä dino oli luultavasti punertavampi kuin tässä taiteilijan piirroksessa.






Joel Kontinen

Nodosaurus oli veikeän näköinen otus. Tämä sarvikuonoa etäisesti muistuttava luisen panssarin suojaama dino saattoi kasvaa 5,5 metriseksi ja painaa 1300 kiloa.

National Geographic (NG) esittelee meille kesäkuun numerossaan Kanadan Albertasta löytyneen yksilön, jota se mainostaa parhaiten säilyneeksi nodosaurukseksi.

Sen iho on paikoin vielä näkyvissä.

Paleobiologi Jakob Vinther (Bristolin yliopisto) huomasi dinossa jäänteitä punaisesta pigmentistä, joten kovin väritön se ei ollut. Lisäksi se oli säilynyt niin hyvin, että hän arveli sen saattaneen kävellä vielä pari viikkoa sitten.

Tutkijat joka tapauksessa sanovat sen olevan yli ”110 miljoonaa vuotta” vanha.

He uskovat, että se saattoi kuolla tulvassa.

Loogisin selitys on, että se menehtyi Nooan ajan vedenpaisumuksessa, josta on runsaasti geologisia todisteita kaikkialla maailmassa, etenkin massiivisia eläinten joukkohautoja ja geologisia muodostelmia, joita vain valtavat vesimassat voivat synnyttää.

NG:n jutusta saa sen käsityksen, että tämä nodosaurus oli
kuollut dinoille tyypillisessä kuolinasennossa, pää taaksepäin kallistuneena ja hiukan sivulle taipuneena
.

Vain tukehtuminen (etenkin paljossa vedessä) voi kääntää eläimen pään tuollaiseen asentoon.

Lähde:

Greshko, Michael. 2017. The Amazing Dinosaur Found (Accidentally) by Miners in Canada. National Geographic (kesäkuu).

torstai 11. toukokuuta 2017

Jättilintusiipi uhmaa muiden perhosten tavoin evoluutiota


Jättilintusiipi (Ornithoptera alexandrae). Kuvat: Mark Pellegrini (yllä) ja Robert Nash (alla), Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Perhosen pitäisi olla lintua pienempi, mutta jättilintusiipi (Ornithoptera alexandrae) ei piittaa tästä säännöstä. Naaraan siipien kärkiväli voi olla jopa 31 senttiä. Koiras on hiukan pienempi.

Muiden perhosten tavoin ne tuottavat päänvaivaa evolutionisteille, koska ne muuttavat dramaattisesti muotoaan lyhyen elämänsä aikana.

Mutta perhoset eivät ole muuttunut juuri lainkaan dinosaurusten päivistä.

Perhosilla on lisäksi supernäkö, ja ne on suunniteltu taitaviksi lentäjiksi.

Perhoset osaavat hyödyntää aurinkoenergiaa, lentää hämmästyttäviä matkoja ja suunnistaa magneettikompassinsa avulla.

Perhoset kertovat meille luomisesta.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. 15 of the Largest Animals of Their Kind on Earth. Live Science (6.5.).


tiistai 9. toukokuuta 2017

Maapallo oli vetinen jo alussa, tuore tutkimus kertoo


Tuore sekulaarinen tutkimus vahvistaa Genesiksen kuvauksen maapallon alkuajan vedestä.





Joel Kontinen

Big bangiin perustuvan skenaarion mukaan maapallo oli aluksi niin tulisen kuuma, että teoreetikot kutsuvat sitä hadeeiniseksi kaudeksi.

Haades on manalan kreikankielinen nimi.

Jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että Maa ei ollutkaan näin polttava ja äsken Nature Geoscience julkaisi raportin, jonka mukaan planeettamme oli täysin vetinen jo ”4,4 miljardia vuotta” sitten, jolloin se piti olla kuumimmillaan.

Tutkijat päätyivät tähän analysoituaan Länsi-Australiasta löytyneitä zirkoneja (ZrSiO4). He myös arvelevat, että globaalinen meri peitti aluksi liki koko maapallon ja kuivaa maata oli vähän ja sekin oli tasaisen litteää.

Korkeita vuoria ei heidän mielestään tuolloin vielä ollut.

Mistä muusta lähteestä olemme lukeneet tällaisesta? Genesiksestä, joka on historiallinen kuvaus maailman synnystä.

Inflaatio on tosin paisutellut tutkijoiden ajoitusta hirmuisesti niin kuin sillä on ollut tapana.

Naturalistisissa selityksissä on muitakin paradokseja, esimerkiksi
maapallon magneettikenttä
ja myyttinen lumipallomaapallo.

Lähde:

New Scientist staff and Press Association. 2017. Early Earth was covered in a global ocean and had no mountains. (8.5.).

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

“Maailma on kosminen temppeli”, Ristin Voiton kirjoittaja sanoo uskovansa


Thomas Cole (1801–1848): Eedenin puutarha. Kuva: public domain.




Joel Kontinen

Janne Saarela kysyy tuoreessa Ristin Voitossa, osaammeko lukea luomiskertomusta kuten sen ensimmäiset lukijat.

Hän käyttää kaksi sivua näyttääkseen, ettei hän osaa.

Saarelan mukaan Genesiksen ”luomiskertomus kuvaa maailman [sic] Jumalan itselleen rakentamana kosmisena temppelinä.”

Tämä näkemys ei perustu Raamattuun vaan teologi John Waltonin uskomukseen.

Teististä eli Jumalan ohjaamaa evoluutiota
markkinoivan BioLogos -järjestön suosima Walton yrittää sovittaa yhteen filosofisen naturalismin vuosimiljardit ja Genesiksen maailman ja päätyy kummalliseen kompromissiin: luomispäivät olivat kirjaimellisia päiviä mutta ne eivät oikeasti olleetkaan luomispäiviä, vaan Jumala viimeisteli niiden aikana kosmista temppeliä eli maapalloa.

BioLogos-järjestön mukaan Jeesus erehtyi puhuessaan ihmiskunnan iästä ja Paavali osoittaessaan, että kaikki ihmiset polveutuvat Aadamista.

Kannattaa siis välttää BioLogosin opetusta kuin ruttotautia.

Saarela näkee Genesiksen alkuluvussa yhteyksiä Lähi-idän muiden kulttuurien luomiskertomuksiin, jopa meille perin outoja käsityksiä taivaankannesta, vaikka myöntääkin, että siinä on myös ainutlaatuisia piirteitä.

Heprean kielen sanalla raqija (’taivaanvahvuus’) on monia merkitysvivahteita, mutta siitä on vaikea päätyä Saarelan tulkintaan myyttisistä kosmisista vesimassoista. Raamattu Kansalle -käännöksessä (2012) raqija on käännetty taivaanavaruudeksi.

Genesiksessä käytetään samaa kirjallisuuslajia (historiallista kerrontaa) alusta loppuun. Niinpä sen ensimmäinen luku on yhtä historiallinen kuin kuvaus Jaakobin kuolemasta. Sitä ei voi selittää kuvaukseksi kosmisesta temppelistä.

Saarela onnistuu sekoittamaan tieteen ja tieteen naturalistiset tulkinnat, joten tulos jää sekavaksi.

Toisin kuin Saarela lopuksi väittää, Raamattu kertoo maailman iän selkeästi, joskaan ei aivan tarkasti. Jeesus sanoi, että ihminen luotiin luomakunnan alussa (Mark. 10:6), ja Genesiksen sukuluetteloista ja muusta historiasta voi päätellä, kuinka kauan aikaa siitä on kulunut.

Paljon hyödyllisempää olisi luottaa siihen, että Pyhä Henki ohjasi Moosesta kuvailemaan luomista juuri oikealla, paikkansapitävällä tavalla kuin spekuloida, miten Mooseksen aikalaiset olisivat ymmärtäneet tekstin.

Lähteet:

Buller, David. 2015. Creation is the Temple Where God Rests. Biologos (6.5.).

Saarela, Janne. 2017. Alussa Jumala loi tarkoituksen. Ristin Voitto 18/2017, 10–11 (4.5.).

perjantai 5. toukokuuta 2017

Stephen Hawking varoittaa: Maan elämä loppuu sadassa vuodessa


Stephen Hawking on omaksunut sekulaarisen Jeremian roolin.




Joel Kontinen

Stephen Hawking ei kaihda julkisuutta kovinkaan ponnekkaasti. Enimmäkseen hän varoittelee ahneista ja ilkeistä avaruusolioista tai keinoälystä.

Yleensä hän näyttelee uskollisesti sekulaarisen Jeremian rooliaan.

Välillä hän tekee politiikkaa ja boikotoi Israelia, toisinaan taas uhraa pennosiaan ulkoavaruuden elämän etsintään tai spekuloi muista maailmankaikkeuksista.

Hawkingsin viimeisin villitys jatkaa samoilla linjoilla. Nyt hän varoittaa, että aikamme maapallolla on lähestymässä loppuaan.

Marraskuussa 2016 hän vielä antoi meille 1000 vuotta armonaikaa ennen kuin asteroidit, liikakansoitus, virukset, muut epidemiat, äkillinen ydinsota tai ilmastonmuutos päättävät päivämme.

Hän ehdottaa, että meidän tulisi pakata laukkumme ja suunnistaa lähimpiin tähtiin ennen kuin on liian myöhäistä.

Näyttänee siis siltä, että arvon professorillamme on kiireistä huolimatta aikaa katsoa vanhoja sci-fi klassikoita uudemman kerran.

Lähde:

Weston, Phoebe. 2017. Stephen Hawking warns we must escape Earth within 100 years if humans are to survive. Mail Online (3.5.).


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Jianianhualong tengi: höyhenpeitteinen dinosaurus on villikalkkunan kokoinen lintu

Villi dinosaurus? Kuva: Kevin Cole, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Jos eläin on villikalkkunan kokoinen, ja sillä on nykylinnun asymmetriset sulat, se on evolutionistien mielestä höyhenpeitteinen dinosaurus, etenkin jos se on vähintään ”100 miljoonaa vuotta” vanha ja kaivettu esiin Kiinassa.

Nature Communications esittelee meille tuoreimman kokelaan: liitukaudella eläneen Jianianhualong tengin pyrstösulat muistuttivat aikamme lintujen sulkia.

Muita sulkia ei ole löydetty.

Tutkijat arvelevat, että otus oli eläessään reilun metrin pituinen ja painoi 2,4 kiloa. Ikähaarukaksi he tarjoavat ”100–145 miljoonaa vuotta”.

Evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, koska vallitsevan dogmin mukaan linnut kehittyivät dinosauruksista. Ja koska linnuilla on höyheniä, pitäisi joillakin dinosauruksilla olla ainakin höytyviä.

Suurena pulmana on höyhenen alkuperä. Melbournen museo kertoi vielä muutama vuosi sitten, että mutaatio muutti suomun sulaksi ”150 miljoonaa vuotta” sitten.

Tämä on silkkaa satuilua, koska Archaeopteryxilla oli modernit sulat jo tuolloin eikä yksi mutaatio pysty tekemään ihmeitä.

Evolutionistit uskovat löytäneensä 99 miljoonaa vuotta sitten meripihkaan hautautuneen dinosauruksen höyheniä, mutta ne näyttävät erehdyttävästi linnun sulilta.

Meripihkaan jähmettyneet liki 100 miljoonaa vuotta vanhat linnunsiivet taas viittaavat siihen, että höyhenet ovat olleet höyheniä jo silloin, kun dinosaurukset vaelsivat maan päällä.

Evolutionistien harmiksi varhaiset höyhenet muistuttavat nykylintujen höyheniä, niin kuin Microraptor gui, Euconfuciornis ja Hongshanornis longicresta voisivat meille kertoa, jos osaisivat puhua.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. Shake Your Tail Feathers: Dinosaur Sported Modern-Looking Plume. Live Science (2.5.).

maanantai 1. toukokuuta 2017

Mt Kenya: Afrikkalainen myytti Jumalan asuinpaikasta tukee Genesiksen vedenpaisumuksen historiallisuutta


Point Lenana on Mt. Kenyan kolmanneksi korkein huippu. Kuva: Chris 73, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Kreikkalaisen mytologian mukaan jumalat asustavat Ólymposvuorella.

Tämä ei ole kovinkaan omaperäinen keksintö, sillä myös muissa kulttuureissa vuoret yhdistetään jumalien asuinpaikaksi.

Kikujut ovat Kenian suurin heimo. Maan nykyinen presidentti Uhuru Kenyatta, joka on palavana keihäänä tunnetun Jomo Kenyattan poika, ja monet maan huippupoliitikoista ovat kikujuja.

Kikujujen legendan mukaan Ngai-niminen jumala asuu Mt. Kenyan huipulla.

Tällaiset kertomukset eivät välttämättä ole tempaistu tuulesta. Kannattaa pitää mielessä, että Nooan arkki rantautui vuorelle. On hyvin todennäköistä, että monet palvoivat Nooan poikia jumalina, koska he ilmaantuivat ikään kuin tyhjästä.

Miltei kaikissa kulttuureissa on tuhotulvalegendoja, jotka ovat väärennöksiä ja /tai jäljitelmiä alkuperäisestä, Mooseksen kirjoittamasta selonteosta.

Vedenpaisumuksesta on tunnetusti myös paljon geologisia todisteita, etenkin massiivisia joukkohautoja, joita on kaikkialla maailmassa.

Esimerkiksi liskot, linnut, dinosaurukset ja nisäkkäät voivat levätä samassa haudassa.


lauantai 29. huhtikuuta 2017

Hybridikarhut vahvistavat Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen


Tuore tutkimus viittaa siihen, että kuusi eri karhulajia muodostaa yhden ja saman lajin.





Joel Kontinen

Eläintieteilijät ovat jo jonkin aikaa tienneet, että harmaakarhu (Ursus arctos horribilis) ja jääkarhu (Ursus maritimus) voivat risteytyä keskenään ja saada elinvoimaisia jälkeläisiä. Anglosaksisissa tiedejulkaisuissa näitä hybridejä kutsutaan nimellä grolars (grizzly + polar).

Tällainen ei ole kovinkaan harvinaista eläinmaailmassa.

Evolutionistit luokittelevat Australian pohjoisosassa elävät kalliovallabit (Petrogale penicillata) kuudeksi lajiksi. Niiden kromosomimäärät ja -koot vaihtelevat, joten tutkijat eivät olettaneet eri lajeihin kuuluvien yksilöiden voivan lisääntyä keskenään.

Mutta niin vain on käynyt.

Äskettäin Senckenbergin tutkimusinstituutin tiedemiehet sekvensoivat kuuden eri karhulajin genomit. He huomasivat, että eri lajit –harmaakarhun ja jääkarhun lisäksi myös kauluskarhu eli Aasian mustakarhu (Ursus thibetanus), malaijikarhu (Helarctos malayanus), huulikarhu (Melursus ursinus) ja silmälasikarhu (Tremarctos ornatus) – voivat vaihtaa geenejä ja siten myös lisääntyä keskenään.

Darwin ei olisi osannut ennustaa tällaista.

Darvinistisen myytin mukaan kreationistit uskovat lajien muuttumattomuuteen, mutta todellisuutta se ei vastaa.

Genesiksen käsitteenä laji eroaa nykybiologian samannimisestä termistä. Tämä johtunee äidinkielemme köyhyydestä; esimerkiksi englannin kieli tekee eron käsitteiden kind ja species välillä.

Hybridit muistuttavat meitä siitä, että eläimet lisääntyvät Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen mukaisesti.

(Voit lukea muista hybrideistä täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.)

Lähde:

Senckenberg Research Institute. 2017. Bears breed across species borders (19.4.).

torstai 27. huhtikuuta 2017

Evolutionistit menettivät kaksi esi-isää: Australopithecus Sediban ja Homo naledin


Au. Sediba. Kuva: Brett Eloff, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Tätä voi tuskin kutsua evoluution hiljaiseksi viikoksi.

Ensin Science ilmoitti, että Australopithecus Sediba pitäisi tiputtaa ihmisen sukupuusta. Lehti tohti vielä laittaa esi-isän (ancestor) lainausmerkkeihin.

Sitten National Geographic myönsi, että Homo naledi on enintään 300 000 ja ehkä vain 200 000 vuotta vanha, mikä tekisi siitä liian nuoren ihmisen sukupuuhun.

Au. Sediba ja H. naledi ovat olleet oletetuista esi-isistämme kiistanalaisimpia, ja nyt niille on käynyt odotetun köpelösti.

Professori Lee Berger kollegoineen löysi Au. Sediban vuonna 2010, ja löydöstä on kiistelty liki jatkuvasti siitä lähtien.

Äskettäin American Association of Physical Anthropologists – järjestön vuosikokouksessa paleoantropologit Bill Kimbel (Arizona State University – Tempe) ja Yoel Rak (Tel Avivin yliopisto) ampuivat Sediban alas ja todistelivat melko vakuuttavasti, että löytö oli nuoren yksilön kallo ja pikemminkin sukua Au. Africanukselle.

Oletettujen esi-isiemme huippuasiantuntijoista Bernard Wood (George Washington University) ja Ian Tattersall (American Museum of Natural History) ovat samaa mieltä.

Ihmisen oletettujen esi-isien elinkaari on tunnetusti lyhyt. Nyt vuorossa olleet ehdokkaat joutuvat H. habilisin ja Au. Africanuksen seuraksi hylättyjen kallojen joukkoon.

Evolutionistien esi-isä on toisin sanoen edelleenkin hukassa.

Tämä lienee syy, miksi puusta pudonnut Lucy (Australopithecus afarensis) ja hobitti (Homo floresiensis) nousevat vähän väliä otsikoihin.

Lähde:

Gibbons, Ann. 2017. A famous 'ancestor' may be ousted from the human family. Science (23.4.).

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Madagaskarin ai-ai ja muut eläinmaailman kummajaiset sotkevat evoluution luokitteluja

Eläintieteilijät luulivat ai-aita aluksi jyrsijäksi. Kuva: Frank Vassen, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Monet eläimet ovat niin kummallisia, että ne eivät näytä lainkaan sopivan evoluution luokitteluihin.

Napasiiseli (Spermophilus parryii) on kylmäverinen nisäkäs, ja kiiltolahna (Lampris guttatus) taas miltei lämminverinen kala.

Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on räpyläjalkainen nisäkäs, joka ei synnytä eläviä poikasia vaan munii mutta siitä huolimatta imettää jälkeläisensä. Sillä on ankan nokka, ja koiraalla on myrkyllinen pistin etukäpälässään.

Myös nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) sopii huonosti evoluution maailmaan, koska se on vesinokkaeläimen tavoin nisäkäs, mutta se sekä munii että imettää poikasensa.

Malaijanmuurahaiskäpy (Manis javanica) ei niin ikään sovi darvinistisiin luokitteluihin. Se on nisäkäs, mutta sillä on keratiinista valmistettuja suomuja suojapanssarina.

Maasialla on aasin korvat, sian kuono ja rotan häntä.

Vain Madagaskarilla elävä ai-ai (Daubentonia madagascariensis) on niin erikoinen puoliapina, että tutkijat luulivat sitä aluksi jyrsijäksi. Sillä on kissamaisia piirteitä ja se koputtelee tikan tavoin puiden runkoja, joskin nokan asemasta sormillaan. Ja lisäksi se käyttää lepakkojen ja delfiinien tavoin kaikuluotainta.

Darwin ei toisin sanoen ollut kovinkaan oikeassa.

Lähde:

National Geographic

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kuelap, Perun kadonnut kaupunki, muistuttaa Genesiksen luotettavuudesta

Kuva: Martin St-Amant, Creative Commons (CC BY 3.0 ).





Joel Kontinen

Evoluution maailmankuvan mukaan muinaisajan ihmiset olivat primitiivisiä.

Arkeologian löydöt eivät kuitenkaan tue tällaista näkemystä historiasta.

Tänään Daily Mirror julkaisi jutun Kuelapista, Perun kadonneesta kaupungista.

Kolmen kilometrin korkeuteen tiilistä rakennettu kaupunki on kaikkea muuta kuin primitiivinen. Jo 500-luvulla jKr. kukoistaneessa kaupungissa oli esimerkiksi hieno järjestelmä, jolla sadevesi koottiin talteen.

Nyt myös turistit pääsevät tutustumaan kaupunkiin. Sinne on rakennettu uusi köysirata.

Genesiksen mukaan ihmiset kehittivät korkeakulttuuria jo historian aamunkoitteessa.

Monet löydöt viittaavat siihen, että Mooses oli oikeassa kuvaillessaan Aadamin ja Eevan jälkeläisten maailmaa.

Jo neandertalilaisilla oli maanalainen mini-Stonehenge, brittien esi-isällä Stonehenge, kreikkalaisilla Antikytheran kone (2000 vuotta vanha mekaaninen tietokone), ja esimerkiksi Catalhöyuk ja Göbekli Tepe romuttavat evoluution käsityksen muinaishistoriasta täysin.

Lähde:

Thompson, Nigel. 2017. Lost city of Kuelap at 10,000ft in Peru's remote Andes opened up to tourists by new cable car. Daily Mirror (23.4.).

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Evoluutio ei selitä kaljurotan ällistyttäviä kykyjä

Kaljurotta (Heterocephalus glaber) ei välttämättä ole kaunis, mutta sitkeyttä siltä ei puutu. Kuva: Roman Klementschitz, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Uskomaton (incredible) alkaa olla tiedejulkaisujen vakioilmaisuja. Monet eläimet ovat paljon ihmeellisempiä kuin mitä kehitysopilla turrutetut lukijat olisivat osanneet aavistaa.

Viime viikkoina lehdet ovat esitelleet meille esimerkiksi hirvittävän Moolokin (Moloch horridus), joka uhmaa painovoimaa ja imee autiomaasta kosteutta ihollaan, pikkuruisen planktonin, joka saalistaa riistaa konekiväärin tapaisella aseella, etanan, joka lassoaa saaliinsa ja karhukaisen, joka pystyy elämään liki missä tahansa, jopa avaruuden painottomuudessa ja täysin jäätyneenä.

Tällä kertaa ihmetellään kaljurottaa (Heterocephalus glaber). Tämä Etelä-Etiopiassa, Somaliassa ja Pohjois-Keniassa elävä pikkujyrsijä ei juuri koskaan sairastu tai kärsi kivusta.

Tuore Sciencessä julkaistu tutkimus kertoo, että kaljurotta selviää myös oloissa, jossa on vain viisi prosenttia happea. (Ilmakehän happipitoisuus on 21 prosenttia.) Tutkijat keskeyttivät kokeen viiden tunnin kuluttua, kun mitään ei tapahtunut.

Seuraavaksi tutkijat laittoivat ne kammioon, jossa oli vain typpeä. Ne selvisivät 18 minuuttia, lakkasivat sitten hengittämästä mutta niiden sydän jatkoi työtään. Ne toipuivat täysin, kun pääsivät pois kammiosta.

New Scientist kuvaa kaljurottaa supersankariksi. Evoluutio ei pikkujyrsijän kykyjä pysty selittämään.

Lähde:

Le Page, Michael. The incredible naked mole rat can survive with hardly any oxygen. New Scientist (20.4.).

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ankeriaat suunnistavat 6 000 kilometriä kotirantaansa maan magneettikentän avulla



Kuva: Gervais et Boulart, Public Domain.




Joel Kontinen

Jos ihmiset pystyisivät muuttamaan ihonväriään, eläinten suunnistustaidot voisivat saada tehokkaampien GPS-laitteiden suunnittelijat näyttämään vihreiltä kateudesta.

Australialainen yöperhonen Agrotis infusa lentää täysin pimeässä tuhat kilometriä kotiluolaansa. Sama puolikesy punarinta löytää tiensä joka huhtikuussa samalle pihalle käyttämällä kvanttiteknologiaa suunnistaessaan.

Tuore Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että pienet ankeriaat pystyvät suunnistamaan maan magneettikentän avulla 6 000 kilometriä Atlantin halki vanhempiensa kotirantaan.

Evoluutio ei tätä selitä.

Ankerias on elävä fossiili, joka evolutionistien mukaan ui maailman merissä jo ”200 miljoonaa vuotta” sitten.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2017. Young European eels may use magnetic fields to guide them home. Science (13.4.).



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Uusateistien ärhäkäs strategia on epäonnistunut, New Scientist myöntää

Evoluutiota? Ateistien tunnus on kehittynyt viime aikoina. Kuva: Steve Rainwater, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Ateistit kernaasti selittävät, että heidän ideologiansa ei ole uskonto. Mutta heidän uusin symbolinsa jäljittelee varhaisten kristittyjen kalamerkkiä.

Aluksi kalan sisällä luki Darwin. Nyt symbolista on tullut virtaviivaisempi, ja kehitysopin isähahmo on saanut väistyä.

Varhaiskristittyjen kalasymboli Efesoksen raunioissa. ΙΧΘΥΣ (ikhthýs) tulee kreikan kielen sanoista Ίησοῦς Χριστός, Θεοῦ Υἱός, Σωτήρ, ’Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja’.

Pääkirjoituksessaan New Scientist myöntää, että Richard Dawkinsin ja muiden uusateistien ärhäkkä strategia on epäonnistunut.

Se sai jumalankieltäjät innostumaan, mutta samalla se vieroitti monet muut, jotka oivalsivat, että uusateismi on yhtä dogmaattista kuin uskonnot ja siis toimii ikään kuin se olisi uskonto.

Jumalharhassa (The God Delusion) Dawkins pyrki osoittamaan, että uskonto on kaiken pahan alku ja juuri.

Monet jumalankieltäjät jäljittelivät tätä näkemystä, mutta nyt myös jotkut ateisteiksi tunnustautuvat tutkijat myöntävät, että uskonnolla on ollut yhteiskuntaa suojaava rooli ihmiskunnan alkuvaiheissa.

Militantit ateistit eivät usko, että uskonnolla enää olisi näin hyvä vaikutus.

Tutkimukset kertovat jotain vallan muuta, joten keskustelu jatkuu.

Jopa Richard Dawkins on joutunut myöntämään, että kristinusko on inspiroinut useita kaikkein aikojen parhaista hengentuotteista.

Ateistien tupaan tuiskii lisää lunta:

Uskontojen väkivaltaisuutta on monesti liioiteltu.

Ateistit mielellään niputtavat kaikki uskonnot yhteen, vaikka olemme viime vuosina nähneet, miten kristinusko eroaa etenkin islamista.

Monet tutkijat myöntävät, että kristinuskon vaikutus on pohjimmiltaan ollut hyvä.

Jeesuksen opetus lähimmäisenrakkaudesta sai kristityt perustamaan kouluja, sairaaloita ja orpokoteja.

Lähetyskentillä kristinuskon vaikutus on ollut hyvin dynaaminen, ja se on poistanut tiedon puutteesta johtuvia epäkohtia.

Monet huomattavat orjakaupan vastustajat olivat tunnustavia kristittyjä.

William Wilberforce (1759–1833) oli kristitty kansanedustaja ja aktivisti, joka taisteli orjakauppaa vastaan vuosikymmenien ajan, kunnes se kiellettiin lailla Brittiläisessä imperiumissa vuonna 1833.

Tunnettu lähetyslääkäri ja tutkimusmatkailija David Livingstone (1813–1873) puolestaan vastusti Afrikassa rehottavaa orjakauppaa.

Modernin tieteen uranuurtajat, esimerkiksi Robert Hooke, Sir Isaac Newton ja Louis Pasteur, olivat Raamattuun uskovia kristittyjä.

Ateismin hedelmiä ei hyvällä tahdollakaan voi luonnehtia hyviksi.

Lähde:

Unholy? Atheists should embrace the science of religion. New Scientist -lehden pääkirjoitus 15. 4. 2017 (julkaistu verkossa 11.4.).

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Enceladus: NASA löysi vetyä ja hiilidioksidia mutta ei elämää


Enceladus näyttää nuorelta. Kuva: NASA/JPL-Caltech.




Joel Kontinen

NASA:n Cassini-luotain on löytänyt hiilidioksidia ja vetyä Saturnuksen kuusta Enceladuksesta. Tämä on saanut naturalistit innostumaan ja spekuloimaan kuun elinkelpoisuudesta.

Mustien savuttajien lähistöllä on elämää Maassa, joten he uskovat, että sitä voisi olla myös Enceladuksella.

Ongelmaksi nousee se, että Saturnuksen kuut eivät kierrä isäntäplaneettaansa elinkelpoisella vyöhykkeellä eli kultakutrivyöhykkeellä, mutta tämä ei estä spekulaatioita.

Aiemmin NASA ilmoitti, että elämää voi olla myös Jupiterin kuussa.

Enceladus on aika veikeä kuu. Sen pitäisi olla miltei yhtä vanha kuin aurinkokuntamme ("4,5 miljardia vuotta"), mutta se näyttää paljon nuoremmalta.

NASA:n tutkija Chris McKay myöntää, että elämälle otolliset olosuhteet eivät välttämättä tarkoita sitä, että Enceladuksella olisi elämää, koska kukaan ei tiedä, miten elämä syntyy.

Tiedämme, että elämä ei synny mustissa savuttajissa ja että yksikään elämänsyntyteoria ei selitä elämän syntyä.

Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.

Elämä syntyy vain elävästä, ja siihen tarvitaan synnyttäjää. ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä”, sanotaan Johanneksen evankeliumissa (1:3).

Lähde:

Crane, Leah. 2017. Cassini finds final ingredient for alien life in Enceladus’s sea. New Scientist (13 April).


torstai 13. huhtikuuta 2017

Meduusa tiputtaa sienieläimet Darwinin elämänpuun alaoksalta


Nestori? Hans Hillewaert, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Eläintieteilijät ovat kohdelleet Darwinin elämänpuuta kaltoin viime päivinä. Ensin löytyi jättivirus, ja nyt kerrotaan, että vanhin eliö ei ehkä ollutkaan vanhin.

Tutkijat ovat vuodesta 2008 lähtien kiistelleet vanhimman eliön statuksesta.

Toiset pitävät sienieläimiä (Porifera) kaikkein vanhimpina, koska niiden oletetaan olevan yksinkertaisempia kuin muut eliöt.

Oletus ei pidä täysin paikkaansa.

Euplectella aspergillum, josta käytetään myös englannienkielistä nimeä Venus' flower basket, on suunniteltu niin hienosti, että insinöörit ovat kiinnostuneet sen hienosäädöstä. Sillä on pikkuruisia haituvia, joiden avulla se ankkuroituu merenpohjaan. Ne on optimoitu mahdollisimman vahvoiksi.

Varhaisimmat sienieläimet ja meduusan kaltaiset eläimet uiskentelivat jo ennen kambrikautta, noin ”600 miljoonaa vuotta” sitten.

Current Biology liputti maaliskuussa vielä sienieläinten puolesta, mutta tässä kuussa Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu tutkimus tiputti ne tylysti Darwinin elämänpuun alaoksalta ja nosti meduusat niiden paikalle.

Myös muut varhaiset uimarit, esimerkiksi kampamaneetti, haastavat darvinistisia uskomuksia.

Lisäksi meduusat ällistyttävät sekä navigointikyvyillään että ulkomuodollaan.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. First Animal? Jellyfish May Take the Prize. Live Science (10.4.).

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Jättivirus kaataa Darwinin elämänpuun

Darwinin elämänpuulle on käynyt köpelösti.




Joel Kontinen

Evoluutio on veikeä sarja epäuskottavia uskomuksia. Kun kaikkien elollisten olentojen oletetaan kehittyneen samasta alkuoliosta, eteen nousee vääjäämättä monenlaisia ongelmia.

Darwinin elämänpuu on julistettu kuolleeksi ja kuopatuksi jo monta kertaa, mutta sillä on paha taipumus edelleenkin kummitella tiedejulkaisujen sivuilla.

Läheskään kaikki eliöt eivät mahdu istumaan sen notkuville oksille.

Vaikka viruksia ei määritellä eliöksi, ne tuottavat päänvaivaa evolutionisteille.

Science julkaisi äskettäin tutkimuksen jättiviruksista, jotka ovat geneettisesti suurempia kuin monet bakteerit. Klosneuvirukset pystyvät koodaamaan (valmistamaan) proteiineja ja ovat muutenkin niin mutkikkaita, että perinteinen taksonomia on vaarassa: tutkijat eivät tiedä, minne ne pitäisi sijoittaa.

Ne muistuttavat enemmän soluja kuin mitkään tähän saakka löydetyt virukset ja haastavat darvinistisia uskomuksia.


Lähde:

Leslie, Mitch. 2017. Cell-like giant viruses found. Science 356: 6333, 15 –16. (7.4.).

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Pikkuruinen plankton metsästää saalista järeällä konekiväärillä

Tuore tutkimus vertaa planktonien tykistöä Richard Gatlingin suunnittelemaan konekivääriin. Kuva: Matthew Trump, Creative Commons (CC BY 3.0).





Joel Kontinen

Meren syvyyksissä käydään melkoisia metsästysretkiä. Äsken eläintieteilijät saivat selville, että etana lassoaa saaliinsa.

Nyt on myös käynyt ilmi, että pikkuruiset planktonit Nematodinium ja Polykrikos kofoidii pyydystävät saalista järeillä tykeillä.

Science Advances -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kartoitetaan pikkuplanktonien tykistöä. Tutkijat vertaavat sitä Richard Gatlingin suunnittelemaan konekivääriin. Sillä kelpaa ammuskella saalista iltapalaksi.

Planktonien tykit kertovat meille älykkään suunnittelun lisäksi myös syntiinlankeemuksen seurauksista. Nyt maailmassa täytyy monesti tappaa ruoka ennen kuin sen voi syödä.

Planktonit sopivat huonosti evoluution maailmaan. Ne voivat olla häkellyttävän kauniita ja ällistyttävän lujia.

Viime vuonna tutkijat raportoivat löytäneensä ”1,4 miljoonaa vuotta” vanhasta planktonista DNA:ta.

Ja lisäksi jotkin planktonit kertovat pikemminkin rappeutumisesta kuin kehityksestä.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2017. Plankton Go Ballistic: Teensy Organisms Wield Impressive Artillery. Live Science (4.4.).

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Maan kaltainen eksoplaneetta GJ 132b on kuuma kuin Venus


Taiteilijan näkemys GJ 132b:sta. Kuva: Dana Berry/SkyWorks/ NASA.




Joel Kontinen

Täältä on matkaa eksoplaneetta GJ 132b:hen 39 valovuotta. Se on kaikesta päätellen 1,4 kertaa Maan kokoinen ja sillä on ilmakehä.

Vuosi siellä on verrattain lyhyt: GJ 132b kiertää viileää aurinkoaan 1,6 vuorokaudessa.

Astronomit arvelevat, että se on varsin hikinen paikka ihmisille – 370C, siis hiukan viileämpi kuin Venus, jossa asteita on parhaimmillaan tai pahimmillaan 460.

Supermaapalloilla on tapana olla kuumia, vaikka niitä aluksi voidaan mainostaa elinkelpoisiksi.

GJ 132b tunnetaan myös nimellä Gliese 132b.

Naturalistisen /materialistisen maailmankuvan mukaan universumin pitäisi kuhista elämää, mutta mitään ei ole löytynyt, koska elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.

Lähde:

Morelle, Rebecca. 2017. Atmosphere found around Earth-like planet GJ 1132b. BBC News (6.4.).

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Ympäristöliike hakoteillä: nyt Himalajan jäätikkö on persoona


Tässä teille uusi persoona. Kuva: Pranab basak, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Ympäristöliike on saanut yhä enemmän uskonnollisia piirteitä. Sen kannattajat haluavat meidän uskovan, että olemme osa luontoa.

Usko evoluution kuuluu oleellisesti vihreään ideologiaan.

Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että luonnolla pitää olla samat oikeudet kuin mitä meillä on.

Äskettäin uusiseelantilainen tuomioistuin julisti Whanganui-nimisen joen oikeussubjektiksi, ja pian vuorossa oli Ganges.

Nyt seuraa jatkoa: Himalajan jäätiköt ovat oikeussubjekteja.

Luontoaktivistit kulkevat eläinaktivistien jäljissä ja haluavat häivyttää ihmisen ja luonnon välisen raja. (Lue eläinaktivisteista lisää tästä, tästä ja tästä. )

Luonnonsuojelu on sinänsä hyvä asia, mutta jos siitä tulee uskonto, ollaan pahasti lepikossa.

Lähde:

Lu, Joanne. 2017. India grants glaciers legal personhood in effort to protect them. Humanosphere (3.4.).

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Manaatit, karhukaiset ja konvergentti evoluutio


Manaatti. Kuva: U.S. Geological Survey, public domain.




Joel Kontinen

Evoluution kannattajat joutuvat monesti selittämään, miksi täysin erilaiset eläinlajit muistuttavat joiltain piirteiltään toisiaan.

Ilmiön nimi on konvergentti evoluutio, ja se on hyvin yleinen eläinkunnassa.

Evolutionisti uskoo, että vedessä asustava manaatti kehittyi maalla elävästä nisäkkäästä yli ”60 miljoonaa vuotta” sitten.

Manaatti voi kasvaa neljän metrin pituiseksi ja painaa 590 kiloa. Se pystyy uimaan yllättävän vikkelästi, yli 24 kilometriä tunnissa, jos sen on paettava nopeasti.

Ulkomuodoltaan manaatti muistuttaa jossain määrin karhukaista, jolle voi pituutta kertyä korkeintaan 1,5 mm.

Darvinistien mukaan manaatti on sukua elefantille, vaikka ei näytäkään siltä.

Karhukainen. Kuva: E. Schokraie, U. Warnken, A. Hotz-Wagenblatt, MA. Grohme, S. Hengherr, et al. Comparative proteome analysis of Milnesium tardigradum in early embryonic state versus adults in active and anhydrobiotic state. PLoS ONE 7(9): e45682 (2012). Creative Commons (CC BY 2.5).

Karhukainen on eläinkunnan extreme-mestari. Yleensä se viihtyy kosteikoissa, mutta se tulee toimeen miltei missä vain. Se on uhmannut evoluutiota jo oletetulta kambrikaudelta saakka.

Manaatilla ja karhukaisella on myös muita eroja kuin koko: manaatilla on räpylät ja pyrstö, kun taas karhukainen on joutunut pärjäämään ilman niitä.

Molemmat eläimet kertovat meille hienosta suunnittelusta, johon vain Jumala pystyy.

Lähde:

Bradford, Alina. 2017. Manatees: Facts About Sea Cows. Live Science (31.3.).

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Uusi darvinistinen tarina: evoluutio kutistaa tikan aivoja – ja tekee siitä fiksumman


Kuva: Sławomir Staszczuk, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Yleensä aivojen koko korreloi ainakin jossain määrin älykkyyden kanssa, joskin esimerkiksi mehiläiset ja muurahaiset eivät kunnioita tätä uskomusta.

Mutta saamme melkoisia yllätyksiä, kun vertaamme saman lajin yksilöitä, niin kuin Biology Lettersin tuoreessa tutkimuksessa tehdään:

Yksin elävillä tikoilla saattaa olla isommat aivot kuin tikkayhteisön jäsenillä.

Darvinistit onnistuvat leipomaan tällaisesta havainnosta kiehtovan teorian, joka kumoaa koko joukon vanhoja uskomuksia.

Tutkija Richard Byrne (University of St Andrews) selittää, että isot aivot kuluttavat paljon resursseja, joten evoluutio voi karsia tarpeetonta ainetta ja pienentää tarvittaessa aivojen kokoa.

Niinpä yhteisöissä elävät tikat tulevat toimeen pienimmillä aivoilla kuin erakot tai vain puolisonsa kanssa elävät tikat.

Onko tämä tiedettä?

Kyllä ja ei. Yhteisöissä elävillä tikoilla oli suunnilleen 30 prosenttia pienemmät aivot kuin muilla tikoilla.

Tämä osuus on tiedettä. Mutta ilmiön selitys ei sitä ole, vaikka jotain vastaavaa on yritetty ennenkin evoluutioyhteisössä.

Se on pikemminkin darvinistista satuilua, jossa evoluutio personifioidaan.

Sokea kelloseppä ei enää olekaan sokea vaan pystyy tekemään ratkaisuja, joita se ei periaatteessa pystyisi tekemään.

Mutta evoluutio on sellaista.

Tikka haastaa evoluution myös muilla tavoin: sen iso-iso-iso…isällä ei voinut olla sellaista iskunvaimenninta kuin nykyisillä tikoilla.

Tikkojen olisi pitänyt kuolla sukupuuttoon jo monta miljoonaa vuotta sitten, kun niiden esi-isien pääkopat hajosivat ahkerassa naputuksessa ennen kuin luonnonvalinta ja mutaatiot kehittivät niille hienosti suunnitellut iskunvaimentimet.

Lähde:

Coghlan, Andy. 2017. Sociable woodpeckers that cooperate have evolved smaller brains. New Scientist (8.3.).

torstai 30. maaliskuuta 2017

Nature: Varhaisten kalaliskojen evoluutiosta ei ole fossiilitodisteita, mutta niiden on täytynyt kehittyä maalla elävistä matelijoista


Sclerocormus parviceps oli suurehko kalalisko. Kuva: NobuTamura, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Tuoreessa Naturessa on pitkähkö artikkeli kalaliskoista (Ichthyosauria). Siinä tunnustetaan, että näiden isojen meriliskojen varhaisesta evoluutiosta ei ole fossiilitodisteita, mutta niiden on evolutionistien mukaan täytynyt kehittyä maalla elävistä matelijoista.

Mistä tämä tiedetään?

Ne hengittävät delfiinien tavoin ilmaa, eivätkä ne olleet kaloja.

Darvinistinen maailmankuva vaatii eläimiä siirtymään maalta mereen (valaat), merestä maalle (kalat) ja maasta ilmaan (linnut), vaikka tällaisista harppauksista ei ole pitäviä todisteita, eivätkä ne edes olisi mahdollisia.

Kala esimerkiksi kuivuisi maalla kuoliaaksi.

Evolutionistit uskovat, että kalaliskot hallitsivat maailman meriä ”150 miljoonaa vuotta” dinosaurusten aikakaudella ja kuolivat sukupuuttoon kolmisenkymmentä miljoonaa vuotta ennen dinoja.

Mutta kun ”100 miljoonaa vuotta" vanhasta kalaliskosta on löytynyt pehmeitä kudoksia”, meidän on syytä epäillä näitä ajoituksia.

Lähde:

Watson, Traci. 2017. How giant marine reptiles terrorized the ancient seas. Nature 543, 603–607 (30.3.).

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Aivojen evoluutio kiusaa yhä darvinisteja


Evoluutio ei ole vielä ehtinyt kehittää simpanssille isoja aivoja. Kuva: Thomas Lersch, Creative Commons (CC BY 2.5).





Joel Kontinen

Isot aivot ovat yksi ihmisen oletetun evoluution kiperimmistä pulmista.

Darvinistit ovat kiistelleet aivojemme evoluution perimmäisestä syystä jo kauan, mutta kenelläkään ei näytä olevan siihen lopullista vastausta.

Perinteinen darvinistinen satuilu kukoistaa myös tällä alalla.

Vuonna 2008 Harvardin yliopiston professori Richard Lewontin myönsi, että emme tiedä mitään aivojen evoluutiosta ja että selitykset olivat lähinnä paleofantasiaa.

Harvardin yliopiston biologisen antropologian professori Richard Wrangham sitä vastoin uskoo löytäneensä syyn, miksi aivomme ovat ”kahdessa miljoonassa vuodessa” kolminkertaistuneet tilavuudeltaan.

Hänen mukaansa saamme kiittää siitä helposti sulavia hedelmiä ja kypsennettyä ruokaa.

Toisin kuin monet muut darvinistit, hän ei usko, että varhaisten yhteisöjen sosiaalinen rakenne olisi voinut kasvattaa aivojamme.

Tästä huolimatta aivomme jäävät arvoitukseksi kehitysopin kannattajille.

Monet tutkimukset osoittavat, että aivot eivät ole voineet kehittyä darvinististen mekanismien avittamina.

Vuonna 2013 Yalen yliopiston tutkijat julkaisivat Neuronissa tutkimuksen ihmisen aivojen kehityksestä. He vertaisivat aivoja sinfoniaan tai balettiin, jossa ajoitus on kaiken a ja o.

Toisen tutkimuksen mukaan aivomme on ohjelmoitu arvostamaan runoutta.

Aivojen hienoudet, esimerkiksi korjausmekanismit, kertovat siitä, että meidät on varta vasten luotu.

Darvinistin pitäisi ensin selvittää, miten tietoisuus on voinut kehittyä materiasta.

Tietoisuus on tunnetusti aineeton ominaisuus.

Tieto lisää tuskaa. Mutta joskus myös tiedon puute voi lisätä tuskaa – darvinistille.

Lähde:

Wrangham, Richard. 2017. Putting bigger brains down to our social nature is half-baked, New Scientist (27.3.).

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Eläinaktivisti haluaa tehdä simpansseista henkilöitä

Persoona? Kuva: Thomas Lersch, Creative Commons (CC BY 2.5).




Joel Kontinen

Usko evoluutioon voi saada ihmisen ja eläinten rajan hämärtymään.

Evolutionisti voi esimerkiksi omaksua eläinten tapoja tai kuvitella, että eläimet ovat liki ihmisiä ja ansaitsevat samat oikeudet kuin mitä meillä on.

Ihmisen ja eläinten rajaa ei kuitenkaan voida ylittää kuin korkeintaan Aku Ankassa ja muussa fiktiossa, koska vain meidät on luotu Jumalan kuvaksi.

Mutta evolutionisti ei tätä hyväksy.

Etiikan professori Peter Singer haluaisi määritellä simpanssit ihmisiksi.

Oikeusistuimet ovat viime vuosina joutuneet käsittelemään monia juttuja, joissa eläimille on vaadittu ihmisoikeuksia.

Vuonna 2008 eläinaktivistit yrittivät tehdä Matthew Hiasl Pan -nimisestä simpanssista persoonan.

Samana vuonna Espanjan parlamentti myönsi isoille apinoille oikeuden elämään ja vapauteen.

Vuonna 2014 argentiinalainen tuomioistuin päätti, että Buenos Airesin eläintarhan oranki on ”ei-inhimillinen persoona”.

Vuonna 2015 newyorkilaisessa tuomioistuimessa pohdittiin, olivatko kaksi simpanssia vangittu laittomasti.

Oikeusjuttu jatkuu edelleen, tällä kertaa New Yorkin korkeimmassa oikeudessa. Aktivisti Steven Wise on vedonnut Habeas corpus -menettelyyn. Tuomioistuin joutuu nyt tutkimaan, ovatko Tommy ja Kiko -nimiset simpanssit vangittu laittomasti.

Äskettäin ihmisen ja luonnon raja hämärtyi myös Intiassa, kun Gangesille myönnettiin ihmisoikeudet.

Evoluutio johtaa kummallisiin uskomuksiin.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2017. NY Court Hears 'Personhood' Case for Caged Chimps. Live Science (24.3.)

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Pehmeitä kudoksia vampyyritursaan jurakauden lähisukulaisesta

Vampyyritursas (Vampyroteuthis infernalis). Kuva: Citron / CC-BY-SA-3.0.




Joel Kontinen

Tursas on naamioitumisen mestari, joka uiskenteli valtamerissä jo dinosaurusten päivinä eikä ole vikkelyydestään huolimatta vielä ehtinyt muuttua oletettujen vuosimiljoonien aikana.

Äskettäin tutkijat löysivät koko joukon harvinaisen hyvin säilyneitä jurakauden merieläinten fossiileja, esimerkiksi tursaan, jonka mustepussi oli yhä näkyvissä.

Tämä ei ole mitään uutta: jo vuonna 2012 eläintieteilijät eristivät jurakauden kalmarista mustetta, joka oli säilynyt niin hyvin. että sillä pystyi piirtämään ja kirjoittamaan.

Pehmeiden kudosten ei pitäisi säilyä miljoonia vuosia edes poikkeusoloissa.

Lähde:

University of Texas at Austin. 2017. Exceptionally preserved Jurassic sea life found in new fossil site. Science Daily. (25.1.).

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Hyönteisten huipputeknologia auttaa niitä näkemään pimeässä

Megalopta genalis. Näillä silmillä näkee. Kuva: USGS Bee Inventory and Monitoring Lab, public domain.



Joel Kontinen

Australialainen yöperhonen Agrotis infusa suunnistaa kuun, tähtien ja maan magneettikentän avulla 1000 kilometriä kotiluolaansa.

Yöperhosilla ja muilla pimeässä lentävillä hyönteisillä on pikkuruiset silmät ja vajaan riisinjyvän kokoiset aivot. Mutta silti ne näkevät mainiosti pilkkopimeässä.

Lundin yliopiston eläintieteen professori Eric Warrant pohtii yöllä lentävien hyönteisten näkökykyä The Conversationissa.

Ne tunnistavat eri värejä ja osaavat väistää esteitä, hyödyntää tähtikuvioita ja maamerkkejä.

Megalopta genalis on keskiamerikkalainen perhonen, joka osaa öisin suunnistaa tiheässä ja täysin pimeässä sademetsässä.

Deilephila elpenor pitää kolibrien tavoin kukkien medestä. Professori Warrant vertaa sen strategiaa kameran sulkimeen. Kun sitä pitää pidempään auki, kuva tarkentuu.

D. elpenor pystyy hyödyntämään fotoneja, joita se on aiemmin kerännyt eri aikoina ja eri paikoista. Näin se pystyy näkemään 100 kertaa himmeämpiä kohteita kuin ilman tätä strategiaa.

Macroglossum stellatarum on hyönteismaailman kolibri. Kuva: IronChris, creative Commons (CC BY-SA 3.0).

Näemme huipputeknologiaa myös ihmisissä ja jopa kasvikunnassa, esimerkiksi leinikissä.

Lähde:

Warrant, Eric. 2017. How do animals see in the dark? The Conversation (13.3.).

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Surevat simpanssit saavat darvinistit näkemään hautajaisrituaalien juuria isoissa apinoissa

Evolutionistit uskovat, että simpanssin suru voi kertoa jotain rituaaleistamme. Kuva: Thomas Lersch, Creative Commons (CC BY 2.5).





Joel Kontinen

Antropomorfismit eli ihmisille tunnusomaisten piirteiden näkeminen esimerkiksi eläimissä ovat tuttuja Aku Ankan lukijoille. Ne ovat tuttuja myös esimerkiksi New Scientistin tilaajille.

Darvinisti kaihtaa ajatusta, että ihminen olisi erikoinen, ja siksi hän etsii näkemykselleen tukea vaikkapa eläinten käyttäytymisestä.

Hän etsii moraalin, pahuuden, laulun, naurun, puheen ja jopa uskonnon alkuperää eläinkunnasta.

Näillä yrityksillä on tapana ontua.

Tuorein viritelmä käsittelee simpanssien kykyä surra lajitoverinsa kuolemaa. Sambiassa filmatussa dokumentissa ne tuntuivat säikähtävän ja pelkäävän, kun nuori urossimpanssi kävi äkkiä veltoksi. Lopulta vainajan adoptioäiti puhdisti sen hampaat tikulla.

Simpanssit eivät itse pysty kertomaan meille, mitä ne ajattelevat, joten tutkijoiden on yritettävä tulkita niiden käyttäytymistä.

Jotkut tutkijat arvelevat, että simpanssien rituaalit voivat selittää, miksi ihmiset kehittivät kuolemasta sururituaalin.

Me emme voi millään tietää, käsittävätkö simpanssit, että kuolema merkitsee elämän loppua.

Tuonpuoleisesta elämästä niillä ei voi olla mitään käsitystä, koska toisin kuin meitä niitä ei ole luotu Jumalan kuviksi.

Myös elefantit ja varislinnut näyttävät surevan kuolleita lajitovereitaan, mutta jostain syystä evolutionistit ovat kiinnostuneempia simpansseista.

Lähde:

Bolevich, Maria. 2017. Chimp filmed cleaning a corpse’s teeth in a mortuary-like ritual. New Scientist (16.3.).