tiistai 25. huhtikuuta 2017

Madagaskarin ai-ai ja muut eläinmaailman kummajaiset sotkevat evoluution luokitteluja

Eläintieteilijät luulivat ai-aita aluksi jyrsijäksi. Kuva: Frank Vassen, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Monet eläimet ovat niin kummallisia, että ne eivät näytä lainkaan sopivan evoluution luokitteluihin.

Napasiiseli (Spermophilus parryii) on kylmäverinen nisäkäs, ja kiiltolahna (Lampris guttatus) taas miltei lämminverinen kala.

Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on räpyläjalkainen nisäkäs, joka ei synnytä eläviä poikasia vaan munii mutta siitä huolimatta imettää jälkeläisensä. Sillä on ankan nokka, ja koiraalla on myrkyllinen pistin etukäpälässään.

Myös nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) sopii huonosti evoluution maailmaan, koska se on vesinokkaeläimen tavoin nisäkäs, mutta se sekä munii että imettää poikasensa.

Malaijanmuurahaiskäpy (Manis javanica) ei niin ikään sovi darvinistisiin luokitteluihin. Se on nisäkäs, mutta sillä on keratiinista valmistettuja suomuja suojapanssarina.

Maasialla on aasin korvat, sian kuono ja rotan häntä.

Vain Madagaskarilla elävä ai-ai (Daubentonia madagascariensis) on niin erikoinen puoliapina, että tutkijat luulivat sitä aluksi jyrsijäksi. Sillä on kissamaisia piirteitä ja se koputtelee tikan tavoin puiden runkoja, joskin nokan asemasta sormillaan. Ja lisäksi se käyttää lepakkojen ja delfiinien tavoin kaikuluotainta.

Darwin ei toisin sanoen ollut kovinkaan oikeassa.

Lähde:

National Geographic

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kuelap, Perun kadonnut kaupunki, muistuttaa Genesiksen luotettavuudesta

Kuva: Martin St-Amant, Creative Commons (CC BY 3.0 ).





Joel Kontinen

Evoluution maailmankuvan mukaan muinaisajan ihmiset olivat primitiivisiä.

Arkeologian löydöt eivät kuitenkaan tue tällaista näkemystä historiasta.

Tänään Daily Mirror julkaisi jutun Kuelapista, Perun kadonneesta kaupungista.

Kolmen kilometrin korkeuteen tiilistä rakennettu kaupunki on kaikkea muuta kuin primitiivinen. Jo 500-luvulla jKr. kukoistaneessa kaupungissa oli esimerkiksi hieno järjestelmä, jolla sadevesi koottiin talteen.

Nyt myös turistit pääsevät tutustumaan kaupunkiin. Sinne on rakennettu uusi köysirata.

Genesiksen mukaan ihmiset kehittivät korkeakulttuuria jo historian aamunkoitteessa.

Monet löydöt viittaavat siihen, että Mooses oli oikeassa kuvaillessaan Aadamin ja Eevan jälkeläisten maailmaa.

Jo neandertalilaisilla oli maanalainen mini-Stonehenge, brittien esi-isällä Stonehenge, kreikkalaisilla Antikytheran kone (2000 vuotta vanha mekaaninen tietokone), ja esimerkiksi Catalhöyuk ja Göbekli Tepe romuttavat evoluution käsityksen muinaishistoriasta täysin.

Lähde:

Thompson, Nigel. 2017. Lost city of Kuelap at 10,000ft in Peru's remote Andes opened up to tourists by new cable car. Daily Mirror (23.4.).

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Evoluutio ei selitä kaljurotan ällistyttäviä kykyjä

Kaljurotta (Heterocephalus glaber) ei välttämättä ole kaunis, mutta sitkeyttä siltä ei puutu. Kuva: Roman Klementschitz, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Uskomaton (incredible) alkaa olla tiedejulkaisujen vakioilmaisuja. Monet eläimet ovat paljon ihmeellisempiä kuin mitä kehitysopilla turrutetut lukijat olisivat osanneet aavistaa.

Viime viikkoina lehdet ovat esitelleet meille esimerkiksi hirvittävän Moolokin (Moloch horridus), joka uhmaa painovoimaa ja imee autiomaasta kosteutta ihollaan, pikkuruisen planktonin, joka saalistaa riistaa konekiväärin tapaisella aseella, etanan, joka lassoaa saaliinsa ja karhukaisen, joka pystyy elämään liki missä tahansa, jopa avaruuden painottomuudessa ja täysin jäätyneenä.

Tällä kertaa ihmetellään kaljurottaa (Heterocephalus glaber). Tämä Etelä-Etiopiassa, Somaliassa ja Pohjois-Keniassa elävä pikkujyrsijä ei juuri koskaan sairastu tai kärsi kivusta.

Tuore Sciencessä julkaistu tutkimus kertoo, että kaljurotta selviää myös oloissa, jossa on vain viisi prosenttia happea. (Ilmakehän happipitoisuus on 21 prosenttia.) Tutkijat keskeyttivät kokeen viiden tunnin kuluttua, kun mitään ei tapahtunut.

Seuraavaksi tutkijat laittoivat ne kammioon, jossa oli vain typpeä. Ne selvisivät 18 minuuttia, lakkasivat sitten hengittämästä mutta niiden sydän jatkoi työtään. Ne toipuivat täysin, kun pääsivät pois kammiosta.

New Scientist kuvaa kaljurottaa supersankariksi. Evoluutio ei pikkujyrsijän kykyjä pysty selittämään.

Lähde:

Le Page, Michael. The incredible naked mole rat can survive with hardly any oxygen. New Scientist (20.4.).

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ankeriaat suunnistavat 6 000 kilometriä kotirantaansa maan magneettikentän avulla



Kuva: Gervais et Boulart, Public Domain.




Joel Kontinen

Jos ihmiset pystyisivät muuttamaan ihonväriään, eläinten suunnistustaidot voisivat saada tehokkaampien GPS-laitteiden suunnittelijat näyttämään vihreiltä kateudesta.

Australialainen yöperhonen Agrotis infusa lentää täysin pimeässä tuhat kilometriä kotiluolaansa. Sama puolikesy punarinta löytää tiensä joka huhtikuussa samalle pihalle käyttämällä kvanttiteknologiaa suunnistaessaan.

Tuore Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että pienet ankeriaat pystyvät suunnistamaan maan magneettikentän avulla 6 000 kilometriä Atlantin halki vanhempiensa kotirantaan.

Evoluutio ei tätä selitä.

Ankerias on elävä fossiili, joka evolutionistien mukaan ui maailman merissä jo ”200 miljoonaa vuotta” sitten.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2017. Young European eels may use magnetic fields to guide them home. Science (13.4.).



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Uusateistien ärhäkäs strategia on epäonnistunut, New Scientist myöntää

Evoluutiota? Ateistien tunnus on kehittynyt viime aikoina. Kuva: Steve Rainwater, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Ateistit kernaasti selittävät, että heidän ideologiansa ei ole uskonto. Mutta heidän uusin symbolinsa jäljittelee varhaisten kristittyjen kalamerkkiä.

Aluksi kalan sisällä luki Darwin. Nyt symbolista on tullut virtaviivaisempi, ja kehitysopin isähahmo on saanut väistyä.

Varhaiskristittyjen kalasymboli Efesoksen raunioissa. ΙΧΘΥΣ (ikhthýs) tulee kreikan kielen sanoista Ίησοῦς Χριστός, Θεοῦ Υἱός, Σωτήρ, ’Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja’.

Pääkirjoituksessaan New Scientist myöntää, että Richard Dawkinsin ja muiden uusateistien ärhäkkä strategia on epäonnistunut.

Se sai jumalankieltäjät innostumaan, mutta samalla se vieroitti monet muut, jotka oivalsivat, että uusateismi on yhtä dogmaattista kuin uskonnot ja siis toimii ikään kuin se olisi uskonto.

Jumalharhassa (The God Delusion) Dawkins pyrki osoittamaan, että uskonto on kaiken pahan alku ja juuri.

Monet jumalankieltäjät jäljittelivät tätä näkemystä, mutta nyt myös jotkut ateisteiksi tunnustautuvat tutkijat myöntävät, että uskonnolla on ollut yhteiskuntaa suojaava rooli ihmiskunnan alkuvaiheissa.

Militantit ateistit eivät usko, että uskonnolla enää olisi näin hyvä vaikutus.

Tutkimukset kertovat jotain vallan muuta, joten keskustelu jatkuu.

Jopa Richard Dawkins on joutunut myöntämään, että kristinusko on inspiroinut useita kaikkein aikojen parhaista hengentuotteista.

Ateistien tupaan tuiskii lisää lunta:

Uskontojen väkivaltaisuutta on monesti liioiteltu.

Ateistit mielellään niputtavat kaikki uskonnot yhteen, vaikka olemme viime vuosina nähneet, miten kristinusko eroaa etenkin islamista.

Monet tutkijat myöntävät, että kristinuskon vaikutus on pohjimmiltaan ollut hyvä.

Jeesuksen opetus lähimmäisenrakkaudesta sai kristityt perustamaan kouluja, sairaaloita ja orpokoteja.

Lähetyskentillä kristinuskon vaikutus on ollut hyvin dynaaminen, ja se on poistanut tiedon puutteesta johtuvia epäkohtia.

Monet huomattavat orjakaupan vastustajat olivat tunnustavia kristittyjä.

William Wilberforce (1759–1833) oli kristitty kansanedustaja ja aktivisti, joka taisteli orjakauppaa vastaan vuosikymmenien ajan, kunnes se kiellettiin lailla Brittiläisessä imperiumissa vuonna 1833.

Tunnettu lähetyslääkäri ja tutkimusmatkailija David Livingstone (1813–1873) puolestaan vastusti Afrikassa rehottavaa orjakauppaa.

Modernin tieteen uranuurtajat, esimerkiksi Robert Hooke, Sir Isaac Newton ja Louis Pasteur, olivat Raamattuun uskovia kristittyjä.

Ateismin hedelmiä ei hyvällä tahdollakaan voi luonnehtia hyviksi.

Lähde:

Unholy? Atheists should embrace the science of religion. New Scientist -lehden pääkirjoitus 15. 4. 2017 (julkaistu verkossa 11.4.).

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Enceladus: NASA löysi vetyä ja hiilidioksidia mutta ei elämää


Enceladus näyttää nuorelta. Kuva: NASA/JPL-Caltech.




Joel Kontinen

NASA:n Cassini-luotain on löytänyt hiilidioksidia ja vetyä Saturnuksen kuusta Enceladuksesta. Tämä on saanut naturalistit innostumaan ja spekuloimaan kuun elinkelpoisuudesta.

Mustien savuttajien lähistöllä on elämää Maassa, joten he uskovat, että sitä voisi olla myös Enceladuksella.

Ongelmaksi nousee se, että Saturnuksen kuut eivät kierrä isäntäplaneettaansa elinkelpoisella vyöhykkeellä eli kultakutrivyöhykkeellä, mutta tämä ei estä spekulaatioita.

Aiemmin NASA ilmoitti, että elämää voi olla myös Jupiterin kuussa.

Enceladus on aika veikeä kuu. Sen pitäisi olla miltei yhtä vanha kuin aurinkokuntamme ("4,5 miljardia vuotta"), mutta se näyttää paljon nuoremmalta.

NASA:n tutkija Chris McKay myöntää, että elämälle otolliset olosuhteet eivät välttämättä tarkoita sitä, että Enceladuksella olisi elämää, koska kukaan ei tiedä, miten elämä syntyy.

Tiedämme, että elämä ei synny mustissa savuttajissa ja että yksikään elämänsyntyteoria ei selitä elämän syntyä.

Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.

Elämä syntyy vain elävästä, ja siihen tarvitaan synnyttäjää. ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä”, sanotaan Johanneksen evankeliumissa (1:3).

Lähde:

Crane, Leah. 2017. Cassini finds final ingredient for alien life in Enceladus’s sea. New Scientist (13 April).


torstai 13. huhtikuuta 2017

Meduusa tiputtaa sienieläimet Darwinin elämänpuun alaoksalta


Nestori? Hans Hillewaert, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Eläintieteilijät ovat kohdelleet Darwinin elämänpuuta kaltoin viime päivinä. Ensin löytyi jättivirus, ja nyt kerrotaan, että vanhin eliö ei ehkä ollutkaan vanhin.

Tutkijat ovat vuodesta 2008 lähtien kiistelleet vanhimman eliön statuksesta.

Toiset pitävät sienieläimiä (Porifera) kaikkein vanhimpina, koska niiden oletetaan olevan yksinkertaisempia kuin muut eliöt.

Oletus ei pidä täysin paikkaansa.

Euplectella aspergillum, josta käytetään myös englannienkielistä nimeä Venus' flower basket, on suunniteltu niin hienosti, että insinöörit ovat kiinnostuneet sen hienosäädöstä. Sillä on pikkuruisia haituvia, joiden avulla se ankkuroituu merenpohjaan. Ne on optimoitu mahdollisimman vahvoiksi.

Varhaisimmat sienieläimet ja meduusan kaltaiset eläimet uiskentelivat jo ennen kambrikautta, noin ”600 miljoonaa vuotta” sitten.

Current Biology liputti maaliskuussa vielä sienieläinten puolesta, mutta tässä kuussa Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu tutkimus tiputti ne tylysti Darwinin elämänpuun alaoksalta ja nosti meduusat niiden paikalle.

Myös muut varhaiset uimarit, esimerkiksi kampamaneetti, haastavat darvinistisia uskomuksia.

Lisäksi meduusat ällistyttävät sekä navigointikyvyillään että ulkomuodollaan.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. First Animal? Jellyfish May Take the Prize. Live Science (10.4.).

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Jättivirus kaataa Darwinin elämänpuun

Darwinin elämänpuulle on käynyt köpelösti.




Joel Kontinen

Evoluutio on veikeä sarja epäuskottavia uskomuksia. Kun kaikkien elollisten olentojen oletetaan kehittyneen samasta alkuoliosta, eteen nousee vääjäämättä monenlaisia ongelmia.

Darwinin elämänpuu on julistettu kuolleeksi ja kuopatuksi jo monta kertaa, mutta sillä on paha taipumus edelleenkin kummitella tiedejulkaisujen sivuilla.

Läheskään kaikki eliöt eivät mahdu istumaan sen notkuville oksille.

Vaikka viruksia ei määritellä eliöksi, ne tuottavat päänvaivaa evolutionisteille.

Science julkaisi äskettäin tutkimuksen jättiviruksista, jotka ovat geneettisesti suurempia kuin monet bakteerit. Klosneuvirukset pystyvät koodaamaan (valmistamaan) proteiineja ja ovat muutenkin niin mutkikkaita, että perinteinen taksonomia on vaarassa: tutkijat eivät tiedä, minne ne pitäisi sijoittaa.

Ne muistuttavat enemmän soluja kuin mitkään tähän saakka löydetyt virukset ja haastavat darvinistisia uskomuksia.


Lähde:

Leslie, Mitch. 2017. Cell-like giant viruses found. Science 356: 6333, 15 –16. (7.4.).

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Pikkuruinen plankton metsästää saalista järeällä konekiväärillä

Tuore tutkimus vertaa planktonien tykistöä Richard Gatlingin suunnittelemaan konekivääriin. Kuva: Matthew Trump, Creative Commons (CC BY 3.0).





Joel Kontinen

Meren syvyyksissä käydään melkoisia metsästysretkiä. Äsken eläintieteilijät saivat selville, että etana lassoaa saaliinsa.

Nyt on myös käynyt ilmi, että pikkuruiset planktonit Nematodinium ja Polykrikos kofoidii pyydystävät saalista järeillä tykeillä.

Science Advances -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kartoitetaan pikkuplanktonien tykistöä. Tutkijat vertaavat sitä Richard Gatlingin suunnittelemaan konekivääriin. Sillä kelpaa ammuskella saalista iltapalaksi.

Planktonien tykit kertovat meille älykkään suunnittelun lisäksi myös syntiinlankeemuksen seurauksista. Nyt maailmassa täytyy monesti tappaa ruoka ennen kuin sen voi syödä.

Planktonit sopivat huonosti evoluution maailmaan. Ne voivat olla häkellyttävän kauniita ja ällistyttävän lujia.

Viime vuonna tutkijat raportoivat löytäneensä ”1,4 miljoonaa vuotta” vanhasta planktonista DNA:ta.

Ja lisäksi jotkin planktonit kertovat pikemminkin rappeutumisesta kuin kehityksestä.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2017. Plankton Go Ballistic: Teensy Organisms Wield Impressive Artillery. Live Science (4.4.).

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Maan kaltainen eksoplaneetta GJ 132b on kuuma kuin Venus


Taiteilijan näkemys GJ 132b:sta. Kuva: Dana Berry/SkyWorks/ NASA.




Joel Kontinen

Täältä on matkaa eksoplaneetta GJ 132b:hen 39 valovuotta. Se on kaikesta päätellen 1,4 kertaa Maan kokoinen ja sillä on ilmakehä.

Vuosi siellä on verrattain lyhyt: GJ 132b kiertää viileää aurinkoaan 1,6 vuorokaudessa.

Astronomit arvelevat, että se on varsin hikinen paikka ihmisille – 370C, siis hiukan viileämpi kuin Venus, jossa asteita on parhaimmillaan tai pahimmillaan 460.

Supermaapalloilla on tapana olla kuumia, vaikka niitä aluksi voidaan mainostaa elinkelpoisiksi.

GJ 132b tunnetaan myös nimellä Gliese 132b.

Naturalistisen /materialistisen maailmankuvan mukaan universumin pitäisi kuhista elämää, mutta mitään ei ole löytynyt, koska elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.

Lähde:

Morelle, Rebecca. 2017. Atmosphere found around Earth-like planet GJ 1132b. BBC News (6.4.).

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Ympäristöliike hakoteillä: nyt Himalajan jäätikkö on persoona


Tässä teille uusi persoona. Kuva: Pranab basak, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Ympäristöliike on saanut yhä enemmän uskonnollisia piirteitä. Sen kannattajat haluavat meidän uskovan, että olemme osa luontoa.

Usko evoluution kuuluu oleellisesti vihreään ideologiaan.

Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että luonnolla pitää olla samat oikeudet kuin mitä meillä on.

Äskettäin uusiseelantilainen tuomioistuin julisti Whanganui-nimisen joen oikeussubjektiksi, ja pian vuorossa oli Ganges.

Nyt seuraa jatkoa: Himalajan jäätiköt ovat oikeussubjekteja.

Luontoaktivistit kulkevat eläinaktivistien jäljissä ja haluavat häivyttää ihmisen ja luonnon välisen raja. (Lue eläinaktivisteista lisää tästä, tästä ja tästä. )

Luonnonsuojelu on sinänsä hyvä asia, mutta jos siitä tulee uskonto, ollaan pahasti lepikossa.

Lähde:

Lu, Joanne. 2017. India grants glaciers legal personhood in effort to protect them. Humanosphere (3.4.).

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Manaatit, karhukaiset ja konvergentti evoluutio


Manaatti. Kuva: U.S. Geological Survey, public domain.




Joel Kontinen

Evoluution kannattajat joutuvat monesti selittämään, miksi täysin erilaiset eläinlajit muistuttavat joiltain piirteiltään toisiaan.

Ilmiön nimi on konvergentti evoluutio, ja se on hyvin yleinen eläinkunnassa.

Evolutionisti uskoo, että vedessä asustava manaatti kehittyi maalla elävästä nisäkkäästä yli ”60 miljoonaa vuotta” sitten.

Manaatti voi kasvaa neljän metrin pituiseksi ja painaa 590 kiloa. Se pystyy uimaan yllättävän vikkelästi, yli 24 kilometriä tunnissa, jos sen on paettava nopeasti.

Ulkomuodoltaan manaatti muistuttaa jossain määrin karhukaista, jolle voi pituutta kertyä korkeintaan 1,5 mm.

Darvinistien mukaan manaatti on sukua elefantille, vaikka ei näytäkään siltä.

Karhukainen. Kuva: E. Schokraie, U. Warnken, A. Hotz-Wagenblatt, MA. Grohme, S. Hengherr, et al. Comparative proteome analysis of Milnesium tardigradum in early embryonic state versus adults in active and anhydrobiotic state. PLoS ONE 7(9): e45682 (2012). Creative Commons (CC BY 2.5).

Karhukainen on eläinkunnan extreme-mestari. Yleensä se viihtyy kosteikoissa, mutta se tulee toimeen miltei missä vain. Se on uhmannut evoluutiota jo oletetulta kambrikaudelta saakka.

Manaatilla ja karhukaisella on myös muita eroja kuin koko: manaatilla on räpylät ja pyrstö, kun taas karhukainen on joutunut pärjäämään ilman niitä.

Molemmat eläimet kertovat meille hienosta suunnittelusta, johon vain Jumala pystyy.

Lähde:

Bradford, Alina. 2017. Manatees: Facts About Sea Cows. Live Science (31.3.).

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Uusi darvinistinen tarina: evoluutio kutistaa tikan aivoja – ja tekee siitä fiksumman


Kuva: Sławomir Staszczuk, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Yleensä aivojen koko korreloi ainakin jossain määrin älykkyyden kanssa, joskin esimerkiksi mehiläiset ja muurahaiset eivät kunnioita tätä uskomusta.

Mutta saamme melkoisia yllätyksiä, kun vertaamme saman lajin yksilöitä, niin kuin Biology Lettersin tuoreessa tutkimuksessa tehdään:

Yksin elävillä tikoilla saattaa olla isommat aivot kuin tikkayhteisön jäsenillä.

Darvinistit onnistuvat leipomaan tällaisesta havainnosta kiehtovan teorian, joka kumoaa koko joukon vanhoja uskomuksia.

Tutkija Richard Byrne (University of St Andrews) selittää, että isot aivot kuluttavat paljon resursseja, joten evoluutio voi karsia tarpeetonta ainetta ja pienentää tarvittaessa aivojen kokoa.

Niinpä yhteisöissä elävät tikat tulevat toimeen pienimmillä aivoilla kuin erakot tai vain puolisonsa kanssa elävät tikat.

Onko tämä tiedettä?

Kyllä ja ei. Yhteisöissä elävillä tikoilla oli suunnilleen 30 prosenttia pienemmät aivot kuin muilla tikoilla.

Tämä osuus on tiedettä. Mutta ilmiön selitys ei sitä ole, vaikka jotain vastaavaa on yritetty ennenkin evoluutioyhteisössä.

Se on pikemminkin darvinistista satuilua, jossa evoluutio personifioidaan.

Sokea kelloseppä ei enää olekaan sokea vaan pystyy tekemään ratkaisuja, joita se ei periaatteessa pystyisi tekemään.

Mutta evoluutio on sellaista.

Tikka haastaa evoluution myös muilla tavoin: sen iso-iso-iso…isällä ei voinut olla sellaista iskunvaimenninta kuin nykyisillä tikoilla.

Tikkojen olisi pitänyt kuolla sukupuuttoon jo monta miljoonaa vuotta sitten, kun niiden esi-isien pääkopat hajosivat ahkerassa naputuksessa ennen kuin luonnonvalinta ja mutaatiot kehittivät niille hienosti suunnitellut iskunvaimentimet.

Lähde:

Coghlan, Andy. 2017. Sociable woodpeckers that cooperate have evolved smaller brains. New Scientist (8.3.).

torstai 30. maaliskuuta 2017

Nature: Varhaisten kalaliskojen evoluutiosta ei ole fossiilitodisteita, mutta niiden on täytynyt kehittyä maalla elävistä matelijoista


Sclerocormus parviceps oli suurehko kalalisko. Kuva: NobuTamura, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Tuoreessa Naturessa on pitkähkö artikkeli kalaliskoista (Ichthyosauria). Siinä tunnustetaan, että näiden isojen meriliskojen varhaisesta evoluutiosta ei ole fossiilitodisteita, mutta niiden on evolutionistien mukaan täytynyt kehittyä maalla elävistä matelijoista.

Mistä tämä tiedetään?

Ne hengittävät delfiinien tavoin ilmaa, eivätkä ne olleet kaloja.

Darvinistinen maailmankuva vaatii eläimiä siirtymään maalta mereen (valaat), merestä maalle (kalat) ja maasta ilmaan (linnut), vaikka tällaisista harppauksista ei ole pitäviä todisteita, eivätkä ne edes olisi mahdollisia.

Kala esimerkiksi kuivuisi maalla kuoliaaksi.

Evolutionistit uskovat, että kalaliskot hallitsivat maailman meriä ”150 miljoonaa vuotta” dinosaurusten aikakaudella ja kuolivat sukupuuttoon kolmisenkymmentä miljoonaa vuotta ennen dinoja.

Mutta kun ”100 miljoonaa vuotta" vanhasta kalaliskosta on löytynyt pehmeitä kudoksia”, meidän on syytä epäillä näitä ajoituksia.

Lähde:

Watson, Traci. 2017. How giant marine reptiles terrorized the ancient seas. Nature 543, 603–607 (30.3.).

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Aivojen evoluutio kiusaa yhä darvinisteja


Evoluutio ei ole vielä ehtinyt kehittää simpanssille isoja aivoja. Kuva: Thomas Lersch, Creative Commons (CC BY 2.5).





Joel Kontinen

Isot aivot ovat yksi ihmisen oletetun evoluution kiperimmistä pulmista.

Darvinistit ovat kiistelleet aivojemme evoluution perimmäisestä syystä jo kauan, mutta kenelläkään ei näytä olevan siihen lopullista vastausta.

Perinteinen darvinistinen satuilu kukoistaa myös tällä alalla.

Vuonna 2008 Harvardin yliopiston professori Richard Lewontin myönsi, että emme tiedä mitään aivojen evoluutiosta ja että selitykset olivat lähinnä paleofantasiaa.

Harvardin yliopiston biologisen antropologian professori Richard Wrangham sitä vastoin uskoo löytäneensä syyn, miksi aivomme ovat ”kahdessa miljoonassa vuodessa” kolminkertaistuneet tilavuudeltaan.

Hänen mukaansa saamme kiittää siitä helposti sulavia hedelmiä ja kypsennettyä ruokaa.

Toisin kuin monet muut darvinistit, hän ei usko, että varhaisten yhteisöjen sosiaalinen rakenne olisi voinut kasvattaa aivojamme.

Tästä huolimatta aivomme jäävät arvoitukseksi kehitysopin kannattajille.

Monet tutkimukset osoittavat, että aivot eivät ole voineet kehittyä darvinististen mekanismien avittamina.

Vuonna 2013 Yalen yliopiston tutkijat julkaisivat Neuronissa tutkimuksen ihmisen aivojen kehityksestä. He vertaisivat aivoja sinfoniaan tai balettiin, jossa ajoitus on kaiken a ja o.

Toisen tutkimuksen mukaan aivomme on ohjelmoitu arvostamaan runoutta.

Aivojen hienoudet, esimerkiksi korjausmekanismit, kertovat siitä, että meidät on varta vasten luotu.

Darvinistin pitäisi ensin selvittää, miten tietoisuus on voinut kehittyä materiasta.

Tietoisuus on tunnetusti aineeton ominaisuus.

Tieto lisää tuskaa. Mutta joskus myös tiedon puute voi lisätä tuskaa – darvinistille.

Lähde:

Wrangham, Richard. 2017. Putting bigger brains down to our social nature is half-baked, New Scientist (27.3.).

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Eläinaktivisti haluaa tehdä simpansseista henkilöitä

Persoona? Kuva: Thomas Lersch, Creative Commons (CC BY 2.5).




Joel Kontinen

Usko evoluutioon voi saada ihmisen ja eläinten rajan hämärtymään.

Evolutionisti voi esimerkiksi omaksua eläinten tapoja tai kuvitella, että eläimet ovat liki ihmisiä ja ansaitsevat samat oikeudet kuin mitä meillä on.

Ihmisen ja eläinten rajaa ei kuitenkaan voida ylittää kuin korkeintaan Aku Ankassa ja muussa fiktiossa, koska vain meidät on luotu Jumalan kuvaksi.

Mutta evolutionisti ei tätä hyväksy.

Etiikan professori Peter Singer haluaisi määritellä simpanssit ihmisiksi.

Oikeusistuimet ovat viime vuosina joutuneet käsittelemään monia juttuja, joissa eläimille on vaadittu ihmisoikeuksia.

Vuonna 2008 eläinaktivistit yrittivät tehdä Matthew Hiasl Pan -nimisestä simpanssista persoonan.

Samana vuonna Espanjan parlamentti myönsi isoille apinoille oikeuden elämään ja vapauteen.

Vuonna 2014 argentiinalainen tuomioistuin päätti, että Buenos Airesin eläintarhan oranki on ”ei-inhimillinen persoona”.

Vuonna 2015 newyorkilaisessa tuomioistuimessa pohdittiin, olivatko kaksi simpanssia vangittu laittomasti.

Oikeusjuttu jatkuu edelleen, tällä kertaa New Yorkin korkeimmassa oikeudessa. Aktivisti Steven Wise on vedonnut Habeas corpus -menettelyyn. Tuomioistuin joutuu nyt tutkimaan, ovatko Tommy ja Kiko -nimiset simpanssit vangittu laittomasti.

Äskettäin ihmisen ja luonnon raja hämärtyi myös Intiassa, kun Gangesille myönnettiin ihmisoikeudet.

Evoluutio johtaa kummallisiin uskomuksiin.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2017. NY Court Hears 'Personhood' Case for Caged Chimps. Live Science (24.3.)

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Pehmeitä kudoksia vampyyritursaan jurakauden lähisukulaisesta

Vampyyritursas (Vampyroteuthis infernalis). Kuva: Citron / CC-BY-SA-3.0.




Joel Kontinen

Tursas on naamioitumisen mestari, joka uiskenteli valtamerissä jo dinosaurusten päivinä eikä ole vikkelyydestään huolimatta vielä ehtinyt muuttua oletettujen vuosimiljoonien aikana.

Äskettäin tutkijat löysivät koko joukon harvinaisen hyvin säilyneitä jurakauden merieläinten fossiileja, esimerkiksi tursaan, jonka mustepussi oli yhä näkyvissä.

Tämä ei ole mitään uutta: jo vuonna 2012 eläintieteilijät eristivät jurakauden kalmarista mustetta, joka oli säilynyt niin hyvin. että sillä pystyi piirtämään ja kirjoittamaan.

Pehmeiden kudosten ei pitäisi säilyä miljoonia vuosia edes poikkeusoloissa.

Lähde:

University of Texas at Austin. 2017. Exceptionally preserved Jurassic sea life found in new fossil site. Science Daily. (25.1.).

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Hyönteisten huipputeknologia auttaa niitä näkemään pimeässä

Megalopta genalis. Näillä silmillä näkee. Kuva: USGS Bee Inventory and Monitoring Lab, public domain.



Joel Kontinen

Australialainen yöperhonen Agrotis infusa suunnistaa kuun, tähtien ja maan magneettikentän avulla 1000 kilometriä kotiluolaansa.

Yöperhosilla ja muilla pimeässä lentävillä hyönteisillä on pikkuruiset silmät ja vajaan riisinjyvän kokoiset aivot. Mutta silti ne näkevät mainiosti pilkkopimeässä.

Lundin yliopiston eläintieteen professori Eric Warrant pohtii yöllä lentävien hyönteisten näkökykyä The Conversationissa.

Ne tunnistavat eri värejä ja osaavat väistää esteitä, hyödyntää tähtikuvioita ja maamerkkejä.

Megalopta genalis on keskiamerikkalainen perhonen, joka osaa öisin suunnistaa tiheässä ja täysin pimeässä sademetsässä.

Deilephila elpenor pitää kolibrien tavoin kukkien medestä. Professori Warrant vertaa sen strategiaa kameran sulkimeen. Kun sitä pitää pidempään auki, kuva tarkentuu.

D. elpenor pystyy hyödyntämään fotoneja, joita se on aiemmin kerännyt eri aikoina ja eri paikoista. Näin se pystyy näkemään 100 kertaa himmeämpiä kohteita kuin ilman tätä strategiaa.

Macroglossum stellatarum on hyönteismaailman kolibri. Kuva: IronChris, creative Commons (CC BY-SA 3.0).

Näemme huipputeknologiaa myös ihmisissä ja jopa kasvikunnassa, esimerkiksi leinikissä.

Lähde:

Warrant, Eric. 2017. How do animals see in the dark? The Conversation (13.3.).

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Surevat simpanssit saavat darvinistit näkemään hautajaisrituaalien juuria isoissa apinoissa

Evolutionistit uskovat, että simpanssin suru voi kertoa jotain rituaaleistamme. Kuva: Thomas Lersch, Creative Commons (CC BY 2.5).





Joel Kontinen

Antropomorfismit eli ihmisille tunnusomaisten piirteiden näkeminen esimerkiksi eläimissä ovat tuttuja Aku Ankan lukijoille. Ne ovat tuttuja myös esimerkiksi New Scientistin tilaajille.

Darvinisti kaihtaa ajatusta, että ihminen olisi erikoinen, ja siksi hän etsii näkemykselleen tukea vaikkapa eläinten käyttäytymisestä.

Hän etsii moraalin, pahuuden, laulun, naurun, puheen ja jopa uskonnon alkuperää eläinkunnasta.

Näillä yrityksillä on tapana ontua.

Tuorein viritelmä käsittelee simpanssien kykyä surra lajitoverinsa kuolemaa. Sambiassa filmatussa dokumentissa ne tuntuivat säikähtävän ja pelkäävän, kun nuori urossimpanssi kävi äkkiä veltoksi. Lopulta vainajan adoptioäiti puhdisti sen hampaat tikulla.

Simpanssit eivät itse pysty kertomaan meille, mitä ne ajattelevat, joten tutkijoiden on yritettävä tulkita niiden käyttäytymistä.

Jotkut tutkijat arvelevat, että simpanssien rituaalit voivat selittää, miksi ihmiset kehittivät kuolemasta sururituaalin.

Me emme voi millään tietää, käsittävätkö simpanssit, että kuolema merkitsee elämän loppua.

Tuonpuoleisesta elämästä niillä ei voi olla mitään käsitystä, koska toisin kuin meitä niitä ei ole luotu Jumalan kuviksi.

Myös elefantit ja varislinnut näyttävät surevan kuolleita lajitovereitaan, mutta jostain syystä evolutionistit ovat kiinnostuneempia simpansseista.

Lähde:

Bolevich, Maria. 2017. Chimp filmed cleaning a corpse’s teeth in a mortuary-like ritual. New Scientist (16.3.).

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Karhukaiset, eläinkunnan extreme-mestarit, uhmaavat evoluutiota selviytymismekanismillaan

Kuva: E. Schokraie, U. Warnken, A. Hotz-Wagenblatt, MA. Grohme, S. Hengherr, et al. Comparative proteome analysis of Milnesium tardigradum in early embryonic state versus adults in active and anhydrobiotic state. PLoS ONE 7(9): e45682 (2012). Creative Commons (CC BY 2.5).





Joel Kontinen

Karhukaiset (Tardigrada) ovat saaneet nimensä ulkomuodostaan: ne muistuttavat karhuja.

Ne ovat eläinkunnan extreme-mestareita.

Ne ovat vain 0,5 millimetrin pituisia, mutta sietävät sekä kylmää (-272 °C) että kuumaa (150 °C), painottomuutta ja radioaktiivista säteilyä ja voivat tarvittaessa paastota vaikka 10 pitkää ja pimeää vuotta.

Karhukaiset elivät jo oletetulla kambrikaudella.

Ne eivät ole ehtineet muuttua ”530 miljoonassa vuodessa”, vaan viihtyvät yhä keskuudessamme.

Tuore Molecular Cell -lehdessä julkaistu tutkimus tuo esiin uuden puolen niiden kyvyistä: niillä on TDP (tardigrade-specific intrinsically disordered proteins) -nimisiä proteiineja, joita yhdelläkään muulla eläimellä ei ole.

Kun vettä on saatavilla, nämä proteiinit eivät muodosta kolmiulotteisia rakenteita (niin kuin muut tunnetut proteiinit). Ja kun vettä ei ole, ne muuttuvat lasimaiseksi aineeksi, joka suojaa karhukaisen elimiä.

Näin se kestää pitkääkin kuivuutta.

Evoluution sokea kelloseppä ei olisi ikinä ehtinyt keksiä näin nerokasta ratkaisua.

Mutta Raamatussa sanotaan, että Jumala auttaa sekä ihmisiä että eläimiä.

Lähde:

Coghlan, Andy, 2017. Tardigrades turn into glass to survive complete dehydration. New Scientist (16.3.).

torstai 16. maaliskuuta 2017

Pii-päivä: matematiikka muistuttaa luomisesta, luonnon kauneudesta ja suunnittelusta

Fibonaccin lukujono näkyy myös ananaksessa. Kuva: Suniltg, Creative Commons (CC BY 3.0).





Joel Kontinen

Vietimme äskettäin (14.3.) pii-päivää, joka muistuttaa meitä siitä, että todellisuus on vallan muuta kuin sattumien summa.

Näin pii (π) -päivän jälkimainingeissa on hyvä miettiä myös sitä äänteellisesti muistuttavaa fiita (Φ), jolla on huomattavasti pienempi lukuarvo (1,618) kuin piillä (3,14 159) mutta joka näkyy kaikkialla luomakunnassa.

Fiitä voi tuskin sivuuttaa mainitsematta kultaista leikkausta ja Fibonaccin lukujonoa.

Fibonaccin lukujonossa uusi luku on aina kahden edellisen summa, esimerkiksi 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89 eli

Fn = F n-1 + F n-2.

Tuloksena on monesti häkellyttävää kauneutta.

Kultainen leikkaus on lukuarvoltaan 1,618, mikä vastaa osapuilleen lukemaa, joka saadaan, kun Fibonaccin lukujonon mikä tahansa isompi luku jaetaan sitä edeltävällä luvulla.

Kultainen leikkaus tunnetaan esimerkiksi Ateenan Parthenonista ja suurten mestarien taiteesta.

Se näkyy myös meissä.

Jumalan teot ilmenevät selvästi kaikkialla universumissa auringonkukan terälehdestä sudenkorennon siipiin, ammoniittien kuoresta ja männynkävystä kierteisgalakseihin.

Matematiikassa (ja maailmassa) on myös muunlaista kauneutta, esimerkiksi fraktaalit, mutta se lienee jo toisen blogikirjoituksen aihe.

Lähde:

Nikhat Parveen. Fibonacci in Nature. University of Georgia.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Fluoresoiva sammakko sekoittaa darvinistisia uskomuksia

Kuva: Carlos Taboada et al.: Naturally occurring fluorescence in frogs, PNAS.



Joel Kontinen

Kolmisenttinen sammakko Hypsiboas punctatus ei oikein sovi valmiisiin lokeroihin. Tämä Amazonin alueen puissa asuva eläin fluoresoi luonnostaan niin kuin jotkin merikilpikonnat, syvänmeren kalat, korallit ja äyriäiset.

Fluoresenssissa aineen molekyylit adsorboivat valoa yhdellä aallonpituudella ja emittoivat sitä pidemmällä aallonpituudella.

Eläintieteilijät eivät tiedä, miksi tämä sammakko loistaa pimeässä. Jotkut arvelevat, että se saattaa näin viestiä lajitovereilleen.

Vaikka evolutionistit uskovat polveutuneensa sammakoista, sammakot ovat oiva esimerkki Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteesta.

Niitä on hyvin monen kokoisia.

Joillakin voi olla erikoisia tapoja. Kaakkois-Aasiassa elävä 10 sentin pituinen sammakko Rhacophorus nigropalmatus pystyy liitämään ällistyttävän pitkälle.

Hypsiboas punctatus muistuttaa meitä myös siitä, että Jumalan ei tarvinnut noudattaa darvinistisia odotuksia luodessaan maailman.

Lähde:

Wong, Sam. 2017. Luminous frog is the first known naturally fluorescent amphibian New Scientist (13.3.).

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Evoluutio unohti vesieläinten nokan “300 miljoonaksi vuodeksi”

Amazonindelfiini (Inia geoffrensis). Kuva: Nortondefeis, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).

Gaviaali eli gangesingaviaali (Gavialis gangeticus). Kuva: Jonathan Zander, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Evolutionistit uskovat, että amazonindelfiinin ja gaviaalin tiet erosivat lähes “300 miljoonaa vuotta” sitten. Mutta kun katsoo niiden nokkaa, luulisi niitä liki lähisukulaisiksi.

Äskettäin Science raportoi alun perin Proceedings of the Royal Society B:ssä julkaistun vertailevan tutkimuksen tuloksia. Näiden vesieläinten kallo ja kuono muistuttavat toisiaan hätkähdyttävästi.

Evoluutio on täynnä tällaisia kummajaisuuksia.

Ilmiön darvinistinen selitys on konvergentti evoluutio: Darwinin kovia kokeneen elämänpuun eri oksilla kököttelevät eläimet sattuivat kehittämään samat ominaispiirteet toisistaan riippumatta.

Mutta kun tällaista tapahtuu kymmeniä kertoja, selitys on mitä kummallisin.

Lepakot ja delfiinit käyttävät kaikuluotausta, jättipandalla ja punapandalla on samanlainen valepeukalo, ja jotkin kalat osaavat lintujen tavoin laulaa.

Lisäksi pingviinit ja meriperhoset oikeastaan lentävät vedessä.

Tällaiset piirteet kertovat evoluution asemesta taitavasta suunnittelusta. Jumalan ei tarvinnut noudattaa darvinistisia kaavoja ja odotuksia luodessaan monivivahteikkaan eläinkunnan.


Lähde:

Perkins, Sid. 2017. Can you spot the similarities? Science (7.3.).


perjantai 10. maaliskuuta 2017

Punarinnat kävelevät merenpohjassa


Nämä punarinnat (Trigidae) tuskin muistuttavat kaimojaan. Kuva Daiju Azuma, Creative Commons (CC BY-SA 2.5).






Joel Kontinen

Niitä kutsutaan meren punarinnoiksi (sea robins), mutta ne eivät osaa lentää eivätkä kaikesta päätellen suunnistaa niin tarkasti kuin lentävät punarinnat.

Ne osaavat sen sijaan kävellä – tai ainakin hoiperrella – veden pohjalla.

Ne ovat kaloja vaikka eivät ahvenilta näytäkään.

NOAA:n Okeanos Explorer -laivan pienoissukellusvene kuvailee parhaillaan Amerikan Samoan syviä vesiä. Se on löytänyt häkellyttävän kauniita eliöitä, esimerkiksi UFO:a muistuttavan meduusan.

Äskettäin se löysi myös tämän oudosti käyttäytyvän punarinnan, joka ei kuitenkaan ole evolutionistien kipeästi kaipaama välimuoto.

He ovat pitäneet varsieväkala Latimeriaa ja Tiktaalikia välimuotoina, mutta kumpikaan ei ole kestänyt kriittistä tarkastelua.

Evolutionistit uskovat, että kalat tai niitä muistuttavat vesieläimet astuivat kuivalle maalle yli kolmekymmentä eri kertaa.

Todisteet tästä puuttuvat yhä.

Kävelevät kalat eivät auta evoluutiota, koska ne eivät ole välimuotoja ja koska ne eivät edes selviytyisi hengissä kuivalla maalla.

Ne kertovat pikemminkin Genesiksestä tutusta lajiensa mukaan -periaatteesta.


Lähde:

Deamer, Kacey. 2017. Deep-Sea Stroll: This Fish 'Walks' on the Ocean Floor. Live Science (1.3.).

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Azure Window: Maltan luonnonsillan romahdus muistuttaa vuosimiljoonien mahdottomuudesta

Azure Window. Kuva: anjab1593 (CC BY 3.0).





Joel Kontinen

Azure Window, Maltalle kuuluvan Gozon saaren tunnetuin maamerkki, rojahti äsken mereen.

Game of Thronesistä tuttua luonnonsiltaa ei enää ole.

Sille kävi niin kuin Australian Victorian turistipyydykselle 12 apostolille, joista vain 8 enää uhmaa tuulta ja aaltoja.

Geologiset muodostelmat voivat syntyä (ja tuhoutua) liki hetkessä. Tulivuori Paricutin nousi pellosta yhdessä yössä, ja Surtsey teki saman tempun merestä.

Monet muodostelmat uhmaavat uskoa vuosimiljooniin:

Mount St. Helens synnytti 200 metriä kerrostumia liki hetkessä.

Pikakanjonit, esimerkiksi Providence Canyon ja Zion Canyon, muistuttavat siitä, miten maisemat voivat muuttua liki silmänräpäyksessä.

Luonnonsillat ja huterasti keikkuvat kivimuodostelmat uhmaavat niin ikään uskoa vuosimiljooniin.

Lähde:

BBC News. 2017. Malta's Azure Window collapses into the sea. (8.3.).

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Darvinistit vauhdissa: merilevä teki meistä ihmisiä?

Kuva: Toby Hudson. Creative Commons (CC BY-SA 3.0).






Joel Kontinen

Tieteellistä tutkimusta ei ilmeisesti pitäisi tehdä kovin nälkäisenä, muuten ruoka saattaa tunkeutua ajatuksiin – ja tutkimustuloksiin.

Ruokakirjoista tunnettu professori Ole G. Mouritsen pohti kollegoineen, että ihminen tarvitsi kehittyäkseen esimerkiksi sinkkiä ja magnesiumia.

Ja niitä ”pari kolme miljoonaa vuotta” sitten eläneet oletetut esi-isämme saivat rannikkojen merilevästä.

Savannilla ei tosin näe merilevää, mutta Mouritsen uskoo, että varhaiset H. erectukset vaelsivat pitkiä taipaleita, kunnes he pystyivät syömään meren antimia.

Mouritsenin ja kollegoiden tutkimuksessa ravintotiede sekoittuu luovasti silkkaan spekulaation ihmisen evoluutiosta. Se julkaistiin äskettäin Journal of Applied Phycology -tiedelehdessä.

Mutta mihin evoluutio joutuisi ilman villisti savannilla laukkaavaa mielikuvitusta?

Evolutionistit sanovat pystyvänsä selittämään, miksi oletettu esi-isämme menetti häntänsä ja karvapeitteensä, miten hän oppi itkemään, nauramaan, puhumaan, murhaamaan ja kävelemään pystyssä.

Tällaisilla spekulaatioilla ei ole mitään tekemistä empiirisen tieteen kanssa. Väärä maailmankatsomus johtaa virhepäätelmiin.

Todellinen tiede vahvistaa ihmisen ainutlaatuisuuden.

Jumala loi meidät omaksi kuvakseen.

Tämän vuoksi mekin olemme luovia ja pystymme kehittelemään varsin lennokkaita tarinoita.


Lähde:

University of Southern Denmark. 2017. Did seaweed make us who we are today? Science Daily. (28.2.).

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Mutaatiot tappoivat Wrangelinsaaren villamammutit

Kuva: Flying Puffin, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).





Joel Kontinen

Kehitysopin kannattajat otaksuvat, että kun jokin laji joutuu eroon lajitovereistaan, seurauksena voi olla lajiutuminen eli uuden lajin syntyminen. He vetoavat usein tähän maantieteelliseksi isolaatioksi tai eristäytymiseksi kutsuttuun ilmiöön.

Mutta jos muista erilleen joutunut populaatio on liian pieni, sille voi käydä huonosti.

Tutkijat arvelevat, että Siperiasta pohjoiseen sijaitsevalla Wrangelinsaarella eli 300 villamammuttia ennen kuin ne kuolivat sukupuuttoon osapuilleen 3 700 vuotta sitten.

He vertailivat vanhimpien mammuttien DNA:ta Wrangelinsaaren viimeisten mammuttien DNA:han, ja päättelivät, että pienessä populaatiossa tuhoisat mutaatiot heikensivät mammuttikannan elinvoimaisuutta.

PLOS Genetics -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan mutaatiot riistivät mammuteilta useita hajuaistiin erikoistuneita reseptoreita. Toiset mutaatiot taas hankaloittivat virtsaamista (ja siten myös reviirin merkitsemistä).

Tutkijat myös uskovat, että pari muuta mutaatiota harvensivat mammutin turkin.

Mutaatioiden piti näytellä huomattavaa roolia evoluutiossa, mutta tiede ei tunne yhtään objektiivisesti hyödyllistä mutaatiota.

Evolutionistit voivat väittää, että ”mahtavat virheet” vievät lajien kehitystä eteenpäin, mutta lähes kaikki mutaatiot heikentävät niin eläimiä kuin myös ihmisiä.

Mutaatiot eivät pysty lisäämään eliön geneettistä informaatiota. Ne voivat vain vähentää sitä. Seurauksena on menetettyjä ominaisuuksia, elimiä tai kykyjä.

Myös mammutin luusta on löydetty pehmeitä kudoksia. Tämä viittaa siihen, että vanhimmat mammutit eivät olleet niin vanhoja kuin kuvitellaan.

Lähde:

Price, Michael. 2017. The last, lonely woolly mammoths faced a 'genomic meltdown'.Science (2.3.).


torstai 2. maaliskuuta 2017

Evoluutiolta loppuu aika: uuden löydön mukaan maapallon elämä alkoi liki alussa


Uusi tutkimus ei jätä aikaa evoluutiolle. Kuva: Robert Embley/NOAA Pacific Marine Environmental Laboratory, public domain.




Joel Kontinen

Elämän synty on aiheena tiedejulkaisujen kestosuosikki. Yleensä jokainen uusi löytö kumoaa aina edellisen, ja niin peli pääsee taas jatkumaan.

Evoluution mukaan elämän piti kehittyä pikkuhiljaa vuosimiljoonien saatossa, mutta monet löydöt kertovat jostain muusta.

Äskettäin Nature julkaisi tutkimuksen Pohjois-Kanadasta löytyneistä rautapitoisista kallioista.

Matthew Dodd (University College London) kollegoineen uskoo löytäneensä niistä mikroskooppisen hienoja rakenteita, joita myös stromatoliitit tekevät.

Stromatoliitit ovat syanobakteerien rakentamia kupumaisia muodostelmia.

Syanobakterit ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Niissä on esimerkiksi nanotason suunnittelusta kertovia tylakoideja eli energiaa kerääviä elimiä, DNA:ta ja ribosomeja.

Doddin ja kollegoiden löytöjen oletettu ikä – 3,75 – 4,29 miljardia vuotta – saa ainakin niiden löytäjät innostumaan.

Mutta jos ne olisivat niin vanhoja, evoluutiolle ei juuri jäisi aikaa.

Evoluution pulmat eivät loppuisi vielä siihen. Jo bakteeri on niin mutkikas, että evoluutio ei pysty sitä muuttamaan ei-bakteeriksi, ja pienin mahdollinen solu on rakenteeltaan yllättävän monimutkainen.

Lähde:

Barras, Colin. 2017. Traces in rock may be the oldest evidence of life on Earth ever. New Scientist (1.3.).




tiistai 28. helmikuuta 2017

Maapallon hienosäädetty magneettikenttä soittaa avaruussinfoniaa


Taiteilijan näkemys maapallon magneettikentästä. Kuva: NASA, public domain.




Joel Kontinen

Maapallon magneettikenttä on evolutionistille suuri paradoksi.

Se on suojannut maapallon elämää jo alusta alkaen ja puhuu nuoren maan puolesta.

Fyysikko Martin Archer kirjoittaa tuoreessa kirjoituksessaan, että maapallon magneettikenttä tekee planeetastamme valtavan kielisoittimen.

Ajatus saattaa tuntua hiukan oudolta, Ja se sopii huonosti naturalistiseen maailmankatsomukseen, jossa kaikki on viime kädessä sattumien seurausta.

Mutta Genesikseen perustuvaan malliin se sopii mainiosti.

Lähde:

Archer, Martin. 2017. You are living inside a massive, musical instrument – and here’s what it sounds like. The Conversation (23.2.).

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Pikkuruisen kimalaisen ällistyttävät kyvyt haastavat darvinistisia uskomuksia

Kimalainen on ällistyttävän kekseliäs. Kuva: André Karwath. Creative Commons (CC BY-SA 2.5).




Joel Kontinen


Pieneen päähän voi mahtua yllättävän paljon kekseliäisyyttä.

Eläintieteilijät ovat jo pitkään tienneet kimalaisten kyvyistä.

Ne pystyvät esimerkiksi tunnistamaan heikkoja sähkökenttiä.

Tuore tutkimus kertoo lisää kimalaisten kyvyistä. Olli Loukola kollegoineen raportoi Sciencessä kimalaisten kekseliäisyydestä. Ne oppivat siirtämään keltaista palloa ja tiputtamaan sen koloon makean palkinnon toivossa.

Ne kimalaiset, jotka olivat nähneet kavereidensa näyttävän mallia, selvisivät parhaiten, mutta myös ne, jotka eivät tienneet pelin sääntöjä, suoriutuivat tehtävästään.

Kun tutkijat vaihtoivat pallon värin, kimalaiset oppivat, että värin vaihdoksella ei ollut merkitystä. Jotkin kimalaiset myös keksivät, että pallon sai nopeammin koloon, kun sitä veti sen sijasta että olisi työntänyt.

New Scientist vertaa kimalaisten touhua golfiin.

Mehiläisten ja muurahaisten tavoin myös kimalaiset haastavat darvinistisia uskomuksia.

Lähde:

Morell, Virginia. 2017. Bumble bees are surprisingly innovative. Science (23.2.).

perjantai 24. helmikuuta 2017

Huipputeknologiaa leinikissä

Leinikissä on huipputeknologiaa. Kuva: Matt Lavin, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).





Joel Kontinen


Kuka olisi voinut aavistaa, että pieni kukka voi hyödyntää samanlaista tekniikkaa kuin maailman suurimmat radioteleskoopit?

Tuore Journal of the Royal Society Interface -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että pikkuisen leinikin jokaiseen terälehteen on pakattu huipputeknologiaa.

Jokaisessa terälehdessä on soluja, jotka suuntaavat niihin sivusta tulevan valon. Teriö toimii kuin parabolipeili ja keskittää sekä näkyvän valon että infrapunavalon kukan keskiöön.

Näin kukka saa enemmän lämpöä. Tämä edistää sen kasvua.

Myös jotkin begoniat hyödyntävät huipputekniikkaa kerätessään mahdollisimman paljon lämpöä auringosta.

Kasvien yllättävät taidot ovat ennenkin ällistyttäneet tutkijoita:

Auringonkukalla on sisäinen kello.
Mimosa tietää, koska sitä uhataan.
• Jotkin kasvit turvautuvat viekkauteen estääkseen tuholaisia syömästä niitä.
• Kasvit osaavat myös suojautua auringon ultraviolettisäteilyltä.
• Ja kasveilla on oma sähköposti.

Kaikesta tästä huolimatta moni ateisti ja muu skeptikko sanoo uskovansa, että kukkamaljakko on suunniteltu, mutta kukka ei ole.

Lähde:

Buttercups focus light to heat their flowers and attract insects. New Scientist 22.2.2017.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Ihmisen aivot on ohjelmoitu arvostamaan runoutta

Ihmiset arvostavat luonnostaan vanhaa runoutta, esimerkiksi Beowulfia. Kuva: Public domain.





Joel Kontinen

Ihmiset ovat kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina arvostaneet runoutta suuresti. Tämä on suuri mysteeri niille, jotka ovat omaksuneet naturalistisen /materialistisen maailmankatsomuksen.

Moni ateisti kieltää aineettoman ulottuvuuden. Kaikki aivotoiminta on pelkistettävissä atomien liikkeiksi. Tästä voi koitua absurdeja seurauksia: Jerry Coyne ei usko edes vapaaseen tahtoon. Daniel Dennett vertaa ihmisen aivoja tietoiseen muurahaiskekoon.

Evoluutio ei pysty selittämään tietoisuutta, eikä darvinismi tietoisuuden kehitystä aineettomasta.

Kieli kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta. Tiedämme, että vauvat on ohjelmoitu ymmärtämään kieltä.

Aivot toimivat hämmästyttävän mutkikkaasti ja tehokkaasti.

Tuoreen tutkimuksen mukaan aivomme on ohjelmoitu arvostamaan runoutta.

Tai ehkä olisi kuvaavampaa sanoi, että aivomme rakenne auttaa meitä pitämään klassisesta runoudesta:

Professori Guillaume Thierry (Bangor University) kollegoineen tutki, miten koehenkilöt reagoivat tekstiin, joka joko noudatti perinteistä walesilaista runoutta tai rikkoi sen sääntöjä.

Nämä osasivat kymriä eli walesin kieltä, mutta eivät olleet tutustuneet muinaiswalesilaiseen runouteen. He joka tapauksessa huomasivat heti, noudattiko umpimähkään valittu tekstinpätkä runouden sääntöjä.

Aivokuvaus viittasi siihen, että tulokset eivät perustuneet sattumaan.

Meidät on tehty ihmeellisesti, niin kuin kuningas Daavid sanoo Psalmissa 139.

Lähde:

Frontiers. 2017. Is the human brain hardwired to appreciate poetry? Science Daily. (17.2.).



maanantai 20. helmikuuta 2017

Väärin rukoiltu? Vasemmisto kävi Melanie Trumpin kimppuun, koska presidentinrouva rukoili Isä Meidän -rukouksen julkisesti


Melanie Trump. Kuva: Marc Nozell, Creative Commons (CC BY 2.0).





Joel Kontinen

Moni vihaa Donald Trumpia. Joskus viha yltyy aivan käsittämättömäksi.

Presidentti Trump näyttää olevan ääriliberaaleille liikaa. Hän on Ronald Reaganin tavoin kieltänyt rahoituksen järjestöiltä, jotka tarjoavat abortteja ulkomailla, ja seisoo Israelin rinnalla.

Äskettäin presidentinrouva Melanie Trump rukoili Isä Meidän -rukouksen kampanjakokouksessa.

Presidentin kannattajat olivat hyvillään siitä, että joku uskalsi rukoilla ääneen, mutta ääriliberaaleille se oli kauhistus. He kävivät Twitterissä rouva Trumpin kimppuun ja arvostelivat hänen korostustaan ja ylipäätään tapaa käyttää kristillistä rukousta julkisuudessa.

USA:ssa ei kukaan ole vuosikausiin uskaltanut rukoilla kristinuskon Jumalaa näin avoimesti poliittisessa joukkokokouksessa.

Kristinuskon puolustamisella on hintansa.

Voisiko vasemmiston vihan todellinen kohde olla Kristus?

Kristofobinen maailma ei halua kuulla kristinuskon vastausta perimmäisiin kysymyksiin ja haluaa sensuroida pienimmänkin viittauksen Vapahtajaamme aina, kun se on mahdollista.

Meillä Suomessa suvaitsevaisto haluaa tasa-arvon nimissä häivyttää liki kaiken, mikä liittyy kristinuskoon – tai ainakin määritellä sen uudestaan, niin kuin homoagendassa näkyy.

Orwellimaista kieltä viljelevät arvoliberaalit eivät halua kuulla luomisesta, nähdä ristiä, kuulla suvivirttä tai edes sietää päiväkodin rukouksia.

Näyttää siltä, että länsimaissa monet häpeävät kristillisiä juuriaan ja haluaisivat uskoa mitä tahansa paitsi Raamatun ilmoittamaa Jeesusta Kristusta, vaikka monesti tällaiset uskomukset ovat kaikkea muuta kuin loogisia.


Lähde:

Fox News. 2017. Melania Trump attacked for reciting 'The Lord's Prayer' at campaign rally. (19.2.).


lauantai 18. helmikuuta 2017

NASA löysi elämän rakennuspalikat pikkuplaneetta Ceresiltä? Tuskin

Ceres. Kuva: NASA/JPL-Caltech/UCLA/MPS/DLR/IDA.




Joel Kontinen

Naturalistisen /materialistisen käsityksen mukaan elämän syntyyn tarvitaan vettä ja ripaus orgaanisia yhdisteitä.

Elämänsyntyteorioista ei ainakaan puutu mielikuvitusta, mutta niitä on vaikea pitää vakavasti otettavana tieteenä.

Tämä ei estä sekularistia uskomasta naturalistisiin ihmeisiin.

Ja koska universumi on valtavan suuri, elämän olisi pitänyt syntyä monessa eri maailmassa. Tuorein ehdokas on pikkuplaneetta Ceres, joka kiertää Aurinkoa Marsin ja Jupiterin välissä.

Ceres on geologisesti aktiivinen ja siinä on jäätä ja vesihöyryä.

Äskettäin NASAn Dawn-luotain saattoi löytää Ceresiltä ainetta, jota populaarimedia luonnehti elämän rakennuspalikoiksi.

Löytö on luultavasti keriittiä tai asfaltiittiä eli sinänsä orgaanista yhdistettä, mutta elämän rakennuspalikaksi siitä tuskin on.

NASAn asiantuntijat uskovat, että yhdiste on peräisin pikkuplaneetalta.

Ceres haastaa naturalistisia näkemyksiä monin tavoin. (Lue lisää tästä ja tästä).

Se on halkaisijaltaan vain 950 kilometriä, joten ”4,5 miljardin vuoden” ikäisenä maailmana sen pitäisi jo olla geologisesti täysin kuollut.

Mutta se näyttää olevan täysissä nuoruuden voimissaan.

Lähde:

Whyte, Chelsea. 2017. Dwarf planet Ceres hosts home-grown organic material. New Scientist (16.2.).

torstai 16. helmikuuta 2017

Tammihiiren pikkuserkku sotkee evoluution luokituksia: käyttänee lepakon tavoin kaikuluotausta

Kaikuluotaaja? Kuva: H. Osadnik, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Tutkijat arvelevat, että Vietnamissa elävä tammihiiren pikkuserkku käyttää kaikuluotainta kiivetessään yöllä puissa. Se olisi ensimmäinen puissa viihtyvä eläin, joka käyttää lepakoiden ja delfiinien suosimaa menetelmää.

Evolutionisti ei usko, että lepakko ja tammihiiri olisivat kovin läheisiä sukulaisia, joten heidän on taas kerran turvauduttava konvergenttiin evoluutioon eli oletukseen, että sama piirre kehittyi erikseen kahdessa lajissa, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen.

Äskettäin tiedejulkaisut raportoivat tästä ilmiöstä. joka näkyy esimerkiksi jättipandassa ja punapandassa.

Toisinaan evolutionistit joutuvat kiertelemään ja kaartelemaan, kun he pyrkivät sulkemaan silmänsä selviltä faktoilta ja välttämään sanaa suunnittelu.

Siitä huolimatta fiksut ratkaisut kertovat aina nerokkaasta suunnittelusta. Evoluution sokea kelloseppä ei sellaiseen pysty.


Lähde:

Ceurstemont, Sandrine. 2017. Dormouse might be first tree-climbing mammal shown to echolocate. New Scientist (15.2.).


tiistai 14. helmikuuta 2017

Ateistifilosofi Daniel Dennett uskoo, että aivot ovat kuin tietoinen muurahaiskeko

Daniel Dennett uskoo, että La Sagrada Familia (yllä) on suunniteltu älykkäästi, mutta hän ei usko, että aivomme on suunniteltu. Kuva: Canaan, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Jumalan kieltäminen voi saada ihmisen uskomaan sangen epäloogisia asioita.

New Scientist haastatteli äskettäin filosofi Daniel Dennettia, joka profiloituu puhdasoppineeksi materialistiksi ja on Richard Dawkinsin, Sam Harrisin ja Jerry Coynen tavoin tunnetuimpia uusateisteja.

Dennett on esimerkiksi luonnehtinut kristinuskoa virukseksi.

Hän uskoo, että René Descartes teki pahan virheen irrottaessaan mielen materiasta.

Dennettin mukaan Charles Darwin osoitti, että universumin kaikki älykkäältä näyttävä suunnittelu on tulosta prosessista, jossa ei ole suunnittelun häivääkään – evoluutiosta.

Dennett vertaa aivotyöskentelyä tietokoneen toimintaan. Hän uskoo, että aivosolut toimivat jokseenkin satunnaisesti, niin kuin keinoäly, joka vain vertaa asioita toisiinsa ja / tai laskee monta kertaa yhteen. Meistä se vain tuntuu älykkäältä.

Hän tulee samalla mainostaneeksi Google kääntäjää esimerkkinä keinoälystä, jonka ihminen on suunnitellut.

Mutta ainakin kääntäjän perspektiivistä katsottuna Google tuottaa toisinaan hiukan liian yllättäviä tuloksia.

Pahimmillaan se on huono vitsi.

Dennett vertaa Antoni Gaudín suunnittelemaa La Sagrada Familia -tuomiokirkkoa muurahaiskekoon. Ne muistuttavat jossain määrin toisiaan, mutta Dennettin mukaan vain toinen on suunniteltu ylhäältä alas eli kokonaisuuksista osiin.

Evolutionisti joutuu turvautumaan alhaalta -ylös strategiaan, joka ei ensinkään ole suunnittelua.

Muurahaisilta ei yleensä lapanen ole hukassa. Ne ovat rakennustaiteen mestareita.

Ja sitten filosofi Dennett keksii verrata aivosoluja yksittäiseen muurahaiseen ja kekoa aivoihimme.

Hänen näkemyksensä on todella kaukana aivotutkimuksen uusimmista löydöistä.

Aivoissamme ei ole mitään satunnaista. Ne jopa inspiroivat insinöörejä suunnittelemaan tehokkaampia mobiililaitteita.

Lähde:

Ananthaswamy, Anil. 2017. Why your brain is like a conscious termite colony. New Scientist (8.2.).