Ihminen voi suunnistaa Maan magneettikentän avulla

Linnut voivat suunnistaa Maan magneettikentän avulla. Nyt näyttää siltä, että ihmiset pystyvät siihen kanssa.




Joel Kontinen


Linnut, mehiläiset, madot, banaanikärpäset, sudet ja kalat: kaikilla näillä on kyky suunnistaa Maan magneettikentän avulla. Nyt näyttää siltä, että voisimme myös tehdä niin.

Joseph Kirschvink (California Institute of Technology) ja kollegat totesivat, että läheisten magneettikenttien suuntien muuttaminen aiheutti tilapäisiä muutoksia ihmisen aivojen toiminnassa.

Kun osallistujat istuvat vielä pimeässä huoneessa aivotoiminta kirjattiin käyttäen aivosähkökäyrää (EEG), kun taas magneettikenttien luomiseksi käytettiin sähkömagneettisia keloja.

Koe jäljitteli magneettikentän muutoksia, joihin olemme joutuneet, kun siirrymme todellisessa maailmassa, sanoo Kirschvink.

Tulokset julkaistiin eNeurossa.

Mutta ihmisellä on myös ominaisuuksia, joita ei ole eläimillä – esimerkiksi on leuka.

Yksi darvinismin ongelmista on siinä, että kaikilla piirteillä pitäisi olla jokin eloonjäämistä edistävä funktio.

Leualla ei sitä ole.

Jos uskomme Luojaan tai vaikka vain jonkinasteiseen suunnitteluun, ongelma häipyy. Suunnittelija voi tarkoituksellisesti lisätä olioihin piirteitä, jotka korostavat niiden kauneutta ja lisäävät elämän laatua ja sopusuhtaisuutta.

Meidät on tehty ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi.

Meidän luovat kykymme erottavat meidät eläimistä. Pystymme esimerkiksi käyttämään vivahteikasta kieltä, luomaan hienoa musiikkia ja tekemään upeaa taidetta.

Luomakunta on täynnä ällistyttävää kauneutta ja ylisuunnittelua.


Ne kertovat meille luomisesta.


Lähde:

Lu, Donna. 2019. Our brains might sense Earth's magnetic field just like birds do. New Scientist. (18.3.).
,

Syvänmeren kalat kertovat Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteesta, luodusta kauneudesta – ja Jumalan huumorintajusta

Bathysaurus ferox. Kuva: NOAA Photo Library, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Naturen syyskuun kuvagalleria muistuttaa meitä luonnon ihmeellisyydestä ja monimuotoisuudesta.

USA:n itärannikon syvyyksissä vaanivan Bathysaurus feroxin pää muistuttaa sivulta katsottuna jossain määrin liskoa, mutta B. ferox on aivan selvästi kala.

Toisin kuin sammakkomainen Chaunax pictus, B. ferox ei harrasta kävelyä.

Kalalle kuivalle maalle siirtyminen tietäisi sukupuuttoon kuolemista, koska se kuivuisi melko nopeasti.

Kalat kiehtovat monimuotoisuudellaan. TV7:n luonto-ohjelmista tunnettu dosentti Lennart Saari on sanonut, että joitain kaloja ei ole voitu luoda täysin vakavalla naamalla.

National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA) on syvänmeren tutkimuksillaan vahvistanut Genesiksen lajiensa mukaan -periaatteen kerta toisensa jälkeen. Vaikka eliöt voivat näyttää kummallisilta, ne ovat silti tunnistettavissa tietyn lajin edustajiksi.

Evoluutio ei sitä paitsi pysty selittämään, miksi merten syvyyksissä piilee niin paljon kauneutta.

Ehkä meidän kannattaisi muistaa, että esimerkiksi maalaustaide on kauneimmillaan vain heikko heijastus luomakunnan häkellyttävästä kauneudesta, jota näkyy kaikkialla, jopa meren syvyyksissä.

Lähde:

Lee, Jane J. 2016. Images of the Month: Big Mouth. Nature News (30.9.).

Silmä kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta

Apinoilla ei ole silmänvalkuaista.






Joel Kontinen

Geneettisten tekijöiden lisäksi myös monet isot ja pienet seikat erottavat ihmiset eläimistä. Vain me kävelemme vaivattomasti kahdella jalalla. Vain me pystymme puhumaan.

Eläimillä ei ole leukaa.

Leuka on darvinistille täysi mysteeri, koska sillä ei ole mitään eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan se kertoo ylisuunnittelusta.

Myös silmän valkuainen erottaa meidät eläimistä. Apinoiden silmistä ei näy vilahdustakaan valkoisuudesta.

Ylisuunnittelu näkyy meissä myös kultaisena leikkauksena. Se ei ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä.

Etäisyys jaloista napaan ja navasta päälakeen noudattaa tätä kaavaa eli lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Meissä navan yläpuolisen osuuden pituuden suhde sen alapuoliseen osuuteen on sama kuin alapuolisen osuuden suhde kokonaispituuteemme.

Jumala loi meidät kuvikseen – ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi, jotka eroavat monin tavoin eläimistä.

Evoluutio ei pysty selittämään korallien ja muiden syvänmeren eliöiden kauneutta

Syvänmeren korallin kauneutta. Kuva: NOAA Office of Ocean Exploration and Research, 2016 Deepwater Exploration of the Marianas.





Joel Kontinen

Kauneutta voi kaiken kaameuden keskellä olla vaikea välttää.

Charles Darwinille kukkien alkuperä oli iljettävä mysteeri. Myös riikinkukon upea pyrstö sai hänet voimaan pahoin.

Sokealla kellosepällä ei pitänyt olla mitään syytä luoda kauneutta, jota näemme galakseissa, itsessämme ja jopa viruksissa.

Evoluutio ei kykene selittämään, miksi ällistyttävää kauneutta on jopa syvällä merenpinnan alla.

Kauneus liittyy läheisesti ylisuunnitteluun. Esimerkiksi vain ihmisellä on leuka. Sillä ei ole mitään eloonjäämistä edistävää funktiota, ja eläimet pärjäävät mainiosti ilman sitä.

Ylisuunnittelua näkyy myös kuvissa, joita NOAA:n Okeanos Explorer -laivan pienoissukellusvene on huhtikuusta lähtien ottanut tieteelle ennestään tuntemattomista syvänmeren eliöistä.

Turhaan ei Saarnaajan kirjassa sanota, että Jumala loi kaiken kauniisti aikanaan.

Lähde:

NOAA. 2016. NOAA Ship Okeanos Explorer. April 22: Dive 2: Santa Rosa South. (25.4.).

Evoluution ongelma: Miksi meillä leuka, vaikka eläimillä ei ole?

Isoilla apinoilla ei ole leukaa. Kuva: Eleifert, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Kukaan ei tiedä varmasti, miksi meillä on leuka. Sillä ei näytä olevan mitään varsinaista tehtävää, mutta se on siitä huolimatta. Katso vaikka peiliin.

Apinoilla ei sen sijaan ole leukaa, eikä millään muillakaan eläimillä.

BBC:n luonto-ohjelmassa pohdittiin äskettäin tätä darvinistista pulmaa, mutta edes arvostettujen amerikkalaisten yliopistojen kokeneet leukatutkijat eivät kykene ratkaisemaan leuan ongelmaa.

Evolutionisti uskoo, että meidän muinaisilla esi-isillämme ei ollut leukaa. He olettavat sen tulleen kyytiin joskus myöhemmin evoluution myötä.

Heillä ei kuitenkaan ole tästä näyttöä.

Yksi darvinismin ongelmista on siinä, että kaikilla piirteillä pitäisi olla jokin eloonjäämistä edistävä funktio.

Leualla ei sitä ole.

Jos uskomme Luojaan tai vaikka vain jonkinasteiseen suunnitteluun, ongelma häipyy. Suunnittelija voi tarkoituksellisesti lisätä olioihin piirteitä, jotka korostavat niiden kauneutta ja lisäävät elämän laatua ja sopusuhtaisuutta.

Näyttää siltä, että Jumala loi ihmisen taideteokseksi, joka olisi puutteellinen ilman leukaa.

Tiesitkö, että kultainen leikkaus ei ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä?

Etäisyys jaloista napaan ja navasta päälakeen noudattaa tätä kaavaa eli lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Meissä navan yläpuolisen osuuden pituuden suhde sen alapuoliseen osuuteen on sama kuin alapuolisen osuuden suhde kokonaispituuteemme.

Meidät on tehty ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi.

Meidän luovat kykymme erottavat meidät eläimistä. Pystymme esimerkiksi käyttämään vivahteikasta kieltä, luomaan hienoa musiikkia ja tekemään upeaa taidetta.

Luomakunta on täynnä ällistyttävää kauneutta ja ylisuunnittelua.

Ne kertovat meille luomisesta.



Lähde:

Hogenboom, Melissa. 2016. Chins are a bit useless so why do we have them? BBC Earth (4.2.).

Myskilurikki: papukaija, jonka luonnonvalinta unohti eloonjäännin kilpavarustelussa

Myskilurikki (Glossopsitta concinna) uhmaa darvinistisia selityksiä.




Joel Kontinen


Evolutionistit ovat kehitelleet monia selityksiä eläinten väreille. Niiden pitäisi joko suojata pedoilta, osoittaa yksilön status saman lajin yksilöille tai pelottaa viholliset.

Mikään niistä ei sovi myskilurikkiin (Glossopsitta concinna), australialaiseen papukaijaan, joka on enimmäkseen vihreä, mutta sillä on sininen päälaki ja sen nokan pää on kirkkaanpunainen ja rinnusta oranssinkeltainen.

Koiras ja naaras ovat liki yhtä värikkäitä, joten Charles Darwinin teoria seksuaalisesta valinnasta ei myöskään selitä niiden kirkuvaa väritystä.

Professori Stuart Burgess sanoo, että tällainen ylisuunnittelu on osoitus luomisesta. Luominen selittää myskilurikin värityksen paljon paremmin kuin evoluutio.

Ylisuunnittelu – osoitus luomisesta

Joel Kontinen

Miksi evoluutio on nähnyt turhaa vaivaa ja kehittänyt joillekin eläimille ominaisuuksia, joista ei ole hyötyä eloonjäämistaistelussa? Esimerkiksi riikinkukon ja papukaijan pyrstösulat helpottavat saalistajien työtä.

Evolutionisteilla on yleensä selitys jokaiseen ongelmaan. Niinpä heidän mielestään riikinkukko hyötyy koristeellisista sulistaan, koska saman lajin naaraslinnut pitävät niitä ihastuttavina.

Näin voidaan tietenkin selittää mitä vain mutta samalla unohtuu loogisempi selitys: esimerkiksi riikinkukolla ja papukaijalla on kaunis pyrstö, koska se on suunniteltu kauniiksi.

Vaikka elämmekin syntiinlankeemuksen seurauksista kärsivässä maailmassa, meidän ei ole vaikea nähdä, että riikinkukon ja papukaijan Suunnittelija pitää kauneudesta.


Lähde:

Burgess, Stuart. 2006. The Design Argument. Creation Without Compromise –konferenssissa pidetty luento Swanwickissa Englannissa huhtikuussa 2006.