Tuore kirja käy Ernst Haeckelin sikiökuvien kimppuun

Hiljattain ilmestynyt kirja luonnehtii Ernst Haeckelin sikiökuvia huijaukseksi.




Joel Kontinen

Evoluution suosio ei ole koskaan perustunut tieteellisiin näyttöihin vaan pikemminkin sen kannattajien retoriikkaan ja propagandaan. Meidän ei siis pidä hämmästyä, jos suuri osa tieteen tunnetuimmista huijauksista liittyy tavalla tai toisella evoluutioon.

Kun National Geographic julkaisi vuonna 2009 aprillinpäivän kunniaksi kuvia neljästä tunnetuimmasta tieteen huijauksesta, kolme niistä liittyi kehitysoppiin – eikä NS edes maininnut Nebraskan ihmistä.

Vain usko evoluutioon saattoi tuoda meille esimerkiksi Nebraskan ihmisen, Piltdownin ihmisen ja Archaeoraptorin.

National Geographic mainosti Kiinasta löytynyttä Archaeoraptoria siivekkäänä T. rexinä, kunnes kävi ilmi, että joku kiinalainen viljelijä oli keksinyt, että lentävien dinosaurusten fossiilit olivat niin tuottoisa bisnes, että dinosaurusten ja lintujen vanhoja luita kannatti liimailla yhteen.

Hän ei suinkaan ollut ensimmäinen väärentäjä. Huijareista röyhkein oli saksalainen eläintieteilijä Ernst Haeckel (1834–1919), joka levitti evoluution ilosanomaa Saksassa vähintään yhtä innokkaasti kuin Darwinin buldoggina tunnettu Thomas Huxley Englannissa.

Haeckel keksi mielikuvitusolentoja evoluution tueksi. Parhaiten hänet tunnetaan sikiökuvista, joiden tarkoitus oli osoittaa, että eri lajit näyttävät samassa kehitysasteessa liki identtisiltä.

Evolutionistin mielestä tämä osoittaisi, että lajit ovat kehittyneet samasta esi-isästä.

Osa Haeckelin aikalaisista epäili hänen sikiökuviaan. Jo vuonna 1874 professori Wilhelm His totesi piirrosten olevan väärennöksiä.

Vuonna 1997 Michael K. Richardson kollegoineen julkaisi Anatomy and Embryology-lehdessä kuvia siitä, miltä eri lajien sikiöt oikeasti näyttävät. Ne erosivat jyrkästi Haeckelin piirtämistä kuvista.

Tästä huolimatta Richard Dawkins käytti näitä kuvia ohjelmassaan vielä vuonna 2009.

Matthew Cobb arvioi hiljattain tieteenhistorioitsija Nick Hopwoodin kirjaa Haeckel's Embryos: Images, Evolution, and Fraud (University of Chicago Press, 2014) New Scientistissa.

Cobb myöntää, että väärennökset ovat perin pohjin virheellisiä ja siksi kiusallisia. Hän yrittää silti pitää kiinni uskostaan siihen, että eri lajit kehittyvät pääpiirteittään samalla tavalla.

Darvinistisen evoluution kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.


Lähde:

Cobb, Matthew. 2015. How fudged embryo illustrations led to drawn-out lies. New Scientist 3004 (20.1.).

On aika kriminalisoida vakava tieteellinen vilppi, brittitutkija sanoo

Archaeoraptor liaoningensis on tieteen tunnetuimpia huijauksia.




Joel Kontinen

Moni huippu-urheilija on sortunut käyttämään vippaskonsteja. Entisessä DDR:ssä kielletyt aineet olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Erilaiset skandaalit ovat ryvettäneet myös esimerkiksi yritysjohtoa. Harva meistä näyttää olevan täysin immuuni.

Ihmiset ovat kaikesta huolimatta uskoneet, että tiedemiehet ovat korkean moraalin perikuvia. Valkoinen tutkijantakki ei kuitenkaan automaattisesti tee kenestäkään nuhteetonta. Tiedemaailma on viime vuosina kulkenut skandaalista skandaaliin.

Richard Smith, entinen BMJ:n (joka aiemmin tunnettiin koko nimeltään eli British Medical Journal) päätoimittaja, on tutkinut tieteen väärinkäytöksiä 30 vuoden ajan. Hänen mukaansa tieteellinen vilppi pitäisi kriminalisoida.

Suuri osa vilpistä tehdään lääketieteellisissä tutkimuksissa (etenkin kantasolut ja lääkehoidot), mutta myös evoluutiotutkimus saa kaikkea muuta kuin puhtaat paperit.

Vuonna 2009 National Geographic muisteli aprillinpäivän kunniaksi tieteen tunnetuimpia huijauksia. Jostain syystä valtaosa niistä liittyi tavalla tai toisella darvinistiseen evoluution.

Eikä National Geographic edes tohtinut mainita Nebraskan ihmistä eikä Ernst Haeckelin runsaankirjavaa tuotantoa, jossa mielikuvitusolioiden lisäksi seikkailivat myös väärennetyt sikiökuvat.

Harvardin yliopiston evoluutiopsykologi Marc Hauser väitti vielä nelisen vuotta sitten, että uskontoon perustuva moraali on vaarallinen. Hänen mukaansa darvinistinen saarnatuoli selittää universaalin moraalin paremmin kuin uskonto.

Sitten Hauser jäi kiinni tutkimustulosten peukaloinnista.


Lähde:

Nuwer, Rachel. 2014. It's time to criminalise serious scientific misconduct. New Scientist (15.9.).

F.E. Sillanpään ideologia: ”Luonto on jumala, joka ei vaadi moraalia, uskoa, kuuliaisuutta eikä nöyryyttä”

Frans Emil Sillanpää (1888 – 1964). Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen

Lehtien kulttuurisivut ovat muistuttaneet meitä siitä, että tänään 16.9. tulee kuluneeksi 125 vuotta nobelisti Frans Emil Sillanpään syntymästä.

Tampereen yliopistossa järjestetyssä Sillanpää-juhlassa dosentti Pertti Lassila sanoi:

”Nuori Sillanpää - - oli oivaltanut, että - - Luonto on jumala, joka ei vaadi moraalia, uskoa, kuuliaisuutta eikä nöyryyttä.”

Sillanpää eli aikana, jolloin Charles Darwinin ideologia alkoi vähin erin levitä myös Suomeen, lähinnä Ernst Haeckelin kirjoitusten välityksellä.

Tuolloin uskottiin yleisesti, että Piltdownin ihminen oli ihmisen esi-isä, että neandertalilaiset olivat apinaihmisiä ja että ihmisrotuja oli evoluution seurauksena useita.

Evoluutiota perusteltiin siis täysin keksityillä piirteillä. Darvinismi tuntui silti monesta houkuttelevalta, koska se näytti vapauttavan heidät Raamatun moraalista, velvollisuuksista ja vastuullisuudesta.

Mutta evoluution luonto-jumala ei läheskään aina ole lempeä. Eikä se edes ole Jumala.

Nyt tuuli on kääntynyt. Evoluutio on viime aikoina menettänyt monia muita ikonejaan, esimerkiksi surkastumat, roska-DNA:n, Darwinin elämänpuun ja luonnonvalinnan kaikkivoivan selityskyvyn.

Lisäksi elävät fossiilit nakertavat evoluution uskottavuutta.



Lähde:

Kuusela, Matti. 2013. Sillanpää pyhitti kesän ja seksin. Aamulehti 15.9., B18.

Lennart Saari: Kristinusko perustuu faktoihin ja se toimii – mutta evoluutio ei perustu faktoihin

Joel Kontinen

TV7:n tiedeohjelmista tuttu dosentti Lennart Saari kertoo uskoontulostaan ja suhteestaan evoluutioon lyhyellä YouTube -videolla.

Lennart Saari havaitsi omassa elämässään, että kristinusko toimii ja että se jopa poistaa kuolemanpelon.

Myöhemmin hän huomasi, että evoluutiota yritettiin todistella oikeaksi hyvin kyseenalaisilla keinoilla, toisinaan suoranaisilla huijauksilla (esimerkiksi Archaeoraptor ja Piltdownin ihminen sekä Haeckelin väärennetyt sikiökuvat).

Kristinuskon ei ole tarvinnut turvautua tällaisiin temppuihin, vaan se perustuu luotettaviin faktoihin.

Doping, DDR ja darvinismi

Doping tuli Suomeen Itä-Saksan työläisten paratiisista, jonka muuri piti lännen hapatuksen loitolla. Kuva Wikipediasta.






Joel Kontinen


Suomessa dopingin käyttö huippu-urheilussa yleistyi samoihin aikoihin, kun koululaitoksemme omaksui itäsaksalaisen opetussuunnitelman, jossa evoluutiolla oli hyvin näkyvä osuus.

Vaikka näiden ilmiöiden samanaikaisuus ei ole tae siitä, että toinen on syy ja toinen seuraus, molemmilla oli merkittävä rooli ideologioiden välisessä sodassa. Idän kansandemokratiat käyttivät kaikkia keinoja osoittaakseen, että sosialismi (ja kommunismi) on järjestelmänä parempi kuin kapitalismi.

Jo aiemmin Suomeen oli rantautunut Ernst Haeckelin taktiikka, jossa puolitotuuksia, huijauksia ja väärennöksiä käytettiin osoittamaan evoluutio todeksi. Peruskoulu-uudistuksen myötä sitä alettiin opettaa kokonaiselle ikäryhmälle.

Ja kun darvinismi murensi moraalia, urheilijoiden oli entistä helpompaa turvautua vippaskonsteihin.

100 vuotta sitten: Kapteeni Robert Scott ja “matelijannäköiset” pingviinit

Terra Novan tutkimusretki (1910–1913) yritti myös saada todisteita darvinistisesta evoluutiosta. Kuva: Cherry-Garrard, Apsley, Project Gutenberg.




Joel Kontinen

Robert Falcon Scott (1868-1912) oli brittiläinen laivastoupseeri, joka muistetaan kohtalokkaasta tutkimusretkestään Etelämantereelle. Hän hävisi kilpajuoksun pohjoisnavalle. Paluumatkalla Scott ja hänen toverinsa myös menettivät henkensä.

Scott retkikuntineen saavutti etelänavan 17. tammikuuta vuonna 1912. He saivat tietää, että Roald Amundsen oli ehtinyt ennen heitä.

Retkikunnalla oli myös evoluutiokytkentä. Kolme miehistä lähti keräämään keisaripingviinin munia.

Tuolloin monet olettivat, että keisaripingviinit olivat primitiivisiä lintuja. Retkikunta halusi kerätä munia ja katsoa, näkyikö sikiöissä merkkejä siitä, että linnut olivat kehittyneet matelijoista. Scottin miesten pyrkimys oli tuoda mukanaan todisteita darvinistisesta evoluutiosta.

Mutta he löysivät vain kolme munaa, ja heiltä jäi evoluutio todistamatta.

Pingviininmunat eivät olisi mitenkään voineet todistaa, että linnut ovat kehittyneet matelijoista. Tämä näkemys on sekä kiistanalainen että erittäin ongelmallinen.

Saksalainen eläintieteilijä Ernst Haeckel oletti, että eri lajit muistuttavat toisiaan läheisesti sikiönkehityksen varhaisessa vaiheessa.

Haeckelin sikiökuvia on käytetty oppikirjoissa sadan vuoden ajan, vaikka ne on tiedetty väärennöksiksi.

Lähde:

Anathaswamy, Anil. 2011. Remember Scott's legacy of Antarctic science. New Scientist 2847, 24-25.

65 vuotta Auschwitzin porttien avautumisesta

Arbeit macht frei? Auschwitzin portit avautuivat 65 vuotta sitten. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Puna-armeijan joukot vapauttivat Auschwitzin keskitysleirin viimeiset eloonjääneet vangit 27. tammikuuta 1945. Näin päättyi yksi Puolan ja samalla Saksan historian karmeimmista vaiheista.

Natsien rotuideologian juuret ovat ainakin osaksi Ernst Haeckelin kirjoituksissa. Haeckel (1834-1919) oli eläintieteen professori, joka levitti darvinismin ilosanomaa Keski-Euroopassa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella.

Nykyisin Haeckel muistetaan väärennetyistä sikiökuvista, jotka ovat ehtineet kaunistaa myös lukion biologian kirjoja. Hänen näkemyksensä tummien “rotujen” huonoudesta eivät ole yhtä tunnettuja. Charles Darwinin tavoin Haeckel kuvitteli, että mustat ”rodut” eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin valkoiset.

Saksan kansallissosialistit kuvittelivat, että heidän rotuoppinsa perustui vankasti tieteeseen. ”Tieteen” seuraukset olivat varsin karmeita.


Lähde:

Darwin, Charles, 1871. (julkaistu uudelleen 1981) The Descent of Man and Selection in Relation to Sex. Princeton: Princeton University Press.

Moneron ja muita mielikuvitusolentoja evoluution todisteina

Ernst Haeckel keksi Moneron-nimisen mielikuvitusolennon, jonka piti olla elollisen ja elottoman välimuoto. Kuva Haeckelin teoksen Natürliche Schöpfungsgeschichte (1868) ruotsinnoksesta.




Joel Kontinen

Tieteelliset todisteet eivät koskaan ole riittäneet evoluution kannattajille, vaan he ovat aina välillä käyttäneet mielikuvitusta apunaan. Räikein esimerkki lienee Ernst Haeckelin väärennetyt sikiökuvat, jotka ovat edelleenkin suosiossa. Suomessa niitä on näkynyt esimerkiksi lukion biologian kirjoissa. Hiljattain Richard Dawkins käytti niitä todisteena evoluutiosta.

Viime viikonlopun Darwin Was Wrong –konferenssissa meribiologi Robert Carter luennoi evoluution virheellisistä oletuksista. Charles Darwinista alkaen evolutionistit ovat pitäneet elämää huomattavasti yksinkertaisempana kuin mitä se todellisuudessa on.

Darwin otaksui, että elämä on saattanut syntyä pienessä lämpimässä lammessa. Hän ei tiennyt mitään solun mutkikkaasta rakenteesta.

Tohtori Carter mainitsi myös Ernst Haeckelin, joka käytti kaikkia mahdollisia keinoja levittääkseen evoluution ilosanomaa.

Saksalainen biologi ja anatomian professori Ernst Haeckel keksi Moneronin, elollisen ja elävän välimuodon, jolle hän antoi nimen Protomyxa aurantiaca.

Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas Huxley sanoi löytäneensä Haeckelin kuvaileman olennon Pohjois-Atlantilta. Huxley antoi sille tieteelliseltä kalskahtavan nimen Bathybius haeckelii. Löytö osoittautui myöhemmin kipsiksi.

Moneronin jälkeen tuli Nebraskan ihminen. Sitten oli vuorossa Piltdownin ihminen, ja 1990-luvulla kuulimme Archaeoraptorista.

Ovatko evolutionistit oppineet mitään vanhoista virheistään?

Tuskin kovinkaan paljon. Vasta viime toukokuussa kuulimme Idasta, jota aluksi mainostettiin esi-äidiksemme.


Lähteet:

Carter, Robert. 2009. Darwin Was Wrong about the Complexity of Life. Luento Darwin Was Wrong – konferenssissa 14.11.

Grigg, Russell. 1996. Ernst Haeckel: Evangelist for evolution and apostle of deceit. Creation 18(2):33–36. http://creation.com/ernst-haeckel-evangelist-for-evolution-and-apostle-of-deceit

Apinan mielen vakuuttelut

Keskustelu koulun uskonnonopetuksesta sai Aamulehdessä jo piirteitä apinatarinoista.




Joel Kontinen



”Miksi kukaan luottaisi apinan mielen vakuutteluihin, jos sellaisessa mielessä ylipäätään on mitään vakuutteluja?” Näin Charles Darwin pohti kirjeessään William Grahamille vuonna 1881.

Evoluution isähahmokin epäili välillä teoriansa loogisuutta. Jos ihminen on polveutunut alemmista elämänmuodoista, miten ihmeessä hän voi luottaa siihen, että hän edes pystyy ajattelemaan loogisesti?

Jos taas uskomme, että universumi on Jumalan loogisen luomistyön tulos, meillä ei ole tällaisia ongelmia. Sama pätee myös moraaliin.

Veli-Pekka Tynkkynen eksyi Aamulehden uskonnonopetuskeskustelussa pohdiskelemaan moraalin alkuperää. Hänen mukaansa käsityksemme oikeasta ja väärästä on perua alemmista elämänmuodoista.

Ateistiksi tunnustautuva Tynkkynen sanoutuu irti ideologiansa seurauksista (kommunismista):

”Uusateismi perustuu luonnontieteiden edistysaskeleiden kautta avartuneeseen maailmankuvaan sekä kriittiseen asennoitumiseen tietoon, jotka ovat murentaneet uskontojen monopolia.”

Uusateisteista Richard Dawkins esimerkiksi käytti hiljattain evoluution todisteena Ernst Haeckelin piirtämiä sikiökuvia, jotka on tiedetty väärennöksiksi jo yli 130 vuotta.

Lienee hiukan ennenaikaista puhua edistysaskeleista kovin suureen ääneen.

Professori Phillip Johnson totesikin, että darvinismi perustuu 1800-luvun tieteeseen. Luonnontieteet ovat Darwinin päivistä edistyneet varsin paljon. Enää ei elävää solua pidetä epämääräisenä möykkynä, joka voisi syntyä itsekseen lämpimässä lammikossa.

Solun sisältämä nanoteknologia viittaa hyvin vahvasti erittäin älykkääseen suunnitteluun.

Uusateismissa ei juurikaan ole näkynyt itsekritiikkiä. Esimerkiksi darvinistisen evoluution kritiikki lakaistaan liki poikkeuksetta maton alle.





Lähteet:

Darwin, Charles. Kirje William Grahamille 3.7. 1881. Teoksessa Francis Darwin (toim.). 1887. The Life and Letters of Charles Darwin Including an Autobiographical Chapter. Osa 1, 315-316. Lontoo: John Murray.
http://darwin-online.org.uk/content/frameset?itemID=F1452.1&viewtype=text&pageseq=1

Tynkkynen, Veli-Pekka. 2009. Mikä oikein on moraalin lähde? Aamulehti 16.10., B20.

Richard Dawkins käytti Ernst Haeckelin sikiökuvia todisteena evoluutiosta

Ernst Haeckelin sikiökuvat tiedettiin väärennöksiksi jo 135 vuotta sitten. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Richard Dawkins käytti Ernst Haeckelin väärennettyjä sikiökuvia todisteena evoluutiosta vuonna 2008 kuvatussa TV-sarjassa The Genius of Charles Darwin, josta ainakin osa on nähtävissä You Tubissa.

Ernst Haeckel julkaisi surullisenkuuluisat sikiökuvansa alun perin teoksessa Generalle Morphologie der Organismen vuonna 1866. Hän spekuloi, että eri lajit näyttävät samoissa kehitysvaiheissa samanlaisilta. Tämän hypoteesin mukaan ihminen käy siis lävitse esimerkiksi kalavaiheen ennen syntymäänsä.

Osa Haeckelin aikalaisista epäili hänen sikiönkehitysmalliaan. Jo vuonna 1874 professori Wilhelm His totesi piirrosten olevan väärennyksiä.

Vuonna 1997 Michael K. Richardson kollegoineen julkaisi Anatomy and Embryology-lehdessä kuvia siitä, miltä eri lajien sikiöt oikeasti näyttävät. Ne erosivat jyrkästi Haeckelin piirtämistä kuvista.

Sekä Science että New Scientist raportoivat Richardsonin löydöistä. Viimeistään nyt olisi kuolinkellojen pitänyt soida Haeckelin väärennöksille, mutta niitä muistuttavia kuvia näkyi pitkään senkin jälkeen esimerkiksi suomalaisissa lukion biologian oppikirjoissa.

Näyttää siltä, että joko Richard Dawkins ei lue tiedelehtiä tai ei välitä tutkimuksista, jotka esittävät evoluutiota huonossa valossa.

Tai sitten hänen mielestään maailmankatsomusten välisessä kamppailussa saa käyttää harhaanjohtavia todisteita.

Hiljattain Richard Dawkins torjui Stephen Meyerin kutsun väitellä evoluutiosta. Meyerin kirja Signature in the Cell julkaistiin syyskesällä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Dawkins kieltäytyy edes keskustelemasta darvinismista sen kriitikoiden kanssa. Reilu vuosi sitten hän ei esimerkiksi suostunut väittelemään turkkilaisen evoluutioskeptikon Harun Yahyan kanssa.

Dawkins olisi tuskin menestynyt väittelyssä, jos hän olisi käyttänyt Haeckelin sikiökuvia todisteena lajien samankaltaisuudesta.





Lähteet:


Grigg, Russell. 1998. Fraud rediscovered. Creation 20:2, 49–51.

West, John. 2009. No Joke: Richard Dawkins Still Peddling Haeckel’s Fraudulent Embryo Diagrams! Evolution News & Views (8.10.) http://www.evolutionnews.org/

Perhosen evoluutio ei saa ilmaa siipien alle

Monarkki. Kuva: Kenneth Dwain Harrelson, Wikipedia. Perhosen evoluutio on edelleenkin mysteeri myös darvinisteille.



Joel Kontinen

Perhosen evoluutio on pitkään ollut mysteeri darvinisteille. Miten yksi ja sama eläin voi muuttua aivan toisenlaiseksi elämänsä aikana? Eläkepäiviään viettävä Liverpoolin yliopiston eläintieteilijä Donald Williamson sanoi jokin aika sitten löytäneensä ratkaisun ongelmaan.

Williamsonin mukaan satoja miljoonia vuosia sitten jokin eläin, jolla ei ole toukkavaihetta, esimerkiksi heinäsirkan tai torakan tapainen otus, risteytyi käsnäjalkaisen kanssa. Perhoset ovat kehittyneet näin syntyneestä hybridistä ja sen jälkeläisistä. Ne elävät molempien esivanhempiensa vaiheiden lävitse.

Tämä on tyypillistä darvinistista satuilua, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Se haiskahtaa Ernst Haeckelin sikiönkehityshypoteesiltä, joka on jo ajat sitten osoitettu vääräksi.

Williamsonin kollegat tyrmäävät hänen hypoteesinsä. Georg Mayer, Jenan yliopiston käsnäjalkaisten kehityksen ja taksonomian asiantuntija, sanoo, että perhosen toukka ei edes muistuta käsnäjalkaista. Genetiikkakaan ei tue Williamsonin näkemystä.

New Scientist –lehti päättää perhosartikkelinsa toteamalla, että todisteet eivät tue Williamsonin teoriaa. Oikeastaan hänen näkemyksensä ei edes täytä tieteellisen teorian kriteerejä, joten olisi parempi kutsua sitä hypoteesiksi.

Perhoset ovat osoitus erittäin älykkäästä suunnittelusta. Niiden Luoja on nähnyt hyväksi antaa niiden elää kahdessa erilaisessa olomuodossa varsin lyhyen elämän aikana. Niiden elämä puhuu sattuman sijasta teleologiasta. Ne on toisin sanoen ohjelmoitu muuttumaan toukasta perhoseksi.


Lähde:

Holmes, Bob. 2009. Did two species mix to make butterflies? New Scientist 2723 (26.8.)
http://www.newscientist.com/article/mg20327234.900-did-two-species-mix-to-make-butterflies.html

Mengelen kaksoiskokeet: Arjalainen herrarotu Brasiliassa?

Arbeit macht frei? Auschwitz-Birkenaun portti, josta moni ei palanut koskaan. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Brasilialaisessa pikkukaupungissa on kymmenen kertaa enemmän kaksosia kuin muualla. Argentiinalainen historioitsija väittää, että tämä on seurausta Josef Mengelen tekemistä geneettisistä kokeista.

Josef Mengele (1911-1979) tunnettiin kuolemanenkelinä. Natsitohtori teki Auschwitz-Birkenaussa lääketieteellisiä kokeita vangeilla toisen maailmansodan loppuvuosina (1943-1945). Hän myös lähetti tuhansittain juutalaisia, mustalaisia ja muita vankeja kaasukammioihin varmaan kuolemaan.

Sodan jälkeen Mengele pakeni Etelä-Amerikkaan. Historioitsija Jorge Camarasa selvitti Mengelen vaiheita haastattelemalla Candido Godoi- nimisen brasilialaisen pikkukaupungin asukkaita.

Camarasa uskoo, että Mengele jatkoi kokeitaan ja pyrki rakentamaan sinisilmäisten arjalaisten herrarodun. Saksalaisessa maatalousyhteisössä joka viides raskaus tuotti kaksoset. Useimmat näistä olivat vaaleita, sinisilmäisiä ”arjalaisia”.

Kaksoisbuumi alkoi vuonna 1963, mikä vastaa ajankohtaa, jolloin nyt Mengeleksi tunnistettu kiertävä lääkäri nähtiin alueella ensi kertoja.

Kirjassaan Mengele: The Angel of Death in South America Camarasa kuvaa natsien rodunjalostuksen arkkitehdin sodanjälkeisiä vaiheita. Mengele lienee saanut turvapaikan jostain Etelä-Afrikan saksalaissiirtokunnasta ja jatkanut kokeitaan senkin jälkeen, kun israelilaiset agentit nappasivat Adolf Eichmannin.

Natsien rotuideologian juuret ovat ainakin osaksi Ernst Haeckelin kirjoituksissa. Haeckel (1834-1919) oli eläintieteen professori, joka levitti darvinismin ilosanomaa Keski-Euroopassa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella. Nykyisin hänet muistetaan väärennetyistä sikiökuvista, jotka ovat ehtineet kaunistaa myös suomalaisten lukiolaisten biologian kirjoja. Hänen näkemyksensä tummien “rotujen” huonoudesta eivät ole yhtä tunnettuja. Charles Darwinin tavoin hänkin kuvitteli, että mustat ”rodut” eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin valkoiset.

Vaikka geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei eri ihmisrotuja ole olemassakaan, natsit pyrkivät auttamaan luonnonvalintaa kitkemään ihmiskunnasta epäkelpoja yksilöitä ja rakentamaan arjalaista superrotua. He ilmeisesti saivat vaikutteita myös Friedrich Nietzschen ajattelusta. Nietzsche (1844-1900) haaveili aikoinaan herrarodusta.

Candido Godoin asukkaat muistavat Mengelen ystävällisenä eläinlääkärinä, joka kierteli paikasta toiseen ja hoiti myös ihmisiä. Hän käytti nimeä Rudolph Weiss.

Auschwitzissa Mengele tunnettiin valkoisena enkelinä (der weisse Engel). Hänen omaksumansa sukunimi Weiss tarkoittaa valkoista. Vaikka tämä voi olla pelkkä sattuma, se voi myös olla osoitus siitä, että Mengele oli perin juurin sisäistänyt natsien rotuopit.

Lähde:

Evans, Nick. 2009. Nazi angel of death Josef Mengele 'created twin town in Brazil'. Telegraph. Co.uk. (23.1.)
http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/southamerica/brazil/4307262/Nazi-angel-of-death-Josef-Mengele-created-twin-town-in-Brazil.html

Vaaleanpunainen lisko, joka jäi Darwinilta huomaamatta

Jotkin iguaanit ovat vihertäviä niin kuin tämä yksilö Gran Canariassa.



Joel Kontinen

Kun Charles Darwin vieraili Galapagossaarilla vuonna 1835, häneltä jäi huomaamatta vaaleanpunainen iguaani, joka nyt näyttää olevan sukupuuton partaalla. Harvinainen lisko on havaittu vain yhdellä saarella.

Vuonna 2008 liskojen asuinsaarella käynyt tutkijaryhmä löysi enää kymmenen vaaleanpunaista iguaania. Tutkijat arvelevat, että niitä on jäljellä vajaa sata yksilöä.

Vaaleanpunainen iguaani (rosada) löytyi Isabela-nimiseltä saarelta vuonna 1986. Iguaanit elävät tulivuoren rinteellä. Niiden ei tiedetä lisääntyvän muiden iguaanilajien kanssa.

Iguaanit ovat verrattain suuria liskoja. Suurimmat yksilöt voivat kasvaa yli kaksimetrisiksi. Niillä on selässään piikkirivistö, joka ulottuu hännänpäähän. Ne ovat ujoja kasvinsyöjiä. Säyseitä vihreitä iguaaneja (Iguana iguana) pidetään monesti lemmikkeinä.

Hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -tiedelehdessä julkaistu tutkimus vihjaisi, että vaaleanpunaisten iguaanien löytyminen teettää taas piirtäjille töitä: Galapagossaarten iguaanien evoluutiopuu eli fylogeneettinen puu joudutaan piirtämään uudelleen.

Tämä ei ole mitään uutta. Darvinistien evoluutiopuut ja muutkin selitykset pohjautuvat monesti spekulaatioihin. Jotkut varhaiset evolutionistit käyttivät mielikuvitustaan melko vapaasti kehitellessään elämän kulkua kuvaavia puita. Saksalainen biologi Ernst Haeckel (1834-1919) esimerkiksi lisäsi puuhun olion, jota hän kutsui Moneraksi. Hän sanoi sen olevan elävän ja elottoman välimuoto. Hän myös piirsi puuhun ihmisen ja apinan välimuodon, jolle hän antoi nimen Pithecanthropus alalus.

Haeckel popularisoi darvinismia Pohjois-Euroopassa. Hänet muistetaan myös väärennetyistä sikiökuvista, jotka sadan vuoden ajan saivat monet biologian opiskelijat kuvittelemaan, että eri lajit muistuttavat suuresti toisiaan tietyissä kehitysvaiheissa. Haeckelin piirroksia on käytetty myös Suomessa lukion biologian oppikirjoissa.

Haeckelin lisäykset osoittautuivat ongelmallisiksi. Ainuttakaan niitä tukevaa fossiilia ei ole koskaan löytynyt.

Vaikka darvinistien tuoreemmat elämänpuut eivät ole yhä räikeitä, nekin perustuvat olettamuksiin. Monesti yksi ainoa fossiililöytö tuo evoluutiopuiden piirtäjien ammattikunnalle tuottavia lisätöitä, niin kuin tuoreessa Galapagossaarten vaaleanpunaisten iguaanien tapauksessa.

Ne eivät anna kovinkaan uskottavaa kuvaa evoluutiosta mutta eivät näytä estävän Charles Darwinin 200-vuotisjuhlia.

Lähteet:

Black, Richard. 2009. Pink iguana rewrites family tree. BBC News. (5.1.). http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7811875.stm

Grigg, Russell. 1996. Ernst Haeckel. Evangelist for evolution and apostle of deceit. Creation 18:2, 33–36. http://www.answersingenesis.org/creation/v18/i2/haeckel.asp

Suomalaiset kreationistit julkaisivat tutkimuksen huippulehdessä

Joel Kontinen

Biokemisti Pauli Ojala ja professori Matti Leisola julkaisivat tutkimuksen Ernest Haeckelistä Journal of Creation –lehdessä.[1] Journal of Creation on kolme kertaa vuodessa ilmestyvä erittäin arvostettu kreationistinen peer-review[2] -julkaisu.


Ernst Haeckel: evoluution markkinamies

Ernst Haeckel (1834-1919) oli saksalainen eläintieteen professori, joka saavutti kuuluisuutta tehdessään evoluutiota tunnetuksi. Haeckel oli evoluution ehkä innokkain markkinoija manner-Europassa. Hän ei kaihtanut keinoja popularisoidessan näkemystä, jonka mukaan ihminen oli vain yksi eläimistä.

Nykyisin Haeckel muistetaan lähinnä väärennetyistä sikiökuvistaan. Hän väitti, että tietyssä kehitysvaiheessa eri lajien sikiöt muistuttavat toisiaan. Jo hänen tiedemieskollegansa osoittivat, että Haeckel erehtyi.[3] Haeckelin näkemys sai kuoliniskun viimistään vuonna 1997, kun johtavat tiedelehdet Science ja New Scientist julkaisivat sikiökuvia, jotka paljastivat Heckelin väärentäneen omia piirroksiaan sumeilematta.

Toinen Haecklin ”löydös” oli apinamies, joka sai nimen Pithecanthropus alalus, ”puhekyvytön apinamies”. Löydön tueksi ei ollut tarjota edes yhtä hammasta, ja tästä välimuodosta luovuttiin melko pian.

Haeckel myös väitti löytäneensä elollisen ja elävän välimuodon, jota hän kutsui moneroniksi.

Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas Huxley sanoi löytäneensä Haeckelin kuvaileman olennon Pohjois-Atlantilta. Huxley antoi sille tieteelliseltä kalskahtavan nimen Bathybius haeckelii. Löytö osoittautui myöhemmin kipsiksi.


Tarkoitus näytti pyhittäneen Haeckelin keinot. Hän uskoi, että valkoinen ”rotu” oli kehittyneempi kuin tummat ”rodut”. Näin hän tuli samalla innoittaneeksi 1900-luvulla hyvin yleistä rodunjalostusta ja natsien rotu-oppia.

Viitteet

[1] Ojala, Pauli J. ja Leisola, Matti. 2007. Haeckel: legacy of fraud to popularise evolution. Journal of Creation 21:3, 102-110.
[2] Peer review eli vertaisarviointi tarkoittaa käytännössä sitä, että vähintään kahden asiantuntijan on hyväksyttävä kirjoittajien tutkimus ennen kuin se voidaan hyväksyä
[3] Grigg, Russell. 1996. Ernst Haeckel: Evangelist for Evolution and Deceit. Creation 18:2, 33-36.