keskiviikko 21. marraskuuta 2007

Suomalaiset kreationistit julkaisivat tutkimuksen huippulehdessä




Joel Kontinen

Biokemisti Pauli Ojala ja professori Matti Leisola julkaisivat tutkimuksen Ernest Haeckelistä Journal of Creation –lehdessä.[1] Journal of Creation on kolme kertaa vuodessa ilmestyvä erittäin arvostettu kreationistinen peer-review[2] -julkaisu.


Ernst Haeckel: evoluution markkinamies

Ernst Haeckel (1834-1919) oli saksalainen eläintieteen professori, joka saavutti kuuluisuutta tehdessään evoluutiota tunnetuksi. Haeckel oli evoluution ehkä innokkain markkinoija manner-Europassa. Hän ei kaihtanut keinoja popularisoidessan näkemystä, jonka mukaan ihminen oli vain yksi eläimistä.

Nykyisin Haeckel muistetaan lähinnä väärennetyistä sikiökuvistaan. Hän väitti, että tietyssä kehitysvaiheessa eri lajien sikiöt muistuttavat toisiaan. Jo hänen tiedemieskollegansa osoittivat, että Haeckel erehtyi.[3] Haeckelin näkemys sai kuoliniskun viimistään vuonna 1997, kun johtavat tiedelehdet Science ja New Scientist julkaisivat sikiökuvia, jotka paljastivat Heckelin väärentäneen omia piirroksiaan sumeilematta.

Toinen Haecklin ”löydös” oli apinamies, joka sai nimen Pithecanthropus alalus, ”puhekyvytön apinamies”. Löydön tueksi ei ollut tarjota edes yhtä hammasta, ja tästä välimuodosta luovuttiin melko pian.

Haeckel myös väitti löytäneensä elollisen ja elävän välimuodon, jota hän kutsui moneroniksi.

Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas Huxley sanoi löytäneensä Haeckelin kuvaileman olennon Pohjois-Atlantilta. Huxley antoi sille tieteelliseltä kalskahtavan nimen Bathybius haeckelii. Löytö osoittautui myöhemmin kipsiksi.


Tarkoitus näytti pyhittäneen Haeckelin keinot. Hän uskoi, että valkoinen ”rotu” oli kehittyneempi kuin tummat ”rodut”. Näin hän tuli samalla innoittaneeksi 1900-luvulla hyvin yleistä rodunjalostusta ja natsien rotu-oppia.

Viitteet

[1] Ojala, Pauli J. ja Leisola, Matti. 2007. Haeckel: legacy of fraud to popularise evolution. Journal of Creation 21:3, 102-110.
[2] Peer review eli vertaisarviointi tarkoittaa käytännössä sitä, että vähintään kahden asiantuntijan on hyväksyttävä kirjoittajien tutkimus ennen kuin se voidaan hyväksyä
[3] Grigg, Russell. 1996. Ernst Haeckel: Evangelist for Evolution and Deceit. Creation 18:2, 33-36.