Muinaisen DNA:n paljastus Australian dingoista

 

Joel Kontinen

Dingot, Australian kotoperäiset villikoirat, saapuivat mantereelle yli 3000 vuotta sitten, ja niiden geenipoolista on ollut vain vähän peräisin kotikoirilta. Dingoja tavataan suurimmassa osassa Australian mantereella.

Dingojen muinaisen DNA:n analyysi viittaa siihen, että Australian kotoperäiset villikoirat saapuivat kahtena muuttoaaltona 3000–8000 vuotta sitten, eikä niissä ole juurikaan todisteita risteytymisestä kotikoirien kanssa. Sally Wasef Queenslandin teknillisestä yliopistosta Australiasta ja hänen kollegansa tutkivat 42 muinaista dingo-näytettä. Lopulta he saivat yhdeksän täyttä genomia, mukaan lukien vanhin australialainen genomi, joka on koskaan sekvensoitu millekään lajille, sekä mitokondrio-DNA 16 eläimestä. Haetun DNA:n ikä vaihteli 400–2700 vuoden välillä ja se oli kotoisin mantereelta. Tutkijat vertasivat näitä muinaisia ​​tietoja 11 nykyaikaisen dingon, kuuden uuden-guinealaisen laulukoiran ja 372 kotikoiran, suden ja muun koiran DNA:han, jotka oli saatu aikaisemmissa tutkimuksissa.

Analyysi vahvistaa, että Australian kaksi pääasiallista dingopopulaatiota – toinen itärannikolla ja toinen lännessä – olivat eronneet toisistaan ​​jo ainakin 3000 vuotta sitten. Itärannikon dingot ovat läheisempi sukua Uuden-Guinean laulaville koirille kuin läntisille dingoille, mikä mahdollisesti viittaa kahteen erilliseen dingojen muuttoon Australiaan. Muinaisen Uuden-Guinean laulavan koiran DNA:n puuttuessa tutkijat eivät voineet sulkea pois sitä, että laulavat koirat ovat peräisin Australiasta Uuteen-Guineaan muuttaneista dingoista.

Dingot ovat koiria, niin kuin kissaeläimet kissoja.  Ne ovat peräisin yhdestä koirasta, joka on lähtöisin Nooan arkista.

Lähde:

James Woodford 2024 Evolutionary story of Australia's dingoes revealed by ancient DNA | New Scientist 8.7.

Dingo ei ole periytynyt nykyisistä koiraroduista

 

Joel Kontinen

 

Australian dingon genomi eroaa olennaisesti nykyaikaisista koiraroduista, mikä viittaa siihen, että dingoja ei ole menneisyydessä koskaan kesytetty, yksityiskohtainen analyysi paljastaa.

 

Dingo on koiratyyppi, joka saapui Australiaan evolutionistien mukaan noin 5000–8500 vuotta sitten ja elää nykyään villinä suurimmassa osassa maata. Jotkut tutkijat uskovat, että se on peräisin muinaisesta kotikoirarodusta, jonka aasialaiset merenkulkijat toivat ja sitten se villiintyi.

He siis uskovat, että koirat tulivat Australiaan Nooan ajan vedenpaisumuksessa, mikä ei ole totta. 

Toiset kuitenkin kyseenalaistavat, onko dingojen esi-isiä koskaan kesytetty. "Jo aikaa sitten kun aloitin tämän projektin, käytiin keskustelua minun ja useiden muiden ihmisten välillä siitä, ovatko dingot vain yksi kotikoira", sanoo Bill Ballard La Trobe Universitystä Melbournessa, Australiassa, joka valvoi viimeisintä tutkimusta. Ballard ja hänen kollegansa aloittivat dingogenomin sekvensoinnin voitettuaan vuonna 2017 kilpailun "maailman mielenkiintoisimman" organismin DNA:n sekvensoimiseksi. 

He osallistuivat kilpailuun DNA:lla, joka oli peräisin puhtaasta aavikon dingosta nimeltä Sandy, joka pelastettiin tien varrelta Keski-Australiassa sen ollessa 3 viikkoa vanha. Sandy asuu nyt suojelualueella. "On harvinaista päästä käsiksi todelliseen villiin, autiomaassa syntyneeseen dingoon", Ballard sanoo. Sekvensointia varten tutkijat ottivat Sandyltä iho- ja verinäytteitä. Sitten he vertasivat sen genomia viiden kotikoirarodun genomiin: saksanpaimenkoira, bokseri, basenji, tanskandoggi ja labradorinnoutaja. He havaitsivat, että dingo eroaa huomattavasti näistä roduista ja on geneettinen välituote kotikoirien ja luonnonvaraisten susien välillä.

Dingojen ja kotikoirien välillä on enemmän geneettistä vaihtelua kuin minkään kahden ihmispopulaation välillä, Ballard sanoo. Tämä johtuu luultavasti siitä, että dingot viettivät tuhansia vuosia erillään muista koiralajeista, mikä antoi niille aikaa kehittyä omalla ainutlaatuisella tavallaan, hän sanoo. Nykyaikaiset kotikoirat saapuivat Australiaan vasta vuonna 1788, jolloin eurooppalaiset toivat ne. Yksi suuri ero on, että kotikoirat ovat kehittäneet useita kopioita AMY2B-nimisestä geenistä, joka mahdollistaa tärkkelyspitoisten ruokien sulamisen. Tämä johtuu luultavasti siitä, että ne alkoivat syödä riisiä sen jälkeen, kun ihmiset alkoivat viljellä riisiä noin 10 000 vuotta sitten.

Dingoilla sitä vastoin on vähätärkkelyksinen ruokavalio, joka koostuu pääasiassa pussieläimistä ja matelijoista, ja niillä on vain yksi kopio tästä geenistä, joka on samanlainen kuin susilla ja joillakin arktisilla koiraroduilla. "Tämä vahvistaa käsitystä, että dingoja ei ole koskaan todella kesytetty", Ballard sanoo. Dingo on saatettu tuoda Australiaan kesytettynä villieläimenä, eli sellaisena, joka on tottunut elämään ihmisten rinnalla, mutta jota ei ole aktiivisesti kesytetty valikoivalla jalostuksella, hän sanoo. "Kuten villikissan voi laittaa laatikkoon ja tuoda sen [uudelle maantieteelliselle alueelle] – se ei tarkoita, että se on kesytetty." Havainnot vaikuttavat siihen, miten dingoja kohdellaan, Ballard sanoo. Monissa osissa Australiaa teurastetaan dingoja, luonnonvaraisia ​​kotikoiria ja niiden hybridejä, jotta ne eivät kävisi karjan kimppuun.

 "Monet maanviljelijät uskovat, että jos näet koiran juoksevan ympäriinsä, dingon ja luonnonvaraisen kotikoiran välillä ei ole eroa", hän sanoo. "Mutta luonnonsuojelun näkökulmasta on tärkeää tietää, että niiden välillä on todella merkittävä ero."

Lähde:

Klein, Alice. 2022.  Dingo genome suggests Australian icon not descended from domestic dogs New Scientist  22. 4.  

Viimeinkin skeptikot heräävät huomaamaan, mitä kreationistit oikeasti uskovat

Michael Shermerin lehti Skeptic lienee skeptikkojen tunnetuin julkaisu. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Monista kirjoistaan ja kirjoituksistaan tunnettu Skeptic-lehden päätoimittaja Michael Shermer ei kaihda ottaa kantaa kiistanalaisiin asioihin. Uudessa E-Skeptic julkaisussa hän suosittelee kollegansa Daniel Loxtonin artikkelia, jossa tämä laittaa yhtäläisyysmerkin nuoren maan kreationismin ja darvinismin välille.

Varsin vanhan myytin mukaan kreationistit uskovat, että lajit eivät ole muuttuneet juuri lainkaan luomisesta lähtien.

Loxton kävi kuitenkin tutustumassa Answers in Genesiksen ja Luominen -lehdestään tunnetun Creation Ministries Internationalin kotisivuihin ja hämmästyi miltei säikähtäen.

Hän huomasi, että kreationistit eivät kiistäkään luonnonvalintaa eivätkä sitä, että lajit ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleenkin.

Nooan ajan vedenpaisumus oli geneettinen pullonkaula, joka edisti lajiutumista.

Loxton kävi jopa Creationwikissä katsomassa, mitä baraminologia tarkoittaa. Käsite on peräisin heprean kielen sanoista bara (’luoda’) ja min (’laji’) eli baraminologia tutkii luotuja lajeja.

Lajit muuttuvat mutta vain lajiensa mukaan. Otan esimerkin. Australian villikoiraa dingoa (Canis lupus dingo) pidetään nykyisin omana lajinaan. Sen uskotaan kehittyneen kesystä koirasta (Canis lupus familiaris), joka aikoinaan villiytyi. Kesykoira taas polveutui sudesta (Canis lupus). Koirasta ei kuitenkaan koskaan voi kehittyä esimerkiksi kissaa eikä yksisoluisesta monisoluista, koska siihen tarvittaisiin niin paljon hyödyllisiä mutaatioita, että evoluutiolta loppuisi aika pahasti kesken.

Darvinistinen evoluutio ei toimi. Se ei pysty selittämään, mistä puuttuva geneettinen informaatio tulee. Ilman sitä yksisoluinen organismi on ainiaaksi tuomittu jäämään yksisoluiseksi.




Lähde:

Loxton, Daniel. 2009. Young Earth Creationism = Darwinism. Skepticblog (8.12.)
http://skepticblog.org/2009/12/08/young-earth-creationism-darwinism/