Richard Dawkins, järjen palvonta ja Ranskan vallankumous

220 vuotta sitten järjen palvonta vei monet giljotiiniin. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Richard Dawkins pyrkii antamaan itsestään sen kuvan, että hän luottaa ihmisen älyyn, vaikka hänen omaksumansa näennäistieteellinen ideologia (sekulaarinen naturalismi eli ateismi) onkin pohjimmiltaan äärimmäisen epälooginen.

Ranska kuohui 220 vuotta sitten. Vallankumouksen johtajat olivat nostaneet järjen jumalaksi, mutta Ranska ei vaikuttanut kovinkaan järjelliseltä. Giljotiini oli vienyt yli 16 000 ihmisen hengen.

Uusien vallanpitäjien johtomies Robespierre alkoi pelätä, että järjen palvonta saisi kansan moraalin luhistumaan perusteellisesti. Johtajat päättivät vaihtaa järjen palvonnan Korkeimman Olennon eli eräänlaisen deistisen Jumalan palvonnaksi, mutta sekään ei estänyt väkivallan jatkumista, ja Robespierre joutui itse giljotiiniin.

Richard Dawkins ei kaikesta päätellen ole oppinut kovinkaan paljon historiasta. Hän nostaa ihmisen älyn (reason) kaiken mitaksi, vaikka monet ateistiset vallankumoukset (esimerkiksi Ranskassa, Neuvostoliitossa, Kiinassa, Kamputseassa) ovat osoittaneet, että Jumalan syrjäyttäminen ja älyn jumalointi johtavat kauhun valtakauteen.


Lähde:

Graves, Dan. 2007. French Revolution Cult of Supreme Being. Christianity.com

YLE:n dokumentti Uskonnottomat: Richard Dawkins näkee ”solujen salaliittoja” ja uskonnon kuoleman

Sigmund Freud olisi voinut saada kiinnostavia oivalluksia Richard Dawkinsin puheista. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Olisi ollut kiinnostavaa kuulla, mitä Sigmund Freud olisi päätellyt, jos hän olisi saanut Richard Dawkinsin toimistonsa sohvalle. YLE:n hiljattain esittämä dokumentti Uskonnottomat kertoo kiinnostavia piirteitä meille jo tutuksi käyneestä surullisen hahmon ritarista.

Richard Dawkins äimästelee kuullessaan, että vain yksi USA:n kongressin 535 jäsenestä tunnustaa olevansa ateisti. Hänen mielestään tämä ei voi olla totta, koska hän uskoo, että uskonnot ovat henkitoreissaan. Hän epäilee, että John F. Kennedy, Bill Clinton ja Barack Obama o(li)vat kaappiateisteja.

Vanha ystävämme Richard Dawkins ei ilmeisesti seuraa aikamme megatrendejä kovinkaan tarkasti. Darwinin ja Dawkinsin kotimaassa jopa anglikaanikirkko on kahden vuoden aikana perustanut keskimäärin 4 – 5 tytärseurakuntaa tai kristillistä yhteisöä joka viikko. Ja Kiinassa ja Iranissa kristilliset kotikirkot kasvavat häkellyttävää vauhtia.

Dawkins kiistää Jumalan olemassaolon. Freud olisi myös saattanut ihmetellä, miksi surullisen hahmon ritarin roolin omaksunut Dawkins jaksaa silti taistella mielikuvitusolentoa vastaan.

Uskonnottomat tarjoaa Freudille lisää materiaalia: Dawkins sanoo, että solumme juonittelevat yksissä tuumin. Hän sanoo rakastavansa tiedettä, mutta vaikka monet ateistit ovat mieltyneet salaliittoteorioihin, en ole kuullut kenenkään muun yhdistävän soluja salaliittoihin.

Surullisen hahmon ritarilta sekin onnistuu. Dawkins sanoo olevansa kiinnostunut totuudesta, mutta hän on kiinnostunut tieteestä vain siinä määrin kuin se vahvistaa hänen vahvoja ateistisia ennakkokäsityksiään. Tiede ei hänelle ole totuuden etsintää vaan ateistisen selityksen etsintää. Hän ei edes halua kuulla Raamatun luotettavuutta tukevaa arkeologian ja historian todistusta Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta – ilmeisesti kognitiivisen dissonanssin pelosta.

YLE:n dokumentissa Richard Dawkins ja fyysikko Lawrence Krauss matkustelevat mantereelta toiselle ja ottavat vastaan suosionosoituksia muilta jumalankieltäjiltä. He heristävät välillä nyrkkiään Jumalalle, johon he eivät usko, ja sanovat, että mitä vähäpätöisempiä ihmiset ovat, sitä hienompaa se on.

Mitähän Freud tuumaisi?

Lähde:

Dokumenttiprojekti: Uskonnottomat. TV1. 19.4., klo 20:50.

Surullisen hahmon ritari, osa 2

Honoré Daumier: Don Quijote (1868). Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Mielipidekirjoittaja Veli-Pekka Tynkkynen alkaa kuulostaa yhä enemmän surullisen hahmon ritarilta. Richard Dawkinsin tavoin hän käy uskonnon ja etenkin kristinuskon kimppuun uskoen, että uskonto on kaiken pahan alku ja juuri ja että meillä kaikilla olisi paremmat oltavat uskonnosta vapautetussa yhteiskunnassa.

Tynkkysen ärhäkkäästä tekstistä saa sen käsityksen, että Raamatun ja länsimaisen väkivaltaviihteen välillä on yhteys. Hän onkin toistamiseen tuonut julki näkemyksensä, jonka mukaan Raamatun kertomukset eivät sovi lapsille.

”Uskonnonvapaus tulee taata, mutta uskonnon tulisi olla yksityinen, perheen sisäinen asia”, Tynkkynen kirjoittaa tuoreessa Aamulehdessä.

Hän ei kuitenkaan näytä huomaavan, että Suomessa koululaitos opettaa lapsille kritiikittömästi humanismin ilosanomaa, jonka mukaan kaikki olevainen syntyi olemattomasta ilman mitään suunnittelua ja että olemme kaikki sukua simpansseille.

Tynkkynen myös vihjaa, että niin Venäjän vuoden 1917 vallankumous kuin myös Hitlerin valtaantulo saivat ainakin henkistä tukea kristinuskolta.

Todellisuus oli huomattavasti mutkikkaampi. Saksassa vuosisatoja kestänyt Raamatun liberaalinen tulkinta sekä väärennetyistä sikiökuvistaan meilläkin tunnetun darvinistisen evoluution puuhamiehen Ernst Haeckelin kirjoitukset olivat heikentäneet saksalaista kristillisyyttä.

Hävityn sodan jälkeen saksalaiset olivat valmiita uskomaan miltei mihin tahansa ja ottamaan darvinistista evoluutiota ja Nietzscheä ihannoineen Hitlerin avosylin vastaan.

Myös Venäjän bolsevikit ammensivat innoitusta Charles Darwinin kirjoituksista.


Lähde:

Tynkkynen, Veli-Pekka. 2012. Uskontojen erivapaudet eivät kuulu oikeusvaltioon. Aamulehti 11.4., B14.

”Ateistille usko on myrkkyä”

Richard Dawkins ja muut myöhempien aikojen surullisen hahmon ritarit taistelevat taas tuulimyllyjä vastaan. Honoré Daumier: Don Quijote ja Sancho Panza. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Kari Salminen arvioi Aamulehdessä lyhyesti kahta Vastapainon tänä vuonna julkaisemaa ateismia käsittelevää kirjaa, Ilkka Pystisen Jumalaa ei ole ja Michael Martinin toimittamaa teosta Ateismi.

”Uskonto on väkivallan syy, myrkkyä valistukselle, mielenhäiriö, virus historiassa ja meemi, joka on tuomittu katoamaan” sanovat jumalankieltäjät, ja Salminen lisää tapansa mukaan, ettei uskonto katoa minnekään.

Richard Dawkins, Christopher Hitchens ja muut militantit ateistit ovat tunnettuja lähinnä retoriikastaan ja kyvystään tehdä kirjoillaan rahaa.

Vaikka ateistit ovat omasta mielestä älykkäitä, heidän maailmankatsomuksessaan on yllättävän paljon maagisia piirteitä. He ovat nostaneet darvinistiset prosessit miltei Jumalan asemaan.

Jumalankieltäjä sanoo olevansa varma siitä, ettei Jumala ole voinut luoda elämää. Rehellisimmät luonnontieteilijät tosin tunnustavat, että he eivät ehkä koskaan saa selville, miten maapallon elämä sai alkunsa.

Mutta ateisti uskoo, että Jumalalla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa.

Tiede ei ole hänelle totuuden etsintää vaan ennakkoluulojen vahvistamista.



Lähteet:

Mitchinson, Andrew. 2010. Origins of Life: Shock Synthesis. Nature 467: 7313, 281.

Salminen, Kari. 2010. Ateistille usko on myrkkyä. Aamulehti 23.11., B18.

Ateisti käy Richard Dawkinsin kimppuun

Richard Dawkins on viime aikoina saanut paljon lunta tupaansa. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Luonnonvalinnan asiantuntija David Sloan Wilson kritikoi Richard Dawkinsia, Christopher Hitchensiä ja muita äkäisiä ateisteja, koska nämä eivät hänen mielestään suostu näkemään uskonnossa mitään myönteistä.

Nature Newsin haastattelussa biologian ja antropologian professori Wilson, joka myös itse tunnustautuu ateistiksi, toteaa, että jonkun täytyy kerta kaikkiaan sanoa Dawkinsille ja kumppaneille, että uskonnon myönteisten puolien kiistäminen ei ole mistään kotoisin.

Niistä kun sattuu olemaan selviä todisteita.

Surullisen hahmon ritari Dawkins on muutenkin kokenut takaiskuja viime aikoina. Ensin jopa darvinistit lopultakin kuoppasivat roska-DNA:n ja kohta perään kuolinkellot soivat Dawkinsin kestoargumentille eli silmän kehnolle suunnittelulle.



Lähteet:

Labin, A. M. ja E. N. Ribak. 2010. Retinal Glial Cells Enhance Human Vision Acuity. Physical Review Letters. 104, 158102.
http://prl.aps.org/abstract/PRL/v104/i15/e158102


Marris, Emma. 2010. All evolution, all the time. Nature News 25.5.
http://www.nature.com/news/2010/100525/full/news.2010.260.html

Richard Dawkins taistelee taas tuulimyllyjä vastaan

Honoré Daumier: Don Quijote (1868). Kuva Wikipediasta. Vesa Vanhalakka suosittelee Richard Dawkinsin vastikään suomennettua teosta, jossa Don Richard jatkaa taistelujaan.





Joel Kontinen

Vaikka Richard Dawkinsin uusimman kirjan The Greatest Show on Earth suomennos onkin saanut yhtä mahtipontisen nimen – Maailman hienoin esitys – kuin alkuperäisteos, se tuskin saa muut kuin oikeaoppiset ateistit innostumaan evoluution ihmeistä.

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka on kaikesta päätellen ihastunut kirjasta. Tämä ei ole ihme, sillä hän suhtautuu darvinistiseen evoluutioon yhtä kritiikittömästi kuin hengenheimolaisensa Richard Dawkins, joka on sentään ansainnut miljoonia puntia, dollareita ja euroja kiplingimäisillä tarinoillaan.

Eläkepäiviä viettävä Richard Dawkins turvautuu tapansa mukaan teologisiin argumentteihin pyrkiessään osoittamaan, miksi Jumala ei suunnitellut jotain elintä niin kuin Dawkins olisi halunnut.

Toisin kuin hän itse kuvittelee, Dawkins ei ole kaikkitietävä. Jos ihmisen silmä olisi suunniteltu Dawkinsin haluamalla tavalla, sokeutuisimme tilapäisesti joka kerta, kun salamavalo räpsähtäisi silmiemme edessä.

Dawkins luottaa satunnaisuuden voimaan. Hän myöntää, että luonnonvalinta ei suunnittele vaan ”toimii satunnaisten muunnosten [mutaatioiden] kautta.”

Richard Dawkins ei kuitenkaan tiedä, miten mutaatiot voisivat lisätä geneettistä informaatiota, jota ilman darvinistinen evoluutio ei voi toimia. Kun häneltä kysyttiin tätä, seurauksena oli pitkän pitkä hiljaisuus:



Richard-paran ilmeet kertovat enemmän kuin hänen sanansa. Hän yritti myöhemmin selittää, miksi hän ei osannut vastata, mutta silloinkin taisi muisti pettää.

Myös Maailman hienoin esitys osoittaa lähinnä sen, että emme näe todisteita darvinistisesta evoluutiosta, koska niiden näkeminen edellyttäisi, että luopuisimme terveestä kriittisyydestä.

Dawkinsin kirjan suomeksi julkaisut Terra Cognita ansaitsisi vähintään huuhaa-pystin kirjavalinnoistaan. Tieteellisenä itseään pitävä pienkustantamo on erikoistunut lähinnä levittämään ateistien teoksia.

Lähteet:

Bergman, Jerry. 2000. Inverted Human Eye a Poor Design? Perspectives on Science and Christian Faith 52:18-30.

Vanhalakka, Vesa. 2009. Richard Dawkins sivaltaa todisteet tiskiin. Aamulehti 31. 12. 2009, B19.

Surullisen hahmon ritari

Honoré Daumier: Don Quijote (1868). Kuva Wikipediasta.

Joel Kontinen


Kun Richard Dawkins esiintyy Lajien synty kainalossa saarnaamassa evoluution ihmemaailmasta, hän tuo mieleen Miguel de Cervantesin (1547-1616) surullisen hahmon ritarin. Myös Cervantesin sankarilta Don Quijotelta fantasia ja todellisuus menevät välillä sekaisin ja jopa hänen uskollinen palvelijansa Sancho Panza kutsuu häntä surullisen hahmon ritariksi (el Caballero de la Triste Figura). Mutta Don Quijote lähtee siitä huolimatta taistoon tuulimyllyjä vastaan.

Dawkinsin tuulimyllyt ovat uskonnot, jotka hänen mielestään ovat kaiken pahan alku ja juuri.

Dawkins ei kaihda uskonnollisia eleitä. Vaikka jotkut muut darvinistit kiistävät jyrkästi sen, että evoluutio on uskon asia, hän paljastaa todelliset värinsä. Kun esimerkiksi Billy Graham saarnaa Raamattu kädessään, Dawkins tekee sen Lajien synty kainalossaan.

Aamulehden kolumnisti Kari Salminen, joka itse tunnustautuu evoluution kannattajaksi, kirjoittaa, että Dawkinsin saarnamiehen imago huvittaa: ”Kuvitteleeko Dawkins vetoavansa uskoviin esittäytymällä Herra ja Isä Darwinin profeettana?”

Richard Dawkins ei myöskään kaihda uskonnollista terminologiaa. Ostin jokin vuosi sitten hänen kirjansa River Out of Eden kirpputorilta yhdellä eurolla, joka on varsin kohtuullinen hinta hänen hengentuotteistaan. Jo teoksen nimi viittaa maailmanselitysmalliin. Kirjan tunnuslause on syvästi uskonnollinen: ”Eedenistä sai alkunsa joki, joka kasteli puutarhan” (1. Moos. 2:10). Dawkins ei malta olla puhumasta Jumalasta, mutta hänelle Eeden on DNA:n suunnittelemattoman sokea virta.

Salminen jatkaa:

Dawkinsin esittelemän jumalharhan rinnalle pitäisi tuoda bioharha, tieteen selittäjien tapa pelkistää luonnontieteet biologiaksi. Harhaan syyllistyvät myös ne, jotka unohtavat inhimillisen kulttuurin monimuotoisuuden ja pitkän historian. Tässä kunnostautuvat etenkin evoluutiopsykologit, joiden spekulaatiot ihmislajin perimmäisestä olemuksesta ovat sekä biologian että ihmistieteiden vastaisia.

Näinhän se on. Dawkinsin kirjoituksissa villit spekulaatiot syrjäyttävät empiirisen tiedon ja retoriikka tieteen. Mutta ideologisista syistä hänen on vaikea luopua kannastaan.

Dawkinsin teesit tuovat myös mieleen apostoli Paavalin sanat korinttilaisille:

Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. (1. Kor. 2:14)

Joten tuulimyllyt saavat kyytiä.





Lähteet:

Dawkins, Richard. 1995. River Out of Eden. Lontoo: Phoenix.

Salminen, Kari. 2009. Bioharha iskee. Aamulehti B19 (11.1.)