Näytetään tekstit, joissa on tunniste Petter Portin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Petter Portin. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Simpanssi: lähellä mutta yllättävän kaukana



Evolutionisti näkee simpanssissa sukulaisen, kreationisti taas vain apinalajin. Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen


Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori Petter Portin puolusti taas tapansa mukaan darvinistista evoluutiota Aamulehden alakerrassa. Valitettavasti hänen tekstinsä on sekoitus faktoja ja fiktiota eli tyypillistä darvinistista tarinointia.

”Vain yksi prosentti geeneistämme on pelkästään omalle lajillemme ominaisia. Voisiko enää saada parempaa vakuutta yhteenkuuluvuudestamme muun luonnon kanssa, ja tarvitaanko vielä pätevämpää todistetta evoluutioteorian puolesta?” hän kysyy.

Yhden prosentin erosta on tullut mantra, jota toistellaan aina sopivan tilaisuuden tullen, mutta se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Genetiikan tohtori Jeffrey Tomkins on osoittanut, että ihmisen ja simpanssin genomien vertailussa ei suinkaan verrata koko perimää, vaan osa kaikkein kriittisimmästä sekvenssistä jää sen ulkopuolelle. Lisäksi vertailu kohdistuu yksinomaan samankaltaiseen DNA-sekvenssin osaan.

Tohtori Tomkins toteaakin, että ihmisen ja simpanssin genomien 98-99 prosentin samankaltaisuus on täysin harhaanjohtava olettamus. Simpanssin genomi on 10-12 prosenttia suurempi kuin ihmisen, ja suuri osa genomeista ei vastaa lainkaan toisiaan eli niiden yhteenkuuluvuus on tasan nolla prosenttia.

Proceedings of the National Academy of Sciences julkaisi vuonna 2002 tutkimuksen, jonka mukaan ihmisen ja simpanssin arvioitu geneettinen samankaltaisuus on vain 95 prosenttia.

Mutta tutkimuksista huolimatta darvinistinen satuilu näyttää voivan hyvin, ainakin populaarilehtien sivuilla.


Lähteet:

Portin, Petter. 2010. Simpanssi ei ole meistä kaukana. Aamulehti 26.7., A2.

Tomkins, Jeffrey. 2009. Human-Chimp Similarities: Common Ancestry or Flawed Research? Acts & Facts 38:6, 12-13 (kesäkuu 2009).

maanantai 17. marraskuuta 2008

Yllätys: Ihmisrotuja onkin vain yksi



Geneettiselle pullonkaulalle on looginen selitys: Nooan ajan vedenpaisumus.


Joel Kontinen

Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori Petter Portin kirjoitti Aamulehdessä ihmisten geneettisestä yhtenäisyydestä 17.11. Kuten monesti ennenkin, hän ei samalla malttanut olla levittämättä evoluution ilosanomaa. Hänen mielestään ”on kiistatonta, että polveudumme muista eläimistä.”

Sekä fossiililöydöt että uudet molekyyligeneettiset tutkimukset osoittavat, että ihmisen kehityslinja erosi lähimmän elossa olevan sukulaisemme, simpanssin, kehityslinjasta noin kuusi miljoonaa vuotta sitten.

Professori Portin näyttää edelleenkin pitävän darvinistista suurta kertomusta totuutena. Hän ei vahingossakaan kerro mitään, mikä voisi saada lukijan epäilemään evoluutiota. Niinpä hän unohtaa mainita Sahelanthropuksen kiistanalaisuuden ja sen, että Homo habilis ja Homo erectus esiintyvät fossiiliainestossa osittain samassa kerrostumassa. Myös Lucyyn eli Austrapithcus afarensikseen liittyvät heikkoudet jäävät pimentoon. Sen sijaan hän sanoo dogmaattisesti: ”Käsitys siitä, että ihminen on biologisen evoluution tulos, varmistuu jatkuvasti.”

Mutta hän ei mainitse ainuttakaan konkreettista esimerkkiä tästä. Jo johtavia tiedelehtiä lukemalla saa hyvinkin erilaisen käsityksen asiasta.

Toisin kuin esimerkiksi Steve Jones , Portin uskoo, että ihmisen ”aivojen biologinen evoluutio jatkuu edelleen”.

Portinin mukaan ”ihmislaji on harvinaisen yhtenäinen”. Hän arvelee tämän johtuvan geneettisestä pullonkaulasta.

Tämän geneettisen yhtenäisyytemme on katsottu johtuvan siitä, että molekyyligeneettisten laskelmien perusteella lajimme kehityslinjassa on noin 50 000 -150 000 vuotta sitten ollut eräänlainen pullonkaula, jolloin koko lajin yksilömäärä on supistunut kenties vain noin 2000 lisääntyvän yksilön suuruiseksi.

Pullonkaula aiheutui jostain ympäristökatastrofista, jollaiseksi on arvioitu silloin sattunutta valtavaa tulivuorenpurkausta, jonka nostattama tuhkapilvi viilensi koko maapallon ilmaston.


Käsitys geneettisestä pullonkaulasta sopii hyvin Genesikseen perustuvaan selitysmalliin. Portinin luvut tosin kärsivät melkoisesta inflaatiosta. Nooan ajan globaalinen tuhotulva karsi maapallon asukasluvun kahdeksaan noin 4500 vuotta sitten.

Portinin mukaan ”kaikki rotusyrjinnän biologiset perusteet voidaan vihdoin heittää romukoppaan.” Olen harvinaisen samaa mieltä. Portin ei kuitenkaan kerro, että nimenomaan Charles Darwinin kirja Descent of Man sisälsi tyypillisen rasistisia opetuksia ja että darvinismi myös innoitti natsien rotuoppeja. Vielä Daytonin kuuluisan apinaoikeudenkäynnin aikana (1925) koulukirjoissa opetettiin Darwinin esimerkin mukaisesti, että ihmisrotuja on viisi. Kehittynein niistä oli tietenkin valkoinen rotu.

Käsitys ihmiskunnan geneettisestä yhtenäisyydestä ei ole kovinkaan uusi keksintö. Apostoli Paavali sanoi jo 1950 vuotta sitten, että kaikki ihmiset ovat sukua toisilleen, koska he kaikki ovat Aadamin jälkeläisiä (Apostolien teot 17:26) . Toisin sanoen Raamattu oli 1950 vuotta edellä nykytiedettä.

Portin on ennenkin kirjoittanut Aamulehteen evoluutiosta äärimmäisen dogmaattisesti (voit lukea lievästi päivitetyn vastineeni tästä ).


Lähde:

Portin, Petter. 2008. Ihmislaji on harvinaisen yhtenäinen. Aamulehti 17.11 A2.

Lisätietoa:

Helsingin sanomat julkaisi vastikään professori Tapio Puolimatkan kirjoituksen evoluutionäkemyksen dogmaattisuudesta. Se kannattaa ehdottomasti lukea.