Vuosimiljoonat – Raamattu ja tiede sanovat ei.

 

Philip Bell, Creation-järjestön Euroopan puheenjohtaja luennoi vuosimiljoonista käydessään Turussa marraskuussa 2024.

Tässä joitakin asioita hänen luennoltaan, jotka todistavat vuosimiljoonia vastaan:

Suolaa puuttuu merestä.  Jos maapallo olisi miljoonien vuosien ikäinen, meriveden pitäisi olla paljon suolaisempaa.

Kerrostumat – esimerkiksi Gran Canyonista puuttuu satoja miljoonia vuosia kerrostumien välistä.

Komeetat. Osa komeetoista voidaan nähdä Maasta usein. Kauempana Maapallolta olevia, pitkäjaksoisia komeettoja ei voida nähdä Maasta, kuin vain harvoin, kun ne kiertoradallaan tulevat Maan lähistölle.  Evolutionistien mukaan komeettojen syntysija Oortin pilvi sijaitsee noin 500 000 tai 100 000 AUn (AU on maan ja auringon välinen etäisyys) päässä auringosta. Kuitenkin esimerkiksi Carl Sagan on sanonut, että meillä ei ole mitään todisteita siitä, että Oortin pilvi on olemassa.

Pehmeät kudokset ja dna dinosauruksissa. Mary Schweitzer kumppaneineen löysi pehmeät kudokset. Hän joutui toistamaan kokeensa17 kertaa ennen kuin hän uskoi siihen. Dna ei voi säilyä fossiileissa miljoonia vuosia.

Mitä Raamattu sanoo aurinkokunnan iästä? Vanhassa Testamentissa Jumala loi kaiken kuudessa luomispäivässä, joten Raamatun mukaan evoluutiota ei tapahtunut. Uudessa testamentissa sanotaan, että Jumala loi ihmiset mieheksi ja naiseksi heti alussa. Ihminen ei siis kehittynyt eläimestä (Mark. 10:7).

Lähde:

Philip Bell, luento Raamattu puhuu -seurakunnassa 22.11.2024

Komeetta 21/Borisov toi aurinkokuntaamme vettä

Kuva: NASA, ESA, and D. Jewitt (UCLA), public domain.





Joel Kontinen

Tiedemiehet ovat nähneet merkkejä vedestä. Tämä on evolutionistin unelma. Sen toi komeetta 21/Borisov, joka on tullut maailmaamme ulkoavaruudesta – niin kuin salaperäinen yllättäjä 'Oumuamua, joka ei ollut pienten vihreiden miesten lähettämä alus.

Minkä tähden komeetta Borisov on evolutionistin unelma? Se noudattaa vanhaa suunnitelmaa tuoda elämää maapallolle, vaikka se ei tulisikaan tänne. Komeetat ovat veden kuljettajia – joten se ei ole ihme, mutta se on tullut muualta aurinkokunnasta.

Nyt evolutionistit tietävät, miten vesi kulkee auringonkunnasta toiseen. Kun elämä ei voi syntyä maailmassa, he toivovan sen syntyvän muualla.

Amerikkalainen kirjailija Michael Crichton sanoi, että elämän etsiminen ulkoavaruudesta (SETI-hanke) ei ole tiedettä. Hänen mukaansa “se on kiistattomasti uskonto.”

Evolutionistit uskovat, että koska elämä syntyi sattumalta maapallolla, sen on heidän mielestään täytynyt syntyä myös muilla planeetoilla. Tästähän SETI (Search for extraterrestrial intelligence) -hankkeessa on kysymys.

On paljon loogisempaa uskoa USA:n Apollo-kuuohjelman isän Wernher von Braunin (1912–1977) tavoin, että Jumala loi elämän maapallolle.

Lähde:

Witze, Alexandra, 2019, Second-ever interstellar comet contains alien water. Nature (30.10.).

Uusi elämänsynnyn aputeoria tekee mahalaskun

Vasenkätisiä aminohappoja. Kuva: NASA/Mary Pat Hrybyk-Keith.




Joel Kontinen

Uusia elämän syntyyn liittyviä tutkimuksia tupsahtelee uutisiin vähän väliä. Tämä tietenkin johtuu siitä, että entiset teoriat eivät toimi halutulla tavalla.

Kiraalisuus eli kätisyys estää elämän spontaanin synnyn. DNA:n ja RNA:n sokerit ovat kaikki sataprosenttisesti oikeakätisiä.

Äskettäin PNAS julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan meteoriiteiltä on löytynyt enemmän oikeakätisiä kuin vasenkätisiä sokereita.

Umpimähkäisen (raseemisen) seoksen koostumus pitäisi olla 50–50.

Ero ei ole järin suuri, keskimäärin siinä 5 prosenttia, mutta George Cooper ja Andro C. Rios kuitenkin näkevät siinä tavan, jolla meteoriitit voisivat tuottaa elämällä myönteisiä sokereita.

Mutta kun elämä on nirso. Jos sokerit eivät kaikki ole oikeakätisiä, mistään ei tule mitään.

Paitsi ehkä naturalistisista elämänsyntytarinoista, jotka elävät hetken ja häipyvät sitten unholaan, ja ongelma jää ratkaisematta, koska sitä ei voida ratkaista naturalistisesti.

Lähde:

Cooper, George ja Andro C. Rios. 2016. Enantiomer excesses of rare and common sugar derivatives in carbonaceous meteorites. Proceedings of the National Academy of Sciences.

Rosetta-luotain löysi elämän rakennuspalikoita komeetta 67P:ltä?

Molekyylien kiraalisuus eli kätisyys estää elämän spontaanin synnyn, koska palikoita ei voi yhdistää miten sattuu. Kuva: NASA.






Joel Kontinen

Moni uskoo – tai ainakin toivoo – että elämä olisi syntynyt täysin spontaanisti. Silloin hän ei olisi tilivelvollinen yliluonnolliselle Jumalalle, ja voisi tehdä, mitä haluaa.

Toukokuussa tutkijat asettivat toivonsa proflaviiniin, joka heidän mukaansa voi lisätä DNA:n tai RNA:n vakautta. He pyrkivät osoittamaan, että elämän palikat olisivat ehkä voineet leikitellä esi-RNA:lla ja katsoa, jos siitä syntyisi edes jonkinlainen soppa.

Esi-RNA on yhtä tieteellinen käsite kuin lastenlorun Mörri-Möykky, mutta astrofysiikassa ilmeisesti saa antaa mielikuvituksen laukata.

Huhtikuussa Cornelia Meinert (University Nice Sophia Antipolis) kollegoineen ehdotti, että riboosi, joka on RNA:n rakennusaine, saattoi näytellä huomattavaa osaa elämän synnyssä.

Nyt tutkijat siirtävät taas vaihteeksi katseensa komeettoihin.

NASA:n Rosetta-luotain havaitsi glysiiniä ja fosforia komeetta 67P /Churyumov-Gerasimenkon lähistöltä.

Glysiini on aminohappo ja fosfori DNA:n ainesosa, joten tutkijat olivat haltioissaan.

Mutta kaikissa viritelmissä on suuri ongelma: ne eivät pysty synnyttämään elämää, koska palikat eivät ole sopivia.

Todellisessa elämässä aminohappojen proteiinit ovat kaikki vasenkätisiä, kun taas DNA:n ja RNA:n kaikki sokerit ovat oikeakätisiä.

Palikoista on sitä paitsi vielä valovuosien hyppy pienimpään mahdolliseen soluun.

Lähde:

Gearin, Conor. 2016. Building blocks of life spotted around comet for the first time New Scientist (27.5.).

Komeetta 67P /Churyumov Gerasimenko heikentää uskottavuutta vuosimiljooniin

Näin komeetta 67P pienenee: kaasu ja pöly suihkuavat avaruuteen. Kuva: ESA/Rosetta/MPS, OSIRIS Team MPS/UPD/LAM/IAA/SSO/INTA/UPM/DASP/IDA.




Joel Kontinen

Komeetta 67P ohitti eilen Auringon 186 miljoonan kilometrin etäisyydeltä. Kaasua, pölyä ja myös yllättävän paljon vettä suihkusi näyttävästi avaruuteen.

Toisin kuin moni toivoi, 67P ei ratkaissut elämän synnyn naturalistista arvoitusta.

Jotkut uskovat, että maapallon elämän ainekset ovat lähtöisin komeetoilta.

Elämän synnyn työntäminen avaruuteen ei kuitenkaan auta häivyttämään perusongelmaa: elämä ei synny elottomasta edes silloin, kun tuo eloton möhkäle on komeetta.

Komeetat ovat rumia ankanpoikasia, jotka muuttuvat häkellyttävän kauniiksi, kun ne ohittavat Auringon ja näyttävät pyrstönsä. Samalla ne myös menettävät massiivisesti ainetta avaruuteen.

Komeetan massan on arvioitu kestävän vain 100 000 vuotta. On melkoinen paradoksi, että ”4,5 miljardin vuoden” ikäisessä aurinkokunnassa voi nähdä yhtään komeettaa.

Sekularistit uskovat, että saamme lisää komeettoja tuhoutuneiden tilalle Kuiperin vyöhykkeeltä, jossa kuitenkin näyttäisi olevan etupäässä isohkoja Pluton, Erisin ja Sednan kaltaisia kääpiöplaneettoja, ja Oortin pilvestä, josta ei edes varmasti tiedetä, onko se olemassa.

Lähde:

Aron, Jacob. 2015. Rosetta sees sparks as comet 67P reaches closest approach to sun. New Scientist (13.8.).

Rosetta, komeetta 67P/Churyumov Gerasimenko, muut komeetat ja aurinkokunnan ikä

Komeetta C/2006 P1 (McNaught) näkyi Etelä-Australiassa tällaisena vuonna 2007. Kuva: Soerfm, Wikipedia. 67P/Churyumov Gerasimenko ei vielä loista.





Joel Kontinen

Elämän naturalistisen synnyn etsijät odottavat Rosetta-luotaimen lähettämiä tietoja kuin lapset joulupukkia. Rosettan kymmenen vuotta kestänyt matka komeetta 67P/Churyumov Gerasimenkon luokse on nyt loppusuoralla.

Luotain kiertää nelisen kilometrin paksua komeettaa yhä lähempää, kunnes marraskuussa se lähettää Philae-nimisen laskeutumisaluksen 67P:n pinnalle.

Komeettojen pitäisi periaatteessa kyetä kertomaan, millaista oli aurinkokunnan alussa. ”Ne kuljettavat mukanaan tietoa aurinkokunnan synnystä ja kehityksestä”, Vesa Vanhalakka kirjoittaa Aamulehdessä.

Mutta jos aurinkokuntamme on niin vanha kuin sekularistit uskovat (eli 4,6 miljardia vuotta), meidän ei enää pitäisi nähdä komeettoja.

Se, mitä kirjoitin komeetoista vuonna 2007, pitää edelleenkin paikkansa ja on ajankohtaista:

”Monilla komeetoilla on elliptinen kiertorata, joka tuo ne hyvin lähelle aurinkoa. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy aurinkoa. Ne siis pienenevät pienenemistään. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.

Mutta tämä ei silti ole saanut miljooniin vuosiin uskovia tähtitieteilijöitä hylkäämään teoriaansa. He ovat asettaneet toiveensa hypoteettiseen Oortin pilveen, jonka he kuvittelevat ulottuvan jopa kolmen valovuoden päähän auringosta. He uskovat, että tässä pilvessä on miljoonia jäisiä komeettoja, jotka löytävät lopulta tiensä lyhytkestoiselle kiertoradalle. Näin niiden pitäisi tulla lähemmäksi aurinkoa korvaamaan tuhoutuneet komeetat.

Oortin pilven arvellaan tuottavan pitkäperiodisia komeettoja. Tämän hypoteesin suurin puute on siinä, että pilven olemassaolosta ei ole lainkaan havaintoja. Astronomi Danny Faulkner onkin todennut, että ajatus Oortin pilven olemassaolosta ’ei ole vain huonoa tiedettä vaan epätiedettä, joka tekeytyy tieteeksi. Komeettojen olemassaolo on vahvaa tukea siitä, että aurinkokunta on vain muutama tuhat vuotta vanha.’

Kuiperin vyöhykkeen on arveltu olevan lyhytperiodisten komeettojen varasto. Se ulottuu Neptunuksen kiertoradalta (noin 30 astronomisen yksikön eli AU:n päässä auringosta) noin 50 AU:n päähän auringosta. Mutta useammat tämän alueen kohteista ovat komeettoja kymmeniä kertoja suurempia. Näitä ns. transneptunisia kohteita ovat esimerkiksi hiljattain löydetyt Eris (2003UB313) ja Sedna (90377), jotka voidaan luokitella kääpiöplaneetoiksi. Komeettoihin verrattuina ne ovat kuitenkin jättiläisiä. Niitä pitäisi olla miljoonia, jotta ne voisivat täydentää komeettavaraston, mutta toistaiseksi vain 1026 on löydetty.

Oortin pilvessä ja Kuiperin vyöhykkeellä ei ole alkuunkaan niin paljon komeettoja kuin vanhan maapallon kannattajat epätoivoisesti tarvitsisivat. Genesiksen eli 1. Mooseksen kirjan jaksossa 1:14–19 kerrotaan, että ne taivaankappaleet, jotka näemme yötaivaalla, luotiin neljäntenä päivänä. Raamatun sukuluettelot osoittavat, että tämä tapahtui noin 6000 vuotta sitten.”

Lähde:

Vanhalakka, Vesa. 2014. Rosetta-luotain parkkeeraa komeetan tykö. Aamulehti 6.8., A14–15.

”Vuosisadan komeetta” Ison toi taas naturalistisen myytin mediaan

Komeetta ISON. Kuva ESA/NASA/SOHO/SDO/GSFC.




Joel Kontinen

Komeetat voivat kärähtää auringossa hyvin pahasti. Vuonna 1965 Ikeya-Seki hajosi palasiksi kierrettyään Auringon. Vuonna 2011 Lovejoy koko saman kohtalon. Viime päivinä monet ovat jännittäneet, miten vuosisadan komeetaksi nimetylle Isonille käy.

Ison näyttää selvinneen Auringon ohituksestaan.

Monilla komeetoilla on elliptinen kiertorata, joka tuo ne hyvin lähelle Aurinkoa. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy Aurinkoa. Ne siis pienenevät pienenemistään. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.

Esimerkiksi Aamulehden jutussa pyritään selittämään tämä ongelma vetoamalla myyttiseen Oortin pilveen:

”Ison-komeetta on syntynyt todennäköisesti Aurinkokunnan laitamilla sijaitsevassa Oortin komeettapilvessä, josta ei toistaiseksi ole pystytty tekemään suoria havaintoja.”

Olisi ehkä reilumpaa sanoa, että Oortin pilvestä ei ole kyetty tekemään minkäänlaisia havaintoja. Koko pilven olemassaolo on uskon asia.

Oortin pilven ainoa tarkoitus on pitää yllä uskoa 4,6 miljardin vuoden ikäiseen aurinkokuntaan. Komeettojen alkuperää ei pystytä selittämään naturalistisesti, koska Neptunuksen takana sijaitsevan Kuiperin vyöhykkeen pikkuplaneetat ovat pyrstötähtiin verrattuina jättiläisiä, joten komeetat eivät kaikesta päätellen ole kotoisin sieltäkään.

Lähteet:

Suominen, Mikko. 2013. ISON yllätti tutkijat selviytymällä sittenkin. Tähdet ja avaruus (29.11.)

Timonen, Ilkka. 2013. Ison-komeetta ei hajonnut ollessaan Auringon lähellä. Aamulehti 29.11., A13.

Witze, Alexandra. 2013. Remnants suggest comet ISON still going Nature news (29.11.).

Komeetan törmäys synnytti elämän?

Hale-Bopp näytti tällaiselta vuonna 1997. Kuva: Philipp Salzgeber, Wikipedia.




Joel Kontinen

Elämän synty askarruttaa tutkijoita edelleenkin. Yksikään naturalistinen hypoteesi ei ole ratkaissut arvoitusta. Yritystä ei tosin ole puuttunut. Teoreetikot ovat edenneet Charles Darwinin lämpimästä lammikosta meteoriitteihin ja syvänmeren savuttajiin – tuloksetta.

Ongelma on siinä, että elämä syntyy vain elävästä.

Nir Goldman kollegoineen on kehitellyt komeettahypoteesia Lawrence Livermore National Laboratoryssa. Tutkijat käyttivät tietokonesimulaatiota apuna katsoessaan, mitä tapahtuu komeetassa olevalle jäiselle jyvälle, kun se iskeytyy sopivassa kulmassa planeettaan. He saivat jyvän pienenemään ja muodostamaan joitain kemiallisia sidoksia.

Siitä on vielä pitkä matka aminohappoihin, joiden kaikkien pitäisi sitä paitsi olla vasenkätisiä, muuten elämästä ei ole tietoakaan.

Ongelma #1: Vasenkätisiä aminohappoja ei synny sattumalta.

Ongelma # 2: Happi on myrkkyä elämän synnylle.

Toisaalta ilman happea ei myöskään olisi otsonia, joka suojaa kaikkea elämää ultraviolettisäteilyltä, joten kierre on periaatteessa ikuinen.

Elämä ei toisin sanoen voi syntyä sattumalta.



Lähde:

Sanderson, Katharine. 2010. Comet crash creates potential for life. Nature News (26.3.)http://www.nature.com/news/2010/100326/full/news.2010.152.html

Maapallon ilmakehä vuotaa avaruuteen: usko vuosimiljooniin johtaa kauhuskenaarioon

Jos uskomme vuosimiljooniin, maapallo ei kolmen miljardin vuoden kuluttua enää näytä tällaiselta. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Scientific American –lehden toukokuun numerossa on pitkä artikkeli maapallon yhä kuivemmaksi muuttuvasta tulevaisuudesta. Planeettatutkijat David C. Catling ja Kevin J. Zahle pohtivat aurinkokuntamme planeettojen kaasukehien erilaisuutta ja päättelevät tämän johtuvan siitä, että useimpien planeettojen ilmakehä on vuosimiljardien kuluessa suureksi osaksi häipynyt avaruuteen.

Osa maapallon ilmakehän kaasuista vuotaa edelleenkin hiljaa avaruuteen. Kun tätä jatkuu riittävän monta vuosimiljardia, Maasta tulee joko Venuksen kaltainen kuuma maailma tai Marsin tapainen punainen planeetta. Uskomus perustuu vahvasti siihen, että kaikki planeetat ovat aikoinaan olleet koostumukseltaan varsin samankaltaisia.

Suurin syy tällaiseen skenaarioon on usko naturalistiseen evoluutioon. Kun hylätään mahdollisuus, että maapallo on elinkelpoinen siksi, että se on alun perin tarkoitettukin elinkelpoiseksi, alkaa syiden etsintä ja spekulointi.

Kemian tohtori Jay Wile toteaa DVD:llä Global Warming: A Scientific and Biblical Expose of Climate Change, että naturalistinen käsitys maailmastamme saa aikaan sen, että kuvittelemme maapallon olevan paljon hauraampi kuin mitä se on ja vahingoittuvan herkästi. Tämä on johtanut liki hysteeriseen kasvihuoneilmiön torjuntaan.

Jos taas uskomme, että Jumala on luonut maailman, meidän on helpompi luottaa siihen, että Hän myös pitää Maasta huolta eikä anna sen tuhoutua ennen aikojaan.

Planeettojen kaasukehät puhuvat sen puolesta, että ne eivät voi olla miljardeja vuosia vanhoja. Monet muutkin seikat, esimerkiksi lyhytkiertoiset komeetat , Merkuriuksen magneettikentän heikkeneminen ja Saturnuksen kuu Titan kertovat siitä, että aurinkokuntamme on huomattavasti nuorempi kuin big bangiin rakentuvan mallin 4, 6 miljardia vuotta.



Lähteet:

Answers in Genesis–US & Coral Ridge Ministries. 2008. Global Warming: A Scientific and Biblical Expose of Climate Change. DVD.

Catling, David C. ja Kevin J. Zahle. 2009. The Planetary Air Leak. Scientific American 300:5, 24-31 (toukokuu 2009). http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=how-planets-lose-their-atmospheres&sc=WR_20090512. (artikkelin nettiversion nimi on Our Planet's Leaky Atmosphere)

Merkuriuksen magneettikentän heikkeneminen on osoitus aurinkokunnan nuoresta iästä

Merkurius. Kuva: NASA


Joel Kontinen


Vuonna 1975 NASAn Mariner 10 luotain ohitti Merkuriuksen 327 kilometrin etäisyydeltä ja mittasi planeetan magneettikentän. Yhdeksän vuotta myöhemmin fyysikko Russell D. Humphreys ennusti, että vuoteen 1990 mennessä Merkuriuksen magneettikenttä olisi 1, 8 prosenttia heikompi kuin vuonna 1975.

Amerikkalaiset eivät lähettäneet yhtään luotainta Merkuriukseen vuonna 1990. Nyt NASAn Messenger –avaruusluotain ohitti aurinkokuntamme sisimmän planeetan. Magneettikentän mittauksen ennakkotulokset julkaistiin heinäkuussa Science-tiedelehdessä. Tulokset osoittivat, että Humphreys oli oikeassa – Merkuriuksen magneettikenttä on todellakin nelisen prosenttia heikompi kuin mitä se oli vuonna 1975.

Humphreyn laskelmat perustuivat Raamatun ilmoittamaan ikään aurinkokunnasta (noin 6000 vuotta). “Evoluutioon perustuvilla planeettojen magneettikenttäteorioilla olisi hyvin vaikeaa selittää ennusteeni neljän prosentin heikkenemisestä vain 33 vuodessa”, tohtori Humphreys kirjoittaa Creation Ministries Internationalin (CMI:n) sivustolla. CMI julkaisee nykyisin suomeksikin ilmestyvää Creation-lehteä.

“Kun NASAn avaruusohjelma aikoi monta vuosikymmentä sitten, kukaan ei odottanut, että se tukisi Raamattua näin selvästi, ” Humphreys päättelee.

Myös monet muut todisteet osoittavat, että aurinkokunta on suhteellisen nuori. Esimerkiksi Saturnuksen kuun Titanin metanologinen kiertokulku ei ole voinut jatkua miljardeja vuosia. Titanissa ei sada vettä vaan nestemäistä metaania. Hiljattain Johns Hopkins yliopiston tutkijaryhmä analysoi Huygens-luotaimen lähettämiä kuvia ja julkaisi päätelmänsä Geophysical Research Letters -tiedelehdessä. Tutkijat huomasivat, että Titanissa on huomattavasti vähemmän toliinia, joka koostuu hiilestä, vedystä ja typestä, kuin mitä miljardeihin vuosiin perustuvat mallit olettivat.


Lyhytperiodiset komeetat (eli komeetat joiden kiertoaika on korkeintaan 200 vuotta) ovat myös kiehtovia todisteita aurinkokunnan nuoresta iästä. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy aurinkoa. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.

Tähtitieteilijät ovat asettaneet toiveensa hypoteettiseen Oortin pilveen, jonka he kuvittelevat ulottuvan jopa kolmen valovuoden päähän auringosta. He uskovat, että tässä pilvessä on miljoonia jäisiä komeettoja, jotka löytävät lopulta tiensä lyhytkestoiselle kiertoradalle. Näin niiden pitäisi tulla lähemmäksi aurinkoa korvaamaan tuhoutuneet komeetat. Hypoteesin ongelmana on se, ettei Oortin pilven olemassaolosta ole mitään todisteita. Oortin pilvi keksittiin, koska usko ikivanhaan aurinkokuntaan edellytti sitä.

Merkuriuksen magneettikentän heikkeneminen on kiinnostava lisä todisteisiin, jotka tukevat aurinkokunnan raamatullista ikää.


Voit lukea lisää Titanista tästä ja komeetoista tästä.


Lähteet:

Anderson, Brian .J. et al. 2008 The structure of Mercury’s magnetic field from MESSENGER’s first flyby, Science 341:82–85. (4. 7. 2008).

Ball, Philip. 2008. Titanic climate change in store. Nature News (6. 2. 2008). http://www.nature.com/news/2008/080206/full/news.2008.553.html

Humphreys, Russell D. 2007. Mercury’s Magnetic Field Is Young.

Sarfati, Jonathan. 2003. Comets: Portents of Doom or Indicators of Youth? Creation 25:3, 36-40 (kesäkuu 2003). http://www.creationontheweb.com/content/view/141.