Image courtesy of Laniik, public domain.
Joel Kontinen
Epigenetiikka on iso isku ortodoksisille darvinisteille, koska
mutaatioiden ja
luonnonvalinnan piti hoitaa hommat.
Kevin Mitchell on Trinity College Dublin genetiikan ja neurotieteen apulaisprofessori.
Hän yrittää tuoda
epigenetiikan genetiikkaan. Hän on sitä mieltä, että geenit eivät ole meidän kohtalomme. Hän sanoo: ”
Me emme ole biologiamme orjia, emme myöskään hallitse omaa psyykeämme tai omaa käyttäytymistämme. ”
Hän lainaa Deepak Chopra MD ja Rudolph Tanzi MD, Harvard Medical Schoolin neurologian professoria, jotka ovat sitä mieltä että mielen ja ruumiin välinen yhteys ulottuu suoraan geenien toimintaan. Elämänkokemukset vaikuttavat geeneihimme. Tätä toimintaa kutsutaan ’epigeneettiseksi’. Riippumatta siitä, millaiset geenit perimme vanhemmiltamme, dynaaminen muutos tällä tasolla antaa meille melkein rajattoman vaikutuksen kohtalomme.
Epigeneettisyys, geenien ilmentymisen säätelymekanismi, näyttää tarjoavan keinon paeta geneettisestä determinismista, eli ylittää synnynnäiset taipumuksemme ja muuttaa sitä, keitä me olemme.
Hän myös mainitsee solut: ”Kaikki solumme sisältävät saman genomin, jossa on noin 20 000 geeniä, joista kukin koodaa spesifistä proteiinia, kuten kollageeni, maksaentsyymit tai neurotransmitterireseptorit. Eri solutyypit tarvitsevat näiden proteiinien eri osajoukkoa omien tehtäviensä suorittamiseksi. Jokaisessa solutyypissä jotkin geenit on ’kytketty päälle’ eli geeni transkriboituu entsyymin kautta lähetti-RNA:ksi, joka sitten käännetään sopivaksi proteiiniksi.
Toiset ovat pois päältä, joten DNA-pala istuu juuri siellä ja proteiinia ei itse asiassa tehdä. ”
Lähde:
Mitchell, Kevin. 2019. Epigenetics: what impact does it have on our psychology?
The Conversation (24.1).
Tekstit
