Nyky-Suomi: Koraanin polttamista paheksutaan, mutta kristillisiä arvoja halveksitaan

Lehdistö ei juurikaan suosi kristillisiä arvoja.


Joel Kontinen


Kun pienenpieni amerikkalainen seurakunta polttaa Koraanin, Aamulehti katsoo aiheelliseksi tuomita teon pääkirjoitussivullaan.

”Kukaan sivistynyt ja järkevä ihminen ei voi hyväksyä -- -- toisen uskonnon räikeää ja tietoista loukkaamista” Aamulehti kirjoittaa.

Mutta kun kristillisiä arvoja loukataan räikeästi ja tietoisesti – tästähän homoagendassa ja ”sukupuolineutraalissa avioliitossa” pohjimmiltaan on kyse - Aamulehti asettuu niiden puolelle, jotka haluavat romuttaa kristinuskon vaikutuksen Suomessa.

Lisäksi lehti tuomitsee ne, jotka haluavat puolustaa perinteisiä, Raamattuun perustuvia arvoja.

Siinä missä Koraanin polttaminen oli ajattelematon teko, joka olisi saanut jäädä tekemättä, Raamatun arvojen polkeminen Suomessa on täysin harkittua.

Jos toimittajat olisivat oppineet jotain historiasta, he tuskin niin innokkaasti liputtaisivat homoseksuaalien puolesta. Koko länsimainen hyvinvointi kumpuaa kristillisestä maailmankuvasta ja protestanttisesta etiikasta.

Esimerkiksi islam olisi kovin mielellään tulossa kristinuskon tilalle. Sitäkö media haluaa?


Lähde:

Vuorikoski, Veikko. 2011. Tunarien taistelu. Aamulehti 5.4. A2.

Jari Tervo vs. Jussi Halla-aho

Jari Tervo jatkaa taistelujaan. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Kun Jussi Halla-aho kirjoitti blogissaan, että islam on pedofiliauskonto, Helsingin raastuvanoikeus muisti häntä kolmellakymmenellä päiväsakolla, jotka hovioikeus nyt piti ennallaan.

Vaikka Halla-ahon väite ei ollutkaan poliittisesti korrekti, se ei ollut aivan tuulesta temmattu, sillä hadithit eli profeetta Muhammadin elämästä kertovat perimätiedot sanovat tämän avioituneen vanhoilla päivillään kuusivuotiaan Aišan kanssa. Mutta tällaisestahan ei saa nykyisin kirjoittaa.

Kirjailija Jari Tervo taas viskasi Raamatun lattialle TV-lähetyksessä. Teko oli harkittu loukkaus, mutta poliisi on päättänyt, että asiaa ei tutkita.

Moni on ehtinyt pohtia, mitä siitä seuraisi, jos Tervo olisikin heittänyt Koraanin lattialle. Luulisi, että myös islamin pyhässä kirjassa riittää kohtia, joista hän ei erikoisemmin pidä.

Tervo lienee selvillä siitä, että Raamattua häpäisemällä hän korkeintaan tuo kristillisdemokraateille lisää kannattajia, kun taas Koraanin viskomisesta joutuisi vähintään palkkaamaan turvamiehen ja/tai painumaan muutamaksi vuodeksi maan alle odottamaan, että fatwa perutaan.

Jari Tervon tuorein tempaus kertoo myös siitä, että Eurooppa on ainoa maanosa, jossa ihmiset häpeävät omia juuriaan.


Lähde:

Kymäläinen, Pekka. 2010. Entä jos Jari Tervo olisikin heittänyt Koraanin? Aamulehti 29.10., B18.

Jeesus ja Koraanien polttaminen

Varhainen maalaus Jeesuksesta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Vuoden 2001 syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumat ovat piirtyneet lähtemättömästi monen länsimaalaisen mieleen. New Yorkin terrori-iskut kertoivat Amerikan haavoittuvuudesta ja jättivät syvän trauman kansakunnan mieleen.

Moni seikka muistuttaa edelleenkin iskuista ja palomiesten ja tavallisten newyorkilaisten kamppailusta liekkejä vastaan.

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että ehdotus moskeijan rakentamisesta lähelle World Trade Centerin kaksoistornien raunioita herättää voimakasta suuttumusta monissa amerikkalaisissa.

Traumaa ei kuitenkaan paranneta Koraaneja polttamalla. Vaikka konekaapparit vannoivatkin Allahin nimeen, Uusi testamentti tarjoaa hyvin erilaisen mallin. Jeesus ei kutsu sodanlietsojia vaan rauhantekijöitä autuaiksi.

Muslimit eivät juurikaan ole kunnioittaneet kristittyjen ihmisoikeuksia islamilaisissa maissa, joissa Jeesuksen seuraajat ovat aivan liian usein joutuneet maksamaan kovan hinnan vakaumuksestaan. Mutta tämäkään ei tarkoita sitä, että meillä olisi oikeus loukata muslimeja häpäisemällä kirjan, jota he pitävät pyhänä.

Vaikka muslimien jumalaa sanotaan armolliseksi armahtajaksi, islam ei tunne todellista armollista Jumalaa. Vain kristinusko tuntee Jumalan, joka välitti luomistaan ihmisistä niin paljon, että Hän eli hetken heidän keskuudessaan ja kuoli heidän syntiensä vuoksi.

Kristittyinä meillä on jonkinlainen aavistus siitä, mitä armo on. Sen vuoksi me voimme (ainakin yrittää) armahtaa niitä, jotka kieltäytyvät uskomasta Jumalan Poikaan, sen sijaan, että maksaisimme aina potut pottuina.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että tinkisimme totuudesta.

Myös muslimit ovat ”niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva” (2. Kor. 4:4). He eivät kaipaa loukkauksiamme vaan väärentämätöntä evankeliumia, joka voi auttaa avaamaan heidän silmänsä totuudelle.