Varhainen maalaus Jeesuksesta. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Vuoden 2001 syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumat ovat piirtyneet lähtemättömästi monen länsimaalaisen mieleen. New Yorkin terrori-iskut kertoivat Amerikan haavoittuvuudesta ja jättivät syvän trauman kansakunnan mieleen.
Moni seikka muistuttaa edelleenkin iskuista ja palomiesten ja tavallisten newyorkilaisten kamppailusta liekkejä vastaan.
Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että ehdotus moskeijan rakentamisesta lähelle World Trade Centerin kaksoistornien raunioita herättää voimakasta suuttumusta monissa amerikkalaisissa.
Traumaa ei kuitenkaan paranneta Koraaneja polttamalla. Vaikka konekaapparit vannoivatkin Allahin nimeen, Uusi testamentti tarjoaa hyvin erilaisen mallin. Jeesus ei kutsu sodanlietsojia vaan rauhantekijöitä autuaiksi.
Muslimit eivät juurikaan ole kunnioittaneet kristittyjen ihmisoikeuksia islamilaisissa maissa, joissa Jeesuksen seuraajat ovat aivan liian usein joutuneet maksamaan kovan hinnan vakaumuksestaan. Mutta tämäkään ei tarkoita sitä, että meillä olisi oikeus loukata muslimeja häpäisemällä kirjan, jota he pitävät pyhänä.
Vaikka muslimien jumalaa sanotaan armolliseksi armahtajaksi, islam ei tunne todellista armollista Jumalaa. Vain kristinusko tuntee Jumalan, joka välitti luomistaan ihmisistä niin paljon, että Hän eli hetken heidän keskuudessaan ja kuoli heidän syntiensä vuoksi.
Kristittyinä meillä on jonkinlainen aavistus siitä, mitä armo on. Sen vuoksi me voimme (ainakin yrittää) armahtaa niitä, jotka kieltäytyvät uskomasta Jumalan Poikaan, sen sijaan, että maksaisimme aina potut pottuina.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että tinkisimme totuudesta.
Myös muslimit ovat ”niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva” (2. Kor. 4:4). He eivät kaipaa loukkauksiamme vaan väärentämätöntä evankeliumia, joka voi auttaa avaamaan heidän silmänsä totuudelle.
Tekstit
