Charles Darwinia ei ilmeisesti saisi vieläkään arvostella. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Kirjoitin eilen James Leestä, pyssymiehestä, joka otti panttivankeja Discovery Channelin päämajassa ja jonka poliisi ampui ennen kuin hän ehti saada vahinkoa aikaan. Paholaisen asianajaja –blogia kirjoittava Juha Leinivaara julkaisi melko pian oman tulkintansa asiasta.
Leinivaara hämmästeli, kun toin Leen tapauksesta julki yksityiskohtia, joista esimerkiksi Helsingin Sanomat vaikenee visusti. Hesari mainitsi Leen saaneen vaikutteita mm. Al Goren ajatuksista, mutta Leen 11-kohtainen ohjelmajulistus, jonka Leinivaara haastoi minut lukemaan – ja jonka silmäilin lävitse jo ennen kuin kirjoitin alkuperäisen juttuni ja luin nyt uudelleen alusta loppuun– ei mainitse Al Gorea lainkaan.
Lee sen sijaan mainitsee Darwinin kahdesti, ensin kohdassa 1 ja myöhemmin kohdassa 7. Leen teksti ei ole mitään mieltä ylentävää luettavaa. Hän vihasi uskontoja ja kulttuuria ja piti ihmisiä parasiitteinä.
Leen ajatuksissa ei ole mitään, mikä millään tavoin muuttaisi eilistä kirjoitustani. Vaikka Lee kaikesta päätellen oli henkisesti tasapainoton, hän joka tapauksessa ymmärsi, mitä darvinismi tarkoittaa.
Evolutionisti Daniel Dennett kirjoitti kirjan, jolle hän antoi nimen Darwin’s Dangerous Idea. Näyttäisi siltä, että Lee otti tämän vaarallisen idean ainakin jossain määrin todesta. Voinemme toki kysyä, onko Leen vaatimuksissa mitään logiikkaa tai darvinismiin perustuvassa ajattelussa johdonmukaisuutta.
Darvinismin mukaan kaikki on sattuman tulosta. Ihmisen elämällä ei ole mitään todellista tarkoitusta. ”Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!” kuvaa varsin hyvin tällaista ajattelua.
Tähän vaaralliseen ideaan on tehokas vastalääke, jonka nimi on evankeliumi.
Evankeliumi pitää kaikkia ihmisiä arvokkaina: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Tekstit
