Apinan mielen vakuuttelut

Keskustelu koulun uskonnonopetuksesta sai Aamulehdessä jo piirteitä apinatarinoista.




Joel Kontinen



”Miksi kukaan luottaisi apinan mielen vakuutteluihin, jos sellaisessa mielessä ylipäätään on mitään vakuutteluja?” Näin Charles Darwin pohti kirjeessään William Grahamille vuonna 1881.

Evoluution isähahmokin epäili välillä teoriansa loogisuutta. Jos ihminen on polveutunut alemmista elämänmuodoista, miten ihmeessä hän voi luottaa siihen, että hän edes pystyy ajattelemaan loogisesti?

Jos taas uskomme, että universumi on Jumalan loogisen luomistyön tulos, meillä ei ole tällaisia ongelmia. Sama pätee myös moraaliin.

Veli-Pekka Tynkkynen eksyi Aamulehden uskonnonopetuskeskustelussa pohdiskelemaan moraalin alkuperää. Hänen mukaansa käsityksemme oikeasta ja väärästä on perua alemmista elämänmuodoista.

Ateistiksi tunnustautuva Tynkkynen sanoutuu irti ideologiansa seurauksista (kommunismista):

”Uusateismi perustuu luonnontieteiden edistysaskeleiden kautta avartuneeseen maailmankuvaan sekä kriittiseen asennoitumiseen tietoon, jotka ovat murentaneet uskontojen monopolia.”

Uusateisteista Richard Dawkins esimerkiksi käytti hiljattain evoluution todisteena Ernst Haeckelin piirtämiä sikiökuvia, jotka on tiedetty väärennöksiksi jo yli 130 vuotta.

Lienee hiukan ennenaikaista puhua edistysaskeleista kovin suureen ääneen.

Professori Phillip Johnson totesikin, että darvinismi perustuu 1800-luvun tieteeseen. Luonnontieteet ovat Darwinin päivistä edistyneet varsin paljon. Enää ei elävää solua pidetä epämääräisenä möykkynä, joka voisi syntyä itsekseen lämpimässä lammikossa.

Solun sisältämä nanoteknologia viittaa hyvin vahvasti erittäin älykkääseen suunnitteluun.

Uusateismissa ei juurikaan ole näkynyt itsekritiikkiä. Esimerkiksi darvinistisen evoluution kritiikki lakaistaan liki poikkeuksetta maton alle.





Lähteet:

Darwin, Charles. Kirje William Grahamille 3.7. 1881. Teoksessa Francis Darwin (toim.). 1887. The Life and Letters of Charles Darwin Including an Autobiographical Chapter. Osa 1, 315-316. Lontoo: John Murray.
http://darwin-online.org.uk/content/frameset?itemID=F1452.1&viewtype=text&pageseq=1

Tynkkynen, Veli-Pekka. 2009. Mikä oikein on moraalin lähde? Aamulehti 16.10., B20.

Uskonnon lehtori: ”Moosesta ei ollut”

Jusepe de Ribero: Mooses (1638). Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


Keskustelu koulun uskonnonopetuksesta jatkuu ja rönsyilee Tampereen seudulla. Hiljattain lehtori Jarno Parviainen perusteli tarvetta säilyttää uskonnon opetuksen ”tiukka tieteellinen pohja.”

”Kyllä minä opetan raamattutiedon tunnilla, että Raamattu on ihmisten kirjoittama, Moosesta ei ollut ja luomiskertomus on oikeasti myytti. joka on samalla viivalla muiden näkemysten kanssa.”

Jos Parviainen tarkoittaa ”muilla näkemyksillä” muiden kulttuurien luomiskertomuksia, niin hän ei ole kovinkaan hyvin perehtynyt Genesiksen ja muiden Lähi-idän uskonnollisten kertomusten eroihin.

Esimerkiksi Genesiksen lajiensa mukaan on edelleenkin hyvin tieteellinen ajatus, kunhan muistamme, että Raamatun laji (hepr. baramin) on huomattavasti laajempi käsite kuin nykybiologian käsite laji.

Koiraeläimet ovat lajiutuneet esimerkiksi susiksi, dingoiksi and ketuiksi, mutta yhdestäkään koirasta ei ole tullut kissaa.

Lienee suomen kielen köyhyyttä, että molemmistä termeistä käytetään samaa sanaa. Englannissa sen sijaan tehdään ero käsitteiden kind (Genesiksen laji) ja species (nykybiologian laji) välillä.

Genesiksen mytologisointi johtaa vain sen korvaamiseen aikamme vallitsevalla myytillä – darvinistisella evoluutiolla, joka suorastaan pursuaa mytologista ainesta.

Aikoinaan esimerkiksi Sigmund Freud yritti mytologisoida niin Mooseksen kuin luomisenkin. Jälkipolvet eivät jostain syystä kuitenkaan arvosta psykoterapian isän teologisia oivalluksia.

Parviainen sanoo kannustavansa oppilaita kriittiseen ajatteluun.

Pyrkimys on kiitettävä, mutta jos hän tarkoittaa sillä Raamatun uudelleentulkintaa muiden uskontojen tekstien tai evoluution myyttien perusteella, niin kriittisen ajattelun rippeetkin häviävät syksyn koleisiin tuuliin.

Eniten kriittistä ajattelua kaipaisi evoluutio-opetus, jossa Idan kaltaiset fiaskot ovat yllättävän yleisiä.



Lähde:

Lehtinen, Juha. 2009. Raportti – uskonnonopetus. Aamulehti. Su – Asiat, 11.10., 14.

Professori ennustaa länsimaisen kulttuurimme tuhon

Oswald Spengler ennusti länsimaisen kulttuurin perikadon yli kahdeksan vuosikymmentä sitten teoksessaan Der Untergang des Abendlandes. Kuva Wikipediasta. Nyt suomalaisprofessori ennustaa samaa.



Joel Kontinen

"Tulevaisuuden yllä on varjo, pimeys on pahanenteistä." Näin professori Timo Vihavainen kirjoittaa tuoreessa esseekokoelmassaan Länsimaiden tuho.

Vihavainen, joka työskentelee Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina, tarkastelee esseissään kulttuurin rappiota. Hänen mukaansa yhteiskunnan arvot ovat viime aikoina muuttuneet niin perusteellisesti, että kukaan ei enää kiinnitä siihen huomiota.

Professori Vihavaisen mukaan länsimaisen kulttuurin rappio, uskonnon eroosio ja itsetuhoiset arvot murentavat sivilisaatiomme ytimen. Hänen mukaansa kuluttaminen, internet ja kaupallinen populaarikulttuuri ovat korvanneet jumalanpalveluksen.

Tuloksena on kiksejä tavoitteleva, konsumerismin riivaama hedonisti.

Pehmeään elämään tottuneille suomalaisille islam jyrkkine arvoineen on todellinen uhka, varsinkin kun harva enää uskaltaa puolustaa perinteisiä arvoja.

Vihavainen ei ole ensimmäinen sekulaarinen tuomiopäivän profeetta. Oswald Spengler ennusti länsimaiden perikadon jo 1910-luvulla. Yleensä kulttuurit ovat hajonneet sisäiseen rappioon. Harva kulttuuri on kyennyt viettämään 250-vuotisjuhliaan. Ateistiset järjestelmät ovat kaatuneet huomattavasti ripeämmin kuin yhteiskunnat, jotka ovat omaksuneet kristilliset arvot.

Näyttänee siltä, että vieroksuessaan kristillisiä arvoja vapaa-ajattelijat jäljittelevät 1970-luvun taistolaisten strategiaa ja näin jouduttavat länsimaisen kulttuurin tuhoa.

Suvivirsi ja koulun uskonnonopetus nimittäin vahvistavat kotoperäisiä arvoja.



Lähteet:

Järventie, Riitta. 2009. Kansakunta kuilun partaalla. Aamulehti 12.10., A2.

Lyytinen, Jaakko. 2009. Professori Timo Vihavainen: Suomalainen älymystö vaikenee maahanmuuton ongelmista. Helsingin Sanomat (4.10.)
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori+Timo+Vihavainen+Suomalainen+%C3%A4lymyst%C3%B6+vaikenee+maahanmuuton+ongelmista/1135249793782

Kristinuskon ohjeet vanhentuneita?

Ranskan vallankumous ei taannut vapautta kaikille. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Kun Apollo 8:n miehistö luki 1. Mooseksen kirjan alkujakeet ääneen vuonna 1968, moni skeptikko taisi närkästyä. Samanlaiseen paheksuntaan törmää toisinaan myös koto-Suomessa, vaikka Genesiksen sanoma ”alussa Jumala loi taivaan ja maan” ei kaikuisikaan kuun takaa vaan vaikkapa uskonnon oppikirjan sivuilta.

Keskustelu uskonnonopetuksesta on päässyt vauhtiin Aamulehden mielipidesivuilla. Viimeksi maantieteeseen perehtynyt tutkija Veli-Pekka Tynkkynen paheksui Päivi Räsäsen kirjoitusta uskonnonopetuksen hyödyistä.

Tynkkysen mukaan Raamattu on äärimmäisen ristiriitainen, luterilaisuus on dogmaattista, kahlitsevat kristilliset normit ovat vahingollisia ja eettiset ohjeet on ”mielivaltaisesti johdettu lähes 2000 vuotta vanhasta kirjasta.” Tynkkysen kirjoitus on toisin sanoen varsin poleeminen.

Ilmeisesti tutkijatohtori Tynkkysen lähdekritiikki on päässyt hiukan rapistumaan.

Tynkkynen näkee yhteyden viime vuosien koulusurmien ja protestanttisuuden välillä, vaikka esimerkiksi Jokelan surmaaja Pekka-Eric Auvinen kertoi aggressionsa kumpuavan darvinistisesta evoluutiosta. Hän ilmoitti vihaavansa ihmiskuntaa ja vastustavansa kristillisiä arvoja.

Kristinuskon vastustajat käyttävät mielellään ilmauksia valistus ja pimeä keskiaika. Tuoreempi historiantutkimus on kuitenkin osoittanut, ettei keskiaika ollut läheskään niin pimeä kuin skeptikot toivovat sen olleen. Esimerkiksi yliopistolaitos sai tuolloin syntynsä.

Toisin kuin Tynkkynen väittää, länsimainen tasa-arvo on johdettavissa suoraan Raamatusta. Ranskan vallankumouksen jälkimainingit taas puhuvat selvää kieltä siitä, mihin Raamatun etiikasta puhdistettu vapaus johtaa.

Monille se johti giljotiiniin.

Näyttää siis siltä, että Tynkkysen ohjeet ovat jokseenkin vanhentuneita.



Lähde:

Tynkkynen, Veli-Pekka. 2009. Kristinuskon ohjeet vanhentuneita. Aamulehti 21.7. B16.

Kristinusko on vaarallinen uskonto?

Länsimaiden vapaus kumpuaa Jeesuksen Kristuksen perustamasta uskonnosta. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen


Kristinusko on vaarallinen uskonto, ainakin ateistien ja vapaa-ajattelijoiden mielestä. Hiljattain amerikkalainen jumalankieltäjä Austin Cline esimerkiksi valitteli, että Gideonit horjuttavat ateistien mielenrauhaa jättämällä kristillistä kirjallisuutta hotelleihin.

Suomalaiset ovat jo pitkään pohtineet, onko soveliasta laulaa suvivirttä koulun kevätjuhlassa tai talvella joululauluja, joissa mainitaan enkeli ja evankeliumi, kun paikalla voi olla lapsukaisia, jotka ovat varttuneet minareetin varjossa.

Uusin ehdotus on uskonnon opetuksen korvaaminen uskontotiedolla. Kuten kansanedustaja Päivi Räsänen totesi, ehdotus tulee varsin yllättävästä ilmansuunnasta – kokoomuksen opetusministeri Henna Virkkuselta.

Muslimit eivät häpeä polvistua Mekkaan päin. Ateistit ovat halukkaita kustantamaan kymmeniätuhansia euroja maksavia mainoksia kaupunkibussien kylkeen. Miksi siis kristittyjen pitäisi pyydellä anteeksi sitä, että he haluavat siirtää arvonsa nouseville sukupolville?

Länsimaisen yhteiskunnan arvot perustuvat juutalais-kristilliseen perintöömme. Vaikka vapaus, veljeys ja tasa-arvo tulivat iskulauseina tunnetuksi Ranskan vallankumouksesta, ajatukset kumpuavat suoraan Raamatusta, jonka mukaan ihmiset ovat luomisen perusteella yhtä arvokkaita.

Myös tiede ja teknologia kehittyivät lännessä, jossa ihmiset käsittivät, että luonnossa nähtävä johdonmukaisuus on peräisin luomisesta eikä sattumasta.

Kristinuskon vaarallisuus on varsin subjektiivinen näkemys. Sen torjuminen olisi paljon kohtalokkaampaa. Jos korvaisimme tunnustuksellisen uskonnonopetuksen uskontotiedolla, hylkäisimme samalla oman perintömme. Kuten Päivi Räsänen kirjoitti Aamulehdessä: ”Kristillinen usko ja siitä nouseva kulttuuriperintö ovat suomalaisen yhteiskunnan aarre, jota ei pidä ryhtyä hävittämään kouluopetuksesta.”

Lähde:

Räsänen, Päivi. 2009. Koululaisella on oikeus oppia omaa uskontoa. Aamulehti 17.7., B16.