Jusepe de Ribero: Mooses (1638). Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Keskustelu koulun uskonnonopetuksesta jatkuu ja rönsyilee Tampereen seudulla. Hiljattain lehtori Jarno Parviainen perusteli tarvetta säilyttää uskonnon opetuksen ”tiukka tieteellinen pohja.”
”Kyllä minä opetan raamattutiedon tunnilla, että Raamattu on ihmisten kirjoittama, Moosesta ei ollut ja luomiskertomus on oikeasti myytti. joka on samalla viivalla muiden näkemysten kanssa.”
Jos Parviainen tarkoittaa ”muilla näkemyksillä” muiden kulttuurien luomiskertomuksia, niin hän ei ole kovinkaan hyvin perehtynyt Genesiksen ja muiden Lähi-idän uskonnollisten kertomusten eroihin.
Esimerkiksi Genesiksen lajiensa mukaan on edelleenkin hyvin tieteellinen ajatus, kunhan muistamme, että Raamatun laji (hepr. baramin) on huomattavasti laajempi käsite kuin nykybiologian käsite laji.
Koiraeläimet ovat lajiutuneet esimerkiksi susiksi, dingoiksi and ketuiksi, mutta yhdestäkään koirasta ei ole tullut kissaa.
Lienee suomen kielen köyhyyttä, että molemmistä termeistä käytetään samaa sanaa. Englannissa sen sijaan tehdään ero käsitteiden kind (Genesiksen laji) ja species (nykybiologian laji) välillä.
Genesiksen mytologisointi johtaa vain sen korvaamiseen aikamme vallitsevalla myytillä – darvinistisella evoluutiolla, joka suorastaan pursuaa mytologista ainesta.
Aikoinaan esimerkiksi Sigmund Freud yritti mytologisoida niin Mooseksen kuin luomisenkin. Jälkipolvet eivät jostain syystä kuitenkaan arvosta psykoterapian isän teologisia oivalluksia.
Parviainen sanoo kannustavansa oppilaita kriittiseen ajatteluun.
Pyrkimys on kiitettävä, mutta jos hän tarkoittaa sillä Raamatun uudelleentulkintaa muiden uskontojen tekstien tai evoluution myyttien perusteella, niin kriittisen ajattelun rippeetkin häviävät syksyn koleisiin tuuliin.
Eniten kriittistä ajattelua kaipaisi evoluutio-opetus, jossa Idan kaltaiset fiaskot ovat yllättävän yleisiä.
Lähde:
Lehtinen, Juha. 2009. Raportti – uskonnonopetus. Aamulehti. Su – Asiat, 11.10., 14.
Tekstit
