Vuoden 1925 apinaoikeudenkäynnin parodiaa esitellään Lontoon Old Vicissä. Kuva Answers in Genesiksen luomismuseosta.
Joel Kontinen
Inherit the Wind on Jerome Lawrencen ja Robert E. Leen vuonna 1955 kirjoittama oikeusdraama, joka vääristelee oleellisesti vuoden 1925 Daytonin apinaoikeudenkäynnin kulkua.
Tuolloin John Scopes-nimistä sijaisopettajaa syytettiin Tennesseen osavaltion lakien rikkomisesta. Oikeudenkäynnin tarkoitus oli selvittää, oliko hän sanonut ihmisen polveutuvan apinoista.
Parhaillaan Lontoon Old Vicissä esitettävä näyttämöversio perustuu tähän vuoden 1955 produktioon.
Selostaessaan näytelmää New Scientistin toimittaja Celeste Biever jättää kertomatta oleellisen eli sen, että Inherit the Wind on pyrkimys kirjoittaa historia uudelleen. Vaikka John Scopesia, joka draamassa on nimetty Bertram Catesiksi, syytettiin evoluution opettamisesta, hän itse myöntää, että koko juttu oli huijausta eikä hän edes päässyt biologian tunneillaan sinne asti.
Oikeudenkäynti oli American Civil Liberties Union (ACLU) –järjestön juoni, jolla oli tarkoitus haastaa Tennesseen osavaltion lakeja ja tehdä evoluutiota tunnetuksi.
Biever käyttää näytelmää verukkeena käydä älykkään suunnittelun ja varsinkin Michael Behen kimppuun sen sijaan, että pohtisi sen tarkoitushakuisuutta.
Scopesin puolustusasianajaja Clarence Darrow, josta elokuvassa ja näytelmäversiossa käytetään nimeä Henry Drummond, oli kaikkea muuta kuin objektiivinen totuuden puolustaja. Hän solvasi tuomaria oikeudenkäynnin aikana ja neuvoi sekä Scopesia että tämän oppilaita valehtelemaan, että Scopes oli opettanut evoluutiota.
Syyttäjä William Jennings Bryan, josta filmissä ja näytelmäversiossa käytetään nimeä Matthew Harrison Brady, ei suinkaan ollut yksinkertainen fundamentalisti, jollaisena Inherit the Wind hänet kuvaa. Bryan oli aikansa pidetyimpiä puhujia ja politiikkoja. Hän toimi Woodrow Wilsonin presidenttikaudella ulkoministerinä ja oli itse ollut kolmasti demokraattien presidenttiehdokas.
Oleellista on myös se, että toimittaja Biever vaikenee täysin niistä todisteista, joilla evolutionistit yrittivät tuohon aikaan (vuonna 1925) saada ihmiset vakuuttumaan apinallisesta alkuperästään. Fossiililöydöistä tunnetuimmat ovat Nebraskan ihminen eli Hesperopithecus haroldcookii, jonka olemassaolo perustui yhteen hampaaseen, ja Piltdownin ihminen eli Eoanthropus dawson, joka puolestaan on tieteen historian suurimpia huijauksia.
Sijaisopettaja John Scopes käytti biologian tunneilla Hunterin Civil Biology –kirjaa, joka esimerkiksi kertoo, että ihmisrotuja on viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.
Evoluution "totuudet" ovat muuttuneet jonkin verran Daytonin päivistä.
Lähteet:
Biever, Celeste. 2009. 'Monkey trial' drama is more than a defence of evolution. New Scientist (19.10.) http://www.newscientist.com/article/dn17998-monkey-trial-drama-is-more-than-a-defence-of-evolution.html?full=true
Excerpts from Hunter's Civic Biology (1914). http://www.law.umkc.edu/faculty/projects/ftrials/scopes/hunt196.htm
Menton, David. 2003. Inherently Wind: A Hollywood History of the Scopes Trial. Answers in Genesis DVD.
Tekstit
