Joel Kontinen
BBC lämmitti uudestaan darwininpäivän (12.2.) alla jo viime vuonna kirjoitettua pitkää juttua, jossa pyrittiin todistelemaan, että luonnossa näkyvä suunnittelu on harhaa ja että darvinistiset prosessit kykenevät selittämään kaiken.
Chris Baraniuk otti esille koko joukon perin tuttuja argumentteja, joista yksikään ei ole kovin vakuuttava. Hän marssittaa Darwinin tueksi esimerkiksi kanan jalostamisen, koirarodut, darwininsirkat, sirppisoluanemian, Richard Lenskin Escherichia coli -bakteerikokeet ja Microraptor guin.
Näiden esimerkkien yhteinen nimittäjä on se, että ne ovat joko täysin harhaanjohtavia tai kertovat täysin triviaalisista muutoksista, jotka tuskin auttavat evoluutiota.
Evoluutio tarvitsisi lisää geneettistä informaatiota voidakseen jatkaa kulkuaan, mutta Baraniukin esimerkit lähinnä vähentävät informaatiota ja ajavat kehityksen näin umpikujaan.
Hän käyttää paljon palstatilaa selittääkseen, miksi kirahvin pitkä kaula osoittaa evoluution todellisuuden. Kirahvi on Darwinin päivistä alkaen ollut evoluution ikoni, vaikka se pikemminkin kertoo nerokkaasta suunnittelusta.
Darvinistisen tarinan mukaan luonnonvalinta suosii pitkäkaulaisia kirahveja, jotka saavat enemmän jälkeläisiä. Lyhytkaulaiset eivät kehitysopin mukaan menesty yhtä hyvin savannilla, jossa on korkeita puita.
Monet gasellit pärjäävät mainiosti savannilla. Evolutionistien pitäisi joskus käydä katsomassa, miten kirahvi ruokailee. Savannilla puut ovat enimmäkseen varsin lyhyitä akasioja (Acacia). Monesti kirahvin pää ulottuu korkealle puiden latvojen yläpuolelle.
Yleensä kirahvit jättävät korkeammat puut, esimerkiksi apinanleipäpuun (Adansonia digitata) ja makkarapuun (Kigelia africana), rauhaan. Pitkästä kaulasta on niille jopa haittaa. Ne joutuvat pikemminkin taivuttamaan päätään alaspäin voidakseen mutustella akasian herkullisen piikkisiä oksia.
Mutta ehkä tämä ei BBC:n tiedetoimittajaa kiinnosta.
Lähde:
Baraniuk, Chris. 2015. How do we know that evolution is really happening? (30.7.).
Tekstit
