Titanin oudot tasangot voidaan selittää epätavallisella säällä

 

Titanista otettu kuva Cassini-avaruusaluksella ohilennolla, Kuva: NASA/JPL/St SI/Val NASA/JPL/SSI/Val Klavans.

Joel Kontinen

Mistä Titanin valkoisuus johtuu?  Se ei ole lunta.  Tutkimus väittää, että se johtuu tämän ison kuun ilmakehästä. Titan ei ole niin vanha kuin mitä evoluutioon uskovat tiedemiehet luulevat.

Titaanin tasangot voivat olla jopa metrin paksuisen, orgaanisen "lumen" peitossa. Noin 65 prosenttia Saturnuksen valtavan kuun pinnasta koostuu omituisen tasaisista tasangoista, ja ne näyttävät olevan peittyneet huokoiseen, kuivaan kerrokseen taivaalta pudonneita hiukkasia.

Titanin pintaa on vaikea tutkia kaukaa, koska sitä peittää paksu, utuinen ilmakehä. Cassini-luotain, joka kiersi Saturnusta vuosina 2004–2017, onnistui tarkastelemaan sitä lähemmin tutkan avulla. Nyt Alexander Hayes Cornellin yliopistosta New Yorkin osavaltiossa ja hänen kollegansa ovat analysoineet tutkatietoja yksityiskohtaisemmin kuin koskaan ennen.

Lähde:

Leah Crane 2026 Titan’s strange plains may be explained by unusual weather | New Scientist 21.4.

Tutkijat löysivät kolme uutta etanakalalajia Kalifornian rannikolta

 

Kuva: 2019 MBARI

Joel Kontinen

Kalat voivat olla upeita. Jotkut eivät vaikuta tavallisilta kaloilta, mutta ne ovat kaloja alusta asti, ja jotkut niistä elävät valtavissa syvyyksissä.

Monterey Bayn akvaariotutkimuslaitoksen tutkijat käyttivät kauko-ohjattavia ajoneuvoja löytääkseen kolme uutta etanakalalajia Kalifornian rannikolta 30 500 metrin syvyydestä.

"Etanakalojen erottaminen toisistaan ​​on arvoitus", Gerringer sanoi. "Tutkimme tarkasti useita ominaisuuksia, kuten nikamien ja evien säteiden lukumäärää, aistihuokosten sijaintia sekä erikoistuneen vatsan imukupin muotoa ja kokoa, jota jotkut lajit käyttävät kiinnittyäkseen kiviin."

Tiimi keräsi mittauksia ja tarkasteli eri ominaisuuksia sekä geneettistä tietoa verratakseen uusia yksilöitä kaikkiin muihin tunnettuihin etanakaloihin ja löytääkseen samankaltaisuuksia. "Jokaisen uuden todisteen myötä kävi selväksi, että nämä kolme kalaa olivat lajeja, joita tiede ei aiemmin tuntenut", hän sanoi.

Tutkimuksen 27. elokuuta Ichthyology and Herpetology -lehdessä julkaistut löydökset osoittavat paitsi sen, että etanat menestyvät näissä murskaavissa syvyyksissä, myös sen, että ympäristön laajempi ja rikkaampi biodiversiteetti on vielä paljastamatta.

"Se, että kaksi uutta etanalajia kerättiin samasta paikasta, samalla sukelluksella, yhdellä maailman parhaiten tutkituista osista merta, korostaa, kuinka paljon meillä on vielä opittavaa planeetastamme", hän sanoi. "Syvien valtamerien löytäminen on itsessään tämän tutkimuksen suurin haaste ja vaatii yhteistyötä insinöörien, tiedemiesten ja laivojen miehistöjen välillä", Gerringer sanoi. "Uuden syvänmeren lajin löytämiseen tarvitaan monia ihmisiä, jotka kaikki yhdistävät asiantuntemuksensa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Lähde:

Kenna Hughes-Castleberry 2025 Never-before-seen adorable pink bumpy snailfish with funny little beard filmed in deep canyon off California coast | Live Science 12.9.

Neandertalin pikkulapset olivat valtavia verrattuna nykyihmiseen

 

Kuva; P.Plailly/E.Daynes/Science Photo Library

Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit ovat sitä mieltä, että neandertalilaiset lapset olivat nykyihmisten lapsia paljon isommat, Mutta tämä ei kiistä sitä, että neandertailaiset olivat Aadamin ja Eevan jälkeläisiä niin kuin mekin, vaikka evolutionistit puhuvat siitä, että he olivat muinaisia ​​ihmisten kaltaisia ​​olentoja.

"Emme voi sanoa, kuinka kehittyneitä neandertalilaisten vauvat olivat", sanoo Ella Been Ono Academic Collegessa Israelissa. "Emme tiedä, alkoivatko he kävellä eri aikaan kuin nykyihmisvauvat." Mutta hän sanoo, että he olivat suuria ja "ei välttämättä pullea".

Been ja hänen kollegansa suorittivat yksityiskohtaisen anatomisen analyysin lähes täydellisestä neandertalilaisen vauvan luurangosta. Vauva eli nykyisen Israelin alueella joskus 51 000–56 000 vuotta sitten.

Amud 7 -niminen vauva löydettiin luolasta neljän kilometrin päässä Galileanjärven länsirannalta Israelissa vuonna 1992. Hänen sukupuoltaan ei voida määrittää. Amud 7 on yksi vain kourallisesta nuorista neandertalinihmisistä, jotka on koskaan kirjattu.

Beenin mukaan vauvan hampaiden puhkeamisvaiheen ja hampaiden sisäisen rakenteen mikroskooppisten skannausten perusteella Amud 7 oli luultavasti noin 6 kuukauden ikäinen kuollessaan.

Mutta luiden pituuden ja aivojen kehityksen suhteen Amud 7 on verrattavissa enemmän 12–14 kuukauden ikäiseen nykyihmiseen. Toisin sanoen vauvalla näyttää olevan nuori hampaiden kehitys ja paljon vanhempi luusto. Beenin mukaan tutkijat havaitsivat saman trendin vertaillessaan Amud 7:n löydöksiä kahden muun neandertalilaislapsen, syyrialaisen 2-vuotiaan Dederiyeh 1:n ja ranskalaisen Roc de Marsalista löydetyn 3-vuotiaan, löydöksiin.

"Saman kaavan näkeminen kolmella eri neandertalilaislapsella osoittaa, ettei tämä ole sattumaa", Been sanoo.

Amud 7:n ja muiden neandertalilaispoikien kehitysmerkkien sovittaminen H. sapiens -lajin odotettuun kasvuaikajanaan on ongelmallista, hän sanoo.

Sen sijaan on todennäköistä, että neandertalilaislapsilla ja H. sapiens -vauvoilla oli merkittävästi erilaiset kasvuvauhdit, mikä viittaa nuorten neandertalilaisten suurempaan energiantarpeeseen, hän sanoo. Noin 7 vuoden ikään mennessä kasvuerot näyttävät kuitenkin häviävän ja molempien lajien lapset seuraavat samanlaista kehityskaarta, Been sanoo.

Jos hänen pitäisi valita Amud 7:n todennäköisin ikä, Been sanoo, että se olisi hampaiden, ei luurangon, ehdottama ikä. "Luulen, että Amud 7 on lähempänä kuutta kuukautta", hän sanoo. "Muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana, syntymästä varhaislapsuuteen, neandertalinihmiset kasvoivat nopeammin kuin nykyihmiset."

Beenin mukaan tämä oli luultavasti sopeutumista heidän ankariin ympäristöihinsä, koska pienemmät kehot menettävät lämpöä nopeammin kuin suuremmat.

Lähde:

James Woodford 2026 Neanderthal infants were enormous compared with modern humans | New Scientist 15.4.

Miten maailmankaikkeus syntyi

 

Kuva: Local Library

Joel Kontinen

Uusi teoria esittää, että maailmankaikkeus on saattanut syntyä aiemman kosmisen romahduksen "palautumisesta" eikä pelkästään alkuräjähdyksestä.

Tämä "mustan aukon maailmankaikkeuden" teoria viittaa siihen, että aiempi maailmankaikkeus tiivistyi äärettömän pieneksi singulariteetiksi, jättäen jälkeensä mahdollisesti "kosmisia fossiileja", kuten mustia aukkoja, jotka säilyivät nykyisessä maailmankaikkeudessamme.

Portsmouthin yliopiston ja avaruustieteiden laitoksen tutkijoiden teoria julkaistiin Physical Review D -lehdessä.

Teoria voisi auttaa selittämään pitkäaikaisia ​​kosmologisia mysteerejä, kuten pimeän aineen luonnetta, alkuräjähdyksen laukaisevaa tekijää ja galaksien muodostumiseen johtaneita prosesseja.

Äärettömän singulariteetin sijaan teoria ehdottaa, että maailmankaikkeus romahti erittäin suureksi, mutta äärelliseksi tiheydeksi ennen laajenemista. Testejä on ehdotettu jäännösgravitaatioaaltojen tai kosmisen taustasäteilyn kuvioiden tunnistamiseksi.

Tutkijat eivät kuitenkaan teoriassaan ole vastanneet kysymykseen, mistä syntyi se ensimmäinen maailmankaikkeus, joka sitten tiivistyi. Maailmankaikkeus alkoi kuitenkin nopeasti, aivan kuten Ensimmäisen Mooseksen kirja kertoo.

Lähde: 

Harry Cockburn 2026 Scientists unearth new theory about how the universe began – and it’s not just the Big Bang | The Independent 16.4.

Apinat kävelevät virtuaalimaailmassa käyttämällä vain ajatuksiaan

 

Kuva: Peter Janssen et al. 2026

Joel Kontinen

Apinat voivat kävellä virtuaalimaailmassa aivo-tietokone-rajapinnan avulla.

Tiedemiehet ovat laittaneet reesusapinoille kojeita, joilla ne voivat vain ajatusten voimalla ottaa askeleita eteenpäin.   

Aivo-tietokone-rajapinnalla (BCI) varustetut apinat navigoivat onnistuneesti erilaisissa virtuaalimaailmoissa käyttämällä vain ajatuksiaan. Tutkijat toivovat, että kokeet tasoittavat tietä halvaantuneille ihmisille virtuaalimaailmojen tutkimiseen tai sähköpyörätuolien intuitiivisempaan hallintaan.

Peter Janssen KU Leuvenin yliopistosta Belgiasta istutti BCI:t kolmeen reesusmakakiapinaan (Macaca mulatta). Kukin eläin sai kolme implanttia, joista jokainen koostui 96 elektrodista ja jotka sijaitsivat primaarisessa motorisessa, dorsaalisessa ja ventralisessa premotorisessa aivokuoressa. Ensimmäistä aluetta käytetään yleisesti BCI-tutkimuksessa, ja se liittyy fyysiseen liikkeeseen, mutta kahden jälkimmäisen uskotaan osallistuvan liikkeen suunnitteluun korkeammalla, abstraktimmalla tavalla. Implanttien sähköiset signaalit tulkittiin sitten tekoälymallilla ja niitä käytettiin VR-avatarien ohjaamiseen apinoiden katsellessa 3D-näyttöä.

Lähde:

Matthew Sparkes 2026 Monkeys walk around a virtual world using only their thoughts | New Scientist 15.4.

Ilmastonmuutokseen ei ole tulossa keskeistä ratkaisua – ja se on hyvä

 

Draxin voimalaitos Pohjois-Englannissa. Kuva: Ian Lamond/Alamy

Joel Kontinen

Hiilidioksidin poistaminen ilmakehästä ottamalla talteen biomassan poltosta peräisin oleva hiili on tarkoitus pelastaa planeetta, mutta näyttää siltä, ​​että lippulaivahanketta ei koskaan toteuteta.

Olet luultavasti nähnyt ne hienot kaaviot, jotka näyttävät hiilidioksiditasojen ja lämpötilojen laskun vuosisadan loppua kohti. Miten tämä ihme on tarkoitus saavuttaa? Ajatuksena on, että korjaamme kasveja, poltamme ne energiaksi ja sitten otamme talteen ja varastoimme hiilidioksidin. Voilà, ongelma ratkaistu!

Paitsi että bioenergia hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla eli BECCS:llä, kuten tätä ideaa kutsutaan, on osoittautumassa täydelliseksi katastrofiksi. Sitä ei ole otettu käyttöön vaaditussa mittakaavassa, osittain siksi, että se on naurettavan kallista, olisi katastrofaalista luonnon monimuotoisuudelle, jos se tehtäisiin tässä mittakaavassa, ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, se ei edes toimi. Se itse asiassa lisää hiilidioksidipäästöjä sen sijaan, että se vähentäisi niitä sillä aikataululla, jolla on merkitystä.

Britteinsaarilla on nyt talvi, Skotlantiin on luvassa 10 senttiä lunta ja jotkin Pohjois-Englannin kaupungeista ovat lumen vallassa. Tämän voi jo sanoa olevan ilmaston lämpenemistä.

Lähde: 

Michael Le Page 2026 A key solution to climate change isn't happening – and that's good | New Scientist 13.4.

Ensimmäistä kertaa tiedemiehet ovat huomanneet komeetan vaihtavan pyörimissuuntaansa

 

Taiteilijan vaikutelma 41P -komeetasta, kun se lähestyi aurinkoa ja ampui materiaalia avaruuteen kuva: NASA, ESA, CSA, Ralf Crawford (STScI).

 Joel Kontinen

Komeetat voivat tehdä omituisia temppuja. Yksi niistä on tehnyt omituiset tempun: se on muuttanut suuntaa, jossa se pyörii. Ensimmäistä kertaa tähtitieteilijät ovat nähneet todisteita tällaisesta käytöksestä. Tällaiset muutokset voivat auttaa tutustumaan komeettojen sisäosaan, mikä evolutionistien mukaan saattaa paljastaa tietoa aurinkokunnan varhaisvaiheista.

Komeetta 41P/Tuttle-Giacobini-Kresák eli yksinkertaisesti 41P on halkaisijaltaan noin kilometrin ja sen kiertäminen Auringon ympäri kestää noin 5,4 vuotta. Se voidaan nähdä vain silloin, kun se vierailee aurinkokunnan sisäosassa ja sen lentorata sattuu viemään sen suhteellisen lähelle Maata. Se nähtiin viimeksi vuonna 2017.

Lähde:

Leah Crane 2026 We’ve caught a comet switching its spin direction for the first time | New Scientist 13.4.

Artemis II -astronautit ovat lentäneet kuun ympäri

 

Kuun lähipuoli näkyy oikealla, ja se voidaan tunnistaa pinnan peittävistä tummista täplistä. Vasemmalla alkaa se kaukainen puoli, jota emme näe maapallolta. Kuva: NASA

Joel Kontinen

Artemis 2 on lentänyt kauemmaksi maasta kuin mikään muu avaruusalus.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vuoden 1972 jälkeen ihmiset kiersivät kuun. Neljä USAn astronauttia oli mukana, kun he ylittivät 400 171 kilometriä maasta, mikä oli enemmän kuin Apollo 13 saavutus.

Ohilennon aikana astronautit vuorottelivat tarkkaillen ja valokuvaten kuuta Orionin ikkunoista sekä matkustamon välillä, jossa he pysyivät yhteydessä Houstonissa, Texasissa sijaitsevaan lennonjohtoon. Miehistön jäseniä ovat NASAn astronautit Reid Wiseman, Christina Koch ja Victor Glover sekä Kanadan avaruusjärjestön astronautti Jeremy Hansen.

Kuuta kiertäessään miehistö pääsi tarkastelemaan alueita, joita ihmissilmä ei ole koskaan aiemmin nähnyt suoraan. He viettivät suuren osan ajastaan ​​tarkkaillen Terminaattoria, päivän ja yön rajaa, jossa näkyvät varjot korostavat maastoa jyrkästi. "Terminaattorissa on niin paljon taikaa – valon saarekkeet, laaksot, jotka näyttävät mustilta aukoilta, [joihin] astuessasi putoaisit suoraan kuun keskelle, se on visuaalisesti niin kiehtovaa", Glover sanoi.

Katsoessaan topografiaa läheltä astronautit kertoivat myös, että heihin teki vaikutuksen kuvitellessaan, millaista olisi kävellä kuun pinnalla. ”Totuus on, että kuu on todellakin oma kappaleensa maailmankaikkeudessa – se ei ole vain ohikulkeva kuva taivaalla, se on todellinen paikka”, Koch sanoi.

Lähde:

Leah Crane 2026 The Artemis II astronauts have flown around the moon | New Scientist 7.4.

Simpanssiryhmän väkivaltainen kohtaaminen vihjaa sodan evolutionaarisiin juuriin

 

Ngogo-simpanssien kahden ryhmän välinen väkivaltainen kohtaaminen. Kuva. Aaron Sandel.

Joel Kontinen

Mistä murhat ja väkivallat lähtevät? Evoluutioon uskovat tieteilijät luulevat, että se johtuu kokonaan apinoista tai simpansseista, jotka sen kehittivät. Mutta Genesistä totena pitävät tiedemiehet ovat sitä meltä, että se johtui Aadamin ja Eevan katastrofista, kun he laiminlöivät Jumalan käskyä.

Evoluutiota totena pitävät tiedemiehet uskovat että harmoninen joukko luonnonvaraisia ​​simpansseja on jakautunut kahtia, mikä johtaa käsittämättömiin konflikteihin ja väkivallan lisääntymiseen. Tutkijoiden mukaan kuilu viittaa siihen, että ihmisten käymät sodat ovat syvälle juurtunut osa luontoamme, eivätkä ne ole vasta äskettäin kehittyneet kulttuurimme monimutkaistuessa.

Aaron Sandel Texasin yliopistosta Austinissa ja hänen kollegansa analysoivat 24 vuoden sosiaalisia verkostoja, 10 vuoden GPS-pohjaista paikannusta ja 30 vuoden demografiadataa simpansseista (Pan troglodytes) Kibalen kansallispuistossa Ugandassa.

Ngogo-simpanssit, joiden populaatio vaihteli 150:stä 200:aan, olivat yksi suurimmista tunnetuista kädellisten ryhmistä. Bonobot (Pan paniscus) ovat evoluution uskovien tiemiesten mukaan ihmisen lähimpiä sukulaisia.

Vuosien 1995 ja 2015 välillä ryhmää pidettiin yhtenäisenä, yhteistyökykyisenä yksikkönä ja osoittaen fissio-fuusiodynamiikkaa, tutkijat sanovat. Tämä tarkoittaa, että kuten kaikki simpanssipopulaatiot, ne muodostavat tilapäisiä yhteyksiä päivän aikana yksilöinä ja liikkuvat yhteisellä alueella ennen kuin palaavat yhteen illalla. Naaraat hajaantuvat enimmäkseen murrosiässä, kun taas urokset pysyvät ryhmässään koko elämänsä. Ennen vuotta 2015 Ngogon aikuiset urokset muodostivat ryhmiä naaraiden kanssa, metsästivät yhdessä ja tekivät yhteistyötä reviiripartioissa.

Sandelin mukaan on epäselvää, mikä ryhmä aloitti konfliktin, vaikkakin keskialueen simpanssit ensimmäisenä ajoivat takaa läntisiä simpansseja. "Sekä läntinen että keskialueryhmä osallistuivat aktiivisesti reviirikäyttäytymiseen uusien ryhmien noustessa esiin ja jakautuminen oli täydellinen", Sandel sanoo. "Mutta läntisestä ryhmästä tuli hyökkääjiä, ja he ovat vastuussa kaikista tappavista hyökkäyksistä."

Tutkijat arvelevat, että useat tekijät ovat saattaneet johtaa konfliktiin. Ensimmäinen on saattanut olla konflikti ruokavaroista, sitten viiden tärkeän uroksen ja yhden naaraan kuolemat vuonna 2014, mikä todennäköisesti heikensi sosiaalisia siteitä. Tätä seurasi alfauroksen muutos. Viimeinen isku rauhannäkymille oli hengitystiesairauksien puhkeaminen. Tämä sairaus johti 25 ngogo-simpanssin jäsenen kuolemaan tammikuussa 2017, mukaan lukien kaksi viimeistä urosta, jotka elivät sekä läntisessä että keskiryhmässä. Tämän tragedian jälkeen viimeisetkin toiveet sovinnosta näyttävät kadonneen.

"Tämä tutkimus osoittaa, että ryhmien jakautumisen ja sitä seuraavan sodan sosiaalinen dynamiikka voi tapahtua ilman niitä kulttuurisia merkkejä, joihin usein liitämme ihmisten sotaan – uskomusten, kielen, uskonnon tai pukeutumisen eroja", sanoo Luke Glowacki, myös Bostonin yliopistosta.

 Lähde:

James Woodford 2026 Chimpanzee group's violent rupture hints at evolutionary roots of war | New Scientist 9.4.

Megafaunan katoaminen on saattanut aiheuttaa kivityökalujen vallankumouksen

 

Kuva: Raul Martin/Msf/Science Photo Library

Joel Kontinen

Mikä sai aikaan uusien kivityökalujen käytön? Arkeologisten tutkijoiden mukaan se johtui siitä, että saalistettiin pienempiä eläimiä, koska isoja eläimiä ei enää ollut. Tämä tapahtui evoluutioon uskovien tieteilijöiden mukaan noin 200 000 vuotta sitten.

Tämä on saattanut pakottaa muinaiset ihmiset luopumaan raskaita kivityökaluista ja käyttämään kevyitä työkalusarjoja pienempien eläinten metsästykseen. Näin käy ilmi uudesta tutkimuksesta, joka tukee ajatusta, että siirtyminen pienempään saaliin on saattanut lisätä esi-isiemme älykkyyttä.

Yli miljoonan vuoden ajan useat varhaiset ihmislajit käyttivät samanlaisia ​​raskaita kivityökaluja, kuten kirveitä, lihakirveitä, kaapimia ja kivipalloja. Todisteet viittaavat siihen, että tällaisia ​​työkaluja käytettiin massiivisten kasvinsyöjäsaaliiden eli megakasvinsyöjien tappamiseen ja teurastamiseen, mukaan lukien nykyään sukupuuttoon kuolleet norsujen, virtahepojen ja sarvikuonojen sukulaiset.

Lähde: 

James Urquhart 2026 Disappearing megafauna may have prompted a stone tool revolution | New Scientist 8.4.

Majavat estävät ilmastonmuutosta

 

Kuva: Steve f, CC BY-SA 2.0.

Joel Kontinen

Uusi sveitsiläinen tutkimus kertoo, että majavien toiminta estää ilmastonmuutosta vähentämällä ilmastossa olevien kaasujen koostumista.

Uusi tutkimus toteaa, että majavien padot ja lammet voivat muuttaa puron vuotuiseksi nettohiilinieluksi, mikä vetää sisäänsä enemmän hiiltä kuin sitä vapautuu vuoden aikana.

Löydöllä on suuri merkitys Euraasian majavien (Castor fiber) uudelleenistuttamiseen ympäri Eurooppaa vuosisatojen metsästyksen ja lähes sukupuuton jälkeen. Jos vastaavat mallit pätevät muualla, eläimet voisivat auttaa lieventämään ilmastonmuutosta sitomalla kasvihuonekaasuja ilman kallista infrastruktuuria.

Communications Earth and Environment -lehdessä 18. maaliskuuta julkaistussa tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat 0,8 kilometrin pituista majavien vaikutuksen alaista puroa Pohjois-Sveitsissä.

Tutkijat mittasivat vedessä olevaa hiiltä, ​​joka pääsi ilmakehään ja varastoitui sedimentteihin, biomassaan ja kuolleeseen puuhun. He tekivät tämän keräämällä kairanäytteitä sedimentistä ja ympäröivästä metsästä sekä kasvinäytteitä puron varrella kasvavista levistä. Tutkijat laskivat myös puron virtauksen, mikä auttoi heitä määrittämään vedenpinnan, suolapitoisuuden ja sen, kuinka paljon sedimenttiä liikkui alueen läpi.

Tulokset osoittivat, että kosteikko oli nettonielu, joka sitoi 108–146 tonnia (98–133 tonnia) hiiltä vuodessa. Tämä säästetty hiilimäärä vastaa 832–1 129 barrelin kulutusta öljyä.

Tiimi arvioi, että Sveitsin majavien uudelleenasuttamiseen soveltuvilla tulvatasangoilla syntyvät kosteikot voisivat kompensoida 1,2–1,8 % Sveitsin vuosittaisista hiilidioksidipäästöistä.

Tutkijat varoivat liioittelemasta eläinten kykyjä, varsinkin kun tutkittiin vain yhtä kohdetta ja hiilen varastointi voi vaihdella ilmaston, geologian, kasvillisuuden ja majavien leviämistilan mukaan. Lukas Hallberg kuitenkin väitti, että majavat voivat tarjota edullisen avun infrastruktuurin kestävämmäksi tekemiseen.

"Luonnollisten prosessien hyödyntäminen alusta alkaen ei ole vain ekologisesti järkevää, vaan myös taloudellisesti järkevää", hän sanoi.

Lähde:

Kenna Hughes-Castleberry 2026 A secret weapon to fight carbon emissions was just discovered: Beavers | Live Science 22.3.

 

Kimalaiset yllättävät tutkijat osoittamalla rytmitajua

 

Buff-tailed kimalainen tekokukassa. Kuva: Southern Medical Universityn mehiläislaboratorio

Joel Kontinen

Kimalaiset voivat tuntea rytmejä vaikka niillä on pienet aivot. Tämä kertoo älykkäästä suunnittelusta, joka saa ne toimimaan kuten linnut, varsinkin papukaijat ja muun muassa seuraamaan erilaisia ​​tempoja kuten Morsen aakkosia.

Kimalaiset ovat oppineet tunnistamaan morsekoodin kaltaisia ​​vilkkuvien valojen ja värähtelyjen sekvenssejä, jotka osoittavat rytmitajua, jota ei ole koskaan nähty näin pieniaivoisilla eläimillä.

Kyky tunnistaa joustavia, abstrakteja rytmejä – kun esimerkiksi samaa kuviota tai melodiaa soitetaan eri tempossa eri tavoilla – on osoitettu vain muutamilla linnuilla ja nisäkkäillä, kuten papukaijoilla, laululinnuilla ja kädellisillä, kuten simpansseilla.

Andrew Barron Macquarien yliopistosta Sydneyssä, Australiassa, ja hänen kollegansa suorittivat sarjan kokeita selvittääkseen, pystyisivätkö pyrstökimalaiset (Bombus terrestris), joilla on paljon vähemmän monimutkaiset aivot, tunnistamaan myös erilaisia ​​rytmejä.

Ensimmäisessä kokeessa kimalaiset oppivat valitsemaan kahden keinotekoisen kukan välillä, jotka koostuivat välkkyvistä LED-valoista. Toinen kukka tuotti pitkiä välähdyksiä ja toinen lyhyitä pulsseja, kuten morseaakkosten viivoja ja pisteitä. Toinen kukka sisälsi palkkion – sakkaroosin – ja toinen epämiellyttävää kiniiniä.

Kun mehiläiset olivat oppineet erottamaan palkkiota ja rangaistusta tarjoavat välkkyvät kukat, niitä testattiin vain vedellä täytetyillä kukilla. Lähes kaikki mehiläiset valitsivat edelleen kukan, joka tuotti aiemmin sakkaroosia sisältävää välähdystä. Seuraavaksi tiedemiehet lisäsivät valoärsykkeiden monimutkaisuutta siten, että jokainen kukka lähetti erilaisen välähdyskuvion – joko viiva viiva piste piste tai piste viiva piste viiva. Mehiläiset pystyivät edelleen erottamaan ne toisistaan.

Mutta sitten tuli todella "merkittävä" tulos, Barron sanoo. Tekokukat korvattiin sokkelolla, ja kahden oksan risteyksessä oli värähtelevä lattia.

"Jos se oli värähtelevä piste viiva piste viiva, se tarkoitti kääntymistä oikealle sokerin saamiseksi", Barron sanoo. "Joten yksi rytmi osoitti kääntymistä vasemmalle, toinen rytmi osoitti kääntymistä oikealle, ja me koulutimme niitä sillä tavalla. Näytimme, että ne pystyivät oppimaan sen."

Lopuksi, ilman mehiläisten enempää koulutusta, tiedemiehet korvasivat värähtelevän lattian LED-valoilla, jotka vilkkuivat samassa kuviossa kuin tämä lattia. "Kaikki eivät ymmärtäneet sitä, mutta populaatio kokonaisuudessaan osoitti, että ne pystyivät siirtämään tehtävän värähtelystä valopulsseiksi", Barron sanoo.

Toisin sanoen mehiläiset pystyivät tunnistamaan kuvion riippumatta siitä, miten se esitettiin. Olivatpa kyseessä valovälähdykset tai värähtelypulssit, ne tunnistivat rytmit.

Tähän asti ajateltiin, että abstrakti rytminen tunnistus vaatii suuren aivot, Barron sanoo. Ymmärrys siitä, miten mehiläiset tekevät tämän pienillä aivoillaan, voisi mullistaa tavan, jolla miniatyyrilennokit ja muut pienet, autonomiset laitteet tulkitsevat maailmaa, hän sanoo.

"Mielestäni tämä työ osoittaa, että täytyy olla yksinkertaisempi temppu", Barron sanoo. "On merkittävää, että organismi, kuten mehiläinen, jolla on mehiläistyyppiset aivot, pystyy abstraktoimaan rytmin."

Lähde 

James Woodford 2026 Bumblebees surprise scientists by showing a sense of rhythm | New Scientist 2.4.

Tiedemiehet ovat ehkä juuri nähneet vilauksen maailmankaikkeuden ensimmäisistä tähdistä

 

Taiteilijan näkemys tähtien muodostumisesta varhaisessa maailmankaikkeudessa. Kuva: Adolf Schaller, STScI/NASA.

Joel Kontinen

James Webb -avaruusteleskoopin havaitsema Hebe-galaksi, joka oli olemassa vain 400 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, näyttää sisältävän erittäin puhtaita ja nuoria tähtiä.

Nyt tähtitieteilijät ovat kokeellisesti nähneet ensimmäiset tähdet noin 400 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen.

Tähtitieteilijät ovat saaneet tähän mennessä kiehtovimman vilauksen joistakin maailmankaikkeuden ensimmäisistä tähdistä. Nämä ovat erilaisia ​​kuin mitkään muut näkemämme tähdet ja voisivat auttaa ymmärtämään varhaisen maailmankaikkeuden tärkeitä ominaisuuksia, kuten sitä, kuinka massiivisia varhaisimmat tähdet olivat ja miten ne muovasivat myöhemmin muodostuneita tähtiä.

Evoluutioon totena pitävät tieteilijät uskovat, ensimmäiset tähdet kostuivat miltei kokonaan hydrogenista ja heliumista ilman raskaampia elementtejä. Ne olivat myös valtavia ja paahtavan kuumia, satoja kertoja massiivisempia ja kymmeniä tuhansia asteita kuumempia kuin aurinko.

Lähde:

Alex Wilkins 2026 We may have just glimpsed the universe's first stars | New Scientist 2.4.