Kuva: NASA/JPL-Caltech/Robert Hurt; Center for Astrophysics-Harvard; Smithsonian/Melissa Weiss.
James Webb -avaruusteleskoopin
tietoja analysoivat tähtitieteilijät ovat havainneet ensimmäistä kertaa
merkkejä tähtien valon aiheuttamista kemiallisista reaktioista eksoplaneetan
ilmakehässä.
James Webb -avaruusteleskooppi (JWST) on havainnut ensimmäistä kertaa kaukaisen vieraan maailman ilmakehässä tähtien valon aiheuttamia kemiallisia reaktioita, mikä herättää toiveita siitä, että kaukoputki voisi auttaa tunnistamaan elämää sisältäviä eksoplaneettoja. Monia Maan ilmakehän yhdisteistä, mukaan lukien jotkin elämälle välttämättömät, ei ollut evolutionistien mukaan olemassa, kun planeetta syntyi. Sen sijaan ne olivat auringon valon laukaisemien kemiallisten reaktioiden tuotetta. Näitä fotokemiallisia reaktioita esiintyy myös lähes kaikkien muiden aurinkokuntamme planeettojen ilmakehissä, ja niin ennustettiin tapahtuvan eksoplaneettojen ilmakehissä. Mutta tähän asti niitä ei ollut koskaan havaittu. Elokuussa JWST:n havainnot eksoplaneetta WASP-39b, 900 °C:n kaasupallo, joka on yhtä massiivinen kuin Saturnus ja leveämpi kuin Jupiter, löysi ensimmäiset todisteet hiilidioksidista eksoplaneetan ilmakehässä. Mutta tähtitieteilijät huomasivat myös oudon kohouman planeetan valossa, mikä viittasi siihen, että tuntematon elementti tai molekyyli absorboi isäntätähden valoa sen kulkiessa planeetan ilmakehän läpi.
Ainoa selitys, Chubb sanoo, on, että planeetan tähden WASP-39 valo on aiheuttanut planeetan ilmakehässä kemiallisten reaktioiden ketjun tuottaen rikkidioksidia. "Emme ole pystyneet tutkimaan tällaisia prosesseja syvässä ilmakehässä ennen JWST-aikakautta", sanoo Nikku Madhusudhan Cambridgen yliopistosta, joka ei ollut mukana tutkimuksessa. "Tulokset ovat erinomainen osoitus JWST-kyvystä eksoplaneetan spektroskopiassa."
Evolutionistit ovat innoissaan, kun maapallon ilmakehä
on melkein samanlainen kuin eksoplaneetoissa, mutta vain Jumala pystyy antamaan planeetalle elämän.
Lähde:
JWST has spotted chemical reactions in an exoplanet's atmosphere, New Scientist 22 ,11,