Kuva: Bgelo777, CC-BY-SA 4.0.
Joel Kontinen
Yhdysvalloissa laboratorio-olosuhteissa pidetyt
mehiläiset elävät vain puolet siitä ajasta, kuin 1970-luvulla, mikä viittaa
siihen, että genetiikka voi vaikuttaa yhdyskuntien häviämiseen, eivät vain
ympäristötekijät, kuten torjunta-aineet ja ravintolähteet.
Viisi vuosikymmentä sitten länsimaisen työmehiläisen
(Apis mellifera), joka vietti aikuisikänsä valvotussa ympäristössä,
keskimääräinen elinikä oli 34,3 päivää. Nyt mediaani on 17,7 päivää, Anthony
Nearmanin ja Dennis van Engelsdorpin Marylandin yliopiston tutkimuksen mukaan. Nearman
havaitsi eliniän laskevan trendin 1970-luvulta tähän päivään. Paradoksaalista
kyllä, kuolleisuuden havaittiin kaksinkertaistuneen sen jälkeen, kun
laboratoriossa kasvattavia mehiläisiä koskevat protokollat virallistettiin
2000-luvulla. Muutos merkitsee, että ratkaisut mehiläishoitajien yhä useammin
kohtaamaan yhdyskuntien eliniän lyhenemiseen pellolla voivat löytyä
mehiläisistä itsestään.
"Suurin
osa mehiläisistä on työmehiläisiä, joten mehiläishoitajat ja kasvattajat lisäävät
usein valikoivasti yhdyskunnista, joilla on toivottavia ominaisuuksia, kuten
taudinkestävyys", Nearman sanoo. "Tässä tapauksessa voi olla
mahdollista, että taudin vastustuskyvyn tulosten valinta oli tahaton valinta
yksittäisten mehiläisten eliniän lyhentämiseksi", hän sanoo. "Lyhytikäiset
mehiläiset vähentäisivät tautien leviämisen todennäköisyyttä, joten
yhdyskunnat, joissa on nuorempia mehiläisiä, näyttäisivät terveemmiltä."
Tutkijat alkoivat dokumentoida lisääntyviä yhdyskuntien
menetyksiä noin 2006, kun yhdyskuntien romahtamishäiriönä tunnettu ilmiö alkoi
tappaa valtavia määriä yhdyskuntia Yhdysvalloissa. Häiriö hiljeni vuoden 2008
tienoilla, mutta yhdyskuntien häviämisaste on pysynyt korkeampana kuin
mehiläishoitajat pitävät taloudellisesti kannattavana, ja syyt siihen ovat
epävarmoja. Ryhmän mallinnustyö osoitti, että yksittäisten mehiläisten eliniän
lyheneminen 50 prosentilla johtaisi 33 prosentin vuotuiseen yhdyskuntien
häviämisasteeseen – luku, joka sopii hyvin talvehtimisen ja vuotuisten 30 ja 40
prosentin hävikkimäärien kanssa, jotka mehiläishoitajat ovat raportoineet.
"Tämä luova tutkimus korostaa työmehiläisten
pitkäikäisyyden merkitystä mehiläisyhdyskunnan yleisen terveyden
kannalta", sanoo Gene Robinson Illinoisin yliopiston Urbana-Champaignista.
"Se ei tunnista viimeisten 50 vuoden aikana havaitun hälyttävän eliniän
lyhenemisen taustalla olevia tekijöitä, mutta tarjoaa hyödyllisen kehyksen pohdinnalle,
kuinka patogeenien, loisten, torjunta-aineiden ja huonon ravinnon tunnetut
ympäristöstressorit ovat vuorovaikutuksessa mehiläisten genetiikan kanssa",
hän sanoo. "Sellaisenaan
se edistää merkittävästi ymmärrystämme mehiläisistä.
Hartley, Gary, 2O22. Honeybees are living half as long as they were
50 years ago, New Scientist 14.10.