Kuva: Andy Smith
Joel Kontinen
MOTHER (äiti). Englannin kielessä tuskin voi olla tunteita herättävämpää sanaa. Voimme kuvitella lasten ulvovan sitä herätessään painajaisista ja satavuotiaiden kuiskaavan sitä kuolinvuoteessaan.
Vuoden 2004 kyselyssä mother julistettiin kauneimmaksi
englannin kielen sanaksi, ja taiteilijat ovat tuoneet sen esiin lukemattomissa
runoissa. Tšekin kielen sana äiti (matka) bengaliin (ma): kymmenissä kielissä
on sanoja, joilla on yhteinen juuri sanan mother kanssa, mikä sitoo englannin
kielten hämähäkinverkkoon, joka ulottuu lähes joka maanosan alueelle.
Ihmisyhteiskunnat eivät voi olla olemassa
ilman kieltä, eikä mikään kieliperhe ole muokannut maailmaamme yhtä paljon kuin
indoeurooppalainen. Sillä on reilusti yli 3 miljardia puhujaa eli arviolta 46
prosenttia kaikista maapallon ihmisistä. Siitä hetkestä lähtien, kun tämä
kieliperhe tunnistettiin, tutkijat ovat etsineet vastausta painavaan
kysymykseen. Kuka puhui indoeurooppalaista äidinkieltä, jota kutsutaan
proto-indoeurooppalaiseksi (PIE) ja joka jakautui sadoiksi tyttäriksi, joita
kuulemme nykyään? Etsintä on jännittänyt ja turhauttanut asiantuntijoita
vuosisatojen ajan, ja todisteet osoittavat toisinaan vastakkaisiin suuntiin.
Ala ei kuitenkaan ole kaukana umpikujasta. DNA:n voiman myötä geneetikot
esittävät uusia väitteitä PIE:stä, kielestä, joka saattaa olla ennen
sivilisaatiota. Sillä välin kielitutkimukset viittaavat nyt siihen, että voimme
jäljittää indoeurooppalaisten kielten juuret jopa kauemmaksi kuin PIE:n,
maailmaan, joka oli olemassa pian sen jälkeen, kun maanviljely valtasi
Lounais-Aasiassa. Ei sillä, että mikään näistä olisi suoraviivaista – tai ilman
kiistaa.
Genesis 11 kertoo ihmiskunnan kelistä liki kaiken.