Isoäiti Lucy putosi puusta, tuore tutkimus kertoo

Näillä jaloilla ei ehkä olisi kannattanut kiipeillä puussa.





Joel Kontinen

Isoäitien ei ehkä pitäisi kiipeillä puissa. Tuore Naturessa toistaiseksi vain verkossa julkaistu tutkimus viittaa siihen, että Lucy (Australopithecus afarensis) putosi kenties 12 metrin korkeudelta, mursi siinä hötäkässä ainakin yhden kylkiluun ja muita luita sekä kuoli vammoihinsa.

Lucy ei siis aina viihtynyt maassa.

Professori John Kappelman (University of Texas, Austin) tutki kollegoineen oletetun isoäitimme jäämistöä, kun ne olivat USA:n kiertueella vuonna 2008. Vammat kävivät tuolloin ilmi tietokonekerroskuvauksesta eli CT-kuvauksesta, mutta tulokset julkaistiin vasta nyt.

Myös muutamat muut tutkijat ovat ehdottaneet, että Lucy eli puussa. Esimerkiksi Will Harcourt-Smith (American Museum of Natural History) sanoo, että vaikka A. afarensiksen jalkaholvi olisikin ollut hieman kaareva, sen sormet ja varpaat olivat apinamaisen kaarevat.

Oppikirjat ja luonnontieteen museot ovat kuvailleet Lucyn jalkoja suuriksi, koska isoäitimme on vain ”0,4 miljoonaa vuotta” nuorempi kuin Laetolin kuuluisat jalanjäljet.

Lucy pääsee tuostakin otsikoihin. Viime vuonna Google juhli isoäitiämme, Obama kävi häntä moikkaamassa ja tutkijat kertoivat, että yksi Lucyn nikamista kuuluikin paviaanille.

Naturen tutkimus viittaa siis siihen, että Lucy eli monen muun apinan tavoin puussa.


Lähteet:

Kappelman, John et al. 2016. Perimortem fractures in Lucy suggest mortality from fall out of tall tree. Nature (29.8.).

Webb, Jonathan. 2016. Early human ancestor Lucy 'died falling out of a tree'. BBC News (29.8.).

Kiista etelänapinan iästä: 2, 2 miljoonaa, 3 miljoonaa vai 4 miljoonaa vuotta?

Little Foot. PIeni jalka ei ole kovin iso. Kuva: Tobias Fluegel, Wikipedia.


Joel Kontinen

Vuonna 1997 tutkijat löysivät Sterkfonteinista Etelä-Afrikasta oletetun apinaihmisen luurangon. Fossiilin löytäjä arvioi sen iäksi ”3 miljoonaa” vuotta.

Liverpoolin yliopisto ilmoitti vuonna 2006 sen iäksi 2,2 miljoonaa vuotta.

Isoäiti-Lucyn tavoin se on Australopithecus eli etelänapina. Mutta toisin kuin Lucy, fossiili on harvinaisen täydellinen. Nature newsin mukaan 95 prosenttia luista on löydetty.

Sitä kutsutaan Pikkujalaksi (Little Foot), koska sillä on pienet jalat. Monet evolutionistit olettavat, että Lucy jätti Laetolin jalanjäljet, joten heidän on kuviteltava Lucy isojalkaiseksi.

Isoäidin lähisukulainen näyttää kuitenkin olleen varsin pienijalkainen. Jalat ovat apinamaisen kaartuvat.

Lucyn jalkaluita ei sen sijaan ole löydetty.

Tuore Journal of Human Evolution -lehdessä julkaistu tutkimus arvioi Pikkujalan iäksi vähintään 3 miljoonaa vuotta, jotta se olisi lähellä Lucyn ikää. Jotkut spekuloivat, että se voisi olla neljän miljoonan vuoden ikäinen.

Fossiilien iänmääritys ei ilmeisesti läheskään aina anna niin tarkkoja lukemia kuin mitä evolutionistit toivoisivat.

Lähde:

Casassus, Barbara. 2014. Ancient hominin Little Foot older than thought. Nature news (14.3.).

Vanhimmat ihmisen jalanjäljet Euroopassa tuottavat ongelmia

Laetolin jalanjälkien malli japanilaisessa museossa. Kuva Wikipediasta. (Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).



Joel Kontinen

Viime toukokuussa raju myrsky kulutti kallioita Norfolkissa Isossa-Britanniassa ja paljasti 49 jalanjälkeä. Vesi peitti jalanjäljet kahdessa viikossa, mutta sitä ennen tutkijat olivat ehtineet kuvata jäljet ja rakentaa niistä kolmiulotteiset kuvat.

Liverpool John Moores Universityn tutkija Isabelle De Groote ja kollegat olettavat, että Homo antecessor-lajiin kuuluvat esi-isämme jättivät jalanjäljet 850 000–950 000 vuotta sitten.

Tutkijat arvioivat jälkien iän samasta kerrostumasta löydettyjen ja myöhemmin kuolleiden eläinten (esimerkiksi hirvien) fossiileista ja kasvien jäännöksistä. Samalta rannalta aiemmin löydetyt kivityökalut ja työstetyt luut vahvistivat tutkijoiden käsitystä ajoituksesta.

Tohtori De Groote uskoo, että vain pystyssä kävelevä ihminen on voinut jättää nämä jalanjäljet, jotka muodoltaan muistuttavat suuresti Tansanian kuuluisia Laetolin jälkiä.

Laetolin jalanjäljet tuottavat päänvaivaa evolutionisteille, koska heidän mielestään ne ovat yli 3 miljoonaa vuotta vanhoja ja tuolloin nykyihminen ei vielä ollut ilmaantunut.

On oikeastaan absurdia, että jalanjäljet kestävät 900 000 vuotta, mutta vesi turmelee ne liki silmänräpäyksessä. Sellaista on usko vuosimiljooniin.

Iänmääritysmenetelmät ovat tunnetusti ongelmallisia, joten ikivanhojen jälkien ajoittaminen on melkoista arpapeliä.


Lähde:

Coghlan, Andy. 2014. Oldest human footprints outside Africa found in UK. New Scientist (7.2.).

Lucyn käyttämän teräaseen jäljet löydetty? Antropologit kiistelevät vanhoista luista

Nature mainosti Australopithecuksen oletetun teräaseen jälkiä hiljattain etukannessaan.




Joel Kontinen

Käyttikö Lucy työkaluja? Nature julkaisi hiljattain kirjeen, jossa kerrottiin Etiopiasta löydetyistä arviolta 3, 4 miljoonaa vuotta vanhoista luista. Antropologit arvelevat nähneensä niissä merkkejä teräaseen käytöstä. He päättelivät luiden iän alueen vulkaanisesta tuhkasta.

Shannon McPherron, Zeresenay Alemseged ja kollegat olettavat, että luut kertovat kaikkien aikojen varhaisimmasta kiviaseen käytöstä. He arvelevat, että Australopithecus afarensis käytti teräaseita 800 000 vuotta ennen kuin H. habilis oppi valmistamaan niitä.

Kaikki tutkijat eivät ole vakuuttuneita McPherronin ja Alemsegedin tulkinnasta. Kalifornian yliopiston (Berkeley) paleoantropologi Tim D. White sanoo, että löytö ei tue tällaista tulkintaa. Indianan yliopiston paleoantropologi Sileshi Semaw puolestaan arvelee, että jokin muu eläin tai luonnollinen syy aiheutti luissa näkyvät viillot.

Tutkijat eivät ole löytäneet alueelta itse teräaseita, joten he kiistelevät viiltojen aiheuttajasta. Kukaan evolutionisti ei kuitenkaan tohdi julkisesti tunnustaa, että H. sapiens on muinoin voinut käyttää aseita vuollakseen Australopithecusta. He eivät usko, että nykyihmisiä oli tuolloin edes olemassa.

Samasta syystä he edelleenkin uskovat, että Lucy jätti Laetolin jalanjäljet.

Loogisin ratkaisu olisi tunnustaa, että Lucy ei yksinkertaisesti olisi pystynyt valmistamaan teräasetta ja että iänmääritys on jälleen kerran hakoteillä.


Lähteet:

McPherron, Shannon P. & al. 2010. Evidence for stone-tool-assisted consumption of animal tissues before 3.39 million years ago at Dikika, Ethiopia. Nature 466:7308, 857-860.

Wilford, John Noble. 2010. Lucy’s Kin Carved Up a Meaty Meal, Scientists Say. The New York Times (11.8.).

Uusi tutkimus: Apina ei voinut jättää Laetolin jalanjälkiä

Uusi tutkimus viittaa siihen, että nykyihmistä muistuttava olento jätti Laetolin jalanjäljet. Lucy olisi tähän tuskin pystynyt. Vanhanrouvan jäämistön malli Lontoon Natural History Museumissa.



Joel Kontinen

Vuonna 1976 Mary Leakey löysi Tansaniasta jalanjäljet, joista on nykyään malli miltei jokaisessa itseään kunnioittavassa luonnontieteen museossa. Niiden arvioitu ikä – 3,6 miljoonaa vuotta – tekee ne osapuilleen yhtä vanhoiksi kuin kohuttu Lucy eli Australopithecus afarensis. Ne eivät eroa paljain jaloin kävelevän H. sapiensin jalanjäljistä.

Hiljattain Arizonan yliopiston apulaisprofessori David Raichlen kollegoineen analysoi, miten nykyihmiset kävelevät hiekalla. Tutkijat vertasivat kahdeksan koehenkilön jättämiä painalluksia Laetolin jalanjälkiin.

Tutkijoiden hämmästykseksi koehenkilöiden jäljet eivät eronneet oleellisesti Laetolin jalanjäljistä.

Lucyllä taas oli apinan käyrät kädet ja luultavasti myös jalat, joten isoäitimme osuus tässä kertomuksessa perustuu spekulaatioihin.

Harva silti uskoo, että ihmiset kävelivät savannilla 3, 6 miljoonaa vuotta sitten. En minäkään. Ongelma on helposti ratkaistavissa, kunhan muistamme, että iänmääritysmenetelmät eivät läheskään aina mittaa sitä, mitä kuvittelemme niiden mittaavan. Ne eivät mittaa ajan kulkua vaan näytteessä olevien atomien määrää. Ikä arvioidaan tämän laskutoimituksen perusteella. Muutaman miljoonan vuoden erehdykset eivät ole lainkaan harvinaisia.

Toisin sanoen: 1) Laetolin jalanjäljet ovat ihmisen jälkiä ja 2) ne eivät ole miljoonia vuosia vanhoja.


Lähteet:

Evidence Indicates Humans' Early Tree-Dwelling Ancestors Were Also Bipedal. Science Daily 20.3. http://www.sciencedaily.com/releases/2010/03/100319202526.htm

Raichlen, David A., Adam D. Gordon, William E. H. Harcourt-Smith, Adam D. Foster ja Wm. Randall Haas, Jr. 2010. Laetoli Footprints Preserve Earliest Direct Evidence of Human-Like Bipedal Biomechanics. PLoS ONE 2010; 5(3): e9769 DOI: 10.1371/journal.pone.0009769

Lucy Aamulehden otsikoissa

Lucy-Isoäidillä on varsin suuret jalat Lontoon Natural History Museumin mallissa.




Joel Kontinen

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka mainosti taas vaihteeksi oletettua isoäitiämme Lucyä eli Australopithecus afarensista tiedepalstallaan.

Etiopiasta vuonna 1974 löydetty Lucy-vainaa on nyt mallinnettu virtuaalisesti.

Nature-tiedelehti kertoi Lucystä kiinnostavampiakin yksityiskohtia, jotka Vanhalakka tapansa mukaan jätti kertomatta.

Parhaillaan Seattlen Pacific Science Centerissä esillä olevat luut ovat herättäneet niin vähän mielenkiintoa, että koko jäämistö eli 40 prosenttia luista jouduttaneen sulkemaan Houstonin luonnontieteen museon varastoon odottamaan kiinnostuksen elpymistä.

Settlessä Lucy-näyttelyn kävijämäärä jäänee kolmasosaan odotetusta.


Yleensä museot eivät näytä yleisölle alkuperäisiä fossiileja vaan niistä valettuja muotteja. Ilmeisesti Charles Darwinin juhlavuosi sai etiopialaiset kuitenkin lupaamaan itse Lucyn USA:n museoihin lainaksi. Ehkäpä tukku dollareitakin vaikutti etiopialaisten suopeuteen.

Muiden pesunkestävien darvinistien tavoin Vanhalakka uskoo Lucyn kävelleen kahdella jalalla. Vaikka esiäidin kämmenet ovat apinan käyrät kourat eikä jaloillakaan olisi juostu järin pitkälle, Laetolin jalanjäljet saavat monet vielä kiinnittämään toiveensa Lucyyn.

Laetolin jalanjäljet on ajoitettu 3,2 miljoonan vuoden ikäisiksi eli suunnilleen yhtä vanhoiksi kuin Lucy.

Darvinistit päättelevät, että koska Homo-suvun edustajat kehittyivät vasta myöhemmin, Lucyn on täytynyt kävellä pystyssä niin kuin nykyihmiset.

Lucyn jäämistö ei kuitenkaan tue tällaista tulkintaa. Myös monet evoluution hyväksyvät tutkijat pitävät Australopithecus afarensista sukupuuttoon kuolleena apinana, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisen oletetun sukupuun kanssa.

Lisäksi ianmääritysmenetelmät ovat tunnetusti varsin epäluotettavia.

Voit lukea Lucystä lisää tästä ja tästä .


Lähteet:

Nature. 2009. Lucy's museum tour threatens to become a spell in storage. Nature 457, 775.

Vanhalakka, Vesa. 2009. Lucy Harppasi digiaikaan. Aamulehti 10.2. 2009, A2.

Isoäiti, miksi sinulla on niin suuret jalat?

Joel Kontinen

”Äiti, kato miten pieniä delfiinejä!” Polvenkorkuinen tyttölapsi oli juuri tullut äitinsä kanssa Särkänniemen delfinaariosta ja katseli akvaarion pikkuriikkisiä trooppisia kaloja.

Monesti ihmisten ennakko-odotukset ratkaisevat, mitä he näkevät. Aikuisilla ennakko-oletukset yleensä perustuvat maailmankatsomukseen. Niinpä luonnontieteelliset museot kuvaavat ihmisen oletetun esiäidin Lucyn (Australopithecus afarensis) isojalkaiseksi, vaikka jalkaluita ei ole löytynytkään ja kädet ovat selvästi apinan kaareutuvat kädet, joilla on hyvä kiipeillä puissa mutta mahdoton vaikkapa kirjoittaa koneella.

Myös Lontoon National History Museum esittää Lucyn metrin korkuiseksi isojalkaiseksi ihmisen esiäidiksi. Miksi? Parempaa esiäitiä ei ole löytynyt, ja Laetolin kuuluisista jalanjäljistä isoimmat ovat paljon suuremmat kuin apinan takakäpälien pienet painaumat. Lisäksi ne on ajoitettu suurin piirtein yhtä vanhoiksi (n. 3,2 miljoonaa vuotta) kuin vanha Lucy.

Evolutionistin logiikka on loistava: koska Homo-suvun edustajia ei vielä ollut kehittynyt ja koska jalanjäljet osoittavat kiistattomasti, että kolme otusta on kävellyt kahdella jalalla kolme miljoonaa vuotta sitten, Lucyllä täytyy olla suuret jalat.

Professori Marvin Lubenowin kirjassa Bones of Contention (Grand Rapids, Michigan: Baker Books) on valaiseva esimerkki ajanmääritysmenetelmien tarkkuudesta. Vuonna 1969 löydetty ”Kallo 1470” muistuttaa huomattavasti nykyihmisen pääkallo mutta se arvioitiin 2,9 miljoonan vuoden ikäiseksi ja ajoitettiin myöhemmin 2,61 miljoonan vuoden ikäiseksi.

Löytöä puitiin Nature -tiedelehdessä kymmenen vuoden ajan, jonka kuluessa sen ikä nuoreni miljoonalla vuodella! Lubenowin kirja on hiljattain ilmestynyt suomeksi Datakirjojen kustantamana. Sen suomenkielinen nimi on Myytti apinaihmisestä.


Ehkä Lucyssäkaan kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää. Joku pikkutyttö saattaisi hyvinkin kysyä: ”Isoäiti, miksi sinulla on niin suuret jalat?”