Hyvästi, alkuliemi!

Uusi tutkimus siirtää elämän synnyn meren syvyyksiin. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Charles Darwin unelmoi aikoinaan pienestä lämpimästä lammikosta, jossa ensimmäisen elävän solun piti saada alkunsa. Vaikka evolutionistit ihastuivat ajatukseen, näyttöä sen toimivuudesta ei saatu.

Kun elämän synty lammikossa alkoi näyttää mahdottomalta, siirryttiin syvimpiin vesiin. Haldanen dilemmasta tunnettu geneetikko J. B. S. Haldane kehitti nyt hylätyn mallin, jonka mukaan uv-säteily sai metaanin, ammoniakin ja veden tuottamaan varhaisen maan ensimmäiset orgaaniset yhdisteet valtameressä.

Tuore tutkimus kehottaa hautaamaan koko hypoteesin. Tutkimusryhmän johtaja Nick Lane Lontoon University Collegestä sanoo, että tämä oppikirjoista tuttu vanha selitys ei yksinkertaisesti toimi.

Alkuliemi ei pysty tuottamaan elämää, jonka synnyttämiseen tarvitaan muutakin kuin vettä.

Ongelma ei darvinistille ole mitätön. Jos evoluutio ei pääse edes käynnistymään, miten se voisi edetä? Uusi BioEssays-lehdessä julkaistu tutkimus korvaa alkuliemen syvänmeren savuttajalla eli merenpohjan kuumalla lähteellä.

Mutta tämäkin hypoteesi on yhtä spekulatiivinen kuin Darwinin alkuperäinen unelma. Jo Louis Pasteur (1822-1895) osoitti kokeellisesti, että elämä voi syntyä vain elävästä.


Lähde:

New Research Rejects 80-Year Theory of 'Primordial Soup' as the Origin of Life. ScienceDaily. 3.2. 2010. http://www.sciencedaily.com/releases/2010/02/100202101245.htm

Pekka Reinikainen: ihminen ei ole voinut kehittyä apinan kaltaisesta esi-isästä

Joel Kontinen

Lääkäri Pekka Reinikainen kertoo reilun kahden minuutin videossa luomisesta, ihmisen ja simpanssin eroista, rappeutumisesta sekä Haldanen dilemmasta eli näkemyksestä, jonka mukaan korkeammilla selkärankaisilla voi tapahtua vain yksi hyödyllinen substituutio 300 sukupolvessa:



Bristolin yliopiston professori Stuart Burgess on myös verrannut ihmisiä ja apinoita. Hän on esimerkiksi osoittanut, että apinoilla on noin 26 kasvolihasta, kun ihmisillä niitä on osapuilleen 50. Lisäksi apina kykenee niiden avulla tuottamaan jopa neljä erilaista ilmettä, joista yksikään ei ole erityisen kaunis. Ihminen pystyy kymmeneentuhanteen ilmeeseen. Osa niistä voi olla hyvinkin kauniita.

Ihmisen ja apinoiden samankaltaisuus on toisin sanoen darvinistinen myytti, jolla on hyvin vähän jos lainkaan tekemistä todellisuuden kanssa.

Apinatarinoita Aamulehdessä

Evolutionistit mielellään liioittelevat ihmisen ja simpanssin samankaltaisuutta. Jo laskentatapa perustuu olettamukseen, että olemme geneettisesti sukua toisillemme. Silti jotkin tutkimukset ovat löytäneet yli viiden prosentin eron lajien dnassa. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Aamulehden mielipidesivulla on välillä kiinnostavia apinatarinoita. Niiden yhteinen piirre on siinä, että ne on yleensä temmattu joko hatusta tai ainakin tuulesta.

Mauno Suokas esitti lehdessä oman versionsa niin evoluution kuin tieteenkin kyvystä:

Tiede on pystynyt todistamaan geeni- ja dna-menetelmillä sen, että olemme lähes 100 prosenttisesti eräitä apinoiksi nimitettyjä, myös ravintoketjun olemuksia lähellä. Tapahtuneessa mutaatioilmiössä ei ole millään ihmisen kehittämällä jumalalla mitään tekemistä.

Kuten olen aiemminkin sanonut, tieteellä ei ole tapana todistella asioita todeksi. Tieteessä voidaan toki löytää tukea joillekin yksittäisille teorioille.

Toisin kuin Suokas kuvittelee, tiede ei ole todistanut, että ihminen olisi ”mutaatioilmiö” eli satunnaisten mutaatioiden tuotos. Esimerkiksi tohtori Lee Spetner on osoittanut, mutaatiot eivät lisää geneettistä informaatiota. Kuitenkin jo Lucystä eli Australopithecus afarensiksesta on niin valtava hyppäys ihmiseen, että uutta geneettistä informaatiota tarvittaisiin massiivisesti.

Ja Haldanen dilemman mukaan tämä on mahdotonta eli oletettu evoluutio olisi liian hidas.

Professori Werner Gitt on lisäksi osoittanut, että informaatio tarvitsee aina lähettäjän. Informaatio ei koskaan synny tyhjästä. Myös Suokkaan kirjoituksella on otaksuttavasti ollut lähettäjä.

Informaatio edellyttäisi myös jonkin verran älykkyyttä. Kirjoituskonetta paukuttelevat apinat hajottaisivat ja suttaisivat laitteen kauan ennen kuin Shakesperen ensimmäisestäkään sonetista olisi edes puoli sivua valmiina.

Suokas näyttänee omaksuneen Ludwig Feuerbachin näkemyksen Jumalasta. Feuerbach käänsi – ideologisista syistä – Genesiksen näkemyksen ihmisestä Jumalan kuvana päälaelleen.

Tieteellä ei tällaisen näkemyksen kanssa ole mitään tekemistä.



Lähteet:

Gitt, Werner. 2000. In the Beginning was Information. 2. painos. Bielefeld: Christliche Literatur-Vebreiting.

Suokas, Mauno. 2009. Ihminen on pitkän kehityksen tulos. Aamulehti 27.4. B16.

Spetner, Lee. 1997. Not By Chance! Shattering The Modern Theory of Evolution. New York: The Judaica Press.