Denisovan DNA voi auttaa nykyihmistä sopeutumaan erilaisiin ympäristöihin

Kuva: Maayan Harel, public domain.

Joel Kontinen

Papua-Uuden-Guinean ylä- ja alamailla asuvilla ihmisillä on eri taajuudet useista Denisovan geneettisistä varianteista, mikä saattaa auttaa heitä sopeutumaan paikallisiin ympäristöolosuhteisiin, esimerkiksi alhaisempaan happitasoon ja korkeampaan malariariskiin Papua-Uuden-Guinean ylängöillä. Denisovanit olivat hominineja, jotka asuivat Itä-Euraasiassa satoja tuhansia vuosia, mikä antoi heille runsaasti aikaa sopeutua erilaisiin ympäristöihin.

Evolutionistit uskovat, että Denisovanit lähtivät Afrikasta ja että he sen jälkeen risteytyvät Homo sapiensin ja muiden ihmislajien kanssa.

 

Lähde:

Sophie Berdugo 2024. Denisovan DNA may help modern humans adapt to different environments | New Scientist 12 July

Evolutionitit löysivät 25 000 vanhaa vanhan ihmisen DNAta

Kuva: Max Planck Institute for Evolutionary Anthropology. 

Joel Kontinen

Denisovan luolasta Siperiassa löydetty lävistetty hirvenhammas. 

Noin 25 000 vuotta sitten hirven hampaan riipukseen imeytynyt DNA on antanut vihjeitä muinaisesta naisesta, joka käytti sitä.

Hammas, jota käytettiin kaulakorun helmenä, Sitä imeytyi luultavasti henkilön hiestä, kun riipus oli hänen kaulassaan. 

Marie Soressi Leidenin yliopistosta Hollannista ja hänen kollegansa pystyivät hammasta vahingoittamatta erottamaan DNA:n uudella prosessilla, jonka kehittäminen kesti kahdeksan vuotta. Tekniikka saattaa paljastaa ennennäkemättömiä yksityiskohtia muinaisten väestöjen sosiaalisista tavoista ja sukupuolirooleista, Soressi sanoo.

"Ensimmäistä kertaa voimme yhdistää kohteen yksilöihin", hän sanoo. ”Joten esimerkiksi tekivätkö ja käyttivätkö luuneuloja vain naiset vai myös miehet? Ovatko luukärkiset keihäät vain miesten vai myös naisten tekemiä ja käyttämiä? Tämän uuden tekniikan avulla voimme vihdoin alkaa puhua siitä ja tutkia yksilöiden rooleja heidän biologisen sukupuolensa tai geneettisen identiteetin ja perhesuhteiden mukaan.

 Tiedemiehet ovat usein epäilleet, että muinaiset työkalut, aseet, koristehelmet ja muut käsityönä tehdyt esineet sisältävät niihin koskeneiden ihmisten DNA:ta. Mutta DNA:n poistaminen näistä esineistä tarkoittaa tyypillisesti osien poistamista analysointia varten, mikä aiheuttaa pysyviä vaurioita. "Emme todellakaan halunneet tehdä sitä", Soressi sanoo.

Soressi ja hänen kollegansa testasivat lukuisia kemikaalien ja kuumennusmenetelmien yhdistelmiä 10:llä aiemmin paleoliittisista luolista Ranskassa kaivetuilla esineillä saadakseen selville, voitaisiinko DNA:ta houkutella muinaisista esineistä tuhoamatta niitä. He havaitsivat, että niiden asettaminen natriumfosfaattiliuokseen ja lämpötilan nostaminen asteittain 21 °C:sta 90 °C:seen johti suhteellisen suurten ihmis-DNA-määrien vapautumiseen ilman vaurioita näytteille.

Sitten ryhmä testasi menettelyä toisella 15 luolista kaivetulla luunäytteellä. Geneettinen sekvensointi paljasti DNA:ta monilta eri ihmisiltä – luultavasti tiedemiehiltä ja teknikoilta, jotka olivat työskennelleet esineiden parissa vuosien ajan, Soressi sanoo.

 

Lähde:

Lesté-Lasserre , Christa, 2023.  DNA from 25,000-year-old bone pendant reveals woman who wore it.  New Scientist 3.5. 

Evolutionistit kysyvät, kuka oli esi-ihminen X

Kuva: Martin O’Neill. 

 Joel Kontinen

Vuonna 1933 Kiina oli hyökkäävien japanilaisten joukkojen hallinnassa osittain. Rakentaessaan siltaa lähellä Harbinia koillisessa japanilaisille työskentelevä paikallinen mies teki hämmästyttävän löydön: muinaisen ihmisen kallon. Hän tunnisti kallon arvon heti. Hän päätti olla luovuttamatta fossiilia miehittäjille ja hautasi sen hylättyyn kaivoon. Siellä kallo säilyi vuoteen 2018 asti, jolloin tämä mies kertoi vähän ennen kuolemaansa perheelleen sen olemassaolosta. Aikanaan Harbinin kallo tuli tiedemiesten käsiin. Sitä kannatti odottaa, ei vähiten vihjeiden vuoksi, joita se tarjoaa niille, jotka etsivät arvoituksellista esi-ihmisen  X-lajia, joka evolutionistien mukaan synnytti ihmiskunnan.

Niin kauan kuin tutkijat ovat löytäneet muinaisia ​​ihmisen kaltaisia ​​fossiileja, heidän mielessään on kiusannut yksi kysymys: miten olemme yhteydessä muihin esihistoriallisiin ryhmiin ja lajeihin? Erityisesti, miten sovimme neandertalilaisten ja denisovalaisten joukkoon, jotka jakoivat maapallon kanssamme suurimman osan olemassaolostamme? Esi-ihminen-X:n löytö lupaa vastata tähän kysymykseen. Sen metsästys on kuitenkin ollut oikukasta, ja matkan varrella on tapahtunut suuria käänteitä. Viime vuosina se on myös johtanut joihinkin yllättäviin löytöihin, mukaan lukien paljastukseen, että olimme ymmärtäneet väärin lajimme, Homo sapiensin kehittymisen. Nyt, kun Harbinin kallo ilmaantuu uudelleen, esi-ihminen-X:n etsintä näyttää helpottuvan joillain tavoilla – ja toisaalta käy paljon vaikeammaksi.

Evolutionistien tarjoama kuva ihmiskunnan kehityksestä ei ole ollenkaan looginen.  Jokainen löytö tuo lisää kysymysmerkkejä.

Lähde: Barras, Colin. 2022.  Who is Ancestor X? The biggest mystery in human evolution New Scientist 31.8,