Harvinainen mustaleopardi kuvattuna Keniassa

 

Tällä isolla kissalla, nimeltään Giza, on geneettinen mutaatio, joka antaa sille tunnusomaisen tumman turkin Kuva: Andy Rouse/SWNS.

Joel Kontinen

Mutaatioiden piti edistää darvinistista evoluutiota. Mutta nyt se on tehnyt leopardista miltei mustan.

Leopardit eivät välttämättä muuta täpliään, mutta ne voivat muuttaa turkkinsa väriä. Tämän harvinaisen havainnon mustaleopardista, nimeltään Giza, ikuisti luontokuvaaja Andy Rouse Laikipian luonnonsuojelualueella Keniassa. Gizan tunnusomainen tumma turkki on seurausta geneettisestä mutaatiosta, joka aiheuttaa mustan pigmentin liikatuotantoa. Sen täplät ovat kuitenkin edelleen melkein näkyvissä.

Lähde:

New Scientist 2026 Rare black leopard photographed in Kenya | New Scientist 4.2.

Israelin ja Ghanan läpimurto haastaa darwinistisen oletuksen evoluutioteorian ytimessä

 

Kuva: X

Joel Kontinen

Evoluutioteorian mukaan mutaatiot ovat satunnaisia, mutta tuore tutkimus sanoo, että ne eivät ole sitä.

Israelin ja Ghanan tutkijaryhmä on tuottanut uutta näyttöä, joka iskee Charles Darwinin evoluutioteorian keskeiseen pilariin. PNAS-lehdessä julkaistut löydökset osoittavat, että keskeinen ihmisen mutaatio, joka liittyy suojaan afrikkalaiselta unitaudilta, esiintyy paljon useammin juuri siellä, missä siitä on hyötyä. Tutkijoiden mukaan tätä kaavaa ei voida selittää satunnaisella mutaatiolla – oletus, jota darwinistinen teoria on pitänyt horjumattomana yli vuosisadan ajan.

Heidän johtopäätöksensä heijastelevat toista Haifan yliopiston tutkijan professori Adi Livnatin johtamaa tutkimusta, jossa tutkittiin malariaa vastaan ​​suojaavan hemoglobiini S (HbS) -mutaation syntymistä. Käyttämällä erittäin tarkkaa menetelmää de novo -geneettisten muutosten havaitsemiseksi Livnatin tiimi havaitsi, että mutaatio esiintyy paljon useammin afrikkalaisissa väestöissä kuin eurooppalaisissa – jälleen juuri siellä, missä suojaa tarvitaan. Nämä toisiaan täydentävät tutkimukset kyseenalaistavat käsityksen siitä, että mutaatiot tapahtuvat sattumalta.

Tämä haastaa Darwinin teorian. Raamattu sanoo, että meidän maailmamme on  perustettu älykkäällä suunnittelulla, eikä perustu satunnaisiin mutaatioihin. 

Lähde:

Adam Eliyahu Berkowitz 2025  Israeli–Ghanaian Breakthrough Challenges Darwinian Assumption at the Core of Evolutionary Theory - Israel365 News 23.11.

Uraauurtava israelilainen tutkimus kyseenalaistaa darvinistisin evoluution keskeiset oletukset

 

Kuva: X

Joel Kontinen

Haifan yliopiston tutkimusryhmän tutkimus viittaa siihen, että geneettiset mutaatiot eivät ole aina satunnaisia, mikä saattaa muuttaa tieteen käsitystä evoluutiosta.

Israelin ja Ghanan tutkijoiden tekemä uusi tutkimus kyseenalaistaa biologisen evoluution toimintatavan perinteisen ymmärryksen ydinperiaatteen ja saattaa muuttaa darvinistista teoriaa.

Tutkimuksen suoritti ghanalaiset ja israelilaiset Haifan yliopiston tiedemiehet. Tutkimusryhmää johtivat tohtori Daniel Melamed ja Sagolin evoluutiotutkimuslaboratorion johtaja, professori Adi Livnat.

Ryhmän havainnot, jotka julkaistiin äskettäin Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehdessä, osoittivat, että keskeinen mutaatio ihmisillä ei ilmene sattumanvaraisesti, vaan ilmenee huomattavasti useammin juuri siellä, missä sitä tarvitaan.

Mutaatio, joka tunnetaan nimellä APOL1 1024A>G, suojaa afrikkalaiselta unitaudilta ja samalla lisää munuaissairauden riskiä ihmisillä, joilla on kaksi kopiota mutaatiosta.

Tähän asti darvinistinen evoluutioteoria on olettanut, että kaikki geneettiset mutaatiot ovat satunnaisia, ja että hyödylliset mutaatiot valikoituvat – ja siten säilyvät geenipoolissa – antamalla kantajilleen suuremman mahdollisuuden selviytyä ja siirtää geenejään eteenpäin, kun taas haitalliset mutaatiot poistuvat geenipoolista negatiivisen valintapaineen vuoksi.

Nyt kuitenkin ghanalaisen ja israelilaisen ryhmän työn mukaan näyttää siltä, ​​että mutaatioita esiintyy useammin olosuhteissa, joissa ne ovat hyödyllisiä. APOL1 1024A>G -mutaatiota esiintyy paljon useammin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kuin eurooppalaisilla – juuri siellä, missä se todennäköisimmin suojaa, eikä nettonegatiivinen, ottaen huomioon sen vaikutuksen munuaissairausriskiin.

"Nämä tulokset ovat täysin odottamattomia satunnaismutaatioiden näkökulmasta. Tästä näkökulmasta yksittäisten mutaatioiden ei oleteta syntyvän useammin siellä, missä niitä tarvitaan", Livnat sanoi.

Tulokset heijastavat ryhmän aiempaa työtä, joka osoitti, että HbS-mutaatio, joka suojaa malarialta ja aiheuttaa sirppisoluanemiaa homotsygooteilla, syntyy useammin juuri siinä geenissä ja populaatiossa, jossa sitä tarvitaan.

Livnat spekuloi, että mutaatiot eivät ole satunnaisia, vaan niitä ohjaa jokin aiemmin tunnistamaton organismin sisällä toimiva voima, joka kokoaa sukupolvien aikana genomiin kertyneen geneettisen tiedon hyödyllisillä tavoilla.

Esimerkiksi Livnatin ryhmän työ näyttää osoittavan, että fuusiomutaatio – jossa kaksi geeniä fuusioituu muodostaen uuden – ei ole satunnainen prosessi, vaan sitä ohjaavat sukupolvien aikana muodostuneet mallit.

Koska genomi taittuu 3D-avaruudessa, jolloin yhdessä toimivat geenit sijaitsevat samassa paikassa ja ajassa tumassa, molekyylimekanismit yhdistävät nämä geenit muiden sijaan, "johdottaen" pitkäaikaisia ​​biologisia vuorovaikutuksia yksinkertaistetuiksi genomisiksi ohjeiksi.

Tutkimuksen tekijät väittävät myös, että yksittäisten kirjainten muutokset toteutetaan monimutkaisten säätelyilmiöiden kautta jokaisessa sukupolvessa RNA-tasolla, mikä tekee sukupolvien aikana tapahtuvista muutoksista todennäköisemmin "johdotettuja".

PNAS-julkaisussa ryhmä väittää, että fuusiot ja RNA:n muokkaus ovat vain kaksi esimerkkiä yleisestä periaatteesta, joka pätee kaikkiin mutaatiotyyppeihin.

Sen sijaan, että mutaatiot olisivat paikallisia sattumia, jotka ovat irrallaan muusta geneettisestä tiedosta, ne yhdistävät ja integroivat geneettistä tietoa virtaviivaisiksi ohjeiksi. Sukupolvien aikana ja luonnonvalinnan palautteen avulla toisiinsa liittyvä mutaatiotoiminta mahdollistaa pitkäaikaisia ​​​​suunnattuja mutaatiovasteita tiettyihin ympäristöpaineisiin, kuten APOL1- ja HbS-mutaatiot osoittavat.

"Aiemmissa tutkimuksissa mutaatioiden määrää on tarkasteltu keskiarvoina genomin eri positioiden välillä, mikä peittää yksittäisten mutaatioiden todennäköisyydet. Mutta meidän tutkimuksemme viittaavat siihen, että yksittäisten mutaatioiden mittakaavassa jokaisella mutaatiolla on oma todennäköisyytensä, ja mutaation syyt ja seuraukset ovat yhteydessä toisiinsa", Livnat sanoo.

"Geenifuusiomutaatiot eivät ole ainoastaan ​​​​satunnaisia, vaan niiden syntymekanismi on itse asiassa analoginen yhden aivojen kognition ja oppimisen perusperiaatteista kanssa."

Lähde:

 Groundbreaking Israeli research challenges core assumptions of Darwinian evolution | World Israel News 8.9.2025

Mutaatiot eivät edistä evoluutiota

 

Kuva: Andrew Newman Nature Pictures / Alamy. 

Joel Kontinen

Evoluutiokoe, jossa on mukana kovakuoriaisia, on antanut ensimmäisen suoran todisteen siitä, että jälkeläisten hoito johtaa enemmän geneettisten mutaatioiden kerääntymiseen populaatioon.

Jotkut mutaatioista ovat todennäköisesti haitallisia, mutta niillä on myös myönteinen puoli, sillä suuremman vaihtelun ansiosta populaatiot voivat sopeutua ja kehittyä nopeammin olosuhteiden muuttuessa.

"Siinä on paljon haitallisia asioita", sanoo Rahia Mashoodh Cambridgen yliopistosta. "Mutta siinä on potentiaalisesti paljon hyötyä.”

Lähde: Le Page, Michael, 2023. Animals that care for young may have more mutations and evolve faster.  New Scientist 30. 1.

Mutaatiot aiheuttavat harmia

 

 Kuva: Brona, CC BY-SA 3.0). 

Joel Kontinen

 

Uudet mutaatiot tuovat geneettistä vaihtelua populaatioon, ja jos geneettiset muutokset jatkuvat, ne voivat tarjota raaka-ainetta evoluutiomuutokseen.

 Pleiotropian tai mutaation muuttamien ominaisuuksien lukumäärän oletetaan usein vaikuttavan todennäköisyyteen, että mutaatio selviää ajan kokeesta. Vande Zande et ai. tarjoavat nyt puitteet tällaisten oletusten testaamiseksi määrittämällä ja vertaamalla empiirisesti TDH3-geenin ilmentymiseen hiivassa vaikuttavien cis- ja transsäätelymutaatioiden pleiotrooppisia vaikutuksia.

He havaitsivat, että transregulatorisilla mutaatioilla on todellakin enemmän pleiotrooppisia vaikutuksia ja ne ovat haitallisempia.

Lähde: 

Laura M. Zahn. Science  1.7. 

  

Koululaisten väärät käsitykset evoluutiosta

Kuva: Charles J. Sharp , CC BY-SA 4.0.

 

Joel Kontinen

 

Miten evoluutio menee eteenpäin? Monilla oppilailla on tästä kysymyksestä vääriä käsityksiä. Satunnaiset muutokset, jotka johtavat selviytymisetuihin – evoluution periaate ei ole intuitiomme ja kokemuksemme mukainen. Biologian opettajat kohtaavat siksi usein väärinkäsityksiä opiskelijoiden keskuudessa. Vain noin puolet opettajista tunnistaa ne oikein ja osaa ryhtyä asianmukaisiin vastatoimiin. Tämä on tulos Tim Harteltin pro gradu työssään tohtori Nina Minkleyn valvonnassa tekemästä kyselystä, johon osallistui 182 esikoulu-, jatko- ja biologian opettajaa käytännön koulutuksessa.

Evoluutio ei riipu sattumista eivätkä mutaatiot ole sattumanvaraisia.

Ruhr-Universität Bochumin Behavioral Biology and Biology Education -tutkimusryhmän tutkijat vaativat erityiskoulutusta opettajille.

Tutkimus julkaistiin Science Education -lehdessä 3.2.2022. Tarkoituksenmukainen ajattelu ja antropomorfismi "Gepardeista on tullut nopeampia ja nopeampia, koska he ovat ymmärtäneet, että se on välttämätöntä" - tämän lausunnon pitäisi saada opettajat istumaan ja kiinnittämään huomiota evoluution periaatteiden opettamiseen. Monilla oppilailla on siitä vääriä käsityksiä. He eivät tunnista eloonjäämisetua edustavien satunnaisvaihteluiden periaatetta ja olettavat sen sijaan, että evoluutioprosessit suuntautuvat johonkin päämäärään, että lajilla on muuttumattomia piirteitä, että hyödylliset ominaisuudet periytyvät tai antropomorfoivat organismeja olettaen, että ne toimivat tietoisesti.

"Arkielämässä tällaiset käsitteet ovat joskus hyödyllisiä, mutta tieteellisesti ne ovat epätarkkoja", Nina Minkley sanoo. "Opettajien tulee diagnosoida ne biologian tunneilla ja ryhtyä kohdennettuihin vastatoimiin, koska muuten ne estävät tieteellisesti oikean ymmärryksen."

Evoluutio ei ole tarkoituksen siirtämistä jälkeläisiin,  

Lähde:

Biology teachers often fail to recognise misconceptions Ruhr University Bochum, 4.2.

Miten teistinen evolutionisti määrittelee maailman

 

Joel Kontinen

Näin teistinen evolutionisti määrittelee maailman:

Jumala loi maailman. Hänen rakkautensa ja hyvyytensä kannattelee kaikkea. Tämän sanominen ääneen ei ole kreationismia eli luomisuskoa. Se, miten eliöt ja fyysisen maailman asiat ovat, ei ole uskon asia.

Ajatus elämää kannattelevasta isosta ajatuksesta, Jumalasta, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että elämä on luonteeltaan syvästi biologista ja fyysistä.

Mutta evoluutio on muutakin kuin vain lluonnossa ilemevää johdonmukaisuutta, jonka Jumala on luonut. Miten hän saa mutaatiot ja luonnonvalinnat palveleman Jumalaa.

Evoluutio piirtää omia koukeroitaan maapallon elämänmenoon. Luomisusko, kovan linjan kreationismi, laittaa Jumalan olemassaolon oman väärinkäsityksensä panttivangiksi: jos maailma ei toimi kirjaimellisesti Raamatussa kerrotun mukaan, se ei ole totta. Oi, mitä koppavuutta!

Luomisusko, kovan linjan kreationismi, on teistisen evolutionistit mielestä koppavuutta.  Hän ei usko, siihen, mitä Raamatussa sanotaan.   

Se, mitä Raamatussa kerrotaan maailman synnystä ja elämän olemuksesta, on totta uskon silmin katsottuna, mutta ei samalla tavalla kuin jos mennään lääkäriin ja aletaan selittää virustaudin luonnetta. Tai miten tietokone toimii tai ihminen lentää kuuhun. Ihminen voi elää uskon varassa, mutta maailman ilmiöt eivät toimi uskon mukaan. Ateistin ja uskovaisen kännykät toimivat samalla tavalla.

Hän sekoittaa ”uskon silmin katsottuna” ja todellisen tieteen. Siinä unohtuu tieteen metodologinen puoli, joka perustuu ateistiseen maailmanselitysmalliin.

Lähde:

Seppälä, Olli. 2017, Teesi n:o 13 - Kreationismi on väärinkäsitys.  Kotimaa 3.2. 

Mutaatiot eivät ole satunnaisia

 

 Kuva: Brona, CC BY-SA 3.0).

Joel Kontinen  

 

Evoluution mukaan luonnonvalinta ja mutaatiot ovat avain kehitykseemme. Kalifornian yliopiston Davisin ja Max Planckin kehitysbiologian instituutin Saksassa tekemän uuden tutkimuksen mukaan yksinkertainen lituruohoeli hentolituruoho voi olla avain DNA-mutaation ymmärtämiseen ja ennustamiseen.

Löydökset, jotka julkaistiin 12. tammikuuta Nature-lehdessä, muuttavat radikaalisti käsitystä evoluutiosta ja voivat jonain päivänä auttaa tutkijoita kasvattamaan parempia satoja tai jopa auttaa ihmisiä taistelemaan syöpää vastaan.

Mutaatioita tapahtuu, kun DNA vaurioituu ja jää korjaamatta, mikä luo uuden muunnelman. Tiedemiehet halusivat tietää, oliko mutaatio puhtaasti satunnainen vai jotain syvempää. Se, mitä he löysivät, oli odottamatonta. "Olemme aina pitäneet mutaatiota pohjimmiltaan satunnaisena genomissa", sanoi Gray Monroe, UC Davisin kasvitieteiden laitoksen apulaisprofessori, joka on paperin johtava kirjoittaja. "On käynyt ilmi, että mutaatiot eivät ole satunnaista ja se on ei-satunnaista tavalla, joka hyödyttää kasvia. Se on täysin uusi tapa ajatella mutaatiota."

Tutkijat käyttivät kolme vuotta sekvensoimalla satojen Arabidopsis thalianan eli lituruohon eli hentolituruohon DNA:ta. Se on pieni, kukkiva rikkaruoho, jolla on  suhteellisen pieni genomi, joka käsittää noin 120 miljoonaa emäsparia. Vertailun vuoksi ihmisillä on noin 3 miljardia emäsparia. "Se on genetiikan malliorganismi", Monroe sanoi.

Laboratoriossa kasvatetut kasvit tuottavat monia muunnelmia. Työ aloitettiin Max Planck -instituutissa, jossa tutkijat kasvattivat näytteitä suojatussa laboratorioympäristössä, mikä mahdollisti sen, että kasvit, joissa oli vikoja, jotka eivät ehkä ole säilyneet luonnossa, pystyivät selviytymään valvotussa tilassa. Näiden satojen lituruoho eli hentolituruoho -kasvien sekvensointi paljasti yli miljoona mutaatiota. Näissä mutaatioissa paljastettiin satunnaisen kuvion vaste, joka on vastoin sitä, mitä odotettiin. "Ensi silmäyksellä se, mitä löysimme, näytti olevan ristiriidassa vakiintuneen teorian kanssa, jonka mukaan alkuperäiset mutaatiot ovat täysin satunnaisia ja että vain luonnonvalinta määrittää, mitkä mutaatiot havaitaan organismeissa", sanoi Detlef Weigel, Max Planck -instituutin tieteellinen johtaja ja tutkimuksen vanhempi kirjoittaja. Satunnaisuuden sijasta he löysivät genomista laikkuja, joilla oli alhainen mutaatioaste. He olivat yllättyneitä havaitessaan näissä kohdissa välttämättömien solujen kasvuun ja geenien ilmentymiseen osallistuvien geenien yliedustuksen.

"Nämä ovat genomin todella tärkeitä alueita", Monroe sanoi. "Biologisesti tärkeimmät alueet ovat ne, jotka on suojattu mutaatiolta." Alueet ovat myös herkkiä uusien mutaatioiden haitallisille vaikutuksille. "DNA-vaurioiden korjaaminen näyttää siksi olevan erityisen tehokas näillä alueilla", Weigel lisäsi. Kasvi kehittyi suojellakseen itseään

Tutkijat havaitsivat, että tapa, jolla DNA kiedottiin erityyppisten proteiinien ympärille, oli hyvä ennustaja, muuttuuko geeni vai ei. "Se tarkoittaa, että voimme ennustaa, mitkä geenit mutatoituvat todennäköisemmin kuin muut, ja se antaa meille hyvän käsityksen siitä, mitä tapahtuu", Weigel sanoi. Löydökset lisäävät yllättävän käänteen Charles Darwinin luonnonvalinnan evoluutioteoriaan, koska se paljastaa, että kasvi on kehittynyt suojelemaan geenejään mutaatioilta varmistaakseen selviytymisen. "Kasvi on kehittänyt tavan suojella tärkeimpiä paikkojaan mutaatiolta", Weigel sanoi. "Tämä on jännittävää, koska voisimme jopa käyttää näitä löytöjä pohtiessamme kuinka suojella ihmisen geenejä mutaatioilta."

Tietäen, miksi jotkut genomin alueet mutatoituvat enemmän kuin toiset, voisi auttaa geneettiseen vaihteluun tukeutuvia kasvattajia kehittämään parempia satoja. Tiedemiehet voisivat myös käyttää tietoja ennustaakseen paremmin tai kehittääkseen uusia hoitoja mutaation aiheuttamiin sairauksiin, kuten syöpiin. "Löytömme antavat täydellisemmän kuvauksen luonnon vaihteluita ohjaavista voimista; niiden pitäisi innostaa uusia väyliä teoreettiseen ja käytännön tutkimukseen mutaation roolista evoluutiossa", kirjoitus toteaa.

Lähde:

University of California - Davis.2022. Study challenges evolutionary theory that DNA mutations are random: Findings could lead to advances in plant breeding, human genetics. Science Daily, 12. 1.

Vuoden 1998 nobelisti Robert B. Laughlin tyrmää evoluutioteorian

Kuva: Linda A. Cicero / Stanford News Service.


Joel kontinen


Fysiikan nobelisti Robert B. Laughlin kuvaa evoluutioteoriaa aatejärjestelmäksi, loogiseksi umpikujaksi ja antiteoriaksi. Näin siksi, että evoluutioteoria on vastoin kokeellisen luonnontieteen testattavia havaintoja. Laughlinin mukaan havainnot, joilla on koetettu puolustella evoluutioteoriaa, ovat parhaimmillaan kyseenalaisia ja pahimmillaan täysin vääriä. Viimeksi mainitusta on yhtenä esimerkkinä tapaus ”roska-DNA”.

Evoluutiousko johti karmiviin seurauksiin, kun darwinismin kannattajat hylkäsivät niin sanotun roska-DNA:n tutkimisen. He uskoivat, että evoluutio on jättänyt perimään tarpeettomaksi käynyttä genomia jolle solulla ei ole mitään käyttöä. Tämä asenne jarrutti lääketieteen kehitystä yli 30 vuotta! Sittemmin selvisi, että kyseinen DNA:n osa onkin tärkeä tekijä solun toiminnan säätelyssä.

Darwinismin tieteellistä tutkimusta hidastava asennevaikutus oli selvästi nähtävissä niinkin myöhään kuin vuonna 2008:

Molecular Biology of the Cell eli ”Alberts et al.” on eräs arvostetuimmista biologian oppikirjoista. Vuonna 2008 julkaistussa painoksessa Alberts et al. vielä kirjoittaa: ”Suurin osa meidän (proteiineja) koodaamattomasta DNA:sta on lähes varmasti hyödytöntä roskaa, joka on säilynyt kuin kasa vanhoja sanomalehtiä.”Alberts et al. olivat siis varmoja siitä, että heidän evoluutiouskomuksensa on tosi, ja että evoluution jäljiltä soluun kertyy roska-DNA:ta”. Tämä kertoo siitä, kuinka "sokea usko voi saada vahvan aseman ihmisen todellisuuskuvassa. Alberts et al.:n tapauksessa heidän materialistinen maailmankuvansa on vaikuttanut ajatteluun, jonka uusi tieteellinen tieto osoittaa olevan vailla todellista perustaa. Toisin kuin darwinistit, kreationistit eivät lähtökohtaisesti voisi ilman todisteita uskoa muuhun geeniroskaan kuin siihen, mikä johtuu mutaatioista .

Monet luulevat että evoluutioteoria on tieteellinen teoria, joka ohjaa tieteen tekemistä. Sellainen luulo on virheellinen, sillä kokeellinen luonnontiede ei tarvitse evoluutioteoriaa eikä evoluutioteoria saa tukea kokeellisesta luonnontieteestä. Fysiikan Nobel-palkittu Robert Laughlin on oiva esimerkki siitä, että tiede ei tarvitse evoluutioteoriaa.

Evoluutioteoria on jarruttamassa tieteellistä edistymistä, koska se uskomusjärjestelmänä estää monia tieteilijöitä seuraamasta sinne mihin todistusaineistot loogisesti johtavat. Evoluutioteoria on naturalismin aatejärjestelmä. Tämä osoittaa sen, ettei naturalismi ole mikään neutraali tapa tarkastella maailmaa. Naturalismi rajaa keinotekoisesti todistusaineiston selitysmallit tietylle uskomusten pelikentälle. Tästä hyvänä todisteena on Nature-lehdessä ollut kirjoitus: ”Vaikka kaikki näyttö viittaisi älykkääseen suunnittelijaan, sellainen hypoteesi suljetaan tieteen ulkopuolelle koska se ei ole naturalistinen”. (Todd, S.C., A view from Kansas on that evolution debate, Nature 401(6752):423, 1999.)

Lähde:

Suninen. Jouni. 2020. Fysiikan nobelisti tyrmää evoluutioteorian.
Uusi Suomi blogit 20.2.

Kuolleen meren fossiilit vihjaavat siihen, että jotkin kasvit ovat aiemmin luultua vanhempia

Kuva: Saniainen,Cc By-Sa 3.0.




Joel Kontinen

Yllättävät löydöt Jordaniasta kertovat, että saniaiset ja havupuut säilyivät tuhon ylitse ”250 miljoonaa” vuotta sitten.

Kasvien evoluutio on hyvin hankalaa, Heidi Ledford sanoo. Hän toivoo, että fossiilit, jotka kaivettiin kuolleesta merestä, antaisivat lisävaloa siihen, miten ymmärrämme evoluutiota.

Kasvien suuri tuho tapahtui 252 miljoonaa Darwin vuotta sitten, jolloin elämän piti sammua. Nyt Ledford uskoo, että on ollut suuria vaikutuksia kasvien evoluutiolle sillä, että jotkut kasvit ovat säilyneet kuivassa ja kuumassa ilmastossa, niin että onnekkaat mutaatiot kasvien siemenissä tapahtuivat luonnonvalinnan avulla.

Lähde:

Ledford, Heidi. 2018. Dead Sea fossils hint at earlier start for some ancient plants. Nature (20.12.)

Liskot määräävät itse ihonvärinsä.

Koiraslisko viisi päivää sen jälkeen, kun se on otettu Pisgahin laavasta (vasemmalla). Ja sama lisko (oikealla) kun sitä on pidetty neljä kuukautta pehmeällä hiekalla. Kuva: Corl et al., Current Biology, 2018.



Joel Kontinen

Mojaven liskoilla on väritys, joka hyvin sopii niiden autiomaan elinympäristöön. Mutta Pisgalla laavakentällä huomaa hyvin erilaisen liskojen populaation: yhtä tumman kuin ne kivet, joiden päällä ne elävät.

Tämä ei ole evoluution uusi aluevaltaus. Kaksi variaatiota ovat yhtä elinkelpoisia keskenään.

“Miten eläimet valtaavat uuden elintilan, joka on erilainen, kuin mitä evoluutio on niille antanut? Vaaleammat liskot laavalla näyttäisivät herkullisilta pedoille, joten ne selviävät elossa saatuaan sopivammat värit.”

”Yksi ratkaisu saattaisi olla, että useimmat eläimen ominaisuuksista eivät ole määrättyjä, vaan ne voivat muuttua niiden elinaikana. Tätä kutsutaan Baldwinin ominaisuudeksi, nimitetty James Baldwinin mukaan, joka laati siitä tutkielman vuonna 1896.”

Baldwin ansoiksi lasketaan myös geneettiset muutokset ja luonnonvalinta,

Nyt on saatu tukea siihen, että myös nämä Mojaven liskot muuttavat väriään. Liskojen väritys voi muuttua helpostikin.


Source:

University of California. 2018. Adaptable lizards illustrate key evolutionary process proposed a century ago. Science Daily (6.9.).

DNA: n korjausmekanismi korjaa säteilyn aiheuttamia vaurioita kasveilla

Darwinille kukkien evoluutio oli inhottava mysteeri. Tuore tutkimus kertoo, että mutaatiot eivät auta kasvien kehitystä, koska DNA:n korjausmekanismit korjaavat säteilyn aiheuttamia vaurioita.




Joel Kontinen

Vuonna 2015 Aziz Sancar jakoi kemian Nobelin kahden muun tutkijan kanssa. He saivat tunnustuksen DNA:n korjausmekanismien selvittämisestä.

Sancar osoitti, miten entsyymit korjaavat ultraviolettisäteiden tai muiden karsinoidien (kasvaimia aiheuttavien tekijöiden) synnyttämiä virheitä.

Hän tutki elävien olentojen korjausmekanismeja.

Äskettäin Nature Communications julkaisi Sancarin ja kollegojen tutkimuksen kasvien samantapaisesta mekanismista. He saivat selville, että kasveilla on vieläkin tehokkaampi mekanismi kuin ihmisillä tai eläimillä.

Kasvit tarvitsevat sitä, kun ne eivät voi välillä mennä varjoon, suojaan auringolta.

Darvinistisessa maailmassa luonnonvalinnan ja mutaatioiden pitäisi kuljettaa kehitystä eteenpäin, mutta nyt tiedämme, että korjausmekanismit estävät virheitä.

Solut osaavat korjata virheitä myös muilla tavoin, ja esimerkiksi jotkin levät ja kalat tuottavat luonnostaan auringolta suojaavaa ainetta.

Lähde:

University of North Carolina Health Care. 2018. How does plant DNA avoid the ravages of UV radiation? The lab of UNC-Chapel Hill Nobel laureate Aziz Sancar reveals first-ever repair map of an entire multicellular organism to illuminate the inner workings of the plant kingdom's highly efficient DNA repair system. Science Daily. (17.4.).

Tietokirjailija Jussi Viitala satuilee evoluution kyvyistä

Episyklit. Ptolemaioksen maakeskeisen mallin tavoin evoluutiota yritetään pönkittää apukeinoilla, koska se muuten luhistuisi. Kuva: Fastfission, Public domain.





Joel Kontinen

Darvinistisen kehitysopin puolustajilla on tapana väittää, että evoluutio on luonnonlaki siinä, missä esimerkiksi painovoima.

Jostain syystä hyvin harva fyysikko sanoo, että fysiikan lait ovat yhtä paljon luonnonlakeja kuin evoluutio.

Eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija Jussi Viitala markkinoi äskettäin evoluutiota luonnonlakina YLE:ssä.

Viitala uskoo luonnonvalinnan ja mutaatioiden kykenevän tekemään ihmeitä, kunhan aikaa on miljardeja vuosia.

Hän pitää evoluutiota mekaanisena tapahtumasarjana, ”jossa sattumanvaraiset mutaatiot tuottavat ainesta luonnonvalinnalle.”

Viitala esittelee darvinistien perusargumentteja:

”Evoluutiolla ei ole tavoitetta. Se on päättymätön prosessi, joka jatkuu niin kauan kuin maapallolla on elämää. Mikään laji ei ole evoluution päätepiste – ei myöskään ihminen.”

Hän nostaa esiin Richard Dawkinsin suosiman argumentin ihmisen silmästä osoituksena huonosta suunnittelusta.

Viitalan kannattaisi perehtyä Sonyn insinöörien näkemykseen: ihmisen silmä on suunniteltu niin erinomaisesti, että he hyödynsivät sen periaatteita rakentaessaan parempia kameroita.

Lopuksi Viitala esittää kummallisen päätelmän:

”Jo yli 160 vuotta evoluutiotutkijat ovat koettaneet osoittaa Darwinin teoriaa vääräksi onnistumatta.
Tiedon lisääntyessä siihen on tehty korjauksia ja täsmennyksiä, mutta evoluution periaate on pitänyt pintansa ja todistusaineisto on kasvanut niin musertavaksi, ettei sitä millään saivartelulla enää voi kumota.”

Evoluutio on todellisuudessa falsifioitu eli osoitettu vääräksi mennen tullen. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston emiritusprofessori Dennis Noble, saksalaistutkija Wolf-Ekkehard Lönnig ja vuoden takainen Royal Societyn konferenssi tyrmäsivät uusdarvinismin tieteellisillä argumenteilla.

Evoluutiolle on käynyt kuin Ptolemaioksen tunnetuksi tekemälle maakeskeiselle käsitykselle aurinkokunnasta. Tämän mallin mukaan planeetat kiersivät maata, mutta ne eivät kiertäneet sitä suoraan vaan tekivät pienen ympyränmuotoisen kierroksen eli radallaan samalla, kun ne kiersivät maata.

Malliin tarvittiin lopulta kymmeniä episyklejä (näitä pieniä kierroksia), ennen kuin se pystyi selittämään planeettojen kiertoa kutakuinkin tyydyttävästi.

Myös darvinistit ovat joutuneet turvautumaan melko samanlaisiin temppuihin, jotka kertovat, että sen parasta ennen päivä on mennyt jo ajat sitten.


Lähde:

Viitala, Jussi. 2017. Evoluutio on luonnon laki. Yle uutiset (17.10.).

Kasvien äkämät falsifioivat darvinismin, saksalaistutkija sanoo

Kuva: De Sousa, V.; Couri, M., CC BY 4.0.






Joel Kontinen

Äkämät ovat enimmäkseen hyönteisten aiheuttamia kasvien kasvuhäiriöitä, joita ei hyvälläkään tahdolla voi luonnehtia kauniiksi.

Hyönteiset hyötyvät niistä ja saavat niiden avulla kasvista ravintoa poikasilleen.

Kasvit eivät hyödy näistä hyönteisistä, mutta ne silti antavat suojan äkämiä muodostaville hyönteisille ja karkottavat muut ötökät.

Tällainen yksipuolinen apu ei sovi darvinistiseen ajatteluun. Kasvi kun ei hyödy näistä hyönteisistä lainkaan.

Äkämät sitä vastoin heikentävät kasvin kasvua.

Jotkin kasvit jopa rakentavat anatomisia muodostelmia suojaksi näille ötököille. Tämä käytännössä falsifioi darvinismin.

Saksalaistutkija Wolf-Ekkehard Lönnig kirjoitti äskettäin laajan tutkimuksen äkämistä. Hän päätyi siihen, että darvinistiset prosessit eivät pysty selittämään niiden alkuperää.

Tohtori Lönnig osoittaa, että luonnonvalinta ei riitä selitykselle ilmiölle, jossa yksi laji voisi toimia toisen hyväksi hyötymällä siitä lainkaan.

Hänen mukaansa luonnonvainta ja mikromutaatiot eivät pysty kehittämään äkämiä. Ne eivät ole voineet kehittyä pikkuhiljaa evoluution kuluessa.

Hän tarjoaa selitykseksi älykästä suunnittelua.

Lönnig ei sinänsä puhu luomisesta, mutta luomispersektiivistä katsottuna luominen ja sitä seurannut syntiinlankeemus selittänevät luonnon kummajaiset paljon paremmin kuin kehitysoppi, jonka parasta ennen -päivä meni jo ajat sitten.

Lähde:

Lönnig, Wolf-Ekkehard. 2017. Plant Galls and Evolutio: How More than Twelve Thousand Ugly Facts are Slaying a Beautiful Hypothesis: Darwinism. (7.9.).

Mutaatiot: Evoluution mekanismi aiheuttaa tuhoa

Melbournen museon mukaan mutaatiot ovat mahtavia virheitä.




Joel Kontinen

Mutaatioiden piti olla mahtavia virheitä, jotka darvinistisen tarinan mukaan muuttivat suomut suliksi ”150 miljoonaa vuotta” sitten.

Todisteet puuttuvat edelleenkin, mutta saamme tavan takaa yhä enemmän todisteita siitä, mitä mutaatiot oikeasti saavat aikaan.

Äskettäin American Journal of Human Genetics -tiedelehti julkaisi kattavan tutkimuksen UBTF-geenin muutoksista lapsissa.

UBTF valmistaa ribosomaalista RNA:ta (rRNA). Mutaation vuoksi sitä valmistuu liikaa, ja lasten motoriset kyvyt heikkenevät, heidän on vaikea kävellä ja puhua.

Näillä eväillä ei evoluutio edisty.

Mutaatioiden tiedetään esimerkiksi tappaneen Wrangelinsaaren villamammutit sukupuuttoon ja aiheuttaneen albinismia.

Tsernobyl, Bhopal ja Fukushima aiheuttivat reilusti mutaatioita, mutta nekään eivät sanottavasti edistäneet evoluutiota.

Lähde:

Medical Xpress. 2017. Mysterious children's neurological disease is traced to a single error in one gene (3.8.).

Lentokyvytön merimetso: kun evoluutio kulkee väärään suuntaan

Galapagosinmerimetso (Phalacrocorax harrisi). Kuva: Charlesjsharp, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Evoluutiolta eivät ongelmat lopu aivan huomenissa. Science raportoi viime viikolla Galapagosinmerimetsosta (Phalacrocorax harrisi), jonka oletetaan menettäneen lentokykynsä aivan äskettäin eli vain ”2 miljoonaa vuotta” sitten, mikä evoluutiolle on silmänräpäys.

Lentokyvyttömissä linnuissa evoluutio kulkee väärään suuntaan.

Jotkin eläimet ovat menettäneet kyvyn tai ominaisuuden, joka niiden esi-isillä on oletettavasti ollut.

Geneetikko Leonid Kruglyak kollegoineen huomasi Galapagosinmerimetsoissa useita mutaatioita, etenkin geeneissä Ift122 ja Cux1, jotka voivat myös ihmisissä aiheuttaa epämuodostumia, esimerkiksi hengitysvaikeuksia ja raajojen ja sormien kasvuhäiriöitä.

Vaikka evolutionistit pitävät mutaatioita mahtavina virheinä, ne saavat yleensä vain tuhoa aikaan.

Lähde:

Cross, Ryan. 2017. How the clumsy Galapagos cormorant lost its flight. Science (1.6.).

Jianianhualong tengi: höyhenpeitteinen dinosaurus on villikalkkunan kokoinen lintu

Villi dinosaurus? Kuva: Kevin Cole, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Jos eläin on villikalkkunan kokoinen, ja sillä on nykylinnun asymmetriset sulat, se on evolutionistien mielestä höyhenpeitteinen dinosaurus, etenkin jos se on vähintään ”100 miljoonaa vuotta” vanha ja kaivettu esiin Kiinassa.

Nature Communications esittelee meille tuoreimman kokelaan: liitukaudella eläneen Jianianhualong tengin pyrstösulat muistuttivat aikamme lintujen sulkia.

Muita sulkia ei ole löydetty.

Tutkijat arvelevat, että otus oli eläessään reilun metrin pituinen ja painoi 2,4 kiloa. Ikähaarukaksi he tarjoavat ”100–145 miljoonaa vuotta”.

Evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, koska vallitsevan dogmin mukaan linnut kehittyivät dinosauruksista. Ja koska linnuilla on höyheniä, pitäisi joillakin dinosauruksilla olla ainakin höytyviä.

Suurena pulmana on höyhenen alkuperä. Melbournen museo kertoi vielä muutama vuosi sitten, että mutaatio muutti suomun sulaksi ”150 miljoonaa vuotta” sitten.

Tämä on silkkaa satuilua, koska Archaeopteryxilla oli modernit sulat jo tuolloin eikä yksi mutaatio pysty tekemään ihmeitä.

Evolutionistit uskovat löytäneensä 99 miljoonaa vuotta sitten meripihkaan hautautuneen dinosauruksen höyheniä, mutta ne näyttävät erehdyttävästi linnun sulilta.

Meripihkaan jähmettyneet liki 100 miljoonaa vuotta vanhat linnunsiivet taas viittaavat siihen, että höyhenet ovat olleet höyheniä jo silloin, kun dinosaurukset vaelsivat maan päällä.

Evolutionistien harmiksi varhaiset höyhenet muistuttavat nykylintujen höyheniä, niin kuin Microraptor gui, Euconfuciornis ja Hongshanornis longicresta voisivat meille kertoa, jos osaisivat puhua.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. Shake Your Tail Feathers: Dinosaur Sported Modern-Looking Plume. Live Science (2.5.).

Mutaatiot tappoivat Wrangelinsaaren villamammutit

Kuva: Flying Puffin, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).





Joel Kontinen

Kehitysopin kannattajat otaksuvat, että kun jokin laji joutuu eroon lajitovereistaan, seurauksena voi olla lajiutuminen eli uuden lajin syntyminen. He vetoavat usein tähän maantieteelliseksi isolaatioksi tai eristäytymiseksi kutsuttuun ilmiöön.

Mutta jos muista erilleen joutunut populaatio on liian pieni, sille voi käydä huonosti.

Tutkijat arvelevat, että Siperiasta pohjoiseen sijaitsevalla Wrangelinsaarella eli 300 villamammuttia ennen kuin ne kuolivat sukupuuttoon osapuilleen 3 700 vuotta sitten.

He vertailivat vanhimpien mammuttien DNA:ta Wrangelinsaaren viimeisten mammuttien DNA:han, ja päättelivät, että pienessä populaatiossa tuhoisat mutaatiot heikensivät mammuttikannan elinvoimaisuutta.

PLOS Genetics -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan mutaatiot riistivät mammuteilta useita hajuaistiin erikoistuneita reseptoreita. Toiset mutaatiot taas hankaloittivat virtsaamista (ja siten myös reviirin merkitsemistä).

Tutkijat myös uskovat, että pari muuta mutaatiota harvensivat mammutin turkin.

Mutaatioiden piti näytellä huomattavaa roolia evoluutiossa, mutta tiede ei tunne yhtään objektiivisesti hyödyllistä mutaatiota.

Evolutionistit voivat väittää, että ”mahtavat virheet” vievät lajien kehitystä eteenpäin, mutta lähes kaikki mutaatiot heikentävät niin eläimiä kuin myös ihmisiä.

Mutaatiot eivät pysty lisäämään eliön geneettistä informaatiota. Ne voivat vain vähentää sitä. Seurauksena on menetettyjä ominaisuuksia, elimiä tai kykyjä.

Myös mammutin luusta on löydetty pehmeitä kudoksia. Tämä viittaa siihen, että vanhimmat mammutit eivät olleet niin vanhoja kuin kuvitellaan.

Lähde:

Price, Michael. 2017. The last, lonely woolly mammoths faced a 'genomic meltdown'.Science (2.3.).

Hiivatutkimus upotti darvinistisen uskomuksen geeniduplikaatiosta

Hiivasolun poikkileikkaus yksinkertaistettuna. Kuva: domdomegg, Creative Commons (CC BY 4.0).




Joel Kontinen

Hiivaa ei pidetä kovinkaan mutkikkaana organismina, mutta se pystyy näköjään saamaan aikaan paljon enemmän kuin mitä kehitysopin kannattajat toivoisivat.

Äskettäin professori Christian Landry (Université Laval) kollegoineen tutki leipähiivan geenejä ja huomasi, että geeniduplikaatio (eli organismissa sama geeni on kahdentunut) ei välttämättä suojaa organismia haitallisilta mutaatioilta.

Sciencessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että myös hiivan biologia on paljon mutkikkaampaa kuin mitä evolutionistit olettivat.

Pikkuruisessa hiivasolussa voi olla yli 60 miljoonaa proteiinimolekyyliä.

Lisäksi solujen korjausmekanismit ja laaduntarkkailu kertovat luomisesta.

Evolutionistit ovat viime päivinä saaneet runsaasti jobinpostin: nyt esimerkiksi tiedetään, että edes bakteeri ei ole yksinkertainen ja että merivuokon genomi on liki yhtä mutkikas kuin ihmisen.

Lähteet:

Diss, Guillaume et al. 2017. Gene duplication can impart fragility, not robustness, in the yeast protein interaction network. Science 355 (6325): 630 – 634.

Phys.org. 2017. Researchers cast into doubt a tenet of the dominant evolutionary biology model (9.2.).

Rappeutuminen: geenit katoavat ja evoluutio kulkee väärään suuntaan (tai jämähtää paikalleen)

Oikopleura dioica on tutkijoiden mukaan menettänyt useita geenejä. Kuva: Bas Kooijman, public domain.




Joel Kontinen

Jotkin eliöt ovat hukanneet osan geeneistään ja pysyttelevät silti elävien kirjoissa. Tämä on täysin vastoin oikeaoppista darvinismia, jossa evoluutio etenee geneettisen informaation lisääntyessä.

Nature Reviews Genetics julkaisi hiljattain Barcelonan yliopiston professorien Ricard Albalatin ja Cristian Cañestron tutkimuksen eliöistä, jotka ovat menettäneet geenejä.

Professori Cañestron mukaan geenin menetys saattaa olla reaktio äkillisestä ympäristön muutoksesta aiheutuvaan stressiin. Se voi myös johtaa lajiutumiseen, kun eliöt joutuvat uuteen ekologiseen lokeroon, erilleen entisistä lajitovereistaan.

Tutkimus nostaa esiin planktoni Oikopleura dioican, joka on menettänyt rutkasti geenejään. Se ei siitä huolimatta ole muuttunut toiseksi lajiksi vaan on sinnikkäästi pysytellyt O. dioicana.

Tutkimattomat ovat evoluution tiet.

Luomiseen uskovat tiedemiehet ovat jo pitkään osoittaneet, että eläinmaailma kertoo pikemminkin rappeutumisesta kuin kehityksestä. Alun hyvässä maailmassa kaikki oli täydellistä, mutta sitten synti toi mutaatiot maailmaan.

Niinpä jotkin eliöt ovat vuosien saatossa menettäneet ominaisuuksia tai kykyjä, joita niiden esi-isillä on ollut.

Luolassa elävät ravut, hämähäkkieläimet ja salamanterit ovat menettäneet näkökykynsä.

Yksi salamanterilaji on menettänyt keuhkonsa.

Strutsi, emu, kiivi ja hoatsin ovat menettäneet kyvyn lentää.

Väärään suuntaan kulkeva kehitys voi aiheuttaa paljon kärsimystä. Monet koirarodut on jalostettu sairaiksi. Ne ovat menettäneet liikaa geneettistä informaatiota.

Koirien jalostus kertoo darvinistisen evoluution mahdottomuudesta. Joskus ainoa lääke on risteyttää kaksi erirotuista koiraa keskenään.

Mutta evoluution mekanismit eivät eläinkuntaa paranna, edes planktonia.

Lähde:

Phys.org. 2016. Losing genes and surviving—when less is more in the evolution of life (17.6.).