lauantai 3. syyskuuta 2016
Darvinistinen moraali perustuu luonnonvalintaan, ainakin New Scientistin mukaan
New Scientist pohtii apinan moraalia.
Joel Kontinen
New Scientist pohtii perimmäisten kysymysten numerossaan Jumalan olemassaolon lisäksi myös muita evoluutiolle hankalia metafyysisiä ongelmia.
NS myöntää, että meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys moraalista ja useammat ovat yhtä mieltä siitä, mikä on hyvää.
Näemme eläinkunnassa yllättävää julmuutta. Jane Goodall näki, miten simpanssiemo ja tämän poikanen purivat kolme kuukautta vanhan simpanssivauvan kuoliaaksi ja sitten söivät sen.
Ovatko eläimet siis moraalisia olentoja, jotka ovat vastuussa teoistaan?
Evoluution maailmassa simpanssit voivat olla psykopaatteja, delfiinit sadisteja ja riikinkukot narsisteja – tai sitten tutkijat ovat lukeneet liikaa Aku Ankkoja.
NS myöntää, että eläimet pystyvät myös auttamaan toisiaan (eli olemaan altruistisia), koska geenitasolla ne hyötyvät siitä.
Lehti toisin sanoen lämmittelee uudelleen Richard Darkinsin vanhaa itsekkään geenin ajatusta. Tuolloin ei vielä tiedetty epigenetiikasta, joka on mullistanut solubiologian.
Viime vuonna Nature totesi, että Richard Dawkinsin genetiikka on jämähtänyt 1970-luvun olettamuksiin.
Tuolloin yleensä ajateltiin, että tietty geeni määritteli tiettyä proteiinia ja tietty proteiini määritteli tiettyä geeniä. Genomin ajateltiin olevan lineaarinen eli yksioikoinen. Se oli osaluettelo tai tietokoneohjelma, joka rakensi organismin. Se oli eristetty ympäristöstä. Proteiineja koodaavien alueiden välissä oli ”roskaa.”
Darvinistien olettamukset perustuivat tiedon puutteeseen. Roska-DNA:lle on viime vuosina löytynyt yllättävää käyttöä, ja perimämme on dynaamisempi kuin mitä kukaan edes uskalsi uskoa.
Tästä huolimatta New Scientist sanoo moraalin perustuvan luonnonvalintaan. Hyvä saattaa sen mukaan olla toisinaan pahaa ja paha hyvää.
Kirjoituksesta heijastuu haluttomuus hyväksyä ajatusta moraalin perimmäisestä lähteestä eli Raamatun Jumalasta.
Raamatun mukaan vain ihminen on vastuussa teoistaan. Pahuus heijastuu eläinkuntaan, mutta yleensä vaisto ohjaa eläinten käyttäytymistä.
Me sen sijaan olemme moraalisia olentoja, joiden ei ole pakko käyttäytyä eläimen tavoin.
Lähde:
Hooper, Rowan. 2016. Metaphysics special: Where do good and evil come from? New Scientist (31.8.).