”Suuret yhteiskunnat tarvitsevat suuret jumalat”: Evolutionistit pohtivat kannattajiaan palkitsevien uskontojen funktiota

Kurandassa kristinusko saa paikallisväriä Australian aboilta.





Joel Kontinen

Somalia, Irak ja Syyria muistuttavat meitä siitä, mitä voi tapahtua, kun yhteiskunta romahtaa ja vajoaa anarkiaan.

Mikä pitää yhteiskuntaa koossa? Science ehdottaa ainakin kehitysopin kannattajien mielestä yllättävää tekijää – uskontoa.

Evoluutioon uskovat yhteiskuntatieteilijät yrittävät selvittää, millainen rooli kannattajiaan rankaisevilla ja palkitsevilla jumaluuksilla oli yhteiskunnan aamuhämärässä.

He arvelevat, että uskonnolla täytyy olla jokin eloonjäämistä edistävä funktio, joten sen täytyy hyödyttää yhteiskuntaa.

Tuore Science pohtii psykologi Ara Norenzayanin ja kollegoiden ajatuksia uskonnon yhteiskunnallisista eduista. He olettavat, että uskonto lisää yhteistyötä ja saa kannattajansa suhtautumaan ystävällisemmin lähimmäisiinsä. Näin palkitsevasta uskonnosta tulee suuren yhteiskunnan edellytys.

Nämä tutkijat olettavat, että uskonto kehittyi alun animismista. Tässä mielessä heidän hypoteesinsa on varsin freudilainen, tai ainakin se perustuu varhaisten kulttuuriantropologien näkemyksiin uskonnon evoluutiosta.

He uskovat, että ”primitiiviset” heimot tulivat mainiosti toimeen ilman palkitsevaa Jumalaa, mutta suuressa yhteiskunnassa tällainen laissez-faire (’antaa mennä’) -strategia ei enää toiminut.

Tällainen näkemys perustuu evoluution ihmiskuvaan.

Genesiksen mukaan ihminen uskoi alusta lähtien yhteen Jumalaan. Synti toi kuoleman ja kärsimyksen lisäksi maailmaan vääristyneen käsityksen Jumalasta.

He käyttävät Göbekli Tepeä esimerkkinä siitä, että uskonto kehittyi ennen ensimmäistä kaupunkia.

Lounais-Turkista löytyneet Göbekli Tepen rauniot hämmensivät evoluutiomaailmaa. Evolutionistien oli vaikea uskoa, että kivikautiset ihmiset pystyivät rakentamaan kaupunkeja.

Aadamin jälkeläiset olivat luovia ja rakensivat kaupunkeja ja korkeakulttuuria jo ihmiskunnan aamunkoitteessa.

Vaikka Sciencen uskontojutun lähtökohdat ovat pahasti männikössä, siinä häivähti myös totuuden siemen. Apostoli Paavalin mukaan ”jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” (1. Tim. 4:8).


Lähde:

Wade, Lizzie. 2015. Feature: Why big societies need big gods. Science (27.8.).

Freud ja darvinistiset tarinat

Jusepe de Ribero: Mooses (1638). Kuva Wikipediasta.

Joel Kontinen

Uusdarvinistisia selityksiä lukiessa ei juurikaan voi välttyä huomaamasta tarunomaisia piirteitä. Käsite näin se on –kertomus (just so story) on peräisin nobelisti Rudyard Kiplingin tarinakokoelmasta Just So Stories for Little Children (1902). Niissä esimerkiksi selitetään, miten leopardi sai pilkkunsa.

Luin hiljattain Sigmund Freudin kirjan Moses and Monotheism (1939). Psykoanalyysin isä ei myöskään karttanut tarunomaisia selityksiä.

Kirjassaan Moses and Monotheism Freud pyrki rakentamaan “yleistä monoteismin teoriaa”. Hän yrittää saada lukijan vakuuttuneeksi siitä, että Mooses oli todellisuudessa egyptiläinen, joka onnistui vieroittamaan israelilaiset polyteismistä ja käännyttämään heidät hänen omaan monoteismiseen uskontoonsa. Valitettavasti Mooses tapettiin autiomaassa, mutta Freudin mukaan hänen maineensa jatkoi omaa elämäänsä Israelin historiassa.

Jotkin Freudin mainitsemat yksityiskohdat Mooseksen elämästä ovat uskottavia ja ehkä tosiakin, kuten esimerkiksi tämän egyptiläiseltä kuulostava nimi (Mose) sekä lyhyt monoteismin kausi Egyptissä 18. dynastian aikana Akhenatenin eli Amenhotep IV:n hallituskaudella.

Mutta suurin osa Freudin ajatuksista ei täytä teorian kriteerejä. Hänen yrityksensä selittää monoteismin synty on enimmäkseen silkkaa spekulaatiota.

Sigmund Freud (1856-1939) myönsi lainanneensa joitain käsitteitä Charles Darwinilta, jota hän kaikesta päätellen arvosti suuresti. Varhaisemmassa teoksessaan Toteemi ja tabu (1912) hän luonnosteli, miten uskonto on saattanut syntyä.

Kirjassaan Moses and Monotheism Freud sanoo: ”Darwinilta lainasin sen hypoteesin, että kaikki ihmiset elivät alun perin pienissä laumoissa; kutakin laumaa hallitsi vanhempi uros, joka käytti raakaa väkivaltaa alistaakseen muut, otti kaikki naaraat itselleen ja orjuutti tai surmasi kaikki nuoret urokset, myös omat poikansa.” (sivu 168).

Freudin ateistinen maailmankatsomus sulki pois kaiken yliluonnollisen. Hänen selityksensä tukeutui evolutionistiseen näkemykseen uskonnon vähittäisestä kehityksestä yksinkertaisesta alusta yhä instituutionalisempaan muotoon. Todisteaineisto ei kuitenkaan tue hänen näkemystään.

Kuten esimerkiksi Don Richardson on osoittanut kirjassaan Iankaikkisuus heidän sydämessään, kulttuuriantropologia pikemminkin tukee Raamatun näkemystä monoteismin rappeutumisesta polyteismiksi.

Onneksi Freud oli riittävän rehellinen myöntääkseen, että hänen näkemyksensä oli vain hypoteesi. Se ei ansaitse teorian nimeä, koska se on pohjimmiltaan vain näin se on –kertomus.


Lähteet:

Freud, Sigmund. 1939. Moses and Monotheism. Engl. Katherine Jones. New York: Vintage Books.

Richardson, Don. 1986. Iankaikkisuus heidän sydämessään. Suom. Salme Moksunen. Vantaa: RV-Kirjat.