Kuva: Orla/Shutterstock
Joel Kontinen
Jotkut evolutionistit luulevat, että uudet, ”66 miljoonaa
vuotta” vanhasta hammaskiilteestä saadut todisteet viittaavat siihen, että
maailman tunnetuin dinosaurus Tyrannosaurus rex oli todennäköisesti
tasalämpöinen – kuten linnut ja nisäkkäätkin. Tämä vahvistaa aiempia
havaintoja.
Taas kerran evoluutio ja miljoonat vuodet on yhdistetty
toisiinsa.
Robert Eagle kollegoineen (University of California, Los
Angeles) analysoi kolmen T. rex -yksilön hampaiden kiilteen kemiallisen
koostumuksen ja vertasi sitä viiteen samanikäiseen, fossiloituneeseen
krokotiilin hampaaseen.
Eaglen mukaan tasalämpöisyys on yleistä suurilla eläimillä
ja jopa joillakin kaloilla; se mahdollistaa liikkumisen, pitkäkestoisemman
aktiivisuuden ravinnon etsinnässä ja vaelluksissa sekä elämisen kylmemmissä
ympäristöissä. On pitkään oletettu, että monet dinosaurukset – T. rex mukaan
lukien – olivat myös tasalämpöisiä.
Tutkijat keskittyivät kiilteen kemiassa erityisesti hiilen
ja hapen harvinaisten raskaiden isotooppien välisten sidosten – niin
kutsuttujen hiili-13–happi-18-sidosten – määrään. Näitä sidoksia esiintyy
enemmän mineraaleissa, jotka muodostuvat alhaisissa lämpötiloissa, kuin
lämpimissä olosuhteissa syntyneissä mineraaleissa.
”Siksi voimme mitata hiili-13–happi-18-sidosten määrän hyvin
vanhasta hampaasta ja päätellä, onko se muodostunut kuumassa vai kylmässä
ruumiissa.”
”Havaitsimme myös, että T. rexin rekonstruoitu ruumiinlämpö
oli huomattavasti korkeampi kuin lämpötilat, jotka johdettiin samasta
geologisesta kerrostumasta – Montanan Hell Creekistä – peräisin olevista
krokotiilin hampaista”, Eagle sanoo.
Tutkijat toteavat myös, että T. rexin ruumiinlämpö oli
korkeampi kuin esihistoriallisen ajan Montanan ympäristön lämpötila, joka
määritettiin sekä isotooppiarvioiden että ilmastomallien perusteella.
Personsin mukaan T. rexin tasalämpöisyydestä oli jo olemassa
runsaasti todisteita. Näitä olivat muun muassa luiden kasvunopeudet,
peto-saalis-suhteet – sillä energiaa vaativat tasalämpöiset eläimet tarvitsevat
huomattavasti enemmän saalista petoa kohden kuin vaihtolämpöiset – sekä
”lukuisat anatomiset piirteet, jotka viittaavat korkean suorituskyvyn fyysisiin
ominaisuuksiin”.
Lähde:
James Woodford 2026