Genomi kertoo, miksi kirahvi on niin korkea

 

Joel Kontinen 

Kirahvin pitkä kaula on kiehtonut tutkijoita vuosisatojen ajan, ja se on ikoni sekä  Charles Darwinin että Jean-Baptiste Lamarckin evoluutioteorioille.

 

Mutta se on myös tekninen ongelma. Saadakseen happea 2-metrisestä kaulastaan aivoihinsa kirahvin sydän pumppaa verta jatkuvasti noin 2,5 korkeammalla paineella kuin ihmisillä on normaalia. Nyt uusi kirahvin genomi on paljastanut geneettisiä muutoksia, jotka antavat näiden eläinten elää onnellisena verenpainetautisina - yhdessä muiden kirahvien epätavalliseen fysiikkaan liittyvien geenien kanssa. Tulokset, jotka on vahvistettu kokeessa siirtogeenisillä hiirillä, osoittivat kirahvimutaatiota geenissä. Ne liittyivät sydän- ja verisuonivirheisiin ihmisillä ja hiirillä ja voivat olla syynä tulevalle kohonneelle verenpaineelle ja verenpainetaudille.

 

“Kirahvin innovaatioita on hyödynnetty avaruuspukujen suunnittelussa ja säärihaavojen hoidossa”, Pekka Reinikainen kirjoittaa eläimestä, jota darvinistit ovat käyttäneet ikoninaan darvinistit ovat käyttäneet ikoninaan, mutta joka todellisuudessa kertoo luomisesta.

 

Kirahvit elävät savannilla, jossa puut ovat enimmäkseen varsin lyhyitä akaasioita (Acacia). Monesti kirahvin päät näkyvät korkealla puiden yläpuolella.

 

Yleensä kirahvit jättävät korkeammat puut, esimerkiksi apinanleipäpuun (Adansonia digitata) ja makkarapuun (Kigelia africana), rauhaan. Pitkästä kaulasta on niille jopa haittaa. Ne joutuvat pikemminkin taivuttamaan päätään alaspäin voidakseen mutustella akasian herkullisen piikkisiä oksia.

 

Lähde:

 

Moutinho, Sofia, 2021. Genome reveals giraffe's recipe for standing tall  Science, 371, I6535 sivu 190.

 

 

 

 

 

BBC satuilee kirahvin kaulasta darwininpäivän kunniaksi

Kirahvi näyttelee pääosaa BBC:n evoluutiokirjoituksessa.


Joel Kontinen

BBC lämmitti uudestaan darwininpäivän (12.2.) alla jo viime vuonna kirjoitettua pitkää juttua, jossa pyrittiin todistelemaan, että luonnossa näkyvä suunnittelu on harhaa ja että darvinistiset prosessit kykenevät selittämään kaiken.

Chris Baraniuk otti esille koko joukon perin tuttuja argumentteja, joista yksikään ei ole kovin vakuuttava. Hän marssittaa Darwinin tueksi esimerkiksi kanan jalostamisen, koirarodut, darwininsirkat, sirppisoluanemian, Richard Lenskin Escherichia coli -bakteerikokeet ja Microraptor guin.

Näiden esimerkkien yhteinen nimittäjä on se, että ne ovat joko täysin harhaanjohtavia tai kertovat täysin triviaalisista muutoksista, jotka tuskin auttavat evoluutiota.

Evoluutio tarvitsisi lisää geneettistä informaatiota voidakseen jatkaa kulkuaan, mutta Baraniukin esimerkit lähinnä vähentävät informaatiota ja ajavat kehityksen näin umpikujaan.

Hän käyttää paljon palstatilaa selittääkseen, miksi kirahvin pitkä kaula osoittaa evoluution todellisuuden. Kirahvi on Darwinin päivistä alkaen ollut evoluution ikoni, vaikka se pikemminkin kertoo nerokkaasta suunnittelusta.

Darvinistisen tarinan mukaan luonnonvalinta suosii pitkäkaulaisia kirahveja, jotka saavat enemmän jälkeläisiä. Lyhytkaulaiset eivät kehitysopin mukaan menesty yhtä hyvin savannilla, jossa on korkeita puita.

Monet gasellit pärjäävät mainiosti savannilla. Evolutionistien pitäisi joskus käydä katsomassa, miten kirahvi ruokailee. Savannilla puut ovat enimmäkseen varsin lyhyitä akasioja (Acacia). Monesti kirahvin pää ulottuu korkealle puiden latvojen yläpuolelle.

Yleensä kirahvit jättävät korkeammat puut, esimerkiksi apinanleipäpuun (Adansonia digitata) ja makkarapuun (Kigelia africana), rauhaan. Pitkästä kaulasta on niille jopa haittaa. Ne joutuvat pikemminkin taivuttamaan päätään alaspäin voidakseen mutustella akasian herkullisen piikkisiä oksia.

Mutta ehkä tämä ei BBC:n tiedetoimittajaa kiinnosta.

Lähde:

Baraniuk, Chris. 2015. How do we know that evolution is really happening? (30.7.).

Kirahvin kaula: evoluution väärä ikoni

Näin Koulun biologia 2 mainosti kirahvin kaulaa. Ylärivissä Lamarckin selitys, alempana Darwinin.



Joel Kontinen

Kirahvi (Giraffa camelopardalis) lienee saanut nimensä arabian kielen sanasta zerafa, joka tarkoittaa ihastuttavaa. Afrikan savannien ruskeasilmäisessä kaunottaressa onkin kieltämättä jotain kiehtovaa.

Charles Darwin ei käyttänyt kirahvin kaulaa Lajien synnyn ensimmäisissä painoksissa todisteena evoluutiosta mutta mainitsi sen vuoden 1872 laitoksessa.

Darwinin ajan jälkeen kirahvin kaulasta kuitenkin tuli ikoni, jolla pyrittiin osoittamaan luonnonvalinnan ja ateistisen maailmanselitysmallin kaikkivoipaisuus.

Ranskalainen luonnontieteilijä Jean-Baptiste Lamarck (1744-1829) oletti, että hankitut geneettiset ominaisuudet periytyvät. Hänen mukaansa kirahvi sai pitkän kaulan kurkotellessaan puiden lehtiä. Pitkäkaulaiset kirahvit saivat pitkäkaulaisia jälkeläisiä.

Darvinistisen selityksen mukaan pitkäkaulaiset kirahvit taas pystyivät lyhytkaulaisia paremmin hankkimaan ravintoa Afrikan savanneilta ja saivat enemmän jälkeläisiä kuin lyhytkaulaiset.

Vaikka darvinistinen selitys onkin vaikuttava, se ei perustu tutkittuun tietoon vaan haluun pönkittää evoluutiota. Selitys on silkkaa näennäistiedettä.

Jos skeptikot olisivat oikeasti kriittisiä, he myöntäisivät tällaisesta hypoteesista huuhaapalkinnon suomalaisille tietokirjailijoille, jotka satuilevat koulukirjojen sivuilla.

Kirahvit elävät savannilla, jossa puut ovat enimmäkseen varsin lyhyitä akasioja (Acacia). Monesti kirahvin päät näkyvät korkealla puiden yläpuolella.

Yleensä kirahvit jättävät korkeammat puut, esimerkiksi apinanleipäpuun (Adansonia digitata) ja makkarapuun (Kigelia africana), rauhaan. Pitkästä kaulasta on niille jopa haittaa. Ne joutuvat pikemminkin taivuttamaan päätään alaspäin voidakseen mutustella akasian herkullisen piikkisiä oksia.

Olen nähnyt kymmeniä kirahveja Kenian savanneilla. Niiden ruokailutavat eivät kerta kaikkiaan sovi siihen muottiin, johon koulukirjojen tekijät ovat ne puristaneet myös meillä kotosuomessa.

Mutta ehkäpä biologian kirjojen tekijät eivät ole koskaan nähneet kirahvia luonnossa.

Lähteet:

Bergman, Jerry. 2002. The giraffe’s neck: another icon of evolution falls. TJ: The In-depth journal of Creation 16:1, 120-127

Tast, Johan; Tyrväinen, Heikki; Nyberg, Matti ja Leinonen, Matti. 1998. Koulun biologia 2: Perinnöllisyys ja evoluutio. Helsinki: Otava.