Ihmiset ovat ainoita kädellisiä, joilla on leuka

 

Kallojen rekonstruktio. Kuvat: Philipp Gunz/MPI EVA Leipzig.

Joel Kontinen

Biologit ovat keskustelleet siitä, miksi Homo sapiens kehitti näkyvän alaleuan, mutta tämä ainutlaatuinen piirre voi itse asiassa olla muiden luonnonvalinnan muovaamien ominaisuuksien sivutuote.

Apinoiden pään anatomiasta tehdyn uuden analyysin mukaan leuka ei luultavasti kehittynyt erityisestä syystä, vaan se syntyi muiden luonnollisen valinnan ohjaamien muutosten sivuvaikutuksena. ”On ollut taipumus olettaa, että jokainen lajien välillä merkittävästi eroava ominaisuus on muovautunut luonnonvalinnan toimesta tiettyä tarkoitusta varten, mutta tämä ’tarkoituksenmukainen’ näkemys evoluutiosta on epätarkka”, sanoo Noreen von Cramon-Taubadel Buffalon yliopistosta New Yorkin osavaltiosta. ”Evoluutio on usein sotkuisempaa ja vähemmän suunnattua kuin ihmiset odottavat tai olettavat.”

Ihmiset ovat ainoita kädellisiä, joilla on leuka, joten biologit ihmettelevät, miksi hankimme tämän ainutlaatuisen ominaisuuden. Luonnonvalintatai evoluutio ei pysty antamaan ihmiselle leukaa. Ihmiset on luotu puhumaan toistensa ja Jumalan kanssa, joten se voi selittää ihmisten leuan.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2026 Humans are the only primates with a chin – now we finally know why | New Scientist 16.2.

Tutkijoiden havaintojen mukaan luonnonvalintaa tapahtuu tällä hetkellä ihmisten keskuudessa korkealla Nepalin vuoristossa

 

Kuva: J. Marshall/Alamy Stock Photo

Joel Kontinen

Uusi tutkimus viittaa siihen, että ikätovereihinsa verrattuna etniset tiibetiläiset naiset, jotka ovat fysiologisesti paremmin sopeutuneet elämään vähähappisissa olosuhteissa korkealla, synnyttävät enemmän lapsia. Tämä vihjaa, että näitä hyödyllisiä ominaisuuksia parhaillaan "valitaan", mikä tarkoittaa, että on olemassa evoluutiopaine siirtää ne seuraavalle sukupolvelle. Toisin sanoen luonnonvalintaa tapahtuu. Tutkijat paljastivat havaintonsa tutkimuksessa, joka julkaistiin 21. lokakuuta PNAS-lehdessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin yli 400 naista, iältään 46–86 vuotta, jotka asuvat kylissä Nepalin ylä-Mustangin alueella Tiibetin rajalla. Kylät sijaitseva 3 500–4 100 metriä merenpinnan yläpuolella.

Suurilla korkeuksilla asuvat ihmiset kohtaavat ankarat ympäristöolosuhteet, kuten alhainen ilmanpaine, joka vähentää hapen määrää kehossa. Nämä alhaiset happitasot voivat aiheuttaa kudosten toiminnan pysähtymisen, mikä johtaa oireisiin, kuten sekavuus ja hengitysvaikeudet. Vakavammissa tämän tilan, hypoksian tapauksissa ihmisille voi kehittyä tappavia sairauksia, kuten akuutti vuoristotauti tai aivoturvotus. Vähähappiset ympäristöt ovat erityisen haastavia raskaana oleville naisille suuremmilla korkeuksilla, koska heillä on kohonnut preeklampsian, mahdollisesti kuolemaan johtavan verenpainetilan riski ja he synnyttävät todennäköisemmin pienempiä vauvoja. Siksi korkealla asuvissa populaatioissa voi olla voimakkaita selektiivisiä paineita ominaisuuksien suhteen, jotka auttavat lisäämään eloonjäämistä sekä raskauden aikana että sen jälkeen.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tiibetiläisillä on fysiologisia piirteitä ja geeniversioita, jotka auttavat heitä selviytymään vähähappisissa ympäristöissä helpommin kuin ihmiset, joilla ei ole näitä ominaisuuksia. Uudessa tutkimuksessa tutkijat halusivat nähdä, voisivatko he yhdistää nämä geneettiset ja fysiologiset ominaisuudet lisääntymismenestykseen osoittaakseen, että evoluutio tapahtuu luonnonvalinnan kautta näissä populaatioissa. Biologiassa "lisääntymismenestystä" mitataan tyypillisesti sillä, kuinka monta jälkeläistä organismi on tuottanut, koska se heijastaa sitä, kuinka monta geeninsä kantaa he ovat siirtäneet. Niinpä tutkijat kirjasivat, kuinka monta lasta näiden kylien naiset olivat synnyttäneet.

Luonnonvalinta ei kuitenkaan ole evoluutio, vaikka ne joskus sekoitetaan. Darwinistit uskovat, että luonnonvalinta on evoluution yksi kulmakivi. Biologit kuitenkin tiesivät luonnonvalinnasta jo ennen Darwinin uskomuksia.  

Lähde:

Emily Cooke 2024. Natural selection is unfolding right now in these remote villages in Nepal | Live Science 1.11.

Miten teistinen evolutionisti määrittelee maailman

 

Joel Kontinen

Näin teistinen evolutionisti määrittelee maailman:

Jumala loi maailman. Hänen rakkautensa ja hyvyytensä kannattelee kaikkea. Tämän sanominen ääneen ei ole kreationismia eli luomisuskoa. Se, miten eliöt ja fyysisen maailman asiat ovat, ei ole uskon asia.

Ajatus elämää kannattelevasta isosta ajatuksesta, Jumalasta, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että elämä on luonteeltaan syvästi biologista ja fyysistä.

Mutta evoluutio on muutakin kuin vain lluonnossa ilemevää johdonmukaisuutta, jonka Jumala on luonut. Miten hän saa mutaatiot ja luonnonvalinnat palveleman Jumalaa.

Evoluutio piirtää omia koukeroitaan maapallon elämänmenoon. Luomisusko, kovan linjan kreationismi, laittaa Jumalan olemassaolon oman väärinkäsityksensä panttivangiksi: jos maailma ei toimi kirjaimellisesti Raamatussa kerrotun mukaan, se ei ole totta. Oi, mitä koppavuutta!

Luomisusko, kovan linjan kreationismi, on teistisen evolutionistit mielestä koppavuutta.  Hän ei usko, siihen, mitä Raamatussa sanotaan.   

Se, mitä Raamatussa kerrotaan maailman synnystä ja elämän olemuksesta, on totta uskon silmin katsottuna, mutta ei samalla tavalla kuin jos mennään lääkäriin ja aletaan selittää virustaudin luonnetta. Tai miten tietokone toimii tai ihminen lentää kuuhun. Ihminen voi elää uskon varassa, mutta maailman ilmiöt eivät toimi uskon mukaan. Ateistin ja uskovaisen kännykät toimivat samalla tavalla.

Hän sekoittaa ”uskon silmin katsottuna” ja todellisen tieteen. Siinä unohtuu tieteen metodologinen puoli, joka perustuu ateistiseen maailmanselitysmalliin.

Lähde:

Seppälä, Olli. 2017, Teesi n:o 13 - Kreationismi on väärinkäsitys.  Kotimaa 3.2. 

Tietoisuus on kova ongelma evoluutiolle

 

Kuva: Pete Reynolds.

Joel Kontinen   

Miten saada tietoisia olentoja elottomasta aineesta ilman suunnittelua ja geneettistä informaatiota, jota ei tiettävästi ole tähtipölyssä tai kallioissa?

Luonnonvalinnasta ei ole apua, koska se pystyy valitsemaan vain jo olemassa olevista aineksista.

Loogisin ratkaisu on, että eloton ei millään voi synnyttää elollista olentoa, joka kaiken lisäksi on tietoinen itsestään ja uskoo vapaaseen tahtoon.  

Mutta evolutionistit eivät tyydy tähän. He olettavat, että  tietoisuuden vaikea ongelma on jo alkanut hahmottua.  Tiede voi ratkaista suuren tietoisuuden mysteerin - kuinka fyysinen aine saa aikaan tietoisen kokemuksen - meidän on vain käytettävä oikeaa lähestymistapaa, sanoo neurotieteilijä Anil Seth.

Tietoisuuden luonne on todella yksi maailmankaikkeuden suurista mysteereistä, koska tietoisuus on meillä jokaisella. Ilman sitä ei ole maailmaa, ei itseä, ei sisä- eikä ulkopuolta. Ei ole mitään. Tietoisuuden subjektiivinen luonne vaikeuttaa jopa määrittelyä. Lähin yksimielisyytemme on, että "on jotain sellaista kuin olla tietoinen". On jotain sellaista kuin olla minä tai sinä, ja luultavasti jotain on olla delfiini tai hiiri.

Evoluutio ei selitä tietoisuutta.

 

Lähde:  

Seth Anil. 2021. The hard problem of consciousness is already beginning to dissolve.  New Scientist 1.9.

Darwin sai seksuaalisen valinnan kulkemaan väärinpäin

Kuva: Sean Lema/Shutterstock. 

Joel Kontinen 

 Charles Darwin huomasi, että luonnonvalinta ei selittänyt, miksi riikinkukot ovat niin ihmeellisiä. 

’Näille oivalluksille Darwin ehdotti toissijaista teoriaa: sellaisten ominaisuuksien seksuaalista valintaa, jotka lisäävät eläimen mahdollisuutta saada itselleen kumppani ja lisääntyä. Hän erotti aseet, kuten sarvet, kannukset, hampaat ja pelkän koon, joita käytetään kilpailijoiden alistamiseen, ja koristeet, joiden tarkoituksena on viehättää vastakkaista sukupuolta. 

Yöperhosten pitäisi olla harmaita, mutta aina en eivät ole. Luonnonvalinta olisi tuskin suosinut yöllä lentäviä riemunkirjavia pikkuotuksia. Värikkyys ei edistä niiden eloonjääntiä. Seksuaalinen valinta on ehkä vieläkin huonompi selitys – etenkin, jos yöt ovat pimeitä. 

Charles Darwin ei ymmärtänyt, miksi luonnonvalinta on tuottanut niin paljon kauneutta eläimiin. Luonnonhan ei pitäisi välittää lainkaan siltä, miltä esimerkiksi eläimet näyttävät. Esimerkiksi riikinkukon pyrstö suorastaan haittaa eloonjääntiä. 

Vuonna 1870 Darwin pyrki osoittamaan kirjassaan The Descent of Man, että kauneudella täytyi olla jokin eloonjäämistä edistävä funktio. Hän päätteli, että riikinkanat ihastuivat riikinkukon komeaan pyrstöön. Hän laati tämän perusteella teorian seksuaalisesta valinnasta (luonnonvalinnan lisäksi). 

Viime vuosien tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että riikinkanat eivät valitse puolisoaan pyrstön perusteella. Darwinin valintateoria ei toisin sanoen pidä paikkaansa. 

Nyt uusin tutkimus sanoo, että päinvastoin kuin Darwin luuli, seksuaalinen valinta oli tunnusomaista silloin, kun vastakkaisen sukupuolen edustajia ovat runsaasti – ei niin kuin Darwin ajatteli, että niitä oli vähän. 

Lähde: 

Szekely, Tamas. 2021. Darwin got sexual selection backwards, research suggests  Phys.org 17. 6. 

Mihin ihmisten yhteistyö perustuu

Kuva: Charles Darwin vuonna 1868. Kuva: Julia Margaret Cameron, Public domain.



Joel Kontinen

Charles Darwin näki yhteistyön hämmentävänä luonnonvalinnan teorialle. Luonnonvalinta suosii yleensä sellaisen käyttäytymisen kehittymistä, joka parantaa yksilöiden kuntoa. Yhteistoiminnallinen käyttäytyminen, josta vastaanottaja hyötyy luovuttajan kustannuksella, on ristiriidassa tämän logiikan kanssa.

William D. Hamilton auttoi ratkaisemaan palapeliä, kun hän osoitti, että yhteistyö voi kehittyä, jos yhteistyössä toimivat yksilöt ohjaavat hyötyä valikoivasti muille yhteistyökumppaneille. Sukulaisuus, ryhmien valinta ja työmarkkinaosapuolten aiempi käyttäytyminen tarjoavat mekanismeja lajittelulle …, ja sukulaisvalinta ja vastavuoroinen altruismi ovat perustana moniin eläinten käyttäytymisessä havaittuihin yhteistyön muotoihin. Ihmiset myös painottavat yhteistyötä hyvinvoinnin ja vastavuoroisten kumppaneiden hyväksi, mutta ihmisen yhteistyön laajuus, ja vaihtelevuus ylittävät huomattavasti muiden eläinten yhteistyön.

Apicellan ja Silkin tekemässä tutkimuksessa esitellään ihmisen yhteistyön piirteitä siinä yhteydessä, jossa ne alun perin kehittyivät, ja tutkitaan prosesseja, jotka ovat saattaneet muokata merkittävän yhteistyökykymme kehittymistä.

He väittävät, että kulttuurisesti kehittyneet normit, jotka määrittelevät, miten ihmisten pitäisi tulisi Darwinin mukaan käyttäytyä, tarjoavat evoluutiomaisesti uudenlaisen mekanismin darvinistiselle lajittelulle ja niillä on tärkeä rooli ihmisen ryhmien yhteistyön ominaisuuksien ylläpidossa.

Verrattuna muihin apinoihin, mukaan lukien simpansseihin, kasvattajat luottavat enemmän kokonaan syötäviin elintarvikkeisiin, kuten mukuloihin, hunajaan ja kuorittuihin hedelmiin ja pähkinöihin, kuin elintarvikkeisiin, jotka vaativat monimutkaisia valmistusmenetelmiä.

Esimerkiksi monet elintarvikkeet, joita metsästäjäkeräilijät syövät, on käsiteltävä toksiinien poistamiseksi tai keitettävä ruoansulatuksen parantamiseksi, ja suuri osa tästä työstä on jaettu. Simpanssit syövät joitakin juuria ja metsästävät pieniä nisäkkäitä, mutta ei ole olemassa sukupuolten välistä työnjakoa, ja yhteistyön avulla saatu ravinto ei ole merkittävä.

Tässä tutkimuksessa on yksi huono puoli: siinä katsotaan, että ihminen on vain eläin, joka on noussut muiden eläinten joukosta erikoisasemaansa.

Lähde:

Apicella, Coren L and Joan B. Silk. 2019. The evolution of human cooperation. Current Biology, 29:11, PR447-R450, (3.6.).

Miten olkapää muodostui?

Kuva: japanilaisen naisen olkapää. CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Miten olkapää muodostui? Tämä ei ole darvinistinen tarina. Luonnonvalinnalla ei ole mitään tekemistä olkapään muodostumisen kanssa.

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa luonnonvalinta unohtuu, kun Delawaren yliopiston biolääketieteen insinöörin apulaisprofessori käyttää uusia tapoja tutkia kiertäjäkalvosimen kehittymistä lapsen kasvaessa ja myös kiertäjäkalvosimen paranemista.

Kiertäjäkalvosin on tarkoittaa olkanivelen nivelpussin yläosaa, jota vahvistaa neljä olkapäätä tukevan ja liikuttavan lihaksen jännettä, jotka pitävät kiertäjäkalvosinta paikallaan.

Darvinistisen tutkimuksen mukaan olkapää muodostui luonnonvalinnalla, mutta uusi tutkimus tulee toimeen ilman luonnonvalintaa.


Lähde:

Stewart, Julie. 2019. How did your shoulder form?
Medicalxpress (3.1.).

Kuolleen meren fossiilit vihjaavat siihen, että jotkin kasvit ovat aiemmin luultua vanhempia

Kuva: Saniainen,Cc By-Sa 3.0.




Joel Kontinen

Yllättävät löydöt Jordaniasta kertovat, että saniaiset ja havupuut säilyivät tuhon ylitse ”250 miljoonaa” vuotta sitten.

Kasvien evoluutio on hyvin hankalaa, Heidi Ledford sanoo. Hän toivoo, että fossiilit, jotka kaivettiin kuolleesta merestä, antaisivat lisävaloa siihen, miten ymmärrämme evoluutiota.

Kasvien suuri tuho tapahtui 252 miljoonaa Darwin vuotta sitten, jolloin elämän piti sammua. Nyt Ledford uskoo, että on ollut suuria vaikutuksia kasvien evoluutiolle sillä, että jotkut kasvit ovat säilyneet kuivassa ja kuumassa ilmastossa, niin että onnekkaat mutaatiot kasvien siemenissä tapahtuivat luonnonvalinnan avulla.

Lähde:

Ledford, Heidi. 2018. Dead Sea fossils hint at earlier start for some ancient plants. Nature (20.12.)

Uusi darvinistinen tarina: Sukeltajakansan iso perna kertoo evoluution jatkumisesta

Kuva: Torben Venning, CC BY 2.0.




Joel Kontinen

Onko ihmisen evoluutio päättynyt vai jatkuuko se yhä? Tämä on darvinistien kiista, joka ei ota loppuakseen.

Tuorein evoluution kohde on perna, jos Cellissä julkaistuun tutkimukseen on uskomista.

Bajaut ovat pienehkö kaakkoisaasialainen kansanryhmä, joka saa elantonsa keräämällä simpukoita meren pohjasta.

Heillä on isompi perna kuin useimmilla muilla samalla alueella elävillä ryhmillä. Näin he saavat enemmän happea, jota he tarvitsevat sukeltaessaan.

Uutisoidessaan tutkimuksesta BBC kertoo pernan suurenemisen olevan oivallinen esimerkki luonnonvalinnasta.

Luonnonvalinta ei kuitenkaan ole evoluution synonyymi, eikä se pysty luomaan uusia elimiä.

Tohtori Melissa Ilardo Kööpenhaminan yliopistosta kertoi BBC:lle, että bajaut kykenevät sukeltamaan jopa 70 metrin syvyyteen ilman lisähappea. Iso perna toimii ikään kuin happisäiliönä ja auttaa heitä pysymään sukelluksissa muutamia minuutteja.

Bajaut ovat sopeutuneet ympäristöönsä jokseenkin samalla tavalla kuin Himalajan rinteillä asuvat tiibetiläiset.

On loogisempaa uskoa, että Jumala jo alussa loi ihmiseen kyvyn sopeutua erilaisiin oloihin kuin uskoa, että sokeat darvinistiset mekanismit saivat sen aikaan.

Lähde:

Rincon, Paul. 2018. Bajau people 'evolved bigger spleens' for free-diving. BBC News (19.4.).

DNA: n korjausmekanismi korjaa säteilyn aiheuttamia vaurioita kasveilla

Darwinille kukkien evoluutio oli inhottava mysteeri. Tuore tutkimus kertoo, että mutaatiot eivät auta kasvien kehitystä, koska DNA:n korjausmekanismit korjaavat säteilyn aiheuttamia vaurioita.




Joel Kontinen

Vuonna 2015 Aziz Sancar jakoi kemian Nobelin kahden muun tutkijan kanssa. He saivat tunnustuksen DNA:n korjausmekanismien selvittämisestä.

Sancar osoitti, miten entsyymit korjaavat ultraviolettisäteiden tai muiden karsinoidien (kasvaimia aiheuttavien tekijöiden) synnyttämiä virheitä.

Hän tutki elävien olentojen korjausmekanismeja.

Äskettäin Nature Communications julkaisi Sancarin ja kollegojen tutkimuksen kasvien samantapaisesta mekanismista. He saivat selville, että kasveilla on vieläkin tehokkaampi mekanismi kuin ihmisillä tai eläimillä.

Kasvit tarvitsevat sitä, kun ne eivät voi välillä mennä varjoon, suojaan auringolta.

Darvinistisessa maailmassa luonnonvalinnan ja mutaatioiden pitäisi kuljettaa kehitystä eteenpäin, mutta nyt tiedämme, että korjausmekanismit estävät virheitä.

Solut osaavat korjata virheitä myös muilla tavoin, ja esimerkiksi jotkin levät ja kalat tuottavat luonnostaan auringolta suojaavaa ainetta.

Lähde:

University of North Carolina Health Care. 2018. How does plant DNA avoid the ravages of UV radiation? The lab of UNC-Chapel Hill Nobel laureate Aziz Sancar reveals first-ever repair map of an entire multicellular organism to illuminate the inner workings of the plant kingdom's highly efficient DNA repair system. Science Daily. (17.4.).

Biologit teilaavat Darwinin käsityksen luonnonvalinnasta

Charles Darwin vuonna 1868. Kuva: Julia Margaret Cameron, Public domain.



Joel Kontinen

Evolutionistit ovat Charles Darwinin päivistä lähtien enimmäkseen pitäneet tämän käsitystä luonnonvalinnasta totena, joskin soraäänet ovat viime vuosina voimistuneet.

Vuonna 2007 ateistifilosofi Antony Flew herätti kiukkua jumalankieltäjien leirissä. Hän ilmoitti hylänneensä evoluution, koska hän ei enää nähnyt siitä todisteita vaan piti älykästä suunnittelua paljon varteenotettavampana selitysmallina.

Oxfordin yliopiston emeritusprofessori Dennis Noble pitää koko uusdarvinistista rakennelmaa (satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta) epäuskottavana.

Evoluutiobiologi Lynn Margulis niin ikään epäili uusdarvinistisia mekanismeja. Hän painotti, että luonnonvalinta vain eliminoi ei-toivottavia piirteitä ja kenties pitää toivottavia yllä, mutta se ei pysty rakentamaan.

Jerry Fodor, Rutgersin yliopiston filosofian ja kognitieteen professori, ja Massimo Piattelli-Palmarini, Arizonan yliopiston kognitieteen professori, kritikoivat luonnonvalinnan ylisuurta roolia darvinismissa.

Ateistifilosofi Thomas Nagel pitää uusdarvinismia täysin epäuskottavana.

Joukko tutkijoita ilmoitti kolmisen vuotta sitten Naturessa, että darvinismi ei toimi.

Äskettäin biologit Stephen Ellner ja Robin Snyder osoittivat sekä teoreettisesti että kokeellisesti, että uusdarvinistinen käsitys luonnonvalinnasta ei pidä paikkaansa.

Ellner, joka on ekologian ja evoluutiobiologian professori, ja Snyder, biologian apulaisprofessori, hyödynsivät tutkimuksessaan pikkukajavasta (Rissa tridactyla), yhdestä pensaslajista (Artemisia tripartita) ja yhdestä villiruohosta (Pseudoroegneria spicata) kerättyjä aineistoja.

He toteavat Cornellin yliopiston lehdessä, että ratkaisevin tekijä on hyvä onni.

Hyvä onni tarkoittaa sitä, että sinnittelee hengissä silloin, kun muut ympärillä kuolevat, jolloin se, mitä tapahtuu, tapahtuu.

Käsitys kelpoisimman eloonjäämisestä joutunee siis jo erehdysten joukkoon.

Lähde:

Fleischman, Tom. 2018. It's mostly luck, not pluck, that determines lifetime reproductive success. Cornell Chronicle (1.3.).

Tietokirjailija Jussi Viitala satuilee evoluution kyvyistä

Episyklit. Ptolemaioksen maakeskeisen mallin tavoin evoluutiota yritetään pönkittää apukeinoilla, koska se muuten luhistuisi. Kuva: Fastfission, Public domain.





Joel Kontinen

Darvinistisen kehitysopin puolustajilla on tapana väittää, että evoluutio on luonnonlaki siinä, missä esimerkiksi painovoima.

Jostain syystä hyvin harva fyysikko sanoo, että fysiikan lait ovat yhtä paljon luonnonlakeja kuin evoluutio.

Eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija Jussi Viitala markkinoi äskettäin evoluutiota luonnonlakina YLE:ssä.

Viitala uskoo luonnonvalinnan ja mutaatioiden kykenevän tekemään ihmeitä, kunhan aikaa on miljardeja vuosia.

Hän pitää evoluutiota mekaanisena tapahtumasarjana, ”jossa sattumanvaraiset mutaatiot tuottavat ainesta luonnonvalinnalle.”

Viitala esittelee darvinistien perusargumentteja:

”Evoluutiolla ei ole tavoitetta. Se on päättymätön prosessi, joka jatkuu niin kauan kuin maapallolla on elämää. Mikään laji ei ole evoluution päätepiste – ei myöskään ihminen.”

Hän nostaa esiin Richard Dawkinsin suosiman argumentin ihmisen silmästä osoituksena huonosta suunnittelusta.

Viitalan kannattaisi perehtyä Sonyn insinöörien näkemykseen: ihmisen silmä on suunniteltu niin erinomaisesti, että he hyödynsivät sen periaatteita rakentaessaan parempia kameroita.

Lopuksi Viitala esittää kummallisen päätelmän:

”Jo yli 160 vuotta evoluutiotutkijat ovat koettaneet osoittaa Darwinin teoriaa vääräksi onnistumatta.
Tiedon lisääntyessä siihen on tehty korjauksia ja täsmennyksiä, mutta evoluution periaate on pitänyt pintansa ja todistusaineisto on kasvanut niin musertavaksi, ettei sitä millään saivartelulla enää voi kumota.”

Evoluutio on todellisuudessa falsifioitu eli osoitettu vääräksi mennen tullen. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston emiritusprofessori Dennis Noble, saksalaistutkija Wolf-Ekkehard Lönnig ja vuoden takainen Royal Societyn konferenssi tyrmäsivät uusdarvinismin tieteellisillä argumenteilla.

Evoluutiolle on käynyt kuin Ptolemaioksen tunnetuksi tekemälle maakeskeiselle käsitykselle aurinkokunnasta. Tämän mallin mukaan planeetat kiersivät maata, mutta ne eivät kiertäneet sitä suoraan vaan tekivät pienen ympyränmuotoisen kierroksen eli radallaan samalla, kun ne kiersivät maata.

Malliin tarvittiin lopulta kymmeniä episyklejä (näitä pieniä kierroksia), ennen kuin se pystyi selittämään planeettojen kiertoa kutakuinkin tyydyttävästi.

Myös darvinistit ovat joutuneet turvautumaan melko samanlaisiin temppuihin, jotka kertovat, että sen parasta ennen päivä on mennyt jo ajat sitten.


Lähde:

Viitala, Jussi. 2017. Evoluutio on luonnon laki. Yle uutiset (17.10.).

Kasvien äkämät falsifioivat darvinismin, saksalaistutkija sanoo

Kuva: De Sousa, V.; Couri, M., CC BY 4.0.






Joel Kontinen

Äkämät ovat enimmäkseen hyönteisten aiheuttamia kasvien kasvuhäiriöitä, joita ei hyvälläkään tahdolla voi luonnehtia kauniiksi.

Hyönteiset hyötyvät niistä ja saavat niiden avulla kasvista ravintoa poikasilleen.

Kasvit eivät hyödy näistä hyönteisistä, mutta ne silti antavat suojan äkämiä muodostaville hyönteisille ja karkottavat muut ötökät.

Tällainen yksipuolinen apu ei sovi darvinistiseen ajatteluun. Kasvi kun ei hyödy näistä hyönteisistä lainkaan.

Äkämät sitä vastoin heikentävät kasvin kasvua.

Jotkin kasvit jopa rakentavat anatomisia muodostelmia suojaksi näille ötököille. Tämä käytännössä falsifioi darvinismin.

Saksalaistutkija Wolf-Ekkehard Lönnig kirjoitti äskettäin laajan tutkimuksen äkämistä. Hän päätyi siihen, että darvinistiset prosessit eivät pysty selittämään niiden alkuperää.

Tohtori Lönnig osoittaa, että luonnonvalinta ei riitä selitykselle ilmiölle, jossa yksi laji voisi toimia toisen hyväksi hyötymällä siitä lainkaan.

Hänen mukaansa luonnonvainta ja mikromutaatiot eivät pysty kehittämään äkämiä. Ne eivät ole voineet kehittyä pikkuhiljaa evoluution kuluessa.

Hän tarjoaa selitykseksi älykästä suunnittelua.

Lönnig ei sinänsä puhu luomisesta, mutta luomispersektiivistä katsottuna luominen ja sitä seurannut syntiinlankeemus selittänevät luonnon kummajaiset paljon paremmin kuin kehitysoppi, jonka parasta ennen -päivä meni jo ajat sitten.

Lähde:

Lönnig, Wolf-Ekkehard. 2017. Plant Galls and Evolutio: How More than Twelve Thousand Ugly Facts are Slaying a Beautiful Hypothesis: Darwinism. (7.9.).

Etelä-Amerikan värikkäät yöperhoset haastavat Darwinin ajattelua

Adelowalkeria tristygma. Kuva: Charlesjsharp, CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Yöperhosten pitäisi evoluutiomaailmassa olla mitäänsanomattoman harmaita. Ne eivät sitä tiedä ja haastavat samalla Charles Darwinin teoriat luonnonvalinnasta ja seksuaalisesta valinnasta.

Luonnonvalinta olisi tuskin suosinut yöllä lentäviä riemunkirjavia pikkuotuksia. Värikkyys ei edistä niiden eloonjääntiä.

Seksuaalinen valinta on ehkä vieläkin huonompi selitys – etenkin, jos yöt ovat pimeitä.

Äskettäin Live Science esitteli emeritusprofessori Emmet Gowinin kuvaaman yöperhoskokoelman Mariposas Nocturnas: Moths of Central and South America, a Study in Beauty and Diversity (Princeton University Press, 2017), jossa on toinen toistaan värikkäämpiä yöperhosia.

Todellisessa maailmassa jopa hämähäkit ja syvänmeren oliot voivat olla häkellyttävän kauniita.

Kaikkialla näkyvä kauneus osoittaa, että me elämme suuren Taiteilijan luomassa maailmassa.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2917. Meet the Colorful Nocturnal Moths of 'Mariposas Nocturnas' (Photos). Live Science (28.7.).

Darvinistinen moraali perustuu luonnonvalintaan, ainakin New Scientistin mukaan

New Scientist pohtii apinan moraalia.




Joel Kontinen


New Scientist pohtii perimmäisten kysymysten numerossaan Jumalan olemassaolon lisäksi myös muita evoluutiolle hankalia metafyysisiä ongelmia.

NS myöntää, että meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys moraalista ja useammat ovat yhtä mieltä siitä, mikä on hyvää.

Näemme eläinkunnassa yllättävää julmuutta. Jane Goodall näki, miten simpanssiemo ja tämän poikanen purivat kolme kuukautta vanhan simpanssivauvan kuoliaaksi ja sitten söivät sen.

Ovatko eläimet siis moraalisia olentoja, jotka ovat vastuussa teoistaan?

Evoluution maailmassa simpanssit voivat olla psykopaatteja, delfiinit sadisteja ja riikinkukot narsisteja – tai sitten tutkijat ovat lukeneet liikaa Aku Ankkoja.

NS myöntää, että eläimet pystyvät myös auttamaan toisiaan (eli olemaan altruistisia), koska geenitasolla ne hyötyvät siitä.

Lehti toisin sanoen lämmittelee uudelleen Richard Darkinsin vanhaa itsekkään geenin ajatusta. Tuolloin ei vielä tiedetty epigenetiikasta, joka on mullistanut solubiologian.

Viime vuonna Nature totesi, että Richard Dawkinsin genetiikka on jämähtänyt 1970-luvun olettamuksiin.

Tuolloin yleensä ajateltiin, että tietty geeni määritteli tiettyä proteiinia ja tietty proteiini määritteli tiettyä geeniä. Genomin ajateltiin olevan lineaarinen eli yksioikoinen. Se oli osaluettelo tai tietokoneohjelma, joka rakensi organismin. Se oli eristetty ympäristöstä. Proteiineja koodaavien alueiden välissä oli ”roskaa.”

Darvinistien olettamukset perustuivat tiedon puutteeseen. Roska-DNA:lle on viime vuosina löytynyt yllättävää käyttöä, ja perimämme on dynaamisempi kuin mitä kukaan edes uskalsi uskoa.

Tästä huolimatta New Scientist sanoo moraalin perustuvan luonnonvalintaan. Hyvä saattaa sen mukaan olla toisinaan pahaa ja paha hyvää.

Kirjoituksesta heijastuu haluttomuus hyväksyä ajatusta moraalin perimmäisestä lähteestä eli Raamatun Jumalasta.

Raamatun mukaan vain ihminen on vastuussa teoistaan. Pahuus heijastuu eläinkuntaan, mutta yleensä vaisto ohjaa eläinten käyttäytymistä.

Me sen sijaan olemme moraalisia olentoja, joiden ei ole pakko käyttäytyä eläimen tavoin.

Lähde:

Hooper, Rowan. 2016. Metaphysics special: Where do good and evil come from? New Scientist (31.8.).

Sairaaksi jalostettu englanninbulldoggi osoittaa evoluution mahdottomuuden

Englanninbulldoggi. Kuva: Quizillafreak, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Tuore New Scientist esittelee meille englanninbulldoggin vaivoja: Koiraparka hengittää ja liikkuu vaivalloisesti. Se kärsii allergioista ja autoimmuunisairauksista. Myös lisääntyminen tuottaa ongelmia.

Koirien jalostus kertoo darvinistisen evoluution mahdottomuudesta eli siitä, että kehitys kulkee täysin väärään suuntaan. Jalostus vähentää koiran geneettistä informaatiota.

Kaikkien koirien äiti oli ilmeisesti joko villinä vaeltava susi tai sitä suuresti muistuttava villikoira. Sillä oli niin rikas perimä, että se pystyi tuottamaan kaikki nykyisin elävät koirarodut.

Villikoira oli pilalle jalostettuun villakoiraan verrattuna terveyden perikuva.

Aikamme koirarodut kertovat geneettisestä rappeutumisesta. Vaikka sudesta voidaan jalostaa sekä kääpiöpinseri että tanskandoggi, kääpiöpinseri on menettänyt niin paljon geneettistä informaatiota, ettei siitä enää koskaan voida jalostaa sutta.

Puhdasrotuiset koirat ovat vuosisatojen saatossa menettäneet niin paljon geneettistä informaatiota, että niistä on tullut sairaita ja miltei mutantteja.

Sekarotuiset sen sijaan voivat hyvin.

Hybridikoirat, joissa yhdistyy vähintään kaksi koirarotua, voivat jossain määrin tervehdyttää sairaiksi jalostettuja koiria, mutta osa geneettisestä informaatiosta on menetetty ikiajoiksi.

Koirarodut osoittavat, että evoluutio ei toimi.

Genesiksen lajiensa mukaan periaate sen sijaan toimii.

Lähde:

Pettit, Harry. 2016. Inbreeding has destroyed the English bulldog’s genetic diversity. New Scientist (29.7.).

Ihmisen evoluutio jatkuu? Tulevaisuuden ennustaminen on liki yhtä vaikeaa kuin menneisyyden

Tämäkin piirros on saanut vaikutteita evoluutiosta. Mutta darvinisti näkee siinä useita kerettiläisiä piirteitä.






Joel Kontinen


Ihmisen oletettu evoluutio näyttää melko sekavalta. Darvinistit eivät ole siitä kovinkaan yksimielisiä.

Vuonna 2008 professori Steve Jones ilmoitti muitta mutkitta, että ihmisen evoluutio on loppunut.

Kaksi vuotta myöhemmin (2010) Scientific American vihjasi, että arvostettu professorimme erehtyi pahan kerran. Ihmisen evoluutio jatkuu.

Ja vuonna 2009 evoluutioteoreetikko Oliver Curry arveli, että ihmiskunta jakaantuu joskus kahdeksi lajiksi, niin kuin H. G. Wellsin romaanissa Aikakone (The Time Machine).

Viime toukokuussa Science raportoi, että evoluutio jatkuu ainakin briteissä: heistä on tullut vaaleampia, sinisilmäisempiä ja keskimäärin pidempiä kuin roomalaisaikana 2000 vuotta sitten.

Evoluution parhaat todisteet ovat näin triviaaleja muutoksia. (Samanlainen trendi näkyy vaikkapa koivumittareissa ja darwininsirkuissa).

Jotkut taas spekuloivat, että meistä tulee fiksumpia, kun evoluutio kutistaa aivojamme.

Äskettäin Jonathan Beauchamp (Harvard University) väitti, että luonnonvalinta on vaikuttanut korkeasti koulutetuissa amerikkalaisissa viime vuosisadalla.

Miten hän sitä perustelee?

He saavat vähemmän lapsia kuin ne, joilla on vaatimattomampi koulutus.

Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä darvinistisen evoluution kanssa.

Beauchamp tarkasteli vain miehiä ja naisia, jotka olivat syntyneet vuosina 1931–1953.

Tästä oli kätevää ekstrapoloida tulokset kattamaan kaikkia amerikkalaisia.

Mutta näin media yleensäkin tiedottaa evoluutiosta.

Mutaatiot ja luonnonvalinta näyttelevät yhä keskeisiä rooleja darvinistisissa skenaarioissa.

Mutta mutaatiot eivät luo uutta. Monesti ne aiheuttavat tuhoa.

DNA:n korjausmekanismit, solujen varajärjestelmät ja pikkuruisten nanomoottoreiden yhteistyö estävät mutaatioiden synnyn.

Olisi hyvä muistaa, että luonnonvalinta ei luo vaan karsii tarpeettomia aineksia ja että luonnonvalinta ei sinänsä ole evoluutiota.


Lähde:

Hawks, John. 2016. Are humans still evolving? Growing evidence suggests we are. New Scientist (15.7.).

Evoluutio ei pysty selittämään korallien ja muiden syvänmeren eliöiden kauneutta

Syvänmeren korallin kauneutta. Kuva: NOAA Office of Ocean Exploration and Research, 2016 Deepwater Exploration of the Marianas.





Joel Kontinen

Kauneutta voi kaiken kaameuden keskellä olla vaikea välttää.

Charles Darwinille kukkien alkuperä oli iljettävä mysteeri. Myös riikinkukon upea pyrstö sai hänet voimaan pahoin.

Sokealla kellosepällä ei pitänyt olla mitään syytä luoda kauneutta, jota näemme galakseissa, itsessämme ja jopa viruksissa.

Evoluutio ei kykene selittämään, miksi ällistyttävää kauneutta on jopa syvällä merenpinnan alla.

Kauneus liittyy läheisesti ylisuunnitteluun. Esimerkiksi vain ihmisellä on leuka. Sillä ei ole mitään eloonjäämistä edistävää funktiota, ja eläimet pärjäävät mainiosti ilman sitä.

Ylisuunnittelua näkyy myös kuvissa, joita NOAA:n Okeanos Explorer -laivan pienoissukellusvene on huhtikuusta lähtien ottanut tieteelle ennestään tuntemattomista syvänmeren eliöistä.

Turhaan ei Saarnaajan kirjassa sanota, että Jumala loi kaiken kauniisti aikanaan.

Lähde:

NOAA. 2016. NOAA Ship Okeanos Explorer. April 22: Dive 2: Santa Rosa South. (25.4.).

Darwin ei pysty selittämään tuhannen metrin syvyydessä elävän merililjan kauneutta

Syvänmeren kauneutta. Kuva: NOAA Office of Ocean Exploration and Research, 2016 Deepwater Exploration of the Marianas.




Joel Kontinen

Riikinkukon upea pyrstö sai Charles Darwinin voimaan pahoin, koska se ei sopinut hänen käsitykseensä luonnonvalinnasta. Ratkaistakseen ongelman hän kehitti teorian seksuaalisesta valinnasta.

Hänen teoriansa perustui pitkälti riikinkukon näyttävään pyrstöön.

Tutkimukset ovat jo ajat sitten kumonneet Darwinin näkemyksen. Toisin kuin hän kuvitteli, riikinkanat eivät valitse puolisoaan pyrstön perusteella.

Kauneus ja muut ylisuunnittelun muodot puhuvat luomisesta.

Joskus häkellyttävää kauneutta näkyy paikoissa, joissa tuskin kukaan sitä huomaa, vaikkapa viruksissa, galakseissa, pikkuruisissa hämähäkeissä ja meren syvyyksissä.

Ja Taitelija, joka suunnitteli meidät, tunsi kultaisen leikkauksen.

Äskettäin tutkijat kuvasivat Guamin vesillä yli kilometrin syvyydessä eläviä merililjoja. Myös niiden kauneus jää darvinistilta mysteeriksi.

Mutta jo Saarnaajan kirjassa kerrotaan, että Jumala teki kaiken kauniiksi aikanaan.

Lähde:

NOAA. 2016. NOAA Ship Okeanos Explorer. Dive 8: Northwest Guam Seamount (29.4.).

Viikon evoluutioaforismi: Kottaraisten käyttäytyminen selittää lakiuskontojen synnyn

Kottaraisen käytös selittää uskonnon kehitystä? Kuva: Klaaschwotzer, Creative Commons (CC0 1.0).





Joel Kontinen


Evoluutiolla voidaan selittää miltei mitä vain – ainakin evolutionistien mielestä. Scientific American kertoi Darwinin juhlavuoden aattona (eli vuonna 2009), että evoluutio auttaa ymmärtämään kalan hintaa.

Nyt New Scientist jatkaa samoilla linjoilla. Sen mukaan kottaraisten käytös auttaa meitä käsittämään, miten suuret lakiuskonnot syntyivät.

Evolutionisti etsii vastauksia suuriin kysymyksiin elinympäristöstä ja eläinlajien käyttäytymisestä. Kun esimerkiksi kottaraiset joutuvat kohtaamaan vaaroja, ne elävät vain tätä päivää eivätkä jouda ajattelemaan pidemmän ajan hyvinvointia.

New Scientist soveltaa kottaraisten taipumusta ihmisyhteisöihin. Se löytää yhteiskunnan vakaudesta selityksen. Moraalia painottavat uskonnot syntyivät lehden mukaan vakaissa, suhteellisen vauraissa oloissa, joissa yksilöiden ei enää tarvinnut kamppailla saadakseen riittävästi ruokaa.

Uskonnon tarjoamat pelisäännöt edistivät yhteisön yhteishenkeä ja saivat yksilöt vetämään yhtä köyttä – ja vielä samaan suuntaan.

Lehti ei muista kertoa meille, että kottaraisten parvet haastavat evoluution tai että lintujen käyttäytymisestä on uskomattoman pitkä harppaus uskonnon kehitykseen.

Mutta darvinisti ei halua uskoa, että ihminen olisi evoluutioselitysten yläpuolella. "Kaikkeen löytyy oikeastaan evoluutiosta syy.” Näin akateemikko, hammastutkija Irma Thesleff ilmaisi asian viime vuonna YLE:n tiedeykkösessä.

Tällainen näkemys ei ole lainkaan harvinaista evoluutioyhteisössä.

Muutama vuosi sitten kuollut USA:n tiedeakatemian jäsen Philip Skell kritikoi darvinistista tarinointia siitä, että sillä voidaan selittää oikeastaan mitä tahansa. Tällaisen mallin haittapuoli on siinä, että sitä ei voida testata, joten se on kokeelliseen luonnontieteen ulkopuolella.

Lähde:

Baumard, Nicolas. 2016. Why are religions so judgemental? Ask evolution. New Scientist (27.4.).