Kuva: Terryl Whitlatch
Joel Kontinen
Suurimmat lentoliskot eli pterosaurukset, muinaiset
matelijat, jotka olivat ensimmäisiä selkärankaisia, jotka pystyivät lentämään. Huolimatta
siitä, että pterosaurukset elivät evoluution mukaan satojen miljoonien vuosien
etäisyydellä toisistaan, ne saattoivat olla enemmän nykyajan lintujen kaltaisia
kuin aiemmin uskottiin. Näiden jättimäisten matelijoiden luissa olevat
rakenteet viittaavat siihen, että suurimmat käyttivät siipiään liidelläkseen, kun
taas pienemmät heiluttelivat siipiään, kuten linnut.
Australian pterosauruksella oli valtava kieli, joka
auttoi syömään saalista. Tieto on peräisin Jordanista löydetyistä upeasti
säilyneistä pterosaurusfossiileista. "Lennon mekaniikka jättää jäljen
luurankoon", sanoo Jeffrey Wilson Mantilla Michiganin yliopistosta.
Pterosaurukset nousivat taivaalle noin 80 miljoonaa vuotta ennen lintuja ja
lepakoita, evoluution kannattajien mukaan 150 miljoonaa vuotta kestäneen
hallituskautensa aikana triaskaudesta liitukauden loppuun, ne valloittivat
kaikki maanosat ja kehittivät erilaisia kokoja ja muotoja. Jotkut
pterosaurukset olivat pieniä kuin varpunen, kun taas toisten siipien kärkiväli
oli yhtä pitkä kuin kaupunkibussilla. Niiden luiden analyysi viittaa siihen,
että eri pterosaurukset käyttivät erilaisia lentotaktiikoita pysyäkseen
ylhäällä. Wilson Mantilla ja hänen tiiminsä vertasivat kahden eri
pterosauruslajin jäänteitä ja olivat iloisia huomatessaan, että luiden
3D-rakenne oli edelleen ehjä.
Mutta lentoliskot ovat älykään suunnittelijan työtä.
Lähde:
Corryn Wetzel. 2024. Stunningly preserved pterosaur fossils reveal how they soared | New Scientist 6.9.
Tekstit
