Lemurit houkuttelevat naaraita hedelmä ja kukkatuoksuilla

Kuva: Shuttershock




Joel Kontinen


Tuoksukemikaalit houkuttelevat lemuria. Hedelmä- ja kukkaistuoksut auttavat lemureita houkuttelemaan naaraita, tutkijat ovat äskettäin huomanneet.

Urokset tuottavat tämän haisevan aineosan käpälärauhasissaan, minkä jälkeen ne hierovat häntäänsä ja lähettävät tuoksun hajupilvinä kohti todennäköistä toveria. Uroslemurit käyttävät näiden ja muiden rauhasten eritteitä yleisesti kommunikoidakseen muiden urosten kanssa - merkitäkseen aluetta, osoittaakseen sosiaalista asemaansa tai ilmoittaakseen lisääntymisvalmiutensa -, mutta tutkijat havaitsivat äskettäin, että lemurit tuottavat lisäkemikaaleja, joita käytetään "tuoksuvana flirttinä" naaraiden kanssa vuotuisen pariutumiskauden aikana.
Tämä voisi edustaa ensimmäisiä todisteita sukupuoliferomoneista kädellisissä, ryhmässä, johon kuuluvat lemurit, suur-apinat ja ihmiset, tutkijat kertoivat uudessa tutkimuksessa.

Naarasrengashäntälemurit (Lemur catta) näyttivät olevan erityisen kiinnostuneita urosten hajuerityksistä lisääntymiskaudella. Tämä vihjasi, että saattaa olla kemiallisia komponentteja, joita oli vain tänä vuodenaikana ja jotka houkuttelivat erityisesti naaraita, sanoi Tokion yliopiston sovelletun biologisen kemian laitoksen professori Kazushige Touhara.
.
"Suurimman osan eläinten kommunikoinnin tutkimuksista tekevät ekologit", Touhara sanoi lausunnossaan. "Tutkimuksemme on erilainen sen vuoksi, että meillä on kemian asiantuntemusta."

Tutkijat keräsivät näytteitä käpälien erityksistä kolmelta urospuoliselta lemarilta lisääntymis- ja kasvatuskaudella. Suurimman osa vuodesta tämä neste haisi ihmisen mielestä "katkeralle", "nahalle" ja "vihreälle", tutkijat kirjoittivat tutkimuksessa. Mutta lisääntymiskaudella se haisi "enemmän hedelmälliseltä, kukkaiselta ja makealta". Koska rengashäntäiset lemurit ovat herkkiä hajuviitteille, tämä tuoksumuutos voisi merkitä naaraille, että urokset ovat valmiita pariutumaan

Naaraspuolisia lemureita houkuttelivat jopa kukka- ja hedelmäinen tuoksu, kun se tuotiin niille puuvillapeitteellä. Ne nuuskivat lisääntymiskauden eritteitä pidempään ja innokkaammin kuin muina kuukausina, tutkijat kertoivat.

Kemiallinen analyysi paljasti kolmentyyppiset hajumolekyylit, joita kutsutaan aldehydeiksi ja joita olit urospuolisten lemurien hajussa huomattavasti enemmän, kun pariutumiskausi eteni. Tutkijat epäilivät, että testosteronin vaihtelut saattavat johtaa näihin muutoksiin; kun he nostivat testosteronitasoja nuorella urospuolisella lemurilla pariutumiskauden ulkopuolella, eläimen käpälien hajurauhasten tuoksua muuttavat yhdisteet nousivat tasolle, joka tyypillisesti havaittiin, kun urokset olivat valmiita pariutumaan.

"Tämä lisäys todella tukee testosteronin ja näiden hajuyhdisteiden välistä yhteyttä", totesi Tokion yliopiston maatalouden ja biotieteiden tutkijakoulun apulaisprofessori Mika Shirasu.

Vaikka naaraspuoliset lemurit olivat kiinnostuneita urosten kukkaflirteistä, on epäselvää, tekeekö tämä haiseva flirttailu uroksista parempia kuin kumppaneista, Touhara sanoi.

"Uteliaisuus ei välttämättä tarkoita seksuaalista vetovoimaa.Tulokset julkaistiin verkossa 16. huhtikuuta Current Biologyssä.

Lähde.

Weisberger. Mindy 2020. Male lemurs 'stink flirt' using fruity, floral love potion. Live Science. 23.4.

Syanidia popsiva uhanalainen puoliapina haastaa darvinistiset uskomukset

Minä syön kohta syanidia. Kultabokombali (Hapalemur aureus). Kuva: Rachel Kramer, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Eläinkunta on tulvillaan lajeja, joiden ei evoluution mukaan joko pitäisi olla olemassa tai joiden ei pitäisi käyttäytyä niin kuin ne käyttäytyvät:

· Petoeläimen näköinen isopanda syö enimmäkseen vain bambua.
· Vegaanilisko tyytyy kasviksiin.
· Bagheera kiplingi -hämähäkki syö niin ikään kasveja.
· Käpytikan olisi pitänyt kuolla sukupuuttoon jo ajat sitten. Evolutionistit uskovat, että se kehittyi lajista, jolla ei ollut iskunvaimenninta ja jonka siis on täytynyt tuhoutua iskettyään päänsä puuhun.
· Dagestanissa naarasleijona kaitsee lampaita sen sijaan, että pistelisi ne poskeensa.
· Irlantilaisella farmilla kissa adoptoi ankanpojat.
· Venäläisessä eläinpuistossa Timur -nimisestä vuohesta tuli tiikerin paras kaveri.
· Fregattilinnun olisi pitänyt jo tipahtaa mereen ja kuolla sukupuuttoon ennen kuin se oppi nukkumaan ilmassa.

Tähän listaan pääsee myös Madagaskarilla elävä uhanalainen kultabokombali (Hapalemur aureus), joka syö miltei yksinomaan bambunversoja.

Kukaan ei tiedä, miten ne selviävät hengissä. Ne saavat versoista niin paljon syanidia, että kahdestoista osa siitä määrästä riittäisi tappamaan useimmat nisäkkäät.

Darvinistin kannattaisi pohtia pitkään ja hartaasti, miten tämä kultabokombalin uskomaton kyky kehittyi ja kuinka monta esi-isää kuoli sukupuuttoon ennen kuin niille kehittyi taito selvitä hengissä.

Lähde:

Brahic, Catherine. 2016. Meet the world’s cutest and most endangered animals. New Scientist (6.7.)

Timur-vuohen seikkailut, osa 2:

Amur- tiikerin kanssa ystävystynyt Timur-niminen vuohi pääsi äskettäin taas uutisiin. Se oli käynyt uhkarohkeaksi ja puskenut isoa kissaa niin ponnekkaasti, että Amur oli hermostunut ja kaatanut sen maahan.

Eläinpuiston hoitajat houkuttelivat Amurin hetkeksi pois vuohen luota ja veivät Timurin eläinlääkärille. Vuohi voi hyvin, mutta se siirrettiin rauhoittumaan lajitoveriensa joukkoon 4 000 kilometrin päähän tiikeriystävästään.

Kieli kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta, jota ei voida selittää darvinistisella kielitarinalla

Papukaija pystyy toistamaan yksittäisiä sanoja tai lauseita, mutta se ei osaa kehittää kieltä.




Joel Kontinen

Leuka ei ole ainoa tekijä, joka erottaa meidät eläimistä. Kieli on evoluutiolle vieläkin suurempi mysteeri.

Maailmassa on nykyisin yli 7 000 puhuttua kieltä. Yksikään niistä ei ole primitiivinen, vaan niiden puhuja kykenee kommunikoimaan samaa kieltä puhuvan yksilön kanssa hyvin ymmärrettävästi.

Darvinistille kielen synty jää suureksi mysteeriksi ja tarinoiden aiheeksi.

Myös neandertalilaisilla oli FOXP2 -geeni, joka nykyihmisessä yhdistetään puhekykyyn, joten meillä ei ole pätevää syytä epäillä heidän kielitaitoaan. Kaikki evolutionistit eivät kuitenkaan haluaisi suoda neadertalinihmiselle eikä H. erectukselle tätä taitoa – lähinnä ideologisista syistä.

Jotkin sosiaaliset eläimet, esimerkiksi muurahaiset ja mehiläiset, pystyvät toimimaan yhdessä, vaikka niillä ei olekaan varsinaista kieltä. Mutta niiden kommunikointi rajoittuu vain ryhmän sisäpuolelle.

Ihminen sen sijaan pystyy viestimään kaikkien muiden lajitoveriensa kanssa, kunhan yhteinen kieli löytyy.

Me emme voisi rakentaa korkeakulttuuria, jos meillä ei olisi yhteistä kieltä. Isot apinat eivät siihen pysty, koska ne eivät osaa puhua.

Me olemme suosikkeja, koska meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Samalla meillä on myös moraalinen vastuu, joka eläimiltä puuttuu tyystin.

Lähde:

Pagel, Mark. 2016. How humans evolved language, and who said what first. New Scientist (3.2.).