Näytetään tekstit, joissa on tunniste kollageeni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kollageeni. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. tammikuuta 2017

”195 miljoonaa vuotta” vanhasta dinosauruksesta löytyi kollageenin ja verisuonien jäänteitä


Tässä saattaa näkyä verisuonia. Kuva: Robert Reisz.




Joel Kontinen

Miten kauan kollageeni ja verisuonet voivat potentiaalisesti säilyä?

Nature Communications -lehdessä julkaistu tuore tutkimus kertoo uudesta ennätyksestä: ”195 miljoonaa vuotta”.

Lufengosaurus oli kahdeksanmetrinen kasvissyöjädino, joka eli nykyisen Kiinan alueella.

Robert Reisz (Toronton yliopisto) kollegoineen valottivat tämän dinon kylkiluuta fotonisuihkulla. He arvelivat nähneensä todisteita kollageenista, joka oli luultavasti peräisin verisuonista.

Löytö on merkittävä. Proteiinit ja muu orgaaninen aines tuhoutuvat varsin pian sen jälkeen, kun eläin kuolee. Jo muutaman miljoonan vuoden ikäisen luun sisällön pitäisi olla täysin kivettynyt.

Pehmeitä kudoksia löytyy kiusallisen usein. Ne jos mitkä horjuttavat uskoa vuosimiljooniin.

(Voi lukea pehmeistä kudoksista lisää täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.)

Lähde:

Lee, Yao-Chang et al. 2017. Evidence of preserved collagen in an Early Jurassic sauropodomorph dinosaur revealed by synchrotron FTIR microspectroscopy. Nature Communications 8:14220.


lauantai 1. elokuuta 2009

Uusi tutkimus heittää varjon vuosimiljoonien ylle



T. rexin luussa oli kollageenia.



Joel Kontinen

Voivatko dinosauruksen proteiinit ja pehmeät kudokset säilyä kymmeniä miljoonia vuosia? Monet tutkijat ovat pitäneet sitä mahdottomana.

Tuore tutkimus vahvistaa, että Tyrannosaurus rexin luussa oli jäänteitä proteiineista, joten niiden sovittaminen vuosimiljooniin aiheuttaa edelleenkin päänvaivaa.

Vuonna 2007 tutkijat löysivät 68 miljoonan vuoden ikäiseksi oletetun T. rexin luusta kollageenia. Skeptikot epäilivät sen johtuneen kontaminaatiosta. He olettivat, että dinosauruksen luut olivat laboratoriossa joutuneet tekemisiin muiden fossiilien kanssa ja että kollageeni oli peräisin näistä.

Hiljattain Marshall Bern, Brett Phinney ja David Goldberg analysoivat näitä T. rexin luita massaspektrometrillä ja vahvistivat sen, että niissä oli jäänteitä hemoglobiinista ja kollageenista. Tutkimus julkaistaan syyskuussa Journal of Proteonic Researchissä.

Bernin ja kollegoiden mukaan ainakin osa proteiineista on hyvin todennäköisesti alkuperäisiä.

Kollageenin säilyminen 68 miljoonaa vuotta on periaatteessa mahdotonta. Valtavirran tutkijat eivät ainakaan tässä vaiheessa vielä uskalla kyseenalaistaa vuosimiljoonia, vaikka useat löydöt viittaavat vahvasti siihen, ettei niitä ole koskaan ollutkaan.

Hiljattain kollageenia löytyi myös 80 miljoonan vuoden ikäiseksi arvioidusta Hadrosauruksesta.


Lähteet:

Bern, Marshall, Brett S. Phinney ja David Goldberg. 2009. Reanalysis of Tyrannosaurus rex Mass Spectra. Journal of Proteonic Research.
http://pubs.acs.org/doi/pdf/10.1021/pr900349r

EurekAlert! 2009. Reexamination of T. rex verifies disputed biochemical remains. (29.7.) http://www.eurekalert.org/pub_releases/2009-07/acs-rot072909.php

perjantai 1. toukokuuta 2009

Pehmeitä kudoksia löytynyt – tällä kertaa Hadrosauruksen luusta



Hadrosauruksia Answers in Genesiksen luomismuseossa.



Joel Kontinen

Arvovaltainen tiedejulkaisu Science kertoi vastikään Hadrosauruksen luusta löytyneistä pehmeistä kudoksista ja kollageenistä.

Vuonna 2006 Mary Schweitzerin johtama Pohjois-Carolinan valtionyliopiston tutkimusryhmä löysi pehmeitä kudoksia Tyrannosaurus rexin luusta. Löytö herätti keskustelua, koska kaikki tiedemiehet eivät jaksaneet uskoa, että dinosauruksen kollageeni ja pehmeät kudokset olisivat voineet säilyä 68 miljoonaa vuotta.

Nyt Schweitzerin ryhmä eristi kollageenia ja pehmeitä kudoksia 80 miljoonan vuoden ikäiseksi oletetusta Hadrosauruksesta.

Science-lehden uutiskirje This Week in Science päätyi erikoiseen ratkaisuun uutisoidessaan löydön: Se korosti otsikossaan lintujen ja dinosaurusten sukulaisuutta, joten otsikon perusteella ei olisi kyennyt arvaamaan, mitä oli löytynyt.

Luulisi, että olisi oleellisempaa kysyä, miten ihmeessä kollageeni ja pehmeät kudokset voivat säilyä 80 miljoonaa vuotta. Niiden ei nimittäin pitäisi. Löytö horjuttaa uskoa vuosimiljooniin ja ehkä juuri tämän vuoksi Science otti lintukytkennän esiin.

Nature ja New Scientist sen sijaan kertoivat jo otsikoissaan, mitä oli löytynyt.

Lähteet:

Dalton, Rex. 2009. Age-defying dinosaur collagen. Nature News (30.4.) http://www.nature.com/news/2009/090430/full/news.2009.422.html.

Hecht, Jeff. 2009. First dino ‘blood’ extracted from ancient bone. New Scientist (30.4.) http://www.newscientist.com/article/dn17060-first-dino-blood-extracted-from-ancient-bone.html

Schweitzer, Mary H., Wenxia Zheng, Chris L. Organ, Recep Avci, Zhiyong Suo, Lisa M. Freimark, Valerie S. Lebleu, Michael B. Duncan, Matthew G. Vander Heiden, John M. Neveu, William S. Lane, John S. Cottrell, John R. Horner, Lewis C. Cantley, Raghu Kalluri ja John M. Asara. 2009. Biomolecular Characterization and Protein Sequences of the Campanian Hadrosaur B. canadensis. Science 324: 5927, 626 – 631 (1.5. 2009).

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Kaksi evoluutiofoorumia, kaksi täysin erilaista päätelmää



Miten vanhoja me olemme? Uusia hämmästyttäviä radiohiilituloksia




Joel Kontinen

Yleisen myytin mukaan roomalaiskatolilaiset voivat huoletta uskoa sekä Raamattuun että evoluutioon. Tämä voi hyvinkin päteä tiedemiehiin, jotka osallistuivat evoluutiokonferenssiin Rooman Gregoriaanisessa yliopistossa. Templeton Foundationin sponsoroimaan foorumiin ei kutsuttu ketään, joka olisi suhtautunut skeptisesti darvinistiseen evoluutioon.

Mutta Roomassa järjestettiin toinenkin katolinen evoluutiosymposiumi. Aiemmin helmikuussa pidettyyn The Theory of Evolution: A Critical Analysis (“La Teoria dell’ Evoluzione: Un Bilancio Critico”) –symposiumiin osallistui katolisia luonnontieteilijöitä, filosofeja ja historioitsijoita, useat heistä tutkimusalansa tohtoreita.

Hugh Owen tiivisti joitain päivillä esitettyjä tutkimuksia Kolbe Center for the Study of Creation –järjestön uutiskirjeessä. Kolbe Center on evoluutioon kriittisesti suhtautuvien katolisten tiedemiesten järjestö.

Sedimentologian asiantuntija Guy Berthault osoitti, että massiiviset sedimenttimuodostelmat voivat syntyä murto-osassa siitä ajasta, mitä miljooniin vuosiin uskovat geologit olettavat.

Ydinfyysikko, tohtori Jean de Pontcharra tarkasteli radiometristen menetelmien epäluotettavutta. Hän osoitti, että menetelmien perusolettamukset eivät ole valideja.

Kemisti Hugh Miller kertoi kiinnostavista radiohiilitutkimuksista. Miller ja hänen kollegansa tohtorit Josef Holzschuh ja Jean de Pontcharra ajoittivat dinosaurusten luista eristetyn kollageenin AMS- eli kiihdytinmassaspektrometrimenetelmällä. Sekä Triceratopsin että Hadrosauruksen reisiluut sisälsivät kollageenia. Triceratops ajoitettiin 30,890 ± 380 vuoden ikäiseksi ja Hadrosaurus 23,170 ±170 vuoden ikäiseksi.

On kiinnostavaa, että joidenkin nykyihmisen kanssa samaan aikaan eläneiden eläinten, esimerkiksi mastodonttien, jäännökset on aiemmin ajoitettu osapuilleen yhtä vanhoiksi kuin dinosaurukset.

Nooan ajan globaalinen tuhotulva lienee suurin syy siihen, miksi lukemat eivät ole vieläkin alemmat. Silloin sattuneet mullistukset saattoivat muuttaa ilmakehän koostumusta merkittävästi.

Vaikka radiohiiliajoitus ei olekaan erehtymätön menetelmä, dinosauruksen luissa ei evolutionistien mukaan pitäisi olla lainkaan radiohiiltä. C-14 eli radiohiili on hiilen epävakaa isotooppi, jonka puoliintumisaika on 5 700 vuotta, joten vähintään 65 miljoonan vuoden ikäisiksi oletetuista dinosauruksista löytynyt radiohiili käytännössä falsifioi dogmin miljoonista vuosista.

Ja se puolestaan tarkoittanee sitä, että meidän olisi syytä sanoa hyvästi darvinistiselle evoluutiolle.

Symposiumissa käsitellyt tutkimustulokset julkaistaan myöhemmin englanniksi ja italiaksi.

Lähde:

Owen, Hugh. 2009. Traditional Catholic Forum. Newsletter of the Kolbe Center for the Study of Creation. http://www.websitetoolbox.com/tool/post/apologia/vpost?id=3347253&trail=14#4

lauantai 3. toukokuuta 2008

T. rex: Uusia otsikoita vanhoista kudoksista



Kentucky Fried T. rex?


Joel Kontinen

Vuonna 2005 paljastuneet Tyrannosaurus rexin pehmytkudokset ovat antaneet aiheen uusiin otsikoihin. Kun Mary Schweitzer tutkimusryhmineen löysi 68 miljoonan vuoden ikäiseksi arvioidusta dinosauruksesta verisoluja ja pehmytkudoksia, kaikki eivät aluksi uskoneet sitä, mitä valokuvat selvästi osoittivat eli jäännökset näyttivät hämmästyttävän tuoreilta.

Uusi Science-lehdessä julkaistu ja National Geographic Newsin uutisoima tutkimus paljastaa T. rexin ja kanan oletetun lähisukulaisuuden. Harvardin yliopiston Chris Organin johtamassa tutkimuksessa analysoitiin T. rexin kollageeniä ja verrattiin sitä 21 elossa olevan lajin proteiinisekvensseihin.

Samantapaisella menetelmällä on näytetty toteen, että päästäisen kaltaiset tanrekit, jotka painavat viidestä grammasta ylöspäin, ovat sukua elefanteille, jotka painavat hieman enemmän. Tästäkin tiedosta olisi saanut sävähdyttävät otsikot mutta kana osoittautui lopulta propaganda-arvoltaan vetoavammaksi. Harva jaksaisi uskoa, että päästäinen on kehittynyt elefantista tai elefantti päästäisestä.

Darvinistit ovat jo pitkään ”tienneet”, että T. rex ja kana ovat sukulaisia. Pinnan alla on kuitenkin kuhissut. Lue lisää tästä ja tästä.

T. rexin ja kanan sukulaissuhteen virallistamisen lisäksi tutkijat voisivat pohtia hieman tarkemmin, miten verisolut ja pehmytkudokset voivat ylipäänsä säilyä 68 miljoonaa vuotta. Michiganin yliopiston tutkija Peggy Ostrom esimerkiksi sanoo: ”Vuonna 2000 ei luultavasti kukaan biokemisti olisi uskonut, että joskus vielä löytyisi yli 40 000 vuotta vanha proteiini.”

Näin se on. Mutta evoluutio tarvitsee miljoonia vuosia, joten kukaan evolutionisti ei ole tullut ajatelleeksi, että ajanmääritysmenetelmissä olisi jotain pielessä.

Lähteet:

Norris, Scott. 2008. T. Rex Protein “Confirms” Bird-Dinosaur Link. National Geographic News. (24.4. 2008) http://news.nationalgeographic.com/news/pf/44855400.html

Vanhalakka, Vesa. 2008. Hirmuinen T. rex oli ylisuureksi kasvanut kana. Aamulehti (28.4.)