torstai 31. maaliskuuta 2016

Tähtienvälinen pilvi surmasi dinosaurukset?


Dinosaurusten kuolema on innoittanut monia näkemyksiä, joiden yhteinen piirre on epäuskottavuus.




Joel Kontinen

Oppikirjat kertovat, että asteroidin törmäys tappoi dinosaurukset noin "65 miljoonaa" vuotta sitten.

Teoria ei miellytä kaikkia tutkijoita, joten he luonnostelevat sille korvaajaa.

Tokuhiro Nimura kollegoineen kehitti hiljattain uuden teorian: aurinkokuntamme kulki tähtienvälisen pilven läpi, ja ilmastoi viileni miljooniksi vuosiksi.

Teoria ei pysty selittämään, miksi viikatemies oli niin valikoiva. Miksi esimerkiksi tuatarat jäivät eloon?

Evolutionistin todellinen ongelma on dinosaurusten fossiilien proteiini ja radiohiili (C-14), joiden olisi pitänyt tuhoutua vuosimiljoonien saatossa.

Jobin kirja kertoo behemotista, joka saattoi hyvinkin olla suuri dinosaurus.

Se eli Jobin aikaan eli kutakuinkin 4000 vuotta sitten.

Lähde:

Hall, Shannon. 2016. Interstellar cloud could have wiped out the dinosaurs. New Scientist (29.3.). (Jutun lukeminen edellyttää rekisteröitymistä.)


tiistai 29. maaliskuuta 2016

“Minimaalinen solu” tuhoaa evoluution, biofysiikan tohtori Cornelius Hunter sanoo


Minisolu ei ole kovin mini. Kuva: Thomas Deerinck ja Mark Ellisman/NCMIR/UCSD.




Joel Kontinen

Tutkijat ovat viime vuosina yrittäneet selvittää, miten pieni solu voi olla, jotta se silti olisi toimiva solu. Taustalla kummittelee halu osoittaa, miten ensimmäinen solu olisi voinut syntyä.

J. Graig Venter tutkimusryhmineen julkaisi äskettäin 473 geenin osittain keinotekoisen solun, joka sai koodinimekseen JCVI-syn3.0. Siinä on 531 560 emäsparia, joten ei se kovin pieni ole.

Tutkijat poistivat puolet Mycoplasma mycoidesin genomin geeneistä. Jäljelle jäi minisolu.

Venter sanoi, että heidän hankkeensa osoittaa, miten mutkikasta (complex) elämä on, jopa yksinkertaisimmissa organismeissa. Löytö on hänen mukaansa nöyryyttävää.

Biofysiikan tohtori Cornelius Hunter sanoo, että minisolu tuhoaa evoluution. JCVI-syn3.0 on pienuudestaan huolimatta niin mutkikas, että evoluutio ei millään olisi pystynyt tuottamaan sitä.

Kun J. Graig Venter tutkimusryhmineen ilmoitti siirtäneensä mikrobin sisällön toiseen mikrobiin vuonna 2010, populaarilehdistö elämöi. Jotkut uskoivat, että ihminen oli pystynyt synnyttämään synteettisen elämän. Tuolloinkin pääosaa näytteli Mycoplasma mycoides -mikrobi.

Venter on tunnettu myös muista tempauksistaan. Hän on esimerkiksi luvannut lukea Marsista kenties löytyvän mikrobin perimän.

Minisolusta huolimatta elämän synty on edelleenkin naturalistinen /materialistinen mysteeri, jota ei monista yrityksistä huolimatta ole onnistuttu ratkaisemaan.

Kemikaalit eivät muitta mutkitta suostu muuttumaan elämäksi.

Tutkijat ovat kehitelleet monia yritelmiä, jotka heidän kollegansa ovat armotta ampuneet alas:

· alkuliemi
· RNA-maailma
· syvänmeren savuttaja
· arseenilammikko
· kuuma lähde
· jäinen meri
· meteoriitit
· nanohiukkasten kyvyt

Minisolu osoittaa, miten mahdotonta on yrittää synnyttää elämää naturalistisesti. Puoli miljoonaa emäsparia ei ole mikään pikkujuttu. Ne pitäisi äkkiä saada kokoon ja solukalvon suojiin ennen kuin happi tai auringon uv-säteet tuhoavat ne.

Lähteet:

Callaway, Even. 2016. ‘Minimal’ cell raises stakes in race to harness synthetic life. Nature news (24.3.).

Hunter, Cornelius. 2016. Mycoplasma mycoides Just Destroyed Evolution. Darwin’s God (24.3.).

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Jeesuksen ylösnousemus: miten elottomasta tulee elävä?


Jeesuksen hauta on yhä tyhjä. Kuva: Phillip Benshmuel, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Kun kristikunta viettää tänään vuoden suurinta juhlaansa, meidän kannattaa pohtia, mitä ylösnousemus pohjimmiltaan tarkoittaa.

Ensimmäisenä pitkänäperjantaina Jeesus sovitti puusta tehdyllä ristillä sen, minkä Aadam ja Eeva olivat tehneet syömällä puun kiellettyä hedelmää.

Jumalan Poika ei kuollut vertauskuvan tai myytin vuoksi, niin kuin jotkut teistiset evolutionistit uskovat, vaan todellisen synnin vuoksi.

Jeesus kuoli fyysisesti, ja Hänet haudattiin. Vain Hänen ruumiinsa kuoli; Hänen henkensä oli jo samana päivinä paratiisissa parannuksen tehneen ryövärin kanssa (Luukas 23:43). Jeesus on myös ikuinen Henki, joka ei voinut kuolla.

Ja kolmantena päivänä Hän nousi kuolleista.

Kukaan ei ole pystynyt selittämään vakuuttavasti, miten elottomasta tulee elävä, vaikka monet ovat yrittäneet. Tiedämme, että elämä tulee vain elävästä.

Vaikka kaikki elämään vaadittavat osat olisivat paikallaan, elämä ei synny itsestään. Voit kokeilla tätä vaikka sardiinipurkin sisällöllä.

Yksikään naturalistinen elämänsyntyteoria ei toimi. (Lue lisää tästä, tästä ja tästä).

Vain Jumala pystyi tekemään elottoman eläväksi. Pietari kutsui Jeesusta elämän ruhtinaaksi (Apostolien teot 3:15) tai elämän alkuunpanijaksi, niin kuin ilmaus voidaan myös kääntää. (Useat englanninkieliset käännökset käyttävät nimitystä ’author of life’).

Jeesuksen ylösnousemus muistuttaa meitä siitä, että vain Jumala on kaiken elämän perimmäinen lähde.



perjantai 25. maaliskuuta 2016

Jeesuksen orjantappurakruunu muistuttaa Genesiksestä tutusta synnin seurauksesta



Orjantappurat muistuttavat synnin seurauksista.



Joel Kontinen

Ensimmäisenä pitkänäperjantaina roomalaiset sotilaat näyttivät, miten Jeesus kärsi synnin rangaistukset:

”Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon - - ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: 'Terve, juutalaisten kuningas!' Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän.” (Matteus 27:27–30).

Jumala sanoi Aadamille ja Eevalle, että orjantappurat ja ohdakkeet olisivat seurausta heidän synnistään.

Tästä koituu ongelmia esimerkiksi Eero Junkkaalalle ja muille teistisille evolutionisteille, koska fossiiliaineiston mukaan ohdakkeita kasvoi jo devonikaudella noin ”345–395 miljoonaa vuotta” sitten.

Heidän on siis uskottava, että synnin seuraukset ilmenivät ennen syntiinlankeemusta.

Ankarin niistä oli kuolema.

Jeesus kärsi synnin perimmäisen rangaistuksen eli kuoleman ristillä. Mutta Hän ei jäänyt hautaan, vaan Hän nousi kuolleista.

Risti kertoo, että sovitus oli täydellinen. Ja tyhjä hauta kertoo, että Jeesus elää.


Lähde:

Robinson, Phil ja Colin Jones. 2016. Why did Jesus wear a crown of thorns? Creation.com (25.3.).


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Tikka, evolutionistin painajainen, on yllättävän fiksu: käyttää sieniä pehmentääkseen kotikoloaan


Pihkatikka (Picoides borealis). Kuva: Matthew K. Hacker, public domain.




Joel Kontinen

Kehitysopin kannattajat eivät pysty selittämään, miksi tikat eivät ole kuolleet sukupuuttoon, vaikka heidän mielestään ensimmäisillä tikoilla ei ollut iskunvaimenninta, joka olisi suojannut niiden aivoja kovilta iskuilta.

Ilman sisäänrakennettua kypärää ne olisivat tuupertuneet kuolleina maahan jo "miljoonia vuosia" sitten, emmekä näkisi yhtään tikkaa missään.

Tuore Proceedings of the Royal Society B -lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että jotkin tikat ovat myös yllättävän fiksuja. Ne tuovat mukanaan sienten itiöitä, jotka auttavat pehmentämään niiden kotikoloa.

Uhanalainen pihkatikka (Picoides borealis) saattaa kovertaa kotiaan jopa kahdeksan vuotta, ja se tuo nokassaan, jaloissaan tai siivissään itiöitä, jotka lahottavat puuta ja näin helpottavat sen työtä.

Jotkin muut tikat saattavat valmistaa kotinsa viikossa.

Evoluution kyllästämä tiedemaailma on oikukas: kun simpanssi viskelee puuta kivillä, evolutionisti alkaa spekuloida uskonnon alkuperästä, ja kun gorilla hyräilee, on vuorossa kielen evoluutio, mutta kun muurahainen lääkitsee itseään tai linnut osoittavat olevansa nokkelia ja käyttävät apuvälineitä, media ei viitsi kohista.

Eläinten älykkyys kertoo luomisesta.


Lähde:

Wong, Sam. 2016. Woodpeckers carry wood-eating fungi that may help them dig holes. New Scientist (23.3.).



maanantai 21. maaliskuuta 2016

Historioitsija Yuval Harari satuilee ihmisen historiasta

Professori Yuval Harari uskoo selvittäneensä, mikä teki ihmisestä erikoisen.




Joel Kontinen

Darvinismi hurjine spekulaatioineen viihtyy populaarimediassa. Fiktio yleensä voittaa faktan. Näin käy myös vastikään julkaistussa kirjassa Sapiens: Ihmisen lyhyt historia.

Sapattivuotta viettävä Jerusalemin heprealaisen yliopiston professori Yuval Harari kävi Helsingissä esittelemässä kohuttua kirjaansa, jossa hän väittää, että olemme ymmärtäneet väärin monet merkittävät asiat lajimme historiasta.

Helsingin Sanomat tiivistää historioitsija Hararin avainteesit näin:

Homo sapiens oli satojentuhansien vuosien ajan vähäpätöinen laji. Ihmiskunta eli erillisinä, pieninä ja toisistaan tietämättöminä ryhminä metsästäen, keräillen ja suurpetoja peläten.

Sitten saavutimme erityiskyvyn, joka nosti meidät maailman valtiaiksi
.”

Hararin mukaan esi-isillämme oli ainutlaatuinen kyky, joista eläimet eivät voineet edes haaveilla: ”kyky kuvitella olemattomia: Osaamme kertoa tarinoita ja suostutella muutkin uskomaan niihin.”

Loogisempaa olisi uskoa, että olemme luovia, koska Jumala loi meidät kuvakseen. Ja Hän on todella luova.

Harari on omaksunut naturalistisen maailmankatsomuksen, jossa ei ole tilaa Jumalalle. Hän pitää myös valtioita ja rahaa uskomusten perustalle rakennetuiksi asioiksi, joiden ”varassa miljoonat ihmiset voivat järjestäytyä tekemään yhteistyötä.”

Professori Harari ei aikoinaan saanut vanhempiaan eikä opettajiaan selittämään elämän tarkoitusta. Nyt hän yrittää tehdä sen itse. Helsingin Sanomat esittelee hänen valtavirrasta poikkeavia näkemyksiään:

· ”Vehnä ja vuohi kesyttivät ihmisen. Ne orjuuttivat vapaana kulkeneen metsästäjä-keräilijän raatamaan viljanjyvien ja kotieläinten lisääntymisen eteen.”
· ”Ihminen ei ensi alkuun tullut maata viljelemällä paremmin ravituksi eikä terveemmäksi. Ruoka muuttui yksipuolisemmaksi, kadon sattuessa uhkasi nälkä. Pysyvissä asumuksissa viihtyivät myös syöpäläiset. Isoissa yhteisöissä levisivät kulkutaudit, joista tuhoisimmat siirtyivät ihmisiin kotieläimistä. ”
· ”Paikalleen asetuttuaan ihmiset pystyivät kuitenkin tekemään lapsia entistä tiuhemmin. He elivät kurjasti mutta lisääntyivät monin verroin nopeammin kuin ennen.”
· ”Työn ääreen kesyyntyminen ei ole tehnyt meistä onnellisempia. Kanoista ja naudoista olemme kuitenkin tehneet maailmanhistorian onnettomimpia olentoja.”
· ”Tuotantoeläinten kohtelu on vuosisatojen vieriessä muuttunut yhä julmemmaksi. Orjia ovat nyt todellakin eläimet.”
· ”Muutoinkin ihmisestä on tullut aina vain tuhoisampi muille maapallon lajeille. Tieteen nousu ei ole toistaiseksi auttanut meitä kääntämään suuntaa.


Monien muiden sekularistien tavoin Harari yhdistää eläimiin ominaispiirteitä, joita niillä ei ole. Todellisuudessa vain ihmiset voivat olla orjia.

Harari suuntaa tykistönsä seuraavaksi kapitalismiin, jonka alttarille ihmiskunta on valmis uhraamaan kaikkensa. Hän myös suree sitä, että ihmiset eivät ole myöntäneet ihmisoikeuksia eläimille.

Yhdessä asiassa Harari on oikeassa: ihmiskunnan historia ei ole ollut kovin pitkä. Loppu on spekulaatioita.

Lajimme todellinen historia on luettavissa Genesiksestä.


Lähde:

Mutanen, Annikka. 2016. Ihmislajista tuli maailman valtias, koska uskomme asioihin jotka eivät ole totta, sanoo tutkija Yuval Harari. Helsingin Sanomat (18.3.).



lauantai 19. maaliskuuta 2016

Piispa Irja Askola määrittelee synnin palkan oman identiteetin menettämiseksi


Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola. Kuva: Aarne Ormio, Kirkon tiedotuskeskus, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

Piispoilla ei ole tapana puhua synnistä. Irja Askola poikkesi äskettäin kuitenkin ruodusta. Hän puhui Helsingin Sanomille seitsemästä kuolemansynnistä: ylpeydestä, kateudesta, vihasta, laiskuudesta, ahneudesta, ylensyönnistä ja himosta.

Viime vuonna nämä paheet tulkittiin uudelleen Mäntän Serlachiuksen Göstä -museossa: yksinäisyys, lapsuuden loppu, eläinrääkkäys, köyhyys, nationalismi, vapaudenriisto ja ympäristötuho.

Helsingin hiippakunnan piispa ei mennyt näin pitkälle, mutta hän antoi uuden sisällön monille synneille. Hän ”puhuu kollektiivisesta synnistä, joka vie Suomea väärään suuntaan”:

Ihmiset kaivautuvat omiin poteroihinsa ja seurustelevat vain samanmielisten kanssa. Sosiaalinen pääoma rapautuu, kun ihmiset eivät enää tunnista toistensa todellisuutta. Uskotaan, että oman kuplan totuus on paras totuus. Se on vääränlaista ylpeyttä.”

Sinänsä kiinnostava ajatus, mutta Raamatun mukaan ylpeys ei ole nurkkapatriootin synonyymi.

Piispa Askola painottaa synnin asemesta mieluummin Jumalan armoa, mutta niin tehdessään hän tulee hyväksyneeksi asioita, joita Raamattu selvästi osoittaa synniksi, esimerkiksi homosuhteet.

Humanistinen ajattelu hiipii piispan valittuihin selityksiin liki joka käänteessä, etenkin puhuttaessa synnin palkasta, joka apostoli Paavalin mukaan on kuolema:

Synnin palkka tarkoittaa sitä, että menettää kontaktin itseensä ja läheisiin. Menettää elämänilon. Ei näe omaa arvoaan ainutlaatuisena ihmisenä. Silloin on kyseessä pystyyn kuollut ihminen.”

Liikkeellä on monenlaisia käsityksiä synnistä ja kristinopista niin meillä kuin muuallakin:

Porissa kysyttiin hiljattain, onko luominen kirkon opetuksen vastainen oppi.

Tiedelehdet taas tekivät orangista murhaajan, ikään kuin isot apinat ymmärtäisivät jotain synneistä ja rikoksista, joten piispan näkemykset sopivat hyvin tämän pahan ajan henkeen.

Lähde:

Junkkari, Marko. 2016. Piispa Irja Askola: Suomalaiset ovat sortuneet kollektiiviseen syntiin. Helsingin Sanomat (13.3.).


torstai 17. maaliskuuta 2016

Hiilikauden hirviö Tullimonstrum gregarium ei sovi evoluutiopuuhun

Mysteeriotus Tullimonstrum gregariumin rekonstruktio. Kuva: Sean McMahon / Yale University.




Joel Kontinen

Tutkijat sanovat ratkaisseensa hiilikaudella “300 miljoonaa vuotta” sitten uiskennelleen eläimen arvoituksen.

Fossiilinkeräilijä Francis Tully löysi ensimmäisen Tullimonstrum gregariumin fossiilin jo vuonna 1958, ja mysteeriotus on siitä lähtien ollut evoluution kummajainen.

Yalen yliopiston tutkimusryhmä ilmoitti äskettäin selvittäneensä, että noin 35-senttinen mysteeriotus on oletettavasti sukua meidän päiviemme nahkiaisille.

Arvoitukseksi jää, mistä se on kehittynyt ja mihin sen kehitys jatkui. Minkäänlaisia välimuotoja ei tunneta eivätkä fossiilit kykene vastaamaan evolutionisteille hankaliin kysymyksiin.

Kehitysopissa ei ongelmista ole puutetta. Monet eläimet, esimerkiksi nokkasiili ja vesinokkaeläin ovat mosaiikkeja, eli niissä on eri eläinryhmien piirteitä. Ne eivät tunnu sopivan Darwinin kovia kokeneen elämänpuun millekään oksalle.

Esimerkiksi kambrikauden mysteeriotus Hallucigenia osoittaa, että evoluutio kulkee monesti väärään suuntaan.

Ja usein ulkonäkö pettää. Vompatti on australialainen pussieläin. Metsämurmeli (Marmota monax) taas on istukallinen nisäkäs. Ne näyttävät siitä huolimatta liki identtisiltä kaksosilta.

Pussieläinten ei darvinistisen ajattelun mukaan kuitenkaan pitäisi näyttää istukallisilta eläimiltä, koska niiden oletettu yhteinen kantaisä eli kymmeniä miljoonia vuosia sitten.

Mutta monet Darwinin elämänpuun eri oksilla kököttävät eläimet näyttävät hämmästyttävän samanlaisilta.

Lähde:

Shelton, Jim. 2016. Solving the mystery of the Tully Monster. Yale News (16.3.).

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Venäläismiljonääri haikailee ikuista elämää – lataamalla aivojen sisällön tietokoneelle


Ihminen on jo muinoin uneksinut ikuisesta elämästä.



Joel Kontinen


Meidän aikamme on kaikkien muiden aikojen tavoin täynnä merkkejä syntiinlankeemuksen surullisista seurauksista, joista traagisin on kuolema.

Nyt venäläismiljonääri Dmitry Itskov yrittää kumota synnin vaikutukset. Hän rahoittaa hanketta, jonka tarkoituksena on antaa kaikkien ihmisten elää ikuisesti – tavallaan.

Hän lupaa tekevänsä kaikkensa, jotta hanke toteutuisi kolmessakymmenessä vuodessa.

Itskovin haaveena on hyödyntää luonnontieteiden saavutuksia ja ladata yksilön aivojen salaisuudet tietokoneelle. Näin hän toivoo vapauttavansa ne vanhenemiselta, jota ihminen ei biologisena olentona voi välttää.

Ihmisen persoonallisuus ei kuitenkaan ole pelkistettävissä aivoiksi, joten hanke on tuomittu epäonnistumaan.

Hänen hankkeensa haiskahtaa vahvasti transhumananismilta, jossa ihminen ohjaa omaa evoluutiotaan biologisesta olennosta koneen ja elävän olennon yhdistelmäksi. Taustalla kummittelee darvinistisen evoluution lisäksi myös tieteiskirjallisuus (science fiction) supersankareineen.

Transhumanismissa on selvästi uskonnollisia piirteitä. Vapahtajana on Kristuksen sijasta ihmisen kehittämä teknologia.

Jotkut ovat toivoneet voittavansa kuoleman kryoniikalla eli syväjäädytyksellä, eli esimerkiksi aivoja tai koko ihmistä pidetään jäädytettynä siinä toivossa, että joskus tulevaisuudessa keksitään parannuskeino tautiin, joka heidät niitti.

Itskov on valinnut eri strategian, mutta väistämätöntä eli kuolemaa se ei pysty poistamaan.

Meidän maailmassamme vanheneminen ja kuolema toimivat niin kuin luonnonlait. Ihminen ei itse pysty niitä poistamaan. Mutta Jumala voi: ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema”, apostoli Paavali kirjoitti (1. Kor. 15:26).

Jeesus kukisti kuoleman ristillä. Lopulta Hän myös tekee siitä lopun.

Lähde:

BBC magazine. 2016. The immortalist: Uploading the mind to a computer. (14.3.).



sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Perhosella on supernäkö


Graphium sarpedon. Kuva: Laitche, public domain.




Joel Kontinen

Perhoset näkevät nopeasti lentävät kohteet paremmin kuin me, ja ne pystyvät tekemään eron ultraviolettivalon ja polarisoidun valon välillä.

Joillakin perhosilla on vieläkin tarkempi näkö. Graphium sarpedon on australialainen perhonen, jolla on ainakin 15 erilaista fotoreseptoria kummassakin silmässä.

Nämä reseptorit vastaavat meidän silmiemme sauva- ja tappisoluja. Ihmisillä on kolmenlaisia tappisoluja, ja näemme miljoonia värejä. Perhonen näkisi ultraviolettivalon jo neljällä.

Nyt se näkee sinisen eri vivahteita selvästi – myös sinistä taivasta vasten.

Perhonen on muutenkin hankala tapaus darvinistiselle evoluutiolle. Sen evoluutio ei saa ilmaa siipiensä alle. ”120 miljoonan” vuoden ikäiset fossiilit viittaavat siihen, että perhonen on ollut perhonen paljon kauemmin kuin mitä evoluutio olisi ennustanut.

Myös perhosen kehitys haastaa evoluution. Se muuttaa muotoaan liian vikkelästi sopiakseen darvinistiseen ajatteluun.

Evoluutio ei pysty uskottavasti selittämään eläinten yllättäviä kykyjä, jotka ylittävät eloonjäännin kynnyksen mennen tullen.

Lähde:

Morell, Virginia. 2016. This butterfly has extreme color vision. Science (8.3.).





perjantai 11. maaliskuuta 2016

Tuorein elävä fossiili: pikkuruinen skorpioni ei ole muuttunut “100 miljoonaan vuoteen”



Tämän nykyisin elävän skorpionin lähisukulainen löytyi meripihkaan hautautuneena. Kuva: Jaroslav Smrž, Ĺubomír Kováč, Jaromír Mikeš, Alena Lukešová, Creative Commons (CC BY 2.5).





Joel Kontinen

Dinosaurusten uusin naapuri oli vain riisinjyvän (1,47 millimetrin) pituinen. Burmasta löytynyt meripihkaan jähmettynyt Electrokoenenia yaksha muistuttaa suuresti nykyisin eläviä skorpioneja.

Fossiili on ajoitettu ”100 miljoonan vuoden” ikäiseksi. Ennen tätä löytöä vanhin tällainen skorpioni oli ”3–6 miljoonaa vuotta” vanha.

Evoluutio loistaa myös uudessa löydössä poissaolollaan.

Eläinten pitäisi evoluution mukaan muuttua ja kehittyä vuosimiljoonien saatossa, mutta muuttumattomuudesta (stasis) on tullut melkoinen trendi.

Elävien fossiilien luettelo kasvaa liki päivittäin.

Darvinistin on uskottava, että evoluutio unohti monet eläinlajit kymmeniksi tai jopa sadoiksi miljooniksi vuosiksi.

Toisin sanoen: evoluutioajattelu on ajautunut umpikujaan.

Lähde:

Springer. 2016. First microwhip scorpion from Mesozoic period found in Burmese amber: New minute fossilized microwhip scorpion named after South Asian nature spirits. Science Daily. (9.3.).


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Miltei näkymätön kovakuoriainen on vesihiihtomestari

Vesihiihtomestari tauolla. Kuva: Andreas Rusch, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Lummenälvikäs (Galerucella nymphaeae) on yllättävän vikkelä. Se vipeltää veden pinnalla puoli metriä sekunnissa. Ihmisellä tällainen vauhti vastaisi 500:aa kilometriä tunnissa.

Tämä pikkuruinen kovakuoriainen kohottaa keskijalkansa ilmaan ja sitten kohottautuu pystymmäksi ja räpyttelee siipiään. Näin se kiitää muutaman metrin eteenpäin kuin vesihiihtäjä.

Se etenee niin nopeasti, että välillä se näyttää katoavan tyystin.

Haripriya Mukundarajan (Stanford University) kollegoineen filmasi lummenälvikkään vesihiihtoa laboratoriossa ja julkaisi havaintonsa Journal of Experimental Biology -lehdessä.

Menetelmää on jo ehditty luonnehtia elegantiksi. Tutkijat toivovat voivansa hyödyntää sitä rakentaessaan veden päällä liikkuvia robotteja.

Eläinten kyvyt kertovat luomisesta:

· ampujakalan tarkkuus

· kolibrien paikallaanlento

· pyhän pillerinpyörittäjän suunnistustaito

· pommikiitäjäisen puolustusmekanismi

· muurahaisen lääkintätaidot

Ei ole ihme, että tutkijat pyrkivät hyödyntämään eläinkunnassa ilmeneviä älykkäitä ratkaisuja.

Lähde:

Ceurstemont, Sandrine. 2016. The secret of beetles that waterski so fast they vanish. New Scientist (2.3.).

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Pikkuinen varpuslintu viljelee puiden mahlaa


Viljelijälintu. Kuva: Nomdeploom, Creative Commons (CC BY 3.0).



Joel Kontinen


Tiedejulkaisujen otsikot eivät välttämättä ole kuivahkon virallisia. Äsken New Scientist julkaisi jutun harvinaisesta australialaisesta linnusta, joka ”viljelee ravitsevaa mannaa puista.”

Eläinten taidot eivät vastaa evoluution odotuksia. Isojen apinoiden pitäisi kehitysopin mukaan olla kaikkein etevämpiä otuksia, mutta huomattavasti pienemmät linnut ovat todellisessa elämässä monesti niitä paljon fiksumpia.

Varislinnut päihittävät simpanssit mennen tullen älykkyydessä (lue lisää tästä, tästä ja tästä), papukaijat taas puhekyvyssä (jos niiden kykyä voidaan kutsua puheeksi).

Ehkäpä yllättävin tapaus on pieni uhanalainen varpuslintu, joka viljelee puiden mahlaa. Tasmanianhelmikäs (Pardalotus quadragintus) nokkii eukalyptuksen lehtien ruotia. Muutaman päivän ajan haavasta vuotaa mahlaa, jonka helmikäs noukkii talteen.

Myös vieläkin pienemmät muurahaiset harrastavat viljelyä.

Simpanssit eivät vielä ole ehtineet kehittyä niin pitkälle – ja tuskin ehtivätkään.

Eläinten – ja myös kasvien – taidot kertovat luomisesta. Evoluution sokea kelloseppä ei olisi viitsinyt antaa niille niin yllättäviä kykyjä.


Lähde:

Barras, Colin. 2016. Rare Australian bird farms nourishing manna from trees. New Scientist (3.3.).



sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Gekot ja kameleontit elivät jo liitukaudella


Monet sisiliskot ovat säilyneet ällistyttävän hyvin meripihkassa. Kuva: PG Palmer, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).



Joel Kontinen

Burmasta löytynyt gekko oli säilynyt niin hyvin meripihkassa, että aluksi tutkijat luulivat sen olevan peräisin meidän päiviltämme. Mutta yhdentoista muun samaan kokoelmaan kuuluvan liskofossiilin kanssa se on ajoitettu noin ”100 miljoonan vuoden” ikäiseksi.

Liitukauden piti olla dinosaurusten valtakautta. Nyt näyttää siltä, että myös ainakin salamanterit, tuatarat, gekot ja kameleontit menestyivät tuolloin.

Pienistä eroista huolimatta fossiilit ovat selvästi tunnistettavissa gekoiksi ja kameleonteiksi. Evoluution sijasta niissä näkyy stasis eli muuttumattomuus.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että myös monet nisäkkäät ja nykylinnut elivät dinosaurusten kaudella. Niitä on jopa löydetty samasta joukkohaudasta.

Meripihkaan jähmettyneillä eläimillä on pinttynyt taipumus muistuttaa erehdyttävästi nykyisin eläviä lajeja riippumatta siitä, miten monta kymmentä tai sataa miljoonaa vuotta vanhoja niiden uskotaan olevan.

Tällaiset löydöt tukevat Genesiksen lajiensa mukaan periaatetta.

Lähde:

Sokol, Joshua. 2016. Dinosaur-era geckos and chameleons perfectly preserved in amber. New Scientist (4.3.).



lauantai 5. maaliskuuta 2016

Sudenkorento ällistyttää 18 000 kilometrin muuttomatkallaan


Lähtisinkö käymään Teksasissa?




Joel Kontinen

Tuore PLoS ONE:ssa julkaistu tutkimus ällistyttää. Hyönteisten pitkät muuttomatkat tosin tiedettiin jo aiemminkin, mutta muuton pituus oli silti säilynyt mysteerinä.

Tiedettiin, että monarkkiperhonen (Danaus plexippus) saattaa vuosittain lentää muuttomatkallaan 8 000 kilometriä, ensin syksyllä Etelä-Kanadasta tai USA:sta Meksikoon ja sitten keväällä vähän matkaa takaisinpäin, mutta nyt tutkijat arvelevat, että maailman yleisin sudenkorento Pantala flavescens voi lentää jopa 18 000 kilometriä etsiessään sopivaa lammikkoa, jonne se voisi laskea pikkuruiset jälkeläisensä.

P. flavescens on vain neljän sentin pituinen, mutta se saattaa lentää tuhannen metrin korkeudessa Intiasta Teksasiin saakka.

Eläinten ilmiömäiset suunnistustaidot kertovat luomisesta. Esimerkiksi punarinnat ovat huomattavasti tarkempia kuin Venäjän risteilyohjukset tai USA:n pommit.

Sudenkorento on lisäksi elävä fossiili, joka ei juuri ole muuttunut edes evoluution aikana noin ”150 miljoonaan” vuoteen.

Sudenkorento on suunniteltu niin hienosti, että tutkijat ovat kehittäneet sen lentoa matkivan pienen robotin.

Lähde:

Morell, Virginia. 2016. Tiny dragonfly shatters insect migration record. Science (2.3.).



torstai 3. maaliskuuta 2016

”Maailman pahuus kumpuaa uskonnoista”, toimittaja Venla Kokkonen väittää


Taivaat julistavat Jumalan kunniaa. Kierteisgalaksi NGC 1300. Kuva: NASA, ESA, and The Hubble Heritage Team STScI/AURA).





Joel Kontinen

Yhteen kirjoitukseen voi joskus sulloa melkoisen kokoelman kummallisia uskomuksia. Äskettäin radiotoimittaja Venla Kokkonen ilmaisi ateistisen ohjelmajulistuksensa, joka koostuu ainakin seuraavista kohdista:

· Jumalaa ei ole olemassa.
· Raamattu on maailman vanhin satukirja.
· Maailman pahuus kumpuaa uskonnoista.
· Uskonnot tulisi kieltää.
· Darwin on tieteellisesti todistanut maailman synnyn evoluutioteoriallaan.

Yksikään näistä teeseistä ei kestä kriittistä arviointia. Hypätkää kyytiin, niin huomaatte.

Mistä toimittaja Kokkonen tietää, että Jumalaa ei ole olemassa? Lyhyt vastaus on kuolleesta kissanpennusta:

”Olin muistaakseni kuusi, kun tajusin olevani ateisti. En tiennyt vielä silloin sanaa ateisti, mutta uskoni Jumalaan kuitenkin menetin: Kissanpentuni kuoli, eikä pieneen päähäni voinut mahtua, että mitään näin julmaa voi tapahtua. Kuollut kissanpentu! Että jos jossain on Jumala, niin ei se kissanpentuja kyllä tappaisi, tuosta vaan. Tapauksen jälkeen juoksin pihamaan ison kiven päälle ja heristin nyrkkiäni taivaaseen. Ja siitä asti olen ollut hyvin vakaumuksellinen ateisti.

Tämä näyttää olevan varsin yleinen trendi. Monet jumalankieltäjät sanovan menettäneensä uskonsa, kun heille tärkeä ihminen tai lemmikkieläin kuoli tai loukkaantui vakavasti.

Klassinen esimerkki tästä on Charles Darwin.

Maailmanympärysmatkaansa mennessä Darwin ei enää uskonut Vanhaan testamenttiin ja pian hän myös menetti uskonsa Uuteen testamenttiin. Vuonna 1851 hänen kymmenvuotias Annie-tyttärensä menehtyi kuumetautiin. Monien muiden skeptikoiden tavoin vastoinkäymiset saivat Darwinin hylkäämään kristinuskon.

Darwin ei voinut hyväksyä ajatusta, että Jumala voisi armottomasti ottaa pois hänen tyttärensä.

Esimerkiksi näyttelijä Dana Andrews (1909–1992) myös luopui uskostaan, kun hänen kaksi sisartaan kuolivat äkisti.

Monen on vaikea uskoa, että kärsimyksen lähde ei ole Jumala vaan ihmisen oma valinta. Jumala loi täydellisen maailman, jonka jo ensimmäiset ihmiset pilasivat.

Mutta antakaamme Kokkosen jatkaa:

Vuosien saatossa olen toki tajunnut, että maailmanlopulta tuntuva kissanpennun kuolema ei sitten ollutkaan maailman julmin asia. Kyllä kaikki tietävät maailman sodat ja kriisit, nälänhädät ja luonnonkatastrofit, tautiepidemiat ja rikokset, rasismin, homofobian, tuotantoeläinten kärsimykset ja ilmastonmuutoksen. Muun muassa. Jos Jumala on hyvä ja olemassa, ei maailma olisi näin kamala ja pelottava paikka elää.”

Ateismin maailmankuvassa ei pitäisi olla tilaa moraalisille kannanotoille, koska kaikki on viime kädessä pelkistettävissä atomien liikkeiksi. Ateisti joutuu lainaamaan kristinuskon moraalikäsitteitä luonnehtiessaan jotain hyväksi tai kamalaksi.

Lienee syytä jatkaa matkaa. Mistä toimittaja Kokkonen tietää, että Raamattu on maailman vanhin satukirja? Moni on väittänyt, että kristinuskon pyhin kirja on kokoelma muinaisten paimentolaisten tarinoita.

Tämä urbaanilegenda on jäänyt elämään omaa elämäänsä, kun skeptikot ovat viljelleet sitä ahkerasti.

Totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Arkeologia on vahvistanut monen Raamatun henkilön, kansan, tavan ja jopa maanjäristyksen historiallisuuden.

Seuraavaksi Kokkonen sanoo uskovansa, että maailman pahuus kumpuaa uskonnoista. Väite on äärimmäisen outo ja yksipuolinen.

1900-luvun ateistiset itsevaltiaat Hitler, Stalin, Mao ja Pol Pot saivat yhdessä vuosisadassa aikaan enemmän verenvuodatusta ja kärsimystä kuin kaikki uskonnot yhteensä koko maailmanhistorian aikana.

Uskontojen väkivaltaisuus on enimmäkseen suuri harha.

On joka tapauksessa kiistämätöntä, että darvinistinen evoluutio on ollut tappavin ideologia, minkä ihminen on koskaan keksinyt.

Charles Darwinin ajatukset kummittelivat ainakin kolmen 1900-luvun suursodan taustalla.

Darwin inspiroi etenkin saksalaisia tiedemiehiä ja militaristeja. Ensin Saksan joukot panivat evoluutioajatukset täytäntöön Lounais-Afrikassa (nykyisessä Namibiassa), jossa he tappoivat hererot liki sukupuuttoon.

Sitten Saksan kenraalit halusivat kokeilla olemassaolon taistelua Euroopan sotatantereilla. Heidän mielestään sota oli evoluution vuoksi välttämätöntä. Se osoittaisi, ketkä oikeasti olivat kaikkein vahvimpia.

Kun Saksa sitten hävisi ensimmäisen maailmansodan, tyytymätön ja pettynyt Hitleriksi sukunimensä muuttanut korpraali jo vannoi jatkavansa taisteluaan, joka sai barbarismin rehottamaan Goethen ja Kantin kotimaassa ja lähialueilla.

Toimittajamme kaipaisi ateistista ristiretkeä ”uskontojen turmelemaan maailmaan”. Tämä olisi ”askel parempaan maailmaan.”

Mutta kuten tiedämme historiasta, vallankumouksilla on tapana syödä lapsensa.

Eutanasia ja abortti kuuluvat oleellisesti ateismin parempaan maailmaan.

Venla Kokkosen tekstistä paistaa uskontofobian lisäksi myös kristofobia eli kristinuskon kammo.

Tämä on täysin turhaa. Kristinusko saa enimmäkseen aikaan hyvää. Se vaikutti ratkaisevasti orjakaupan lopettamiseen.

William Wilberforce (1759–1833) oli kristitty kansanedustaja ja aktivisti, joka jaksoi taistella orjakauppaa vastaan vuosikymmenien ajan, kunnes se kiellettiin lailla Brittiläisessä imperiumissa vuonna 1833.

Jeesuksen opetus lähimmäisenrakkaudesta sai kristityt perustamaan kouluja, sairaaloita ja orpokoteja.

Paavali opetti, että Kristuksessa ”ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” (Galatalaiskirje 3:28).

Tämä opetus sai kristityt edistämään ihmisten välistä tasa-arvoa ja korjaamaan yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta.

Todellinen vapaus kumpuaa vain Jeesuksen opetuksesta. ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidän vapaiksi” (Johanneksen evankeliumi 8:32).

Kun toimittajamme vaatii, että uskonnot tulisi kieltää, hän ottaa oppia Kiinasta, Kamputseasta, Albaniasta, Pohjois-Koreasta ja osin myös entisestä Neuvostoliitosta. Jostain syystä edes toverit eivät viihtyneet ateistisessa paratiisissaan.

Seuraavaksi toimittajamme tietää kertoa, että Darwin on tieteellisesti todistanut maailman synnyn evoluutioteoriallaan:

Ja vaikka Darwin on tieteellisesti todistanut maailman synnyn evoluutioteoriallaan, pelottavan suuri osa ihmisistä luulee, että maailma syntyi, poks vaan, parrakkaan miehen taianomaisesta käskystä. Ootko koskaan tutkinut avaruutta? Tai opiskellut biologiaa? Tai vaan ajatellut omilla aivoillasi? Jep. Missään uskonnossa ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä – eikä mitään perusteita sille, että ihmisen kannattaisi olla uskossa.”

Darwin ei Lajien synnyssä todistanut mitään maailman synnystä. Hän oletti, että maailma oli jo olemassa ennen kuin evoluutioprosessit synnyttivät elämän. Evolutionistit ovat tosin kehitelleet monia spekulaatioita siitä, miten elämä olisi voinut syntyä, mutta yksikään niistä ei ole uskottava.

Tiedämme, että fysiikan lait eivät voi synnyttää universumia. Elämä ei synny elottomasta. Jumalan käden jälki näkyy kaikkialla universumissa, solun pienimmästä nanokoneesta suurimpiin kierteisgalakseihin.

Ateistin väitteet kristinuskon turmelevasta vaikutuksesta ovat propagandistisia, eivätkä ne perustu tosiasioihin.

Kristinuskon suurin siunaus on siinä, että se antaa ihmiselle tulevaisuuden ja toivon myös kaiken toivottomuuden keskellä.

Lähde:

Kokkonen, Venla. 2016. Venla Kokkonen: Maailman pahuus kumpuaa uskonnoista. Yle puhe (1.3.).

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Elämä syntyi jäisessä meressä? Tuorein elämänsyntyteoria ei toimi


Myös viime vuonna jää näytteli oleellista roolia elämänsyntyteoriassa. Nyt painopiste siirtyy järvestä mereen. Kuva: Joe Mastroianni, National Science Foundation, public domain.




Joel Kontinen

Elämän synty on edelleenkin suurimpia naturalistisia mysteerejä. Kukaan ei ole onnistunut kehittämään edes jollain tavoin toimivaa mallia, mutta uusia yrityksiä humpsahtaa otsikoihin miltei vuosittain, joskus jopa useammin.

Tähän mennessä elämän on uskottu syntyneen esimerkiksi pienessä lämpimässä lammikossa (Charles Darwinin alkuliemi), arseenilammikossa, järven pohjassa tai syvänmeren savuttajassa tai kulkeutuneen tänne komeettojen tai meteoriittien kyydissä.

Yksikään naturalistinen elämänsyntyteoria ei ole uskottava, koska jo Louis Pasteur osoitti kokeellisesti, että elämä ei voi syntyä elottomasta.

Alkuräjähdykseen eli big bangiin perustuvan mallin mukaan maapallo oli aluksi polttavan kuuma. Tätä näkemystä on tosin kritikoitu viime aikoina, koska todisteet osoittavat, että planeettamme ei ollut alussakaan mikään pula-ajan Venus.

Äskettäin Maarten de Wit (Nelson Mandela Metropolitan University) ja Harald Furnes (Bergenin yliopisto) ehdottivat Science Advances -lehdessä, että planeettamme meret olivat elämän synnyn aikoihin osapuilleen yhtä lämpimiä kuin nykyisin ja välillä jopa jäisiä.

He päätyivät tähän tutkittuaan ”3,5 miljardia vuotta” vanhoja kallioita Etelä-Afrikassa. He perustelevat näkemyksensä kipsillä, jota ei heidän mukaansa esiinny kovin lämpimässä.

Kovin perusteellisesti de Wit ja Furnes eivät kuitenkaan naturalistista arkkia tohdi heiluttaa. Hekin uskovat elämän syntyneen arkeeisella kaudella jääkylmässä vedessä.

Muut tutkijat ovat jo ehtineet kritikoida uutta näkemystä. Paul Knauth (Arizona State University) sanoo, että kipsi voi nykyisinkin kasvaa 80-asteisessa vedessä.

Toiset taas yrittävät yhdistää uuden teorian jo kovia kokeneeseen RNA-maailma -hypoteesiin. Koska DNA on erittäin pitkälle suunniteltu tietopaketti, moni uskoo hiukan yksinkertaisemman RNA:n kehittyneen ensin.

RNA:n yksinkertaisuus tosin on myytti. Se on pikemminkin huipputeknologiaa.

Ja DNA:n, RNA:n ja proteiinien yhteispeli haastaa evoluution, joka on täynnä muna vai kana -ongelmia.

Myös uuden elämänsyntyteorian elämä saattaa jäädä perin lyhyeksi.


Lähde:

Barras, Colin. 2016. First life may have been forged in icy seas on a freezing Earth New Scientist (26.2.).