Joel Kontinen
Tiedejulkaisujen otsikot eivät välttämättä ole kuivahkon virallisia. Äsken New Scientist julkaisi jutun harvinaisesta australialaisesta linnusta, joka ”viljelee ravitsevaa mannaa puista.”
Eläinten taidot eivät vastaa evoluution odotuksia. Isojen apinoiden pitäisi kehitysopin mukaan olla kaikkein etevämpiä otuksia, mutta huomattavasti pienemmät linnut ovat todellisessa elämässä monesti niitä paljon fiksumpia.
Varislinnut päihittävät simpanssit mennen tullen älykkyydessä (lue lisää tästä, tästä ja tästä), papukaijat taas puhekyvyssä (jos niiden kykyä voidaan kutsua puheeksi).
Ehkäpä yllättävin tapaus on pieni uhanalainen varpuslintu, joka viljelee puiden mahlaa. Tasmanianhelmikäs (Pardalotus quadragintus) nokkii eukalyptuksen lehtien ruotia. Muutaman päivän ajan haavasta vuotaa mahlaa, jonka helmikäs noukkii talteen.
Myös vieläkin pienemmät muurahaiset harrastavat viljelyä.
Simpanssit eivät vielä ole ehtineet kehittyä niin pitkälle – ja tuskin ehtivätkään.
Eläinten – ja myös kasvien – taidot kertovat luomisesta. Evoluution sokea kelloseppä ei olisi viitsinyt antaa niille niin yllättäviä kykyjä.
Lähde:
Barras, Colin. 2016. Rare Australian bird farms nourishing manna from trees. New Scientist (3.3.).
Tekstit
