Mooses. Jusepe de Riberon maalaus vuodelta 1638. Kuva Wikipediasta
Joel Kontinen
Nykyään on helppo tietää, milloin pääsiäinen on ovella vaikka ei katsoisikaan kalenteriin. Joka vuosi tähän aikaan keväästä saamme kuulla uudesta hämmästyttävästä löydöstä, jolla pyritään selittämään Raamatun ihmeitä. Muutama tieteentekijä pääsee kylpemään valokeilaan ja ehkä myös keräämään tukon euroja tai dollareita vaivansa palkaksi.
Viime vuonna tähän aikaan Discovery Channel ilmoitti vuosisadan arkeologisesta löydöstä, joka osoittautui The Lost Tomb of Jesus –filmin mainokseksi. Elokuvantekijät James Cameron and Simca Jacobovici ohittivat vertaisarvioinnin ja toivat todisteensa (kaksi ossuaria eli luukirstua) suoraan median nähtäväksi. Lopulta miltei kaikki asiantuntijat tyrmäsivät löydön. Cameronilla ja Jacobovicilla ei todellisuudessa ollut esittää väitteensä tueksi juuri muuta kuin spekulaatioita. He eivät voineet näyttää toteen, että kirstuissa olisi koskaan ollut Jeesuksen ja Magdalan Marian maallisia jäännöksiä. (Voit lukea lisää tästä. )
Vuonna 2006 väitettiin, että Jeesus käveli jäälautan päällä. Hypoteesi myös julkaistiin tiedelehdessä. On varsin erikoista kävellä jään päällä järvellä, joka kaikesta päätellen ei koskaan jäädy.
Tämän vuoden yllätys on vaihteeksi Vanhasta testamentista. Benny Shannon, Jerusalemin Hebrew Universityn kognitiivisen psykologian professori, julkaisi 24-sivuisen tutkimuksen Time and Mind: The Journal of Archaeology, Consciousness and Culture –tiedelehdessä. Shannon arveli, että Mooseksen kokemus Siinaivuorella johtui lääkekasvin aiheuttamasta hallusinaatiosta. Tutkimus, Biblical Entheogens: A Speculative Hypothesis on päivitetty ja laajennettu versio vuonna 2002 julkaistusta tutkimuksesta Entheogens: Reflections on ‘Psychoactive Sacramentials’, joka käsitteli lähinnä samanismia ja psykoaktiivisten kasvien käyttöä ei-kristillisissä uskonnoissa, esimerkiksi joidenkin Amerikan intiaanikansojen tapaa käyttää aistiharhoja aiheuttavia kasveja uskonnollisissa menoissa, mutta se sisälsi myös katsauksen Moosekseen ja Siinain kokemukseen. Uudempi tutkimus käsittelee enemmän juutalaisuutta ja eksodusta.
Mikään Raamatun tekstissä ei viittaa siihen, että lain antamiseen liittyisi aistiharhoja. Shannon myöntää tämän. Hän silti väittää, että kaksi nykyisin Siinain niemimaalla esiintyvää kasvia, Peganum Harmala ja Mimosa hostilis, voivat potentiaalisesti aiheuttaa aistiharhoja. Shannon yrittää nähdä yhtäläisyyksiä Toisen Mooseksen kirjan tekstin joidenkin yksityiskohtien (esimerkiksi tuli) ja tiibetiläisen Kuolleiden kirjan ja LSD:n käytön välillä, mutta hän tekee kummallisia päätelmiä, joilla ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa.
Professori Shannon on riittävän rehellinen myöntääkseen, että hänen “löytönsä” perustuu ennakko-olettamuksiin. Hän sanoo, että hän ei voi uskoa, että Siinaivuoren tapaus (jossa Mooses sai lain) olisi historiallisesti luotettava tai että se olisi vain myytti, joten ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto on hallusinaatio, joka aiheutui Siinain niemimaalla esiintyvästä kasvista. Vaikka joissakin uskonnoissa käytetään aistiharhoja aiheuttavia lääkekasveja, Shannonin hypoteesi näyttää pikemminkin liittyvän hänen omaan taustaansa kuin tieteen tekemiseen.
Shannon myönsi, että käydessään Brasiliassa vuonna 1991 hän uskonnollisissa menoissa kokeili ayahuascaa, trooppista kasvia, joka aiheuttaa voimakkaita aistiharhoja. Tämä lienee ainoa todellinen syy, miksi hän ehdottaa, että Mooses olisi kokeillut jotain samantapaista.
On hyvä muistaa, että kirjailija Aldous Huxley (1894-1963), jonka Shannon mainitsee tutkimuksessaan ja joka tunnetaan romaanistaan Uljas uusi maailma (Brave New World, 1932), myönsi kokeilleensa meskaliinia ja LSD:tä. Mutta tämä ei vielä tarkoita sitä, että Huxley olisi kirjoittanut koko kirjallisen tuotantonsa huumehourussa. On vieläkin vähemmän todisteita siitä, että Mooses olisi käyttänyt huumekasveja.
Amerikassa puhutaan maaliskuun mielettömyydestä (March Madness). Tässä tapauksessa mielettömyys liittyy enemmän professori Shannoniin, hänen huumetaustaansa ja kummalliseen hypoteesiinsa kuin Moosekseen. Shannoniin uusi uljas teoria osoittautuu äärimmäisen huonoksi tieteeksi.
Lähteet:
AFP News: Moses was high on drugs: Israeli researcher. 4 March 2008.
Shannon, Benny. 2002. Entheogens. Reflections on ‘Psychoactive Sacramentals’. Journal of Consciousness Studies, 9:4, 85-94.
Shannon, Benny, 2008. Biblical Entheogens: A Speculative Hypothesis. Time and Mind: The Journal of Archaeology, Consciousness and Culture, 1:1, 51-74 (March 2008).
Tekstit
