Tämän sedän opetuslapset kinastelevat keskenään. Kuva: Wikipedia
Joel Kontinen
Elävät fossiilit näyttävät edelleenkin herättävän voimakkaita tunteita. Samaa voitaneen sanoa myös tunnetusta edesmenneestä evolutionistista Stephen Jay Gouldista ja tämän näkemyksistä. Bloggari Juha Leinivaara laittoi nettiin jutun Gould ei saa levätä haudassa. Kommentoidessaan kirjoitustani Rapu, jonka evoluutio unohti ateistiksi tunnustautuva Leinivaara, joka käyttää nimeä Paholaisen asianajaja, sanoi tunteneensa närästystä siitä, että lainasin Gouldia hänen mielestään väärin ja varsinkin niin ikivanhaa (1977) kirjoitusta.
Gould ei kuitenkaan sanottavammin muuttanut käsityksiään vuosien saatossa, eikä juuri mitään uutta, järisyttävää ja mullistavaa evoluutiolöytöä ole tehty sen jälkeen. Monet entisistäkin löydöistä on kuopattu kaikessa hiljaisuudessa.
Leinivaara ei pitänyt siitä, että sanoin Gouldin ja Eldredgen ehdottaneen punktualismia gradualismin tilalle. Hänen mukaansa ne täydentävät toisiaan. Mutta esimerkiksi Richard Dawkins voisi olla asiasta eri mieltä. Dawkins arvioi Niles Eldredgen kirjaa Time Frames: The Rethinking of Darwinian Evolution and the Theory of Punctuated Equilibria vuonna 1985 Nature-lehdessä ja totesi: ”Jos hylkäämme gradualismin, hylkäämme juuri sen, mikä tekee evoluutiosta uskottavamman kuin luominen.” Suomennos: Punktualismi ei ole uskottavaa.
Toimittaja Andrew Brown dokumentoi darvinistien kahden leirin eripuraa vuonna 1999 ilmestyneessä kirjassaan The Darwin Wars: How Stupid Genes Became Selfish Gods. Vuoden 1995 Templeton-palkinnon saaja Brown, joka ainakin kirjan julkaisuhetkellä ilmoitti olevansa ateisti ja evolutionisti, sanoo, että evolutionistit ovat jakaantuneet kahteen leiriin eli gouldilaisiksi ja dawkinsilaisiksi. Leirit ovat jatkuvasti keskenään tukkanuottasilla.
Filosofi Michael Ruse arvioi Brownin kirjaa varsin myönteisesti Science –tiedelehdessä. Ison-Britannian päivälehdet käyttivät värikkäitä ilmauksia esitellessään teosta. Esimerkiksi Guardian mainosti sitä näin objektiivisesti: ”Evoluutioteoria on nykyisin yksi aikamme huomattavimmista myyteistä… yli kahdenkymmenen vuoden ajan sitä on repinyt pyhä sota, jota on käyty niin kiivaasti, että sen äänet kantautuvat pitkälle tiedeyhteisön muurien ulkopuolelle.”
Brown lainaa kirjassaan John Maynard Smithiä, joka sanoi Gouldista: ”Evoluutiobiologit, joiden kanssa olen keskustellut hänen työstään, ovat sitä mieltä, että hänen käsityksensä ovat niin hämäriä ettei niistä kannattaisi edes välittää mutta häntä ei silti saisi kritikoida julkisesti, koska hän on kaikesta huolimatta meidän puolellamme kreationisteja vastaan.”
Tohtori Henry Morris kirjoitti Brownin kirjasta jutun ICR:n julkaisuun Acts and Facts. Morris totesi, että gouldilaiset väittävät fossiiliaineiston osoittavan, että toisin kuin uusdarvinistit uskovat, evoluutio ei ollut hidasta ja asteittaista. Dawkinsilaiset sen sijaan väittävät kiivaasti, että toisin kuin punktualistit uskovat, evoluutio ei olisi lainkaan mahdollista, jos välillä olisi pitkiä jaksoja, jolloin mitään muutosta ei tapahdu.
Morris toteaa, että molemmat puolet ovat oikeassa eli evoluutiota ei tapahdu. Mutta professori Gould olisi varmaan pitänyt tällaista päätelmää kerettiläisyyden huippuna.
Voit lukea rapujutun tästä.
Lähteet:
Brown, Andrew. 1999. The Darwin Wars: How Stupid Genes Became Selfish Gods. Lontoo: Simon & Schuster.
Dawkins, Richard. 1985. What Was All The Fuss About? Nature 316, 683-684 (22.8. 1985)
Leinivaara, Juha. 2008. Gould ei saa levätä haudassa.
http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/
Morris, Henry M. 2000. A House Divided. Acts and Facts. Institute for Creation Research. Helmikuu 2000.
Ruse, Michael. 1999. Evolution: Stories from the Front. Science 284:5416, 923.
Tekstit
