perjantai 21. maaliskuuta 2008
Arthur C. Clarke: Loistavia visioita mutta tieteellisiä möhläyksiä
Kuva: Arthur C. Clarke muistetaan tästä filmistä. Kuva: Wikipedia
Joel Kontinen
Arthur C. Clarke, joka kuoli 19.3. 90-vuotiaana, oli 1900-luvun tunnetuimpia tieteiskirjailijoita. Hänet muistetaan parhaiten romaanista 2001: A Space Odyssey (1968, suom. 2001 -avaruusseikkailu). Stanley Kubrick ohjaisi sen pohjalta tehdyn elokuvan.
Clarke toimi toisen maailmansodan aikana tutka-asiantuntijana ja huomasi, että geostationaarisia satelliitteja voidaan hyödyntää tietoliikenteessä. Geostationaariset satelliitit kiertävät maapalloa miltei päiväntasaajan yllä ja näyttävät maasta katsottuna pysyttelevän paikallaan. Clarke popularisoi käsitystä tutkimuksessaan Extra-Terrestrial Relays — Can Rocket Stations Give Worldwide Radio Coverage? joka julkaistiin Wireless World –lehdessä vuonna 1945.
Clarke luotti suuresti ihmiskunnan sivilisaation kehitykseen. Toisinaan hänen optimisminsa kuulosti tieteisuskolta. Jotkin hänen näkemyksistään erosivat jyrkästi tieteen valtavirrasta. Clarke esimerkiksi leikitteli ajatuksella, että muinainen ulkoavaruudesta peräisin oleva sivilisaatio synnytti ihmiskunnan.
Vuonna 2001 Clarke kirjoitti uskonnollisista näkemyksistään Skeptical Inquirer –lehdessä. Hän piti Jumalaa hypoteettisena olentona ja ennusti, että varhain seuraavana vuosisatana tilastollisen teologian kehitys osoittaisi, että yliluonnollinen ei puutu ihmisten asioihin. Pahan ongelmaa ei myöskään olisi olemassa, koska se vain on väistämätön seuraus normaalijakauman kellokäyrästä.
Tällaisilla näkemyksillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Moderni tiede kehittyi länsimaissa, joissa uskottiin, että rationaalinen Jumala loi luonnonlait. Nykyaikaisen tieteen suuret pioneerit, esimerkiksi Johann Kepler, Blaise Pascal ja Sir Isaac Newton, olivat tunnustavia kristittyjä.
Kristityt eivät myöskään ole karttaneet rakettiteknologiaa. Wernher von Braun, Apollo-kuuohjelman “isä”, oli kristitty, joka uskoi, että koulun luonnontieteiden opetuksessa tulisi käsitellä myös luomisoppia, koska sen pois jättäminen olisi älyllisesti epärehellistä. Astronautit Jim Lovell, Frank Borman ja William Anders, jotka kiersivät kuun joulukuussa 1968, valitsivat 1. Mooseksen kirjan alkujakeet joulutervehdykseksi maapallon asukkaille.
Clarke sen sijaan ei juurikaan arvostanut kristinuskoa. Hän uskoi lujasti avaruusolentoihin eli siihen, että älyllistä elämää on muuallakin kuin maapallolla. Hän tuki SETI@home -hanketta, jolla yritetään kuunnella avaruusolentojen viestejä.
Avaruusolennoista ei ole minkäänlaisia todisteita. Siitä huolimatta SETI-hankkeeseen käytetään vuosittain miljardeittain veronmaksajien dollareita. Samaan aikaan tiedemiehet kieltäytyvät näkemästä älykkään suunnittelun merkkejä DNA:stamme. Mutta, kuten Ben Stein osoittaa filmissään Expelled: No Intelligence Allowed, suuri osa darvinistisista tiedemiehistä ei suvaitse toisinajattelijoita.
Tieteen tulisi olla totuuden etsintää, mutta valitettavasti darvinistit ovat saaneet monet uskomaan, että tiede ja naturalismi eli käsitys, jonka mukaan vain luonto on olemassa, ovat sama asia, ja sortavat niitä, jotka näkevät asian avarammin. Valitettavasti Arthur C. Clarke, loistava science fiction -kirjailija, seisoi niiden joukossa, jotka haluavat vaimentaa kaikki toisinajattelijat.
Lue lisää Wernher von Braunista ja Apollo-ohjelmasta tästä.
Lue lisää Expelled – filmistä tästä ja tästä.
Lue avaruusolennoista ja ufoista tästä.