Radiohiiliajoitus ei ehkä ole niin tarkka kuin on luultu

Kuva: fotosynteesi, CC BY-SA 4.0.


Joel Kontinen

Radiohiiliajoitus ei ehkä ole niin tarkka kuin meille opetettiin. 1940-luvun lopulla keksitty ja siitä lähtien parannettu radiokarbonaattimenetelmä on laajasti käytössä esimerkiksi arkeologisten esineiden iän määrityksessä.

"Jos tutkittava aines on orgaanista ja vanhaa - jopa 50 000 vuoden ikäistä – sen ikä voidaan määrittää radiohiilellä", kertoi taiteen ja tieteen korkeakoulun klassisen arkeologian professori Sturt Manning.

Manning on uuden tutkimuksen ensisijainen kirjoittaja, joka korostaa ajoitustekniikan parannuksen tarvetta. Hänen tutkimuksensa, julkaistu 18. maaliskuuta lehdessä Science Advances, on merkityksellistä Välimeren historian ja esihistorian tärkeimpien ajankohtien ymmärtämiseksi, mukaan lukien Tutankhamonin hauta ja kiistanalainen, mutta merkittävä tulivuorenpurkaus Kreikan Santorinin saarella.

Radiohiilellä mitataan hiili-14:n hajoamista. Hiili-14 on epävakaa hiilen isotooppi, joka on syntynyt kosmisessa säteilyssä ja jota löytyy kaikista orgaanisista aineista. Kosminen säteily ei kuitenkaan ole tasaista. Kosmisen säteilyn heilahtelujen huomioon ottamiseksi maan ilmakehässä tunnettujen tuhansia vuosia vanhojen puiden radiohiilipitoisuus mitattiin taaksepäin 1900-luvulle asti.

Puunrenkaassa kalibroitua hiilivetyä aloitettiin laajasti käyttää 50 vuotta sitten. Vakiokalibrointikäyrä otettiin käyttöön vuonna 1986, ja sitä päivitetään muutaman vuoden välein, kun tietoja on saatu lisää.
Yksi pohjoisen pallonpuoliskon kalibrointikäyrä on muodostanut perustan Euroopassa ja Välimerellä radiohiiliajoitukselle viiden vuosikymmenen ajan, asettaen aikataulun esihistorialle", Manning ja avustajat kirjoittavat. "Mittaustarkkuuden lisääntyessä on kuitenkin lisääntynyttä näyttöä pienistä mutta merkittävistä alueellisista (osittain kasvukauden) hajonnoista saman vuoden radiohiilipitoisuuksissa."

Manning ja avustajat kyseenalaistavat tutkimuksessaan yhden kalibrointikäyrän käyttöä koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Käyttämällä vain yhden laboratorion keräämiä tietoja laboratorioiden välisen vaihtelun hallitsemiseksi, he vertasivat Pohjois-Euroopan (Saksa) ja Välimeren (Turkin keskiosa) radikaalihiilitietoja 2. ja 1. vuosituhannella B.C. He havaitsivat, että Välimeren radiohiilipitoisuuksissa on joitain pieniä, mutta kriittisiä vaihteluvälejä. Kahden muun hiilidioksidilaboratorion tiedot näytteistä Keski-Italiasta ja Pohjois-Turkista olivat pysyviä.

Kasvukausilla on tutkimuksen mukaan merkitystä. Radiohiilipitoisuus maapallolla vaihtelee vuodenajan mukaan; se on talvella matala ja kesällä korkea, Manning sanoi. Puun renkaassa oleva hiili heijastaa sitä, kun puu fotosyntetisoituu ja siten hiili poistuu ilmakehästä.

"Pohjois-Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa puu tekee tämän huhtikuusta syyskuuhun. Mutta puu Jordaniassa tai Israelissa tekee lokakuusta huhtikuuhun - melkein päinvastaisena vuodenaikana ”, hän sanoi.

Nämä vaihtelut, vaikkakin pienet, voivat vaikuttaa esihistorian ajoitukseen jopa muutamalla vuosikymmenellä, tutkimuksen lopussa sanotaan.

Tutkimus rahoitettiin osittain National Science Foundationin ja Kanadan yhteiskuntatieteiden ja humanististen tutkimusneuvostojen avustuksilla.

Radiohiiliajoituksessa on myös puutteita. sekulaarit tiedemiehet eivät ole ottaneet huomioon Nooan ajan vedenpaisumusta. Äskettäin on löytynyt radiohiiltä esimerkiksi timanteista ja dinosauruksista , joissa sitä ei tulisi olla.

Lähde:

Blackwood, Kate. 2020. Fine-tuning radiocarbon dating could ‘rewrite’ ancient events Cornell Edu 18 March.

Tuomioistuin määräsi korvauksia darvinistien syrjimälle tiedemiehelle

Triceratops. Kuva: Tom Parker, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen


Mikroskooppiasiantuntija Mark Armitage joutui kantapään kautta kokemaan sen, mitä Ben Stein osoitti dokumentissaan Expelled: No Intelligence Allowed eli sen, että darvinistit syrjivät ja vainoavat toisinajattelijoita.

Työskennellessään California State University – Northridgessa mikroskooppiasiantuntijana Armitage löysi pehmeitä kudoksia triceratopsin sarvesta.

Tutkiessaan sarvea elektronimikroskoopilla hän huomasi, että siinä oli luusoluja, jotka eivät olleet vielä ehtineet fossiloitua.

Armitage julkaisi kollegansa tohtori Kevin Lee Andersonin kanssa tutkimusraportin löydöstään vertaisarvioidussa Acta Histochemicassa vuonna 2013.

Tutkimus herätti kiinnostusta Armitagen työpaikalla yliopistossa. Monet opiskelijat tulivat katsomaan dinosauruksen sarvea. Armitage kertoi heille, että dino ei voinut olla miljoonia vuosia vanha.

Darvinistit hermostuivat. Yliopisto erotti Armitagen. Se vetosi budjettisyihin, mutta moni tiesi, mikä oli todellinen syy: evolutionistit eivät suvaitse kilpailevia maailmanselitysmalleja.

Tuomari on nyt määrännyt yliopiston maksamaan Armitagelle tuntuvan korvauksen syrjinnästä.

Evolutionistit ovat ennenkin kohdelleet kreationisteja ja älykkään suunnittelun kannattajia kaltoin.

Vuonna 2007 Iowa State Universityn apulaisprofessori Guillermo Gonzales menetti virkansa, kun kävi ilmi, että hän suosi älykästä suunnittelua.

Vuonna 2010 NASA:n Jet Propulsion Laboratoryn Cassini-hankkeessa työskennellyt David Coppedge sai kenkää lainattuaan työtovereilleen kaksi älykästä suunnittelua esittelevää DVD:tä.

Elokuussa 2012 saksalainen fyysikko tohtori Thomas Seiler kollegoineen julkaisi Singaporessa pidetyssä Länsi-tyynenmeren geofyysikkojen kokouksessa tutkimuksen dinosauruksen luusta löytyneestä radiohiilestä. Kokous sensuroi tutkimuksen.

Mutta löytöjä ei yksikään darvinisti pysty tekemään olemattomiksi.

Dinosauruksista on tullut kreationistien ystäviä. Niiden radiohiili ja pehmeät kudokset osoittavat, että evolutionistien vuosimiljoonia ei ole koskaan ollut olemassa.

Lähde:

Wile, Jay L. 2016. Young-Earth Creationist Wins Lawsuit. Proslogion (4.10.).

Auringonpurkaukset voivat sekoittaa radiohiiliajoituksia, tuore tutkimus kertoo

Auringonpurkaukset ovat saattaneet lisätä näiden puiden C-14 -pitoisuutta.




Joel Kontinen


Radiohiiliajoitus ei ole aivan niin luotettava kuin mitä moni luulee. Tämä käy ilmi tuoreesta Oxfordin yliopiston tutkimuksesta, jonka Proceedings of the Royal Society A julkaisi.

C-14:ää ei kerry täysin tasaisesti esimerkiksi puuhun, vaan kuten Michael Dee Oxfordin yliopistosta sanoo, tulivuorten ja merten hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös auringonpurkaukset voivat vaikuttaa ilmakehän radiohiilen (C-14) määrään. Ja ilmakehästä sitä leviää puihin.

Tutkijat ovat ennenkin epäilleet, että auringonpurkaukset voivat kiihdyttää radioaktiivisten aineiden hajoamista.

He joutuvat nyt kalibroimaan radiohiililukemia turvautumalla puiden vuosirenkaisiin.

He uskovat, että vuosien 775 ja 994 jKr. auringonpurkaukset näkyvät tuolloin kasvaneissa puissa.

Ongelmaa mutkistaa se, että toisinaan vuodessa voi muodostua useampi kuin yksi rengas. Lisäksi tutkijat eivät välttämättä pysty tunnistamaan yksittäisiä vuosirenkaita vaan ainoastaan niiden rykelmiä.

On selvää, että radiohiiliajoituksessa on suuria puutteita, koska C-14:ää on mitattu yli ”100 miljoonaa vuotta” vanhoista dinosauruksen luista.

Sitä on löydetty myös jopa timanteista, joissa sitä ei missään tapauksessa pitäisi olla, jos ne olisivat miljardeja vuosia vanhoja niin kuin uskotaan.

Vuosirenkaat eivät siis voi kumota Genesiksen tai edes vedenpaisumuksen historiallisuutta.

Ajoitusmenetelmissä on muitakin pulmia. Aiemmin tänä vuonna tutkijat kyseenalaistivat zirkoniajoituksen perusolettamuksen.

Harva tietää, millaisia olettamuksia radiometrisiin iänmääritysmenetelmiin liittyy.

Ajoitusmenetelmät voivat etenkin poikkeusoloissa antaa liian suuria lukuja.

Tämä tekee ajoituksesta varsinaisen arpapelin.

Lähde:

Phys.org. 2016. Tree-rings reveal secret clocks that could reset key dates across the ancient world. (16.8.).

Tutkijat löysivät jääkauden jättimajavasta alkuperäistä proteiinia

Kuva: Charles R. Knight: Jättimajavia New Jerseyssä (1904), public domain.




Joel Kontinen

Proteiinien säilyminen fossiileissa jaksaa hämmästyttää vuosimiljooniin uskovia tiedemiehiä, niitä kun löytyy miltei kaikista ja kaikenikäisistä eläimistä.

Tuorein esimerkki julkaistiin äskettäin Proceedings of the Royal Society B:ssä.

Jättimajava Castoroides ohioensisin fossiili oli majaillut 170 vuotta New York State Museumissa, kun tutkijat päättivät katsoa, löytyisikö siitä vielä alkuperäisiä proteiineja.

Massaspektrometrin avulla he löysivät siitä kollageenia, proteiinia, jota on elävien olentojen tukikudoksissa. Kollageenin arvellaan säilyvän enintään miljoona vuotta.

Museomajavan ikää ei tiedetä, mutta evolutionistit uskovat jättimajavien eläneen pari miljoonaa vuotta sitten ja kuolleen sukupuuttoon osapuilleen 10 000 vuotta sitten.

Fossiilit eivät läheskään aina ole niin fossiloituneita kuin mitä luulisi.

Dinosauruksen luusta on löytynyt esimerkiksi verisoluja, kollageenia ja radiohiiltä.

Pehmeät kudokset horjuttavat uskoa vuosimiljooniin. Niistä on tullut evolutionistien painajaisia – ja kreationistien ystäviä.

Niitä on viime vuosina löytynyt yllättävän paljon (Lue lisää tästä, tästä, tästä ja tästä).


Lähde:

Phys.org. 2016. Historic fossils find new life telling the story of ancient proteins (15.6.).

Tähtienvälinen pilvi surmasi dinosaurukset?

Dinosaurusten kuolema on innoittanut monia näkemyksiä, joiden yhteinen piirre on epäuskottavuus.




Joel Kontinen

Oppikirjat kertovat, että asteroidin törmäys tappoi dinosaurukset noin "65 miljoonaa" vuotta sitten.

Teoria ei miellytä kaikkia tutkijoita, joten he luonnostelevat sille korvaajaa.

Tokuhiro Nimura kollegoineen kehitti hiljattain uuden teorian: aurinkokuntamme kulki tähtienvälisen pilven läpi, ja ilmastoi viileni miljooniksi vuosiksi.

Teoria ei pysty selittämään, miksi viikatemies oli niin valikoiva. Miksi esimerkiksi tuatarat jäivät eloon?

Evolutionistin todellinen ongelma on dinosaurusten fossiilien proteiini ja radiohiili (C-14), joiden olisi pitänyt tuhoutua vuosimiljoonien saatossa.

Jobin kirja kertoo behemotista, joka saattoi hyvinkin olla suuri dinosaurus.

Se eli Jobin aikaan eli kutakuinkin 4000 vuotta sitten.

Lähde:

Hall, Shannon. 2016. Interstellar cloud could have wiped out the dinosaurs. New Scientist (29.3.). (Jutun lukeminen edellyttää rekisteröitymistä.)

Evolutionistin kummajainen: miten saada dinosauruksen proteiini säilymään kymmeniä miljoonia vuosia?

Dinosaurusten proteiineista, pehmeistä kudoksista ja jopa radiohiilestä raportoidaan yhä useammin.



Joel Kontinen

Vuonna 2007 Science julkaisi tutkimuksen 68 miljoonan vuoden ikäiseksi oletetun T. rexin sääriluun osan proteiinisekvenssista.

Hirmuliskosta löytyi myös verisoluja. Paleontologi Mary Schweitzer (North Carolina State University) kollegoineen uskoi löytäneensä proteiinisekvenssin, joka oli sata kertaa vanhempi kuin mitä siihen mennessä oli löydetty.

Usko vuosimiljooniin elää kuitenkin niin sitkeästi, että monet epäilivät löytöä. 7 miljoonaa vuonna piti olla ehdoton yläraja, joten dinosaurusten luusta oli turha etsiä proteiineja.

Näin he uskoivat.

Skeptikot epäilevät, että proteiinit eivät olleet alkuperäisiä. Schweitzer kollegoineen pyrki kaikin tavoin eliminoimaan kontaminaation, kun hän julkaisi vielä vanhemman proteiinilöydön (”80 miljoonaa vuotta" vanhan Brachylophosaurus Canadensisen jalasta.

Dinosaurusten fossiileista on yhä useammin löydetty kollageenia, säiemäistä proteiinia, jota on etenkin tukikudoksissa, ja toisinaan myös radiohiiltä.

Radiohiiltä ei pitäisi olla lainkaan jäljellä yli 100 000 vuoden ikäisessä fossiilissa.

Valtavirran tiedejulkaisut eivät ole uskaltaneet julkaista C-14-tutkimuksia, joita on tehty ainakin kolme. (Lue lisää tästä ja tästä.)

Dinosaurusten pehmeät kudokset ja radiohiili viittaavat vahvasti siihen, että dinot elivät korkeintaan tuhansia, eivät miljoonia vuosia sitten – aivan niin kuin voimme Genesiksestä päätellä.

Lähde:

Brazil, Rachel. 2015. Bones of contention. Chemistry World (23.12).

Musta joutsen ja dinosauruksen radiohiili

Mustia joutsenia Melbournessa.




Joel Kontinen


Toisinaan asiat yllättävät. Kukaan ei uskonut, että mustia joutsenia on olemassa, kunnes hollantilainen tutkimusmatkailija Willem de Vlamingh näki niitä omin silmin Australiassa vuonna 1697.

Monet suhtautuivat yhtä epäluuloisesti dinosaurusten radiohiileen (C-14), vaikka ainakin kolme tutkimusta on näyttänyt toteen, että vähintään ”65 miljoonan vuoden” ikäisiksi arvioiduissa fossiileissa on sitä mitattavia määriä. (Lue aiemmista tutkimuksista tästä ja tästä).

Hiili-14:n puoliintumisaika on osapuilleen 5 730 vuotta, eli siinä ajassa radiohiilen määrä vähenee puolella. Yli 100 000 vuoden ikäisessä luussa ei pitäisi olla sitä lainkaan.

Mutta sitä on. Se on yhtä todellista kuin Australian mustat joutsenet, joihin monet eivät aluksi uskoneet.

Radiohiili viittaa siihen, että dinot eivät eläneet miljoonia vuosia sitten vaan huomattavasti myöhemmin.

Kaksi evoluutiofoorumia, kaksi täysin erilaista päätelmää

Miten vanhoja me olemme? Uusia hämmästyttäviä radiohiilituloksia




Joel Kontinen

Yleisen myytin mukaan roomalaiskatolilaiset voivat huoletta uskoa sekä Raamattuun että evoluutioon. Tämä voi hyvinkin päteä tiedemiehiin, jotka osallistuivat evoluutiokonferenssiin Rooman Gregoriaanisessa yliopistossa. Templeton Foundationin sponsoroimaan foorumiin ei kutsuttu ketään, joka olisi suhtautunut skeptisesti darvinistiseen evoluutioon.

Mutta Roomassa järjestettiin toinenkin katolinen evoluutiosymposiumi. Aiemmin helmikuussa pidettyyn The Theory of Evolution: A Critical Analysis (“La Teoria dell’ Evoluzione: Un Bilancio Critico”) –symposiumiin osallistui katolisia luonnontieteilijöitä, filosofeja ja historioitsijoita, useat heistä tutkimusalansa tohtoreita.

Hugh Owen tiivisti joitain päivillä esitettyjä tutkimuksia Kolbe Center for the Study of Creation –järjestön uutiskirjeessä. Kolbe Center on evoluutioon kriittisesti suhtautuvien katolisten tiedemiesten järjestö.

Sedimentologian asiantuntija Guy Berthault osoitti, että massiiviset sedimenttimuodostelmat voivat syntyä murto-osassa siitä ajasta, mitä miljooniin vuosiin uskovat geologit olettavat.

Ydinfyysikko, tohtori Jean de Pontcharra tarkasteli radiometristen menetelmien epäluotettavutta. Hän osoitti, että menetelmien perusolettamukset eivät ole valideja.

Kemisti Hugh Miller kertoi kiinnostavista radiohiilitutkimuksista. Miller ja hänen kollegansa tohtorit Josef Holzschuh ja Jean de Pontcharra ajoittivat dinosaurusten luista eristetyn kollageenin AMS- eli kiihdytinmassaspektrometrimenetelmällä. Sekä Triceratopsin että Hadrosauruksen reisiluut sisälsivät kollageenia. Triceratops ajoitettiin 30,890 ± 380 vuoden ikäiseksi ja Hadrosaurus 23,170 ±170 vuoden ikäiseksi.

On kiinnostavaa, että joidenkin nykyihmisen kanssa samaan aikaan eläneiden eläinten, esimerkiksi mastodonttien, jäännökset on aiemmin ajoitettu osapuilleen yhtä vanhoiksi kuin dinosaurukset.

Nooan ajan globaalinen tuhotulva lienee suurin syy siihen, miksi lukemat eivät ole vieläkin alemmat. Silloin sattuneet mullistukset saattoivat muuttaa ilmakehän koostumusta merkittävästi.

Vaikka radiohiiliajoitus ei olekaan erehtymätön menetelmä, dinosauruksen luissa ei evolutionistien mukaan pitäisi olla lainkaan radiohiiltä. C-14 eli radiohiili on hiilen epävakaa isotooppi, jonka puoliintumisaika on 5 700 vuotta, joten vähintään 65 miljoonan vuoden ikäisiksi oletetuista dinosauruksista löytynyt radiohiili käytännössä falsifioi dogmin miljoonista vuosista.

Ja se puolestaan tarkoittanee sitä, että meidän olisi syytä sanoa hyvästi darvinistiselle evoluutiolle.

Symposiumissa käsitellyt tutkimustulokset julkaistaan myöhemmin englanniksi ja italiaksi.

Lähde:

Owen, Hugh. 2009. Traditional Catholic Forum. Newsletter of the Kolbe Center for the Study of Creation. http://www.websitetoolbox.com/tool/post/apologia/vpost?id=3347253&trail=14#4