Joel Kontinen
Kehitysopin kannattajat otaksuvat, että kun jokin laji joutuu eroon lajitovereistaan, seurauksena voi olla lajiutuminen eli uuden lajin syntyminen. He vetoavat usein tähän maantieteelliseksi isolaatioksi tai eristäytymiseksi kutsuttuun ilmiöön.
Mutta jos muista erilleen joutunut populaatio on liian pieni, sille voi käydä huonosti.
Tutkijat arvelevat, että Siperiasta pohjoiseen sijaitsevalla Wrangelinsaarella eli 300 villamammuttia ennen kuin ne kuolivat sukupuuttoon osapuilleen 3 700 vuotta sitten.
He vertailivat vanhimpien mammuttien DNA:ta Wrangelinsaaren viimeisten mammuttien DNA:han, ja päättelivät, että pienessä populaatiossa tuhoisat mutaatiot heikensivät mammuttikannan elinvoimaisuutta.
PLOS Genetics -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan mutaatiot riistivät mammuteilta useita hajuaistiin erikoistuneita reseptoreita. Toiset mutaatiot taas hankaloittivat virtsaamista (ja siten myös reviirin merkitsemistä).
Tutkijat myös uskovat, että pari muuta mutaatiota harvensivat mammutin turkin.
Mutaatioiden piti näytellä huomattavaa roolia evoluutiossa, mutta tiede ei tunne yhtään objektiivisesti hyödyllistä mutaatiota.
Evolutionistit voivat väittää, että ”mahtavat virheet” vievät lajien kehitystä eteenpäin, mutta lähes kaikki mutaatiot heikentävät niin eläimiä kuin myös ihmisiä.
Mutaatiot eivät pysty lisäämään eliön geneettistä informaatiota. Ne voivat vain vähentää sitä. Seurauksena on menetettyjä ominaisuuksia, elimiä tai kykyjä.
Myös mammutin luusta on löydetty pehmeitä kudoksia. Tämä viittaa siihen, että vanhimmat mammutit eivät olleet niin vanhoja kuin kuvitellaan.
Lähde:
Price, Michael. 2017. The last, lonely woolly mammoths faced a 'genomic meltdown'.Science (2.3.).
Tekstit
