Joel Kontinen
Vietimme äskettäin (14.3.) pii-päivää, joka muistuttaa meitä siitä, että todellisuus on vallan muuta kuin sattumien summa.
Näin pii (π) -päivän jälkimainingeissa on hyvä miettiä myös sitä äänteellisesti muistuttavaa fiita (Φ), jolla on huomattavasti pienempi lukuarvo (1,618) kuin piillä (3,14 159) mutta joka näkyy kaikkialla luomakunnassa.
Fiitä voi tuskin sivuuttaa mainitsematta kultaista leikkausta ja Fibonaccin lukujonoa.
Fibonaccin lukujonossa uusi luku on aina kahden edellisen summa, esimerkiksi 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89 eli
Fn = F n-1 + F n-2.
Tuloksena on monesti häkellyttävää kauneutta.
Kultainen leikkaus on lukuarvoltaan 1,618, mikä vastaa osapuilleen lukemaa, joka saadaan, kun Fibonaccin lukujonon mikä tahansa isompi luku jaetaan sitä edeltävällä luvulla.
Kultainen leikkaus tunnetaan esimerkiksi Ateenan Parthenonista ja suurten mestarien taiteesta.
Se näkyy myös meissä.
Jumalan teot ilmenevät selvästi kaikkialla universumissa auringonkukan terälehdestä sudenkorennon siipiin, ammoniittien kuoresta ja männynkävystä kierteisgalakseihin.
Matematiikassa (ja maailmassa) on myös muunlaista kauneutta, esimerkiksi fraktaalit, mutta se lienee jo toisen blogikirjoituksen aihe.
Lähde:
Nikhat Parveen. Fibonacci in Nature. University of Georgia.
Tekstit
