Joel Kontinen
Tieteellistä tutkimusta ei ilmeisesti pitäisi tehdä kovin nälkäisenä, muuten ruoka saattaa tunkeutua ajatuksiin – ja tutkimustuloksiin.
Ruokakirjoista tunnettu professori Ole G. Mouritsen pohti kollegoineen, että ihminen tarvitsi kehittyäkseen esimerkiksi sinkkiä ja magnesiumia.
Ja niitä ”pari kolme miljoonaa vuotta” sitten eläneet oletetut esi-isämme saivat rannikkojen merilevästä.
Savannilla ei tosin näe merilevää, mutta Mouritsen uskoo, että varhaiset H. erectukset vaelsivat pitkiä taipaleita, kunnes he pystyivät syömään meren antimia.
Mouritsenin ja kollegoiden tutkimuksessa ravintotiede sekoittuu luovasti silkkaan spekulaation ihmisen evoluutiosta. Se julkaistiin äskettäin Journal of Applied Phycology -tiedelehdessä.
Mutta mihin evoluutio joutuisi ilman villisti savannilla laukkaavaa mielikuvitusta?
Evolutionistit sanovat pystyvänsä selittämään, miksi oletettu esi-isämme menetti häntänsä ja karvapeitteensä, miten hän oppi itkemään, nauramaan, puhumaan, murhaamaan ja kävelemään pystyssä.
Tällaisilla spekulaatioilla ei ole mitään tekemistä empiirisen tieteen kanssa. Väärä maailmankatsomus johtaa virhepäätelmiin.
Todellinen tiede vahvistaa ihmisen ainutlaatuisuuden.
Jumala loi meidät omaksi kuvakseen.
Tämän vuoksi mekin olemme luovia ja pystymme kehittelemään varsin lennokkaita tarinoita.
Lähde:
University of Southern Denmark. 2017. Did seaweed make us who we are today? Science Daily. (28.2.).
Tekstit
