T.H. Huxley (1825-1895) tunnettiin Darwinin bulldoggina. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Thomas H. Huxley (1825-1895) oli äänekäs kristinuskon vastustaja.1890-luvulla hän esimerkiksi kirjoitti joukon kirjeitä The Timesiin varoittaakseen Pelastusarmeijasta. Hän piti sen johtoa liian autokraattisena.
Historia on osoittanut, että Huxleyn näkemys Pelastusarmeijasta perustui pikemminkin hänen omaan agnostis-ateistiseen maailmankatsomukseensa kuin mihinkään todelliseen vaaraan.
Darwinin bulldoggina tunnettu Huxley teki enemmän levittääkseen evoluution ilosanoma kuin hänen aikalaisensa Charles Darwin.
Huxley oli aikansa lapsi. Hän kuvitteli, että tiede oli osoittanut Raamatun vääräksi. Hänen oli silti vaikea uskoa, että kristityt yrittäisivät päästä pälkähästä tulkitsemalla Genesiksen ja muut Vanhan testamentin "hankalat" kohdat kuvaannollisesti. Esseessään The Lights of the Church and the Light of Science (1890) hän totesi:
Minun on varsin vaikea käsittää, kuinka kukaan voi edes hetkeäkään epäillä, että kristillinen teologia joko pysyy pystyssä tai kaatuu juutalaisten Kirjoitusten historialliseen luotettavuuteen. Itse Messiaan eli Kristuksen käsite nivoutuu erottamattomasti juutalaiseen historiaan; Jeesus Nasaretilaisen samastuminen Messiaaseen perustuu sellaisten heprealaisten kirjoitusten tulkintaan joilla ei ole mitään todistusarvoa ellei niillä ole sitä historiallista luonnetta, joka niille on annettu. Jos Abrahamin kanssa tehtyä liittoa ei tehty, jos Jahve ei säätänyt ympärileikkausta eikä uhreja, jos Jumalan käsi ei kirjoittanut “kymmentä sanaa” kivitauluihin, jos Abraham on enemmän tai vähemmän myyttinen sankari niin kuin Theseus, kertomus vedenpaisumuksesta fiktio, syntiinlankeemuksesta legenda, ja luomiskertomus näkijän uni, jos kaikilla näillä selvillä ja yksityiskohtaisilla kertomuksilla ei ole sen enempää historiallista arvoa kuin Rooman kuningasajan kertomuksilla – mitä on sanottava messiaanisesta opista, joka on ilmaistu vieläkin epäselvemmin? Entä Uuden testamentin kirjojen kirjoittajien auktoriteetti? Hehän eivät tämän teorian nojalla ole yksinomaan pitäneet hataria sepityksiä lujana totuutena vaan ovat rakentaneet kristilliset dogmit legendojen juoksuhiekalle.
Huxley oivalsi sen, mitä meidän päiviemme teistisen evoluution kannattajat eivät ole käsittäneet. Todellisen ihmisen (Aadamin) todellinen synti sai todellisen Messiaan (Jeesuksen) sovittamaan sen ristillä. Juutalaiset Kirjoitukset ennustivat Hänen syntymänsä hämmästyttävän yksityiskohtaisesti jo vuosisatoja ennen ensimmäistä joulua.
Darwinin bulldoggi oli oikeassa. Jos joulu rakentuisi legendaariselle juoksuhiekalle, kristityt olisivat pahimpia valehtelijoita. Mutta Vapahtajamme syntymäjuhlan todellinen sanoma on täysin toisenlainen.
Raamatussa ei ole legendaarisia juoksuhiekkoja. Hyvä sanoma neitsyen synnyttämästä lapsesta Betlehemin seimessä on todellista historiaa.
Hän syntyi kuollakseen, että me voisimme elää ikuisesti. Ja katso, Hän, joka on esikoisena noussut kuolleista (Ilmestyskirja 1:5), elää.
Lähteet:
Huxley, Thomas H. 1893 (2006). Evolution and Ethics And Other Essays. New York: Barnes & Noble.
Huxley, Thomas H. 1890. The Lights of the Church and the Light of Science. Teoksessa Collected Essays IV. http://aleph0.clarku.edu/huxley/CE4/Lights.html
Tekstit
