Joel Kontinen
Usko evoluutioon voi saada ihmiset näkemään olentoja, joita heidän maailmassaan pitäisi olla – eli ihmisen ja apinan välimuotoja.
Himalajan hirvittävä lumimies eli jeti on ainakin Tintin seikkailujen päivistä lähtien ollut populaarikulttuurin kestosuosikki.
Tätä alun perin tiibetiläisestä mytologiasta peräisin olevaa olentoa on käytetty esimerkiksi seikkailukirjallisuudessa haastamaan luomisuskoa.
Evolutionistit ovat kuitenkin hötkyilleet liikaa.
Evoluutiobiologi Charlotte Lindqvistin ja kollegoiden tuore Proceedings of the Royal Society B -lehdessä julkaistu DNA-tutkimus viittaa siihen, että yhdeksästä lumimiehen näytteestä kahdeksan oli peräisin Himalajan karhuista ja yksi koirasta.
Yksikään ei ollut myytillisestä lumimiehestä, jota kaikesta päätellen ei ole edes olemassa.
Lumimiehen amerikkalainen serkku bigfoot pääsi aikoinaan tunnetuimpien tieteellisten huijausten listalle, jonka National Geographic julkaisi aprillinpäivänä vuonna 2009.
Listalla komeili myös meille kaikille tuttu Piltdownin ihminen.
Vuonna 1999 National Geography julkaisi näyttävästi olennon, jota se mainosti dinosaurusten ja lintujen välimuodoksi. NG joutui perumaan kansikuvalintunsa jo seuraavana vuonna, kun kävi ilmi, että Archaeoraptor liaoningensis oli väärennös. Dinosauruksen ja linnun osista oli tehty liimaamalla dinolintu.
Samanlaista strategiaa on hyödynnetty myös oletetun isoäitimme Lucyn (Australopithecus afarensis) jäämistössä: yksi sen nikamista on paviaanin luu.
Tutkimukset osoittavat, että kristinusko varjelee taikauskolta.
Evoluutio taas innoittaa villejä spekulaatioita milloin mistäkin.
Lähde:
Perkins, Sid. 2017. So much for the abominable snowman. Study finds that ‘yeti’ DNA belongs to bears. Science (28.11.).
Tekstit
